Sivu 1/1

Suomalaisten vanhat jumalat

ViestiLähetetty: 01 Loka 2012 16:47
Kirjoittaja Sigfrid
Ilahtuneena tuosta löydöstäni koskien pirun valta-alueita Suomenniemellä päätin tarkistaa myös vanhempien pääjumalien asuinpaikkoja. Tunnetusti Ukko oli ylijumala. Vaan oliko, oliko Ukko kuitenkin karjalaisten Kalevalaan lisäämä ylijumala ja saamelaisten kanssa yhteinen Äijä oli länsisuomalaisten jumala. Täytyy myöntää, että Äijä saa minussa aikaan enemmän positiivisia värähtelyjä kuin Ukko. Äijässä on salaperäistä voimaa.


UKOT

Kuva


ÄIJÄT


Kuva

ViestiLähetetty: 01 Loka 2012 17:11
Kirjoittaja putkonen
Kun isoisäni oli Äijä, niin olenko minä nyt sitten länsisuomalainen varttijumala?
Erittäin mielenkiintoinen raja muuten.

ViestiLähetetty: 01 Loka 2012 19:01
Kirjoittaja Sigfrid
putkonen kirjoitti:Kun isoisäni oli Äijä, niin olenko minä nyt sitten länsisuomalainen varttijumala?
Erittäin mielenkiintoinen raja muuten.


Äijä on kuvaava nimike minulle, ukko enemmänkin kalevalainen termi. Myös merkityksessä ukkomies, mutta äijä kuvaa voimaa.

ViestiLähetetty: 01 Loka 2012 19:08
Kirjoittaja Jaska
Todella selvä nimiraja.
Sukukielten perusteella äijä on merkinnyt alun perin 'iso; paljon'. Vastaavaa kehitystä miespuoliseksi sukulaiseksi on myös sanassa enä 'paljon' --> enoi 'eno'.

Alun perin taivutettiin siis enä : enempi : enin / eniten, mutta jostain syystä perusmuoto on korvattu uusilla sanoilla, samoin kuin para : parempi : paras / parahin. Saamessa on vielä sana buorri 'hyvä' < *para.

ViestiLähetetty: 01 Loka 2012 19:12
Kirjoittaja Sigfrid
Jaska kirjoitti:Todella selvä nimiraja.
Sukukielten perusteella äijä on merkinnyt alun perin 'iso; paljon'. Vastaavaa kehitystä miespuoliseksi sukulaiseksi on myös sanassa enä 'paljon' --> enoi 'eno'.

Alun perin taivutettiin siis enä : enempi : enin / eniten, mutta jostain syystä perusmuoto on korvattu uusilla sanoilla, samoin kuin para : parempi : paras / parahin. Saamessa on vielä sana buorri 'hyvä' < *para.


Mutta googlettamalla löytyy saamelaismerkitys, jumala.

En tiedä mihin tämä kirjoitus perustuu

Ukko, Äijä, Vanha Mies, Pitkäinen, Pitkämöinen, Ylinen Herra, Ylinen Jumala, Taivahinen, Taivaan Asuja, Remupilven Reunimmainen. Ukko sanana on itämurteista alkuperää ja levinnyt läntiseen Suomeen viimeistään 1642 Raamatunkäännöksessä, jossa Ukkosella korvattiin Agricolan Uudessa Testamentissa 1548 käyttämä Pitkäinen. Pitkäinen on ollut käytössä erityisesti Varsinais-Suomessa ja Virossa, ja osittain samalla alueella tavataan myös nimitystä Äijä. Se on tunnettu varsinaissuomalaisten, hämäläisten, saamelaisten ja virolaisten keskuudessa. Ukko ei alunperin ollut mikään ylijumala, vaan "ylinen" viittasi asuinsijaan, taivaaseen. Ylijumalaksi se hahmotettiin vasta kristinuskon vaikutuksesta.


http://www.pakana.info/Ukko.html

Ukko eli saamen Äijjih, Pajan, Paajanen, Horagállis juontuu ukkosta, jyrinää (Torus, Thor) kuvaavasta sanasta, joka Lapissa muuttui myös nimeksi Tiermes, Terbmis.


http://www.thuleia.com/seidat.html

ViestiLähetetty: 01 Loka 2012 23:46
Kirjoittaja TTJ
Jaska kirjoitti:Todella selvä nimiraja.
Sukukielten perusteella äijä on merkinnyt alun perin 'iso; paljon'. Vastaavaa kehitystä miespuoliseksi sukulaiseksi on myös sanassa enä 'paljon' --> enoi 'eno'.


Kalevalassa tuota merkitystä vielä tapaa. "Äijö tänne tullehia, ei paljo palannehia" luonnehtii Tuonen neiti asuinsijaansa. Tosin Kullervoa sanotaan myös 'äijön lapseksi'. Ehkä alkuperäinen merkitys on 'äijö lapsi'?

"Ukko" ja "Äijä" tarkoittanevat samaa jumalaa. Kumpikaan ei ole ao. jumalan oikea nimi, vaan kiertoilmaisu, kuten karhullekin annetut lukuisat nimet.

"Ylijumalan" on tosiaan arveltu viittaavan vain "yliseen" asuinsijaan. Schefferuksen mukaan saamelaisten Äijjih/Tiermes oli kuitenkin tosiaan jumalten hallitsija, ihmisten suojelija ja peikkojen tappaja. Schefferus vertaa tässä Tiermestä roomalaisten Jupiteriin. Mielenkiintoista on että hänen mukaansa ukkosenjumala oli ennen ruotsalaisillekin "Gubbe".

Mystisimmät vanhat jumalat ovat ehkä Jumi ja Ahti. Jumi on tunnettu joidenkin muidenkin uralilaisten kansojen keskuudessa ja edustanee hyvin vanhaa myyttikerrostumaa joka Suomessa on unohtunut miltei täysin. Aikoinaan kyseessä on kuitenkin ollut hyvin merkittävä jumala. Ahti mielletään nykyään Poseidonin kaltaiseksi kalanpyrstöiseksi merenjumalaksi, mutta tällaisesta ei ole paljoa viitteitä mytologiassa tai kansanrunoissa. Oikeastaan lähintä tällaista edustaa Iku-Turso eli Tursas joka on kuitenkin selkeästi eri jumaluus. Wikipedia arvelee että 'Ahti' olisi ollut jonkunlainen yleisnimi tietyntyyppisille haltioille ja merkitys olisi siitä vääristynyt. Olisi houkuttelevaa yhdistää Ahti saamen sanaan áhčči, 'isä'. En tiedä onko tälle perusteita.

ViestiLähetetty: 02 Loka 2012 00:06
Kirjoittaja Jaska
Sigfrid kirjoitti:En tiedä mihin tämä kirjoitus perustuu

Mikä kohta, ylisyyskö? Uskontotieteellisiin selvityksiin, mm. Unto Salo on tutkinut ukkosenjumalaa aina vasarakirveskulttuurista alkaen.

TTJ kirjoitti:Ahti mielletään nykyään Poseidonin kaltaiseksi kalanpyrstöiseksi merenjumalaksi, mutta tällaisesta ei ole paljoa viitteitä mytologiassa tai kansanrunoissa. Oikeastaan lähintä tällaista edustaa Iku-Turso eli Tursas joka on kuitenkin selkeästi eri jumaluus. Wikipedia arvelee että 'Ahti' olisi ollut jonkunlainen yleisnimi tietyntyyppisille haltioille ja merkitys olisi siitä vääristynyt. Olisi houkuttelevaa yhdistää Ahti saamen sanaan áhčči, 'isä'. En tiedä onko tälle perusteita.

Mielenkiintoinen ajatus, ja sopisi yleiseen käytäntöön jossa jumalia on puhuteltu isoisinä tai isinä. Ahti-nimitykselle ei ole mitään kovin uskottavaa etymologiaa tarjolla; Martti Haavio muistaakseni heitti että alkuperäinen olisikin Nahti (tai jotain sellaista).

ViestiLähetetty: 02 Loka 2012 05:58
Kirjoittaja Kalevanserkku
TTJ kirjoitti:Mystisimmät vanhat jumalat ovat ehkä Jumi ja Ahti. Jumi on tunnettu joidenkin muidenkin uralilaisten kansojen keskuudessa ja edustanee hyvin vanhaa myyttikerrostumaa joka Suomessa on unohtunut miltei täysin. Aikoinaan kyseessä on kuitenkin ollut hyvin merkittävä jumala.


Haavio Bjarmia-kirjassaan käsittelee Jumia laajahkosti. Hänen mukaansa Jumilla oli vastineita idässä muillakin kuin uralilaisilla kansoilla. Eri muodoissa, Yima. Yama yms, Jumi esiintyy Intiaa ja Japania myöten. Hämeenkyrössä on yhä käytössä Kyrösjärven alapuolisessa vesistössä paikannimi Jumesniemi. Yhdessä vanhassa kartassa olen nähnyt Jumesniemen vastarannalle merkityksi Jumenniemi-nimisen niemen. En tiedä onko Jumenniemi yhä käytössä, mutta kiintoisa nimipari kuitenkin. Haavio ei tätä esimerkkiä mainitse, mutta viittaa kuitenkin samantapaiseen kaksijakoisuuten Jumin yhteydessä. - Jumilla on vastineensa myös skandinaavien vanhassa mytologiassa, jossa puhutaan jättiläisestä nimeltä Ymir (Ymer).

ViestiLähetetty: 02 Loka 2012 09:53
Kirjoittaja Sigfrid
Veden hengistä tulee vielä mieleen Näkki. Näkki oli paha henki, jolla peloteltiin lapsia menemästä liian lähelle syviä vesiä tai esimerkiksi kaivoa. Muistan hyvin nämä jutut omasta lapsuudestani.

ViestiLähetetty: 02 Loka 2012 15:30
Kirjoittaja putkonen
Jaska kirjoitti:Sukukielten perusteella äijä on merkinnyt alun perin 'iso; paljon'

Mainitsemani Äijän tila, josta isoisäni tai oikeastaan hänen isänsä oli kotoisin, oli aikoinaan kylän mahtavin tila. Sanalle 'äijä' sopisi tässäkin yhteydessä merkitys 'iso'

ViestiLähetetty: 02 Loka 2012 17:44
Kirjoittaja aikalainen
Sigfrid kirjoitti:Vaan oliko, oliko Ukko kuitenkin karjalaisten Kalevalaan lisäämä ylijumala ja saamelaisten kanssa yhteinen Äijä oli länsisuomalaisten jumala.

Aika yllättävä levikkien kaksinapaisuus, sanat kun ovat nykyisin aktiivisessa käytössä koko maassa.

Jaska kirjoitti:Sukukielten perusteella äijä on merkinnyt alun perin 'iso; paljon'. Vastaavaa kehitystä miespuoliseksi sukulaiseksi on myös sanassa enä 'paljon' --> enoi 'eno'.

Jaahas, äijä on siis iso, kuten enokin. Muistaakseni myös isä on johdos sanasta iso.

Jaska kirjoitti:
TTJ kirjoitti: Olisi houkuttelevaa yhdistää Ahti saamen sanaan áhčči, 'isä'. En tiedä onko tälle perusteita.
Mielenkiintoinen ajatus, ja sopisi yleiseen käytäntöön jossa jumalia on puhuteltu isoisinä tai isinä.

Kristinusko ei siis ole kovin omaperäinen käyttäessään ilmaisuja "isä meidän" ja "taivaan isä".

putkonen kirjoitti: Mainitsemani Äijän tila, josta isoisäni tai oikeastaan hänen isänsä oli kotoisin, oli aikoinaan kylän mahtavin tila. Sanalle 'äijä' sopisi tässäkin yhteydessä merkitys 'iso'

Kylän isoimman tilan status on pitkän kehityksen tulos. Maatilan nimi taas on yleensä perua jo sen ensimmäisiltä vuosilta. Se on tietysti eri asia, kuinka suuret suunnitelmat uudistilallisilla on ollut.

Sigfrid kirjoitti:Veden hengistä tulee vielä mieleen Näkki. Näkki oli paha henki, jolla peloteltiin lapsia menemästä liian lähelle syviä vesiä tai esimerkiksi kaivoa. Muistan hyvin nämä jutut omasta lapsuudestani.

Pullamössösukupolven tuhmia lapia pelotellaan patongin vaihtamisella Näkki-leipään.

ViestiLähetetty: 02 Loka 2012 18:41
Kirjoittaja putkonen
aikalainen kirjoitti:Kylän isoimman tilan status on pitkän kehityksen tulos. Maatilan nimi taas on yleensä perua jo sen ensimmäisiltä vuosilta. Se on tietysti eri asia, kuinka suuret suunnitelmat uudistilallisilla on ollut.

Uudistilallinen tuntui olevan hyvin kunnianhimoinen heppuli ja tilalle nimeä antaessaan ei ainakaan kovin vaatimaton. Tila on varmasti kutistunut ja paisunut, jaettu osiin ja taas yhdistetty montakin kertaa siinä välillä, mutta 1800-luvulla on taas oltu kylän suurin tila. Nykyään tila toimii vanhainkotina ja nimi sopii taas tarkoitukseensa. :hori:

ViestiLähetetty: 02 Loka 2012 19:02
Kirjoittaja Sigfrid
Sama Lapin osalta, Länsiosan äijittyminen selittynee pirkkalaisten toiminnnalla. Ehkä saameväestön äijätkin ovat olleet asialla.


Kuva

ViestiLähetetty: 03 Loka 2012 00:45
Kirjoittaja TTJ
Jaska kirjoitti:
TTJ kirjoitti: Olisi houkuttelevaa yhdistää Ahti saamen sanaan áhčči, 'isä'. En tiedä onko tälle perusteita.

Mielenkiintoinen ajatus, ja sopisi yleiseen käytäntöön jossa jumalia on puhuteltu isoisinä tai isinä. Ahti-nimitykselle ei ole mitään kovin uskottavaa etymologiaa tarjolla; Martti Haavio muistaakseni heitti että alkuperäinen olisikin Nahti (tai jotain sellaista).


Jossain olen nähnyt etymologian 'haahti'. Siitäkään en tiedä onko sille perusteita. "Isä"selityksessä on se vika ettei sille löydy varsinaisia todisteita, saamelaisten tunnettuja vedenjumalia ja -haltioita ei ole kutsuttu ahdeiksi. Tietenkin kyseessä voi olla alueellinen käytäntö joka on sittemmin kadonnut. Tai sitten se liittyy vainajienpalvontaan.

Kalevanserkku kirjoitti:Haavio Bjarmia-kirjassaan käsittelee Jumia laajahkosti. Hänen mukaansa Jumilla oli vastineita idässä muillakin kuin uralilaisilla kansoilla. Eri muodoissa, Yima. Yama yms, Jumi esiintyy Intiaa ja Japania myöten. Hämeenkyrössä on yhä käytössä Kyrösjärven alapuolisessa vesistössä paikannimi Jumesniemi. Yhdessä vanhassa kartassa olen nähnyt Jumesniemen vastarannalle merkityksi Jumenniemi-nimisen niemen. En tiedä onko Jumenniemi yhä käytössä, mutta kiintoisa nimipari kuitenkin. Haavio ei tätä esimerkkiä mainitse, mutta viittaa kuitenkin samantapaiseen kaksijakoisuuten Jumin yhteydessä. - Jumilla on vastineensa myös skandinaavien vanhassa mytologiassa, jossa puhutaan jättiläisestä nimeltä Ymir (Ymer).


Hyvin kiehtova ajatus jota tukee se että Jumi, Yama ja Ymir kaikki kuvaillaan ensimmäisiksi tai alkujumaliksi. Mutta toisaalta, se voi hyvin olla sattumaa, puhutaan kuitenkin aika yksinkertaisista nimistä ja perustavanlaatuisista konsepteista. Kelteiltä löytyy muinainen jumaluus Esus, jolle uhrattiin ihmisiä sitomalla heidät puuhun ja tappamalla. Yhteneväisyydet Jeesuksen kanssa ovat kuitenkin sattumaa. Samaten saamelaisten ukkosenjumala Tiermes ei ole ainakaan nimensä puolesta lainaa Taranis/Tor-akselilta vaan kotoisin idästä (mm. mansien Taram).

ViestiLähetetty: 03 Loka 2012 03:20
Kirjoittaja Jaska
Yama-jumala voi tuskin liittyä Jumiin, koska se on lainattu itämerensuomeen sanana jama 'kaksonen, kaksiosainen'; sanskritissa yama 'kaksonen'.

ViestiLähetetty: 03 Loka 2012 11:15
Kirjoittaja Kalevanserkku
Jaska kirjoitti:Yama-jumala voi tuskin liittyä Jumiin, koska se on lainattu itämerensuomeen sanana jama 'kaksonen, kaksiosainen'; sanskritissa yama 'kaksonen'.


Wikipedian Jumi-artikkelin mukaan jumis tarkoittaa latvian (lätin) kielessä mm. kaksoistähkää. Tässä siis samantapainen kaksinaisuus kuin yama-sanassa.

Latinan Janus-jumala oli kaksikasvoinen alun, lopun ja mm. ovien ja porttien jumaluus. Tässä on siis ensitavussa -a-.

Onkohan tätä jumi - jumis - Ymir -sanojen alkuperää koskaan perusteellisesti tutkittu?

ViestiLähetetty: 03 Loka 2012 12:10
Kirjoittaja TTJ
Kalevanserkku kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Yama-jumala voi tuskin liittyä Jumiin, koska se on lainattu itämerensuomeen sanana jama 'kaksonen, kaksiosainen'; sanskritissa yama 'kaksonen'.


Wikipedian Jumi-artikkelin mukaan jumis tarkoittaa latvian (lätin) kielessä mm. kaksoistähkää. Tässä siis samantapainen kaksinaisuus kuin yama-sanassa.

Latinan Janus-jumala oli kaksikasvoinen alun, lopun ja mm. ovien ja porttien jumaluus. Tässä on siis ensitavussa -a-.

Onkohan tätä jumi - jumis - Ymir -sanojen alkuperää koskaan perusteellisesti tutkittu?


Lisäksi on arveltu että Ymir - joka saagoissa kuvataan hermafrodiitiksi - olisi rinnakkaisjumaluus tai sama kuin Tacituksen mainitsema Tuisto, jonka on arveltu merkitsevän kaksosta. Tähän on liitetty arveluissa myös kantagermaanin *Tiwaz.

Yama on hindujen kuoleman jumala, joka oli ensimmäinen olento joka kuoli. Joissakin myyteissä mainitaan myös Yaman kaksonen Yami. Nimi "Jumi" on voitu lainata itämerensuomalaisiin kieliin uudestaan jostain muusta kielestä. Mutta tämä on tietenkin hyvin spekulatiivista. Ajallinen ja maantieteellinen välimatka olisi aika hurja ja välissä olisi indoeurooppalaisia kansoja joilla vastaavaa jumalaa ei esiinny myyteissä tai ainakin etäisyys olisi hyvin kaukaa haettu (Uranus-Ymir).

Mutta nyt kun päästiin asiaan, niin #toisaalla joku arveli että Väinämöinen olisi lainattu Odinista ja esitti mahdollisiksi todisteiksi hahmojen samankaltaisuudet, ja myös nimien samankaltaisuuden maallikon silmiin (Väinämöinen - *Wodanaz). Onko tälle mitään kielitieteellisiä perusteita? 'Väinä' tarkoittaa tietääkseni suvantoa, ja 'Suvantolainen' esiintyykin Väinämöisen toisintonimenä.

ViestiLähetetty: 30 Tammi 2013 00:14
Kirjoittaja Pystynen
En tunne Jumia muutoin kuin ajatuksenkulun vaikeuttajana :spede:, mutta hyvinkin samalta kuulostava Juma-la (mareilla: Jumo, ja mordvan jondol "salama" selittyy "Juman tuleksi") on muistaakseni esitetty vanhaksi arjalaislainaksi, asusta tyylin *Dyuman? Olisi siis jonkinlainen johdos jonka alkuosa on samaa peri-indoeurooppalaista *dyew-ainesta josta erinäisiä reittejä myös → Zeus, *Tiwas, taivas, toivoa jne.

Saamen dierbmis (joka on käsittääkseni ihan se perussana "ukkoselle", paha sanoa onko nimi jumalalta vai jumalan nimi ilmiöltä) tuo sitten muuten mieleen tarmo-sanan, joka tulee asusta tyyliin *tärmä. Saamen välitön vastine on dárbmo "voima". Hantin /täärəm/ on "vahva", mansin /teerəŋ/ "villi".

Jos tämä olisikin johdos tyyliin *tär-mä (jostain verbikannasta tyyliin "olla voimakas"), niin hieman myöhemmin uudestaan vastaavasti muodostettu johdos antaisi juuri *tiermë-mēs, josta kenties lyhentymänä voisi tulla *tiermēs. Noin nyt siis ihan olalta heittäen