Muinainen Suomi

Viipuri syntyi tärkeän Suomenlahdelta Laatokan luoteiskulmaan johtavan jokireitin alkuun Suomenvedenpohjaan. Vasta 1600-luvulla maankohoaminen katkaisi jokiyhteyden Laatokkaan.

Viipurin nimen iästä ja alkuperästä on mielenkiintoisia käsityksiä. Tanskassa on jo viikinkiajalla asutettu kaupunki Viborg, ja Gotlannin pääkaupungin Visbyn vanha nimi oli pelkkä Vi. Skandinaavinen sana vi (lausutaan [vii]) merkitsee 'pyhää paikkaa'.

Suomalainen nimimuoto Viipuri (eikä Viipori) viittaa kuitenkin skandinaavisten kielten sijasta alasaksaan, ja alasaksalaisten varhaisin vaikutusalue Itämerellä oli juuri Gotlanti. Gotlannissa on nykyäänkin monia Burg-nimiä, mm. Torsburg ukkosenjumalan mukaan:

http://de.wikipedia.org/wiki/Torsburg

Viipuri saattaa siis olla gotlantilaisten perustama kauppapaikka. Nimi oli jo olemassa ennen ruotsalaisten tuloa, ja he omaksuivat sen omaan kieleensä ruotsinnetussa o:llisessa asussa Viborg.

Saksalaisvaikutus itämerellä alkoi 1100-luvun loppupuolella Lyypekin perustamisella ja Saksan rannikon ryöstämisellä länsislaavilaisilta vendeiltä. Tätä vanhempi ei Viipurin nimenkään tarvitse olla. Itse asutus varmasti on kuitenkin vanhempaa, johtuen erinomaisesta sijainnista tärkeän kauppareitin suulla. Alueella asui tuohon aikaan muinaiskarjalaisia, tarkemmin suomenlahdenkarjalaisia:



Keskeneräisestä massiivisesta historiahankkeesta Viipurin läänin historia ovat toistaiseksi ilmestyneet osat 1 (Karjalan synty), 2 (Viipurin linnaläänin synty), 3 (Suomenlahdelta Laatokalle, 1500-1700-luvut) ja 6 (Karjala itärajan varjossa):
http://www.esaimaa.fi/Online/2011/01/10/Viipurin+l%C3%A4%C3%A4nin+historiasta+ilmestyi+uusi+teos/2011110322311/4

Muistaakseni Viipurissa kuten muuallakin Muinais-Karjalassa on myös selvästi skandinaavisperäistä esineistöä.

Google Booksista löytyy Jukka Korpelan kirja The World of Ladoga (Sivulla 25 käsitellään lyhyesti Viipuria):
http://books.google.com/books?id=Tm-feqIHevYC&pg=PA57&lpg=PA57&dq=pirjo+uino+ancient+karelia&source=bl&ots=rneHAX_4mD&sig=ZzdOVITGDtrKHTf9-tiUftMWuPU&hl=en&ei=jBDzTbnpEM7XsgahxKysBg&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBQQ6AEwADgK#v=onepage&q=pirjo%20uino%20ancient%20karelia&f=false

Arkeologi Aleksandr Saksan yksityiskohtainen suomenkielinen yhteenveto Viipurin kaivauksilta:
http://archeology.vbrg.ru/articles/97/#_edn1

"Ainoana aluena mistä on ristiretkiaikaisen kiinteän asutuksen jälkiä on Viipurin lahden pohjukka, tulevan kaupungin alue. Kirkkossarelta, joka sijaitsee Linnasaaresta koilliseen Salakkalahden pohjoispuolella, löytyivät kehäsolki ja helyriipus. Nykyään saari on rautatien alla ja yhtynyt mantereseen. Linnasaarelta Sepänpihalta v. 1980 oli löydetty linnoitettu karjalainen asuinpaikka, jonka ajoitus on 10001200-luvut[1]. Asuinpaikan aluella tutkittiin asuin- ja talousrakennusten jäännökset sekä vallin muotoisen pengeren, jonka päällä oli puuvaristus (paaluaita). Löytömateriaaliin kuluivat yli 30 esinelöytöä (aset, korut, taloustarvikkeet), joista huomattava osa oli karjalaisia koruja: kaksi soikeaa kupurasolkia, veitsi tuppineen, korvalusikka ym. Asuinpaikka toimi sen löytäjän mukaan myös varasto- ja kauppapaikkana, missä harrastettiin lisäksi pronssinvalmistusta ja luunkäsittelyä. Se tuhouttui vihollisen (ruotsalaisten) hyökkäyksessä, mistä kertovat tulipalon jäljet, jalkajousen nuolenkärjet, rikkoutuneet aseet, suljetut rikkouttuneet lukot sekä talon sisään jätetyt arvokkaat esineet. Valtaosa esineistä ajoittuu 1100 1200-lukuun ja ainoastaan miekka on vanhempi, 1000-luvulta, muuta se voi olla yhtä hyvin tuotu edeltävään aikaan kuuluvasta tuhouttunesta haudasta.

Asuinpaikka Linnasaarella, näin olleen, hyvin osuu siihen kuvaan, mikä muodostuu muiden karjalaisten ristiretkiaikaisten kohteiden tutkimuksen pohjalta: 1100-luvun lopulla 1200-luvun alussa Vuoksen varrelle (läntinen, «viipurilainen» ja itäinen, «käkisalmelainen» haarat) syntyi keskiaikaisista kronikoista tunnettu Karjalan maa Muinais-Karjala. Täällä etnillisis-aluellisella muodostumalla oli ainakin kaksi heikkoa puolta (ottaen huomioon Ruotsin ja Novgorodin taloudellisia ja sotilallis-polittisia intresseja täällä aluella): toinen oli sen strategisesti edullinen maantiedellinen sijainti ja toinen oli että se, joka tulee hallitsemaan Vuokselle syntynettä Muinais-Karjalaa sujoelevaa «vuokselaista» linnoitusketjua (Viipuri Tiurinlinna Käkisalmi) tulee hallitsemaan koko aluetta. Ruotsalaiset hyvin tämän ymmärsivät ja jo seuravana vuonna Vipurin linnan rakentamisen (v.1293) jälkeen valloittivat Laatokan puolisen Karjalan ja sen pääkeskuksen Käkisalmen tosin lyhyeksi ajaksi. Novgorod ei voinut sallia näin suurta strategisen tilannen muutosta Laatokalla ja v. 1295 Eerikinkronikan mukaan «novgorodilaiset tulivat, voittivat kaupungin, surmasivat Siggen (ruotsalaisten päälikkön) eivätkän laskeneet yhtään miestä käsistään». Samoista tapahtumista kertovat myös novgorodilaiset lähteet."

Jukka Korpela toteaa että Karjalan pääalue oli Äänisen ympäristö, s. 25. Kannas oli läntisen alueen tärkein keskus.

Mikä lienee syy tähän?

Kinaporin kalifi kirjoitti:Jukka Korpela toteaa että Karjalan pääalue oli Äänisen ympäristö, s. 25. Kannas oli läntisen alueen tärkein keskus.

Mikä lienee syy tähän?

Syy mihin? Siihen että Korpela sanoo noin, vai siihen että pääalue oli Äänisen ympäristö, vai siihen että Karjalankannas oli läntisen alueen tärkein keskus?

Jaska kirjoitti:Syy mihin? Siihen että Korpela sanoo noin, vai siihen että pääalue oli Äänisen ympäristö, vai siihen että Karjalankannas oli läntisen alueen tärkein keskus?

Voi tätä huonon ilmaisun taakkaa. Mihin Korpelan johtopäätös perustuu? Asutuksen tiheys, keskuksien merkitys? Ajatus ei ole intuitiivisesti ihan selvä, katsopa esim. omaa murrepuutasi.

Oletan että Korpela tarkoittaa keskiaikaa. Perusteena ovat varmaankin väestönkasvu, pogostojen perustaminen, paremmat bileet jne.

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Syy mihin? Siihen että Korpela sanoo noin, vai siihen että pääalue oli Äänisen ympäristö, vai siihen että Karjalankannas oli läntisen alueen tärkein keskus?

Voi tätä huonon ilmaisun taakkaa. Mihin Korpelan johtopäätös perustuu? Asutuksen tiheys, keskuksien merkitys? Ajatus ei ole intuitiivisesti ihan selvä, katsopa esim. omaa murrepuutasi.

Johtopäätös on tosiaan erikoinen, koska kielitieteellisesti Muinais-Karjala sijoittui Laatokan länsi- ja luoteispuolelle. Sen itäpuolella Äänisenkannaksella olevissa kielimuodoissa (aunus ja lyydi) on jo vepsäläinen substraatti (tai lyydi on vepsää jossa on karjalainen superstraatti), mikä osoittaa karjalan levinneen sinne vasta myöhemmin.

Petri Kallion (tulossa) mukaan löytyy myös koko joukko yhteisiä uudennoksia Suomenlahden pohjoismurteen tueksi - nämä ovat yhteisiä suomelle, karjalalle ja vepsälle. Koska myös monien germaanisten lainasanojen levikki ulottuu vepsään (vaikka puuttuu esim. virosta), täytynee nämä kielet johtaa Suomesta. Ilmeisesti tämän murteen

Tällöin kielitieteen tulokset pakottavat etsimään uusia arkeologisia vastineita: muinaiskarjalan johtaminen esim. Laatokan kaakkoispuolelta ei tule enää kyseeseen.

P.S. Paljon riippuu myös aikatasosta; mistä päin kirjaa bongasit kyseisen tiedon?

Jaska kirjoitti:...Petri Kallion (tulossa) mukaan löytyy myös koko joukko yhteisiä uudennoksia Suomenlahden pohjoismurteen tueksi - nämä ovat yhteisiä suomelle, karjalalle ja vepsälle. Koska myös monien germaanisten lainasanojen levikki ulottuu vepsään (vaikka puuttuu esim. virosta), täytynee nämä kielet johtaa Suomesta.

S. 25, kuten sanoin.

Jotenkin tulee mieleen asetelma, jossa tietty kansainvaellusajan baltti- ja goottivaikutteinen myöhäiskantasuomen murre leviää aluksi Itä-Baltiasta Suomeen. Sieltä tämä murre leviää sitten skandinaavivaikutteisena merovinki- ja viikinkiaikana itään, sekoittuen tietysti siellä (myös myöhäiskantasuomen jatkajiin), murteutuen edelleen.

Jaska kirjoitti:Petri Kallion (tulossa) mukaan löytyy myös koko joukko yhteisiä uudennoksia Suomenlahden pohjoismurteen tueksi - nämä ovat yhteisiä suomelle, karjalalle ja vepsälle. Koska myös monien germaanisten lainasanojen levikki ulottuu vepsään (vaikka puuttuu esim. virosta), täytynee nämä kielet johtaa Suomesta. Ilmeisesti tämän murteen

Lause katkesi kesken, jäikö mitään tärkeää pois?

Mutta, asiaan. Kuinkas se jaottelu nyt sitten oikein menee. Aiemmin on esitetty, että Petri Kallion mukaan itämerensuomesta on ensin lohjennut eteläviro ja sitten liivi. Jäljelle jääneestä kolmannesta ryhmästä eli nk. suomenlahdenmurteesta olisivat sitten kai suoraan lohjenneet loput (pohjoisviro, vatja, karjala, länsisuomi, vepsä).

Mutta olisiko suomenlahdenmurre sittenkin vielä jakautunut alaryhmiin ja miten. Näinkö: Yhtenä ryhmänä karjala-länsisuomi-vepsä, toisena ryhmänä pohjoisviro-vatja. Vai?

Kinaporin kalifi kirjoitti:S. 25, kuten sanoin.

Sori, en tajunnut kiireessä katsoa enää avausviestistä.

Kinaporin kalifi kirjoitti:Jotenkin tulee mieleen asetelma, jossa tietty kansainvaellusajan baltti- ja goottivaikutteinen myöhäiskantasuomen murre leviää aluksi Itä-Baltiasta Suomeen. Sieltä tämä murre leviää sitten skandinaavivaikutteisena merovinki- ja viikinkiaikana itään, sekoittuen tietysti siellä (myös myöhäiskantasuomen jatkajiin), murteutuen edelleen.

Vähän siltähän se alkaa vaikuttaa.

aikalainen kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Petri Kallion (tulossa) mukaan löytyy myös koko joukko yhteisiä uudennoksia Suomenlahden pohjoismurteen tueksi - nämä ovat yhteisiä suomelle, karjalalle ja vepsälle. Koska myös monien germaanisten lainasanojen levikki ulottuu vepsään (vaikka puuttuu esim. virosta), täytynee nämä kielet johtaa Suomesta. Ilmeisesti tämän murteen

Lause katkesi kesken, jäikö mitään tärkeää pois?

Näin siinä käy kun kiireessä kirjoittaa...
Ei se tainnut olla mitään olennaista, kun jätin kesken - unohdin vain poistaa lausetyngän sitten lopuksi.

aikalainen kirjoitti:Mutta, asiaan. Kuinkas se jaottelu nyt sitten oikein menee. Aiemmin on esitetty, että Petri Kallion mukaan itämerensuomesta on ensin lohjennut eteläviro ja sitten liivi. Jäljelle jääneestä kolmannesta ryhmästä eli nk. suomenlahdenmurteesta olisivat sitten kai suoraan lohjenneet loput (pohjoisviro, vatja, karjala, länsisuomi, vepsä).

Mutta olisiko suomenlahdenmurre sittenkin vielä jakautunut alaryhmiin ja miten. Näinkö: Yhtenä ryhmänä karjala-länsisuomi-vepsä, toisena ryhmänä pohjoisviro-vatja. Vai?

Juuri näin olen käsittänyt. Pohjoisviron ja vatjan suhde on kyllä mutkikas, ja lisäksi vatjaan ovat vaikuttaneet vielä inkeroinen ja inkerinsuomi; sitä onkin vanhastaan usein pidetty "sekakielenä". Sen vanhin juuri kuitenkin liittynee juuri pohjoisviroon - samaa nimitystäkin he ovat muistaakseni käyttäneet omasta kielestään: vatja maateel ~ viro maakeel.

Jaska kirjoitti:Tanskassa on jo viikinkiajalla asutettu kaupunki Viborg, ja Gotlannin pääkaupungin Visbyn vanha nimi oli pelkkä Vi. Skandinaavinen sana vi (lausutaan [vii]) merkitsee 'pyhää paikkaa'.

Suomalainen Paikannimikirja käsittelee nimeä Viasvesi, Porissa. Lähellä on muinaishautoja ja Hiittenmäki. Toisena samanlaisena paikkana mainitaan Harjavallan Matinharju, entinen Viasvuori, jossa on hiidenkiuas, ja joka kuuluu isompaan kokonaisuuteen Hiittenharju.

Karttahaku löysi myös Maalahdelta ilmeisen ruotsinkielisen kylän Vias, jossa sielläkin on muinaishautoja.

Tästä tuli mieleen Jaskan antama Viipurin ja Visbyn selitys skandinaaviselta pohjalta 'vi' = pyhä paikka (eli hiisi) sekä Kokemäenjoen seudun skandinaavis-germaanisiksi (eli hurro-teutoonisiksi) tulkitut paikannimet.

Seuraava kysymys taitaakin langeta Jaskan tontille: Voisikohan sana 'vias' olla samaa germaanista kantaa kuin 'vi'?

aikalainen kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Tanskassa on jo viikinkiajalla asutettu kaupunki Viborg, ja Gotlannin pääkaupungin Visbyn vanha nimi oli pelkkä Vi. Skandinaavinen sana vi (lausutaan [vii]) merkitsee 'pyhää paikkaa'.

Suomalainen Paikannimikirja käsittelee nimeä Viasvesi, Porissa. Lähellä on muinaishautoja ja Hiittenmäki. Toisena samanlaisena paikkana mainitaan Harjavallan Matinharju, entinen Viasvuori, jossa on hiidenkiuas, ja joka kuuluu isompaan kokonaisuuteen Hiittenharju.

Karttahaku löysi myös Maalahdelta ilmeisen ruotsinkielisen kylän Vias, jossa sielläkin on muinaishautoja.

Tästä tuli mieleen Jaskan antama Viipurin ja Visbyn selitys skandinaaviselta pohjalta 'vi' = pyhä paikka (eli hiisi) sekä Kokemäenjoen seudun skandinaavis-germaanisiksi (eli hurro-teutoonisiksi) tulkitut paikannimet.

Seuraava kysymys taitaakin langeta Jaskan tontille: Voisikohan sana 'vias' olla samaa germaanista kantaa kuin 'vi'?

Tuohon en kyllä osaa sanoa mitään... Ei tuo Vias-elementti oikein suomalaiseltakaan kuulosta, mutta koska Ruotsissakin näyttää olevan Vias-niminen paikka (Kronoberg), se voi liittyä myös suomenkielisten alueiden Vias-nimiin.

Jaska kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Tanskassa on jo viikinkiajalla asutettu kaupunki Viborg, ja Gotlannin pääkaupungin Visbyn vanha nimi oli pelkkä Vi. Skandinaavinen sana vi (lausutaan [vii]) merkitsee 'pyhää paikkaa'.

Suomalainen Paikannimikirja käsittelee nimeä Viasvesi, Porissa. Lähellä on muinaishautoja ja Hiittenmäki. Toisena samanlaisena paikkana mainitaan Harjavallan Matinharju, entinen Viasvuori, jossa on hiidenkiuas, ja joka kuuluu isompaan kokonaisuuteen Hiittenharju.

Karttahaku löysi myös Maalahdelta ilmeisen ruotsinkielisen kylän Vias, jossa sielläkin on muinaishautoja.

Tästä tuli mieleen Jaskan antama Viipurin ja Visbyn selitys skandinaaviselta pohjalta 'vi' = pyhä paikka (eli hiisi) sekä Kokemäenjoen seudun skandinaavis-germaanisiksi (eli hurro-teutoonisiksi) tulkitut paikannimet.

Seuraava kysymys taitaakin langeta Jaskan tontille: Voisikohan sana 'vias' olla samaa germaanista kantaa kuin 'vi'?

Tuohon en kyllä osaa sanoa mitään... Ei tuo Vias-elementti oikein suomalaiseltakaan kuulosta, mutta koska Ruotsissakin näyttää olevan Vias-niminen paikka (Kronoberg), se voi liittyä myös suomenkielisten alueiden Vias-nimiin.

Onko muuten minkään äännelain mukaan mahdollista, että v:stä olisi tullut h? Eli olisiko vis, vias voinut muuttua muotoon his, hias ja siitä hiis, hiisi?

Esimerkiksi vanhoissa hautakivissä lukee usein "här hvilar", eli "täällä huilaa (lepää)" se ja se. Nykyruotsiksi levätä on vila.

Lisäksi sanat viisi ja hiisi taipuvat samalla tavalla viiden ja hiiden, kun taas sana riisi taipuu riisin, eikä riiden.

pektopah kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Tuohon en kyllä osaa sanoa mitään... Ei tuo Vias-elementti oikein suomalaiseltakaan kuulosta, mutta koska Ruotsissakin näyttää olevan Vias-niminen paikka (Kronoberg), se voi liittyä myös suomenkielisten alueiden Vias-nimiin.

Onko muuten minkään äännelain mukaan mahdollista, että v:stä olisi tullut h? Eli olisiko vis, vias voinut muuttua muotoon his, hias ja siitä hiis, hiisi?

Esimerkiksi vanhoissa hautakivissä lukee usein "här hvilar", eli "täällä huilaa (lepää)" se ja se. Nykyruotsiksi levätä on vila.

Lisäksi sanat viisi ja hiisi taipuvat samalla tavalla viiden ja hiiden, kun taas sana riisi taipuu riisin, eikä riiden.

Ei ainakaan taida olla edes murteissa yhtään tunnettua esimerkkiä, jossa v > h. Foneettisesti se olisi mahdollinen välimuodon kautta: v > f > h. Myöskään vokaaliyhtymän oikenemista ia > ii ei mistään tunneta; pikemminkin se on murteissa vahvistunut saaden sisäänsä siirtymä-äänteen (esim. *hiδas : hitahan > hias > hijas). Hiisi-sanaa ei siis voi uskottavasti selittää tuosta lähtien.

Jaska kirjoitti: Myöskään vokaaliyhtymän oikenemista ia > ii ei mistään tunneta; pikemminkin se on murteissa vahvistunut saaden sisäänsä siirtymä-äänteen (esim. *hiδas : hitahan > hias > hijas). Hiisi-sanaa ei siis voi uskottavasti selittää tuosta lähtien.

Mutta i > ii lienee mahdollinen? Esimerkiksi ruotsin verbistä fria on tullut suomen sana friiata.

Jaska kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Tanskassa on jo viikinkiajalla asutettu kaupunki Viborg, ja Gotlannin pääkaupungin Visbyn vanha nimi oli pelkkä Vi. Skandinaavinen sana vi (lausutaan [vii]) merkitsee 'pyhää paikkaa'.

Suomalainen Paikannimikirja käsittelee nimeä Viasvesi, Porissa. Lähellä on muinaishautoja ja Hiittenmäki. Toisena samanlaisena paikkana mainitaan Harjavallan Matinharju, entinen Viasvuori, jossa on hiidenkiuas, ja joka kuuluu isompaan kokonaisuuteen Hiittenharju.

Karttahaku löysi myös Maalahdelta ilmeisen ruotsinkielisen kylän Vias, jossa sielläkin on muinaishautoja.

Tästä tuli mieleen Jaskan antama Viipurin ja Visbyn selitys skandinaaviselta pohjalta 'vi' = pyhä paikka (eli hiisi) sekä Kokemäenjoen seudun skandinaavis-germaanisiksi (eli hurro-teutoonisiksi) tulkitut paikannimet.

Seuraava kysymys taitaakin langeta Jaskan tontille: Voisikohan sana 'vias' olla samaa germaanista kantaa kuin 'vi'?

Tuohon en kyllä osaa sanoa mitään... Ei tuo Vias-elementti oikein suomalaiseltakaan kuulosta, mutta koska Ruotsissakin näyttää olevan Vias-niminen paikka (Kronoberg), se voi liittyä myös suomenkielisten alueiden Vias-nimiin.

Kemijoen suupuolellakin näkyy Viastenmaa, pitkä mäki, lähellä Liedakkalaa ja Koroiskylää. (Turun seudulla muuten saman tapaisesti Lieto ja Koroinen.) Mäelle ei ole merkittynä muinaisjäännöksiä, mutta muutaman kilometrin säteellä niitä on useampiakin.

Eräs mahdollisuus voisi olla, että taustalla olisi sana, joka on nykyruotsiksi vi-ås eli hiidenharju. Tällöin ainakin Porissa ja Harjavallassa lähistön suomenkielinen paikannimi olisi merkitykseltään sama. Ei tosin taida löytyä kaikkien viaksien luota selkeää harjua, mutta ehkä joitain kumpareita kuitenkin.

pektopah kirjoitti: Mutta i > ii lienee mahdollinen? Esimerkiksi ruotsin verbistä fria on tullut suomen sana friiata.

Ruotsin fria:ssä on kirjoitusasusta huolimatta tiemmä pitkä ii.

aikalainen kirjoitti:Ruotsin fria:ssä on kirjoitusasusta huolimatta tiemmä pitkä ii.

Niin on tiemmä myös sanassa vi. Juuri sen vuoksi Viborg -> Viipuri.

aikalainen kirjoitti:Eräs mahdollisuus voisi olla, että taustalla olisi sana, joka on nykyruotsiksi vi-ås eli hiidenharju. Tällöin ainakin Porissa ja Harjavallassa lähistön suomenkielinen paikannimi olisi merkitykseltään sama. Ei tosin taida löytyä kaikkien viaksien luota selkeää harjua, mutta ehkä joitain kumpareita kuitenkin.

Jokin tuollainen tausta sillä varmaan voisi olla, koska ruotsinkieliset Vias-nimet ovat vailla muita nimielementtejä eli esiintyvät sellaisenaan yksinään. Ne voivat olla siirtyneet myös asutusnimiksi, mutta lähistöllä olisi kyllä silloinkin suotavaa olla jokin harju.

noin 8 vuotta sitten ylen radiosta tuli mainio viikinki- aiheinen ohjelma sarja (osia lienee edelleen kuultavissa).
siinä mainittiin suomen "ulvila" sekä göteborgissa sijaitseva "ullevin" stadion.
sanojen pohjana skand. hedelmällisyyden(?) jumala "ulli" sekä pyhää tarkoittava "vi", ullin pyhä.
jos näin, Wiipurilla pitäisi olla alkuperäinen karjalainen nimi?

Jaska kirjoitti: Myöskään vokaaliyhtymän oikenemista ia > ii ei mistään tunneta; pikemminkin se on murteissa vahvistunut saaden sisäänsä siirtymä-äänteen (esim. *hiδas : hitahan > hias > hijas). Hiisi-sanaa ei siis voi uskottavasti selittää tuosta lähtien.

Lisätään nyt vielä että hiisi kuuluu siis yhteen saamen siidan kanssa (molemmat saadaan palautumaan asuun *iiti). Tätä voi sitten verrata esim. germaanien "reuna"-sanueeseen (ruots. sid jne.)

Pystynen kirjoitti:

Jaska kirjoitti: Myöskään vokaaliyhtymän oikenemista ia > ii ei mistään tunneta; pikemminkin se on murteissa vahvistunut saaden sisäänsä siirtymä-äänteen (esim. *hiδas : hitahan > hias > hijas). Hiisi-sanaa ei siis voi uskottavasti selittää tuosta lähtien.

Lisätään nyt vielä että hiisi kuuluu siis yhteen saamen siidan kanssa (molemmat saadaan palautumaan asuun *iiti). Tätä voi sitten verrata esim. germaanien "reuna"-sanueeseen (ruots. sid jne.)

Toinen mahdollisuus selittää hiiden alkuperä on kytkeä se siihen sanueeseen, jota nykyruotsissa edustaa (vanhassa ruotsissa h-alkuinen) ide (ketun, mäyrän yms,) 'maanalainen pesä'. Samaan yhteyteen kuulunee engl. teonsana hide 'kätkeä'. Vanhempi laina samasta germ. lähteestä on kides (säilynyt paikannimessä Kitee, ruotsiksi Kides). Tämä selitys on peräisin T. Karstenilta.