putkonen kirjoitti:Raudanvalmistukseen tämä nyt ei enää mitenkään liity, paitsi korkeintaan rautalangan vääntöön putkoselle.
" (- -) Mustassakirjassa viitataan siis paikkaan nimeltä Effra eli nykyiseltä kirjoitusasultaan Euraan. eu-diftongi ilmeisesti puuttuu ruotsinkielestä vai puuttuuko? Ainakin saksankielestä se puuttuu. Saksankielisissä maissa asutaan siksi "Oiroopassa" ja maksetaan "Oiroilla". Effra-muodonkin arvelisin olevan vain kirjurin yritys kirjoittaa eu-diftongi tavalla, mikä kuulostaisi edes vähän 'eu':n kaltaiselta. No tämä nyt vain pienenä lisämausteena mielenkiintoiselle keskustelulle.
Kinaporin kalifi kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Ei pätevyys riitä keskustelemaan tuosta syvällisemmin. Onko mahdotonta, että myös Virossa olisi ollut ensin käytössä s-alkuinen sana (sapmelas tai sinne päin) ja muutos tosiaankin olisi tapahtunut vasta Hämeessä? Miten tuo s->h muutos vaikuttaa tässä, oli se sitten tapahtunut Suomenlahden etelä- tai pohjoispuolella?
"Saamelainen kielialue on saattanut jo hyvin varhain ulottua jopa Länsi-Suomeen saakka, mikäli nimitystä hämäläinen pidetään varhaiskantasaamesta (← EPS *šämäläŋći > SaaN sápmel š) varhaiskantasuomeen lainattuna; nimityksen rajoittuminen Suomenlahden pohjoispuolelle puoltaa vahvasti tällaista tulkintaa. Nimitys olisi siis lainattu ennen keskikantasaamea (jolloin vanha *š oli jo langennut yhteen *s:n kanssa, minkä jälkeen nimitys olisi lainattu kantasuomeen **sämä-alkuisena), jonka alku edellä esitetyn kronologian valossa osuisi suunnilleen rautakauden alku-vuosisadoille."
jussipussi kirjoitti:Germaani - saame - suomi kontaktien määrittäminen kaakonkulmalle aiheuttaisi ainakin seuraavaa:
- Saamen voitaisiin olettaa levinneen kaakonkulmalta suoraan pohjoiseen, vasta myöhemmin lännen kautta.
- Selvittäisi mm samaa tarkoittavien sanojen vuoma (lännessä) ja aapa (idässä) eron. Aapa on näistä vanhempi.
- Samoin itäsaamessa esiintyvät vanhakantaisuudet selittyisivät. Tuhat vuotta myöhemmin muinaiskarjala levisi vastaavaa reittiä. Usein eri aikatasossa tapahtuneet kansainvaellukset noudattavat samaa reittiä.
jussipussi kirjoitti:Karttahaulla löytyneet noin 20 laksi nimeä kuitenkin osoittavat, että kaikki eivät päivittyneet suomenkieliselläkään alueella.
Sinun varovainen mielipiteesi suomenkielisen alueen laksi sanoihin oli tämä:Tuon tekstisi minä tulkitsin niin, että käytännössä päivittymistä ei ole tapahtunut, paikannimethän ovat vieläkin vanhassa muodossaan.Fagus kirjoitti:Luulen, että paremminkin nämä tapaukset kertovat siitä, että laksi-sanamuoto on ollut vielä myöhään käytössä näissä paikoissa ja ehditty kirjata paikannimeksi..
Pystynen kirjoitti:Petri Kalliolta kuulemani uusimman etymologian reitityksen mukaan ei itse asiassa tarvitse olettaa sanassa olleen missään vaiheessa vanhaa *š:ää: voitaisiin myös olettaa, että samaan tapaan kuin kantagermaanin *s omaksuttiin vanhoissa lainossa keskikantasuomeen *š:nä, sama olisi voinut päteä myös keskikantasaamen *s:ään.
Tällä olisi myös se mukava seuraus, että ilmeisen samanlaisten Saame- ja Suomi-etnonyymien voitaisiin olettaa olevan samaa lähtöä. Nykytiedon mukaan vanhasta perintövartalosta *sämä pitäisi suomessa juurikin tulla Suomi.
Tämäkin edellyttäisi, että vartalo Hämä- todellakin oli alunperin nimitys saamelaisille, ja se siirtyi suomenpuhujille vasta siinä vaiheessa, kun Häme suomalaistui. Sitä voidaan pohtia, olisivatko muinaiskarjalaisetkin vasta tässä vaiheessa omaksuneet uuden merkityksen "hämäläisille", vai olisiko sana kadonnut idästä kokonaan jo aikaisemmin (kenties Vatja/Vuojo-pohjaisten etnonyymien alta?)
Pystynen kirjoitti:Petri Kalliolta kuulemani uusimman etymologian reitityksen mukaan ei itse asiassa tarvitse olettaa sanassa olleen missään vaiheessa vanhaa *š:ää: voitaisiin myös olettaa, että samaan tapaan kuin kantagermaanin *s omaksuttiin vanhoissa lainossa keskikantasuomeen *š:nä, sama olisi voinut päteä myös keskikantasaamen *s:ään.
Tällä olisi myös se mukava seuraus, että ilmeisen samanlaisten Saame- ja Suomi-etnonyymien voitaisiin olettaa olevan samaa lähtöä. Nykytiedon mukaan vanhasta perintövartalosta *sämä pitäisi suomessa juurikin tulla Suomi.
Tämäkin edellyttäisi, että vartalo Hämä- todellakin oli alunperin nimitys saamelaisille, ja se siirtyi suomenpuhujille vasta siinä vaiheessa, kun Häme suomalaistui. Sitä voidaan pohtia, olisivatko muinaiskarjalaisetkin vasta tässä vaiheessa omaksuneet uuden merkityksen "hämäläisille", vai olisiko sana kadonnut idästä kokonaan jo aikaisemmin (kenties Vatja/Vuojo-pohjaisten etnonyymien alta?)
Jaska kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Siihen löytyy muita perusteluja. Toivottavasti et koe tätä yksittäiseen kommenttiin takertumisena. Tässä vain kertakaikiaan väität väärin.
Kerrotko, miten minä väitän väärin? Katsotaanpa:
1. Jaska väittää, että etnonyymi lainattiin läntisessä Suomessa, koska sen tuntevat vain saamelaiset ja länsisuomalaiset.
Pystynen kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Germaani - saame - suomi kontaktien määrittäminen kaakonkulmalle aiheuttaisi ainakin seuraavaa:
- Saamen voitaisiin olettaa levinneen kaakonkulmalta suoraan pohjoiseen, vasta myöhemmin lännen kautta.
- Selvittäisi mm samaa tarkoittavien sanojen vuoma (lännessä) ja aapa (idässä) eron. Aapa on näistä vanhempi.
- Samoin itäsaamessa esiintyvät vanhakantaisuudet selittyisivät. Tuhat vuotta myöhemmin muinaiskarjala levisi vastaavaa reittiä. Usein eri aikatasossa tapahtuneet kansainvaellukset noudattavat samaa reittiä.
Liki jokaisessa kielessä on jotain vanhakantaisuuksia, ja itäsaame ei ole mitenkään ainutlaatuisen vanhakantainen. Helpoiten vanhakantaisuuksia minusta löytää eteläsaamesta.
(Eri asia sitten on, ovatko ne todella muinaista perua vai seurausta siitä, että sukukielistään loitolla se on myöhemmin jäänyt uusista muotivirtauksista paitsi. Mutta samaa voi kysyä itäsaamenkin kohdalla.)
jussipussi kirjoitti:Karttahaulla löytyneet noin 20 laksi nimeä kuitenkin osoittavat, että kaikki eivät päivittyneet suomenkieliselläkään alueella.
Sinun varovainen mielipiteesi suomenkielisen alueen laksi sanoihin oli tämä:Tuon tekstisi minä tulkitsin niin, että käytännössä päivittymistä ei ole tapahtunut, paikannimethän ovat vieläkin vanhassa muodossaan.Fagus kirjoitti:Luulen, että paremminkin nämä tapaukset kertovat siitä, että laksi-sanamuoto on ollut vielä myöhään käytössä näissä paikoissa ja ehditty kirjata paikannimeksi..
Pystynen kirjoitti:Muutos laksi > lahti ei ole edes tapahtunut kaikissa suomen murteissa, joten on täysin luonnollista, että siellä täällä on säilynyt laksi-paikannimiä nykypäivään saakka. Jos murre on jo kehittynyt omaleimaiseksi, "päivittyminen" on jo liian myöhäistä.
jussipussi kirjoitti:Saamenkielisten leviäminen kaakonkulmalta suoraan myös pohjoiseen toisi myös otsikkoon liittyvän mahdollisuuden. Itä- ja pohjoissuomen raudanvalmistuspaikat voisivat olla saamenkielisen joukon jälikiä. Wejojan kertoman mukaan kaakossa ja idässä on löytynyt paljon tällaisia paikkoja, mutta tutkimukset ovat vielä vaiheessa. Kuitenkin Mikkelin paikka olisi arvioitu noin 300 ekr. Pohjoiset löydät ovat hieman nuorempia.
Kinaporin kalifi kirjoitti:Mielenkiintoinen tieto, kiitos. Suomi-Häme-sanapari siis ehkä viittaisi itämerensuomalaistumiseen kahdessa aallossa? Ensin sämä->Suomi, sitten sämä->Häme? Vanha Suur-Sämä olisi siis kattanut koko Lounais-Suomen, saamelaistaen sitten Kyrön Kainuun jne.?
Sääm-nimiä löytyy jonkin verran Itä-Suomesta, mutta jos saamen murteutuminen voidaan liittää tähän, voisi ehkä ajatella että sämäläiset olivat länsi- ja vuovjolaiset itäsaamelaisia?
Pystynen kirjoitti:Ei ole mitään välttämätöntä syytä olettaa, että kaikki Varsinais-Suomen germaanialueet olisivat edes ottaneet osaa luoteisgermaanin kehityksiin (vaikka ainakin Auralla olisivat). Tämä olisi se vahvempi versio teoriasta "goottilaislainaamisesta": nimeä ei lainattu suinkaan varsinaisilta gooteilta, mutta sen sijaan sellaisilta germaaneilta joiden kielessä oli säilynyt tässä goottia muistuttava piirre.
Pystynen kirjoitti:Johonkin tämäntapaiseen viittaa myös se, että on useampiakin vain suomessa tavattavia germaanisia lainasanoja, joissa on säilynyt arkaaisia kantaskandinaavisia piirteitä (esim. ai-diftongi sellaisissa sanoissa kuin airut, laidun, paita) — kun taas samaan aikaan toiset astetta pidemmälle kehittyneet sanat ovat päässeet leviämään vepsään, vatjaan, yms. asti (esim. leikata).
Pystynen kirjoitti:Nykyisissäkin, myöhään syntyneissä suomenruotsin murteissa on usein arkaaisia piirteitä, jotka riikinruotsista ovat kadonneet.
Pystynen kirjoitti:Voitaisiin harkita myös varsinaista Joukhaisjärvimallia:
1) Suomen puolelle leviää kantagermaanin aikoihin varhainen aalto keskikantasuomen puhujia, jotka omaksuvat paikannimen *Eetra.
2) Myöhemmin seudulle saapuu myöhäiskantasuomen puhujia, jotka sulauttavat nämä keskikantasuomen puhujat itseensä, ja nappaavat nimen *Eetra omaan kieleensä. Tässä se sitten myöhemmin kehittyy nykyiseen asuunsa Eura.
Lähisukuisessa kielessä todennäköisimmin sana olisi päätynyt samannäköiseen asuun kuin jos se olisi lainattu juuri suomen omaan kielilinjaan, toisin kuin jos viriteltäisiin hypoteesejä saamelaisista tai X-kielisistä ensilainaajista.
aikalainen kirjoitti:Eräs hyvin luonteva jatkoselitys on, että nimeä säilöö alkuperäinen germaaniväestö itse. Sen murre vain jätättää, kuten kaukana ytimestä sijaitsevalle kielimuodolle voidaan olettaakin käyvän. Tällöin selittyy nätisti ketjutus eefra>eetra>eeura, poistuu outo vaatimus että ilman imsuja euran germaanikielen olisi täytynyt päivittyä jostain "Kööpenhaminasta" saakka, poistuu euran imsukielen epäuskottava monisatavuotinen päivittyminen "Tallinnasta" ja boonuksena selittyvät jotkin vanhakantaiset germaaniset lainasanat. Näin ollen Eura-todisteen osalta imsut voivat tulla paikalle aivan rauhassa vasta satoja vuosia myöhemmin.
aikalainen kirjoitti:Eiköhän se ole nyt sitten selvä juttu, että myytti eura-nimen todistusvoimasta kantasuomalaisten paikalle tulon ajoittamiseksi vuoden 500 ekr. paikkeille on murrettu. Myth Busted.
aikalainen kirjoitti:Tähän asti tarjoiltu jatkopääselitys, jonka mukaan kantaimsuja asui Eurajoella pitkän aikaa ja heidän kielensä päivittyi "Tallinnan" murteen mukana, on niitä epäuskottavia. Välittäjäkieliäkin on tarjottu, mutta ne tuottavat tyylipisteiden menetystä, koska ne olisivat saattaneet korvata äänteitä germaaniselityksen kannalta väärin. Nimeä ovat myös voineet etäsäilöä "Tallinnassa" asuneet imsut, jos he ovat liikennöineet Euran suuntaan taajaan, mutta emme tiedä miksi olisivat liikennöineet. Ynnä muuta. Näitä selityksiä ei voi sulkea pois, mutta niiden varaan ei voi paljoa rakentaakaan.
aikalainen kirjoitti:Eräs hyvin luonteva jatkoselitys on, että nimeä säilöö alkuperäinen germaaniväestö itse. Sen murre vain jätättää, kuten kaukana ytimestä sijaitsevalle kielimuodolle voidaan olettaakin käyvän.
aikalainen kirjoitti:Myös kaksi erillistä imsuaaltoa toimisi jatkoselityksenä. Tällöin imsuja olisi voinut olla paikalla Eetran nimeä germaaneilta oppimassa vaikkapa jo 500 ekr. ja vasta toinen aalto olisi tuonut kielen päivittymisen. Pientä mutkaa tulee siitä, että tarvitaan kaksi aaltoa.
aikalainen kirjoitti:Kokonaan en sulkisi pois sitäkään mahdollisuutta, että Eura olisi alunperin yläjuoksulla olevan kantatalon ja sen mukaan nimetyn nykyisen kyläkunnan nimi, jossa on taustalla rautakautinen etunimi. Tällöin jokea olisi alettu kutsumaan kylän nimen mukaan (genetiivin n-äänne kadoten, vrt. läheinen taajama Lapijoki), kuten Porvoonjoki tai Kruunupyynjoki tai Kokemäenjoki ja ehkä Kyrönjokikin. Tämäkin lykkäisi imsujen tulon takarajaa sadoilla vuosilla.
aikalainen kirjoitti:Euran todistus imsujen tulon takarajasta repeää haarukkaan 500ekr - 300 jkr. Harmillista.
Fagus kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Eiköhän se ole nyt sitten selvä juttu, että myytti eura-nimen todistusvoimasta kantasuomalaisten paikalle tulon ajoittamiseksi vuoden 500 ekr. paikkeille on murrettu. Myth Busted.
En ole ihan samaa mieltä, vaikka ajoituksen tarkkuus onkin huono. Selitys on minusta edelleen pätevä mutta se kaipaa lisää todisteita.
Fagus kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Tähän asti tarjoiltu jatkopääselitys, jonka mukaan kantaimsuja asui Eurajoella pitkän aikaa ja heidän kielensä päivittyi "Tallinnan" murteen mukana, on niitä epäuskottavia. Välittäjäkieliäkin on tarjottu, mutta ne tuottavat tyylipisteiden menetystä, koska ne olisivat saattaneet korvata äänteitä germaaniselityksen kannalta väärin. Nimeä ovat myös voineet etäsäilöä "Tallinnassa" asuneet imsut, jos he ovat liikennöineet Euran suuntaan taajaan, mutta emme tiedä miksi olisivat liikennöineet. Ynnä muuta. Näitä selityksiä ei voi sulkea pois, mutta niiden varaan ei voi paljoa rakentaakaan.
Matti Huurteen mukaan esineistön perusteella Lounais-Suomen yhteydet Itä-Baltiaan heikkenivät vasta viikinkiajalle tullessa, jolloin yhteydet Ruotsin suuntaan alkavat korostua. Vielä viikinkiajan alussa Halikonlahdelle näyttää tulleen asukkaita Virosta. Itse Eurassa on 500-luvulta lähtien erilaista hautausperinnettä kuin sen ympäristössä, mikä on otettava myös huomioon.
Fagus kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Eräs hyvin luonteva jatkoselitys on, että nimeä säilöö alkuperäinen germaaniväestö itse. Sen murre vain jätättää, kuten kaukana ytimestä sijaitsevalle kielimuodolle voidaan olettaakin käyvän.
Todennäköisempää vanhojen muotojen säilyminen on vieraassa kielessä, vrt. lax/lahti/laksi-muotojen yleisyys.
Fagus kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Myös kaksi erillistä imsuaaltoa toimisi jatkoselityksenä. Tällöin imsuja olisi voinut olla paikalla Eetran nimeä germaaneilta oppimassa vaikkapa jo 500 ekr. ja vasta toinen aalto olisi tuonut kielen päivittymisen. Pientä mutkaa tulee siitä, että tarvitaan kaksi aaltoa.
Tämä kuulostaa uskottavimmalta, mutta mistä löytyisi lisäaineistoa tueksi? Ehkä aaltoja on enemmänkin? Mikä on ajanut ihmisiä muuttoon? Ravinto, tila, sukulaisuus, seikkailumieli, uteliaisuus, sodat, verot?
Fagus kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Euran todistus imsujen tulon takarajasta repeää haarukkaan 500ekr - 300 jkr. Harmillista.
Lisätodisteita kaivataan. Toivottavasti asiaan saataisiin tarkennusta.
Fagus kirjoitti:Jatkan vielä vähän, kun tuntui jäävän epäselväksi, miksi otin lax/lahti-esimerkin esille. Kysymys on kielikontaktista. Esimerkin pohjalta voi päätellä, että tämäntyyppinen lainautuminen edellyttää molempien kielien puhujien asumista paikalla. Tästä voisi vielä tehdä pidemmälle menevän päätelmän: lainansaajakieli on muuttunut enemmistöksi ennen kuin muoto on muuttunut. Tämän voisi siirtää Eura-tapaukseen niin, että paikannimen siirtymisen aikaan itämerensuomalaiset ovat tulleet siellä enemmmistöksi, mikä vahvasti tukee Jaskan perustelua.
Fagus kirjoitti:Todennäköisempää vanhojen muotojen säilyminen on vieraassa kielessä, vrt. lax/lahti/laksi-muotojen yleisyys.aikalainen kirjoitti:Eräs hyvin luonteva jatkoselitys on, että nimeä säilöö alkuperäinen germaaniväestö itse. Sen murre vain jätättää, kuten kaukana ytimestä sijaitsevalle kielimuodolle voidaan olettaakin käyvän.
Fagus kirjoitti:Mikä on ajanut ihmisiä muuttoon? Ravinto, tila, sukulaisuus, seikkailumieli, uteliaisuus, sodat, verot?
Fagus kirjoitti:En ole ihan samaa mieltä, vaikka ajoituksen tarkkuus onkin huono. Selitys on minusta edelleen pätevä mutta se kaipaa lisää todisteita.aikalainen kirjoitti:Eiköhän se ole nyt sitten selvä juttu, että myytti eura-nimen todistusvoimasta kantasuomalaisten paikalle tulon ajoittamiseksi vuoden 500 ekr. paikkeille on murrettu. Myth Busted.
jussipussi kirjoitti: Lahti laksi, tukee hyvin alkuperäistä teoriaa. Muuta ei ole tässä ketjussa paljoa pohdittu tämän asian osalta. Pystynen hieman sivusi asiaa. Onko yritetty etsiä paikannimiä jotka olisivat niin vanhaa "suomea" ettei niiden alkuperää enää tavallinen suomenkielinen tunnista. Minusta paikannimien päivittyminen aina uuteen muotoon johtaisi siihen, että meillä ei tosiaankaan pitäisi olla etymologialtaan epäselviä suomalaisperäisiä paikannimiä. Vai onko minulla tässäkin, joka päättelyketjun katkos? Minun esimerkkini tällaisesta paikannimestä oli Tornio. Alunperin keihäs, nyt harva sitä tietää.
jussipussi kirjoitti:Esimerkiksi kantagermaanilla nimetty paikka säilyy luoteisgermaanin sisällä. Tästä tietenkin seuraisi lainausajankohdan määrittämisen vaikeutuminen.
jussipussi kirjoitti:Makkarawjo - Mageröya
aikalainen kirjoitti:jussipussi kirjoitti: Lahti laksi, tukee hyvin alkuperäistä teoriaa. Muuta ei ole tässä ketjussa paljoa pohdittu tämän asian osalta. Pystynen hieman sivusi asiaa. Onko yritetty etsiä paikannimiä jotka olisivat niin vanhaa "suomea" ettei niiden alkuperää enää tavallinen suomenkielinen tunnista. Minusta paikannimien päivittyminen aina uuteen muotoon johtaisi siihen, että meillä ei tosiaankaan pitäisi olla etymologialtaan epäselviä suomalaisperäisiä paikannimiä. Vai onko minulla tässäkin, joka päättelyketjun katkos? Minun esimerkkini tällaisesta paikannimestä oli Tornio. Alunperin keihäs, nyt harva sitä tietää.
Paikannimien päivittyminen koskee lähinnä kielen äänteiden systemaattisia muutoksia. Jos esim. murteessa ruvetaan pitkiä vokaaleja vääntämään, niin kyllä aivan varmasti vääräjärvetkin muuttuvat puhujien suussa viäräjärviksi. Tähän perustuu selitys germaanimuutoksesta eeϸha>aaϸra ja imsumuutoksesta eetra>eeura.
Sen sijaan nimessä oleva merkityksellinen sana ei muutu mihinkään, vaikka kyseinen sana kielestä vaihtuu tai katoaa, sillä kyseessä on erisnimi, eikä sellaista tarvitse muuttaa. Tarmo-nimisiä henkilöitäkään ei ole uudelleen nimetty Energioiksi. Torniot ja Joukahaisjärvet saavat pitää vanhan nimensä - mutta silti lapin murteen systemaattinen muutos vääntää jälkimmäisen Joukhaisjärveksi. Moni merkitykseltään tuntematon paikannimi voi siis olla silkkaa muinaissuomea.
aikalainen kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Esimerkiksi kantagermaanilla nimetty paikka säilyy luoteisgermaanin sisällä. Tästä tietenkin seuraisi lainausajankohdan määrittämisen vaikeutuminen.
Jos germaanin äänteenmuutos ee>aa on ollut kertaluonteinen ilmiö, kuten oletan, niin sen jälkeen lainasanoissa olisi taas voitu kelpuuttaa se ´ee´. Edellyttäisi kahta germaaniaaltoa, joista ensimmäinen aalto nimeää paikan eeϸraksi ja toinen aalto, jossa luoteisgermaanin ee-aa-muutos on jo käyty läpi, tulee paikalle ja kopsii paikannimen alkuväestöltä sellaisenaan muodossa eeϸra. Imsussahan oli vastaava kertaluontoinen muutos ti>si, esim. tinä>sinä, lakti>laksi, mutta kun muutosvillitys oli käyty läpi, kelpasi 'ti' taas oikein hyvin, kuten esim. lainasanassa tina tai paikannimessä Lahti. Kahden germaaniaallon avulla teoriastasi saadaan hyvin toimiva (jos kukaan ei kiistä ee-aa-muutoksen kertaluonteisuutta).
aikalainen kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Makkarawjo - Mageröya
Tuon Pohjois-Norjassa sijaitsevan saaren germaaniperäisen nimen antamasta ajoituksesta esitin aikoinaan, että onhan se nimi voinut olla pohjoisempien germaanien murteessa vanhoillisessa asussa pitkäänkin. Tällöin takaraja nimen saameen lainautumisessa myöhentyy jopa vuosisatoja. Saamelaiset ovat siis voineet saapua Jäämerelle (tai nimetä siellä olevia tärkeitä paikkoja vielä muualla asuessaan) paljon oletettua myöhemminkin.
Pystynen kirjoitti:Petri Kalliolta kuulemani uusimman etymologian reitityksen mukaan ei itse asiassa tarvitse olettaa sanassa olleen missään vaiheessa vanhaa *š:ää: voitaisiin myös olettaa, että samaan tapaan kuin kantagermaanin *s omaksuttiin vanhoissa lainossa keskikantasuomeen *š:nä, sama olisi voinut päteä myös keskikantasaamen *s:ään.Kinaporin kalifi kirjoitti:"Saamelainen kielialue on saattanut jo hyvin varhain ulottua jopa Länsi-Suomeen saakka, mikäli nimitystä hämäläinen pidetään varhaiskantasaamesta (← EPS *šämäläŋći > SaaN sápmel š) varhaiskantasuomeen lainattuna; nimityksen rajoittuminen Suomenlahden pohjoispuolelle puoltaa vahvasti tällaista tulkintaa. Nimitys olisi siis lainattu ennen keskikantasaamea (jolloin vanha *š oli jo langennut yhteen *s:n kanssa, minkä jälkeen nimitys olisi lainattu kantasuomeen **sämä-alkuisena), jonka alku edellä esitetyn kronologian valossa osuisi suunnilleen rautakauden alku-vuosisadoille."jussipussi kirjoitti: --- Onko mahdotonta, että myös Virossa olisi ollut ensin käytössä s-alkuinen sana (sapmelas tai sinne päin) ja muutos tosiaankin olisi tapahtunut vasta Hämeessä? ---
Pystynen kirjoitti:Tällä olisi myös se mukava seuraus, että ilmeisen samanlaisten Saame- ja Suomi-etnonyymien voitaisiin olettaa olevan samaa lähtöä. Nykytiedon mukaan vanhasta perintövartalosta *sämä pitäisi suomessa juurikin tulla Suomi.
Tämäkin edellyttäisi, että vartalo Hämä- todellakin oli alunperin nimitys saamelaisille, ja se siirtyi suomenpuhujille vasta siinä vaiheessa, kun Häme suomalaistui. Sitä voidaan pohtia, olisivatko muinaiskarjalaisetkin vasta tässä vaiheessa omaksuneet uuden merkityksen "hämäläisille", vai olisiko sana kadonnut idästä kokonaan jo aikaisemmin (kenties Vatja/Vuojo-pohjaisten etnonyymien alta?)
Kinaporin kalifi kirjoitti:Mielenkiintoinen tieto, kiitos. Suomi-Häme-sanapari siis ehkä viittaisi itämerensuomalaistumiseen kahdessa aallossa? Ensin sämä->Suomi, sitten sämä->Häme? Vanha Suur-Sämä olisi siis kattanut koko Lounais-Suomen, saamelaistaen sitten Kyrön Kainuun jne.?
Sääm-nimiä löytyy jonkin verran Itä-Suomesta, mutta jos saamen murteutuminen voidaan liittää tähän, voisi ehkä ajatella että sämäläiset olivat länsi- ja vuovjolaiset itäsaamelaisia?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa