Huhtakaski ja savolaisten leviäminen
Lähetetty: 02 Elo 2011 13:46Erittäin mielenkiintoinen teos on Suomen maatalouden historia 1.
Läntinen peltoviljelyalue ja tavallinen lehtokaskiviljely rajoittui pääasiassa keveiden litorinasavien alueelle ja se pääsi leviämään sisämaahan jäykkien lustosavien alueelle vasta kun maanmuokkausteknologia kehittyi. Suomenlahden eteläpuolelta 1200-luvulla omaksuttu peltohankoaura vasta mahdollisti jäykkien savimaiden haltuunoton.
Läntisen pelto/lehtokaskiviljelyn ikivanha itäraja oli Päijänteen-Kymijoen linja (tosin aivan rannikkokaistaleella oli keveitä savimaita ja siksi läntinen viljelykulttuuri levisi sinne).
Huhtakaskiviljelyn synty yhdistetään vepsäläisiin, jotka 900-luvulla alkoivat levitä itään ja pohjoiseen. Huhtakaskeamisessa kaskettiin moreenimaiden havumetsiä, ja siinä missä lehtokaski voitiin polttaa samana (rieskamaa) tai seuraavana vuonna (tavallinen lehtokaski) kaatamisesta, huhtakaski poltettiin vasta useiden vuosien kuluttua. Toisaalta maata ei tarvinnut kääntää, vaan kaskiruis kylvettiin suoraan tuhkaan.
Karjalaisten ekspansio länteen ja pohjoiseen näyttää myös liittyvän huhtakaskeen, ja Mikkelin seudun esineelliseen karjalaistumiseen 1100-luvulla liittyy myös rukiin voittokulku ja siitepölyjen löytyminen erämaajärvien läheltä - molemmat merkkejä huhtakaskeamisesta.
Savolaisekspansio 1400-luvun lopulta alkaen Keski-Suomeen, Pohjois-Savoon, Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen on siten elinkeinollisesti samaa huhtakaskimenetelmän voittokulkua, jota edustivat aiemmin jo karjalaisten ja vepsäläisten ekspansiot. Myös Keski-Ruotsiin vietiin tähän aikaan savolaisia (metsäsuomalaiset), että sielläkin tämän voitokkaan tekniikan avulla saatiin havumetsät viljelyskäyttöön.
Läntinen peltoviljelyalue ja tavallinen lehtokaskiviljely rajoittui pääasiassa keveiden litorinasavien alueelle ja se pääsi leviämään sisämaahan jäykkien lustosavien alueelle vasta kun maanmuokkausteknologia kehittyi. Suomenlahden eteläpuolelta 1200-luvulla omaksuttu peltohankoaura vasta mahdollisti jäykkien savimaiden haltuunoton.
Läntisen pelto/lehtokaskiviljelyn ikivanha itäraja oli Päijänteen-Kymijoen linja (tosin aivan rannikkokaistaleella oli keveitä savimaita ja siksi läntinen viljelykulttuuri levisi sinne).
Huhtakaskiviljelyn synty yhdistetään vepsäläisiin, jotka 900-luvulla alkoivat levitä itään ja pohjoiseen. Huhtakaskeamisessa kaskettiin moreenimaiden havumetsiä, ja siinä missä lehtokaski voitiin polttaa samana (rieskamaa) tai seuraavana vuonna (tavallinen lehtokaski) kaatamisesta, huhtakaski poltettiin vasta useiden vuosien kuluttua. Toisaalta maata ei tarvinnut kääntää, vaan kaskiruis kylvettiin suoraan tuhkaan.
Karjalaisten ekspansio länteen ja pohjoiseen näyttää myös liittyvän huhtakaskeen, ja Mikkelin seudun esineelliseen karjalaistumiseen 1100-luvulla liittyy myös rukiin voittokulku ja siitepölyjen löytyminen erämaajärvien läheltä - molemmat merkkejä huhtakaskeamisesta.
Savolaisekspansio 1400-luvun lopulta alkaen Keski-Suomeen, Pohjois-Savoon, Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen on siten elinkeinollisesti samaa huhtakaskimenetelmän voittokulkua, jota edustivat aiemmin jo karjalaisten ja vepsäläisten ekspansiot. Myös Keski-Ruotsiin vietiin tähän aikaan savolaisia (metsäsuomalaiset), että sielläkin tämän voitokkaan tekniikan avulla saatiin havumetsät viljelyskäyttöön.