Araminta kirjoitti:Taas yksi mahdollisesti kiintoisa kirja, onko kukaan lukenut? Kuvaako "matkaopas" kunnon karhunkierrosta eri puolilla Suomen aluetta, vai tyydytäänkö pysähdyksiin Turussa ja Porvoossa, ym. paikoissa, joista on runsaasti materiaalia? Elämää Suomessa vuonna 1400 kuvaa ehkä parhaiten sana diversiteetti ja toivoisin, että se tulisi selkeästi esille. Voisin ostaa kirjan, jos näin on.
Matkaopas keskiajan Suomeen on ennen kaikkea opas keskiajan kulttuuriin. Siinä käsitellään matkaoppaan tavoin matkustamista ja majoittumista, paikallisten maailmankuvaa, kieltä, käytöstapoja, pukeutumista, ruokaa ja juomaa, ostoksia ja vapaa-aikaa. Kirjan lopussa on esitelty matkakohteita, joista Suomen Turku on ansainnut kokonaan oman lukunsa, ja seuraavassa luvussa kierretään kaikki Suomen silloiset linnaläänit Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Häme, Pohjanmaa, Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa ja Savo-Karjala. Siinä ei siis tyydytä kaupunkikierroksiin, vaan käydään jopa Pohjanmaan perukoilla, Savilahden syrjäseuduilla ja Äyräpään kirkolla.
Tiedon rajat ovat asettaneet rajoja myös kirjalle. Tämän takia Turun asema on luonnollisesti jopa ylikorostunut. Tarkoitus on kuitenkin ollut myös kurkistaa lähteiden taakse. Vaikka Matkaoppaan keskiössä on suomalainen talonpoika, joita valtaosa maan asukkaista oli, olen pyrkinyt tuomaan esiin myös keskiajan Suomen monipuolisuuden ja monikulttuurisuuden lappalaisväestöineen, Karjalan ortodokseineen ja kaupunkien saksalaisporvareineen.
Sanottakoon vielä, että Matkaopas keskiajan Suomeen ei ole "tietokirja" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan matkaopas. Teoksen tarkoitus on tarjota lukijalle kuva siitä, millainen maa vuoden 1400 Österland on
mahdollisesti ollut. Ei esimerkiksi ole konsestusta siitä, miltä Turun tuomiokirkko silloin näytti, tai hallittiinko Satakunnan linnalääniä jo Kokemäenkartanosta vai jostain muualta. Matkaopas ei voi esittää vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, mutta kirjassa kyllä esitetään avoimesti, mikä on faktaa ja mikä valistuneita arvauksia ja valintoja monista vaihtoehdoista.
Olen kirjailijana lukenut kirjan läpi varmaan kolmekymmentä kertaa, ja mielestäni se on edelleen aika hyvä. Voin siis suositella.