Itämerensuomalaisten kansojen synty ja leviäminen
Lähetetty: 24 Helmi 2011 20:00
Itämerensuomalaisia kansoja voidaan nykyään erottaa enimmillään jopa 9: suomalaiset, karjalaiset, lyydiläiset, vepsäläiset, vatjalaiset, inkeroiset, (pohjois)virolaiset, võrolaiset-setukaiset (etelävirolaiset) ja liiviläiset.
Rautakausi kattaa aika hyvin koko itämerensuomalaisen leviämishistorian: 500 eaa. keskikantasuomi alkoi levitä ydinalueeltaan (Viro-Inkerinmaa) länteen aina Suomeen, ja itään aina Pinega-joelle saakka. Rautakauden lopussa syntyivät sitten jo nykyiset itämerensuomalaiset ja suomalaiset heimot.
Terho Itkosen pitkä, kaksiosainen artikkeli "Välikatsaus suomen kielen juuriin":
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1983_190.pdf
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1983_349.pdf
Olennaista on huomata primaarien muinaiskielten sekoittuessa syntyneiden sekundaaristen kielimuotojen olemassaolo: tällaisia ovat ainakin savo (muinaishäme + muinaiskarjala), lyydi (muinaiskarjala + muinaisvepsä), varsinaissuomi (muinaishäme + muinaispohjoisviro) ja ilmeisesti vatja (läntinen + itäinen?).
Sekoittuminen on ominaista nimenomaan lähisukuisille kielille; kaukaisemmat sukukielet, puhumattakaan ei-sukulaiskielistä, eivät yhtä vaivattomasti sekoitu.
Rautakausi kattaa aika hyvin koko itämerensuomalaisen leviämishistorian: 500 eaa. keskikantasuomi alkoi levitä ydinalueeltaan (Viro-Inkerinmaa) länteen aina Suomeen, ja itään aina Pinega-joelle saakka. Rautakauden lopussa syntyivät sitten jo nykyiset itämerensuomalaiset ja suomalaiset heimot.
Terho Itkosen pitkä, kaksiosainen artikkeli "Välikatsaus suomen kielen juuriin":
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1983_190.pdf
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1983_349.pdf
Olennaista on huomata primaarien muinaiskielten sekoittuessa syntyneiden sekundaaristen kielimuotojen olemassaolo: tällaisia ovat ainakin savo (muinaishäme + muinaiskarjala), lyydi (muinaiskarjala + muinaisvepsä), varsinaissuomi (muinaishäme + muinaispohjoisviro) ja ilmeisesti vatja (läntinen + itäinen?).
Sekoittuminen on ominaista nimenomaan lähisukuisille kielille; kaukaisemmat sukukielet, puhumattakaan ei-sukulaiskielistä, eivät yhtä vaivattomasti sekoitu.