Muinainen Suomi

Laurentius oli keskiajan kuuluisimpia pyhimyksiä. Hänen mukaansa on saanut nimensä muun muassa Pohjois-Amerikan Suurten järvien laskujoki Saint Lawrence sekä Saint Lawrencen lahti, johon se laskee. Suomessakin on monta hänen mukaansa nimensä saanutta Pyhän Laurin kirkkoa, muun muassa Lohjalla, Vantaalla ja Janakkalassa.

Aikaisemmin useat tutkijat ovat kuitenkin tuoneet esille mahdollisuuden, että Hakoisten linnaan voisi liittyä tanskalaisten tekemän käännytystyön vaikutteita. Tätä näkemystä on tuettu myös runsaalla tanskalaiseen kristilliseen perinteeseen liittyvillä seikoilla Kanta-Hämeen ja etenkin Janakkalan alueella.[2] Alueella esiintyneitä pyhän Laurentiuksen ja Olain kulttia on pidetty ei-ruotsalaisena. Varmaa ei ole sekään, että Birger-jaarli olisi koskaan tehnyt ristiretkeä Hämeeseen ja siten perustanut mitään linnaa alueelle. Kuitenkin tanskalaisten osuus on vain yksi hypoteesi tässä Hakoisten linnavuoren tuntemattomassa suuressa menneisyydessä. 1990-luvulla ja 2000-luvulla julkaistussa kirjallisuudessa Suomen varhaiskeskiaikaan liittyviä "tanskalaishypoteeseja" ei ole juurikaan pidetty esillä. 1200-lukuun liittyvien kirjallisten lähteiden ja arkeologisten tutkimusten vähäisyys kuitenkin jättää tilaa monenlaisille tulkinnoille ja spekulaatioille.

Rovasti Frans Kärki oli nuorena pappisopiskelijana vastustanut kiivaasti 1824 syntyneen isoisänsä, Taavetti Priiarin käsitystä siitä, että Matti Kurki olisi taistellut tanskalaisia kristinuskon tuojia vastaan. Frans Kärjen silloisen käsityksen mukaan tanskalaiset eivät 1100-luvun lopulla ahdistelleet suomalaisia. Isoisä oli kuitenkin ollut aivan varma kertomuksen todenperäisyydestä. Kärki kuuli kuitenkin 1900-luvun alussa professori Hainarin luennossa uuden tiedon että tanskalaiset olivat todella tehneet retkiä Suomeen.

Taavetti Priiarin oli kertonut seuraavaa: "Matti Kurki oli lähetetty Turkuun veroa maksamaan mettänahoilla. Tanskalaiset tahtoivat tehdä vääryyttä Turun joella, jossa Tanska ja Ruotsi tappelivat. Tanskalaiset tulivat veroa ottamaan. Ne anastivat Ruotsin veronahat. Siinä tuli kova taistelu. Kurki haettiin kahakkaa selittämään. Hän otti kaljaasin purjeen maston eli kaljun käteensä ja hyppi kuin kurki veneestä veneeseen ja löi ja sanoi: "Riirat ne ratkee tai paatit katkee". Tanskalaiset tulivat maahan lyödyiksi. Verojen kantaja kirjoitti Ruotsin kuninkaalle, että kukaan ei voinut Matti Kurkea vastustaa. Koko joki oli kaatuneita täynnä. Kun tanskalaiset sitten aikoivat Turun joella uudestaan anastaa saaliin, niin Ruotsin lähettiläs etsi Kurkea, joka vesilahtelaisten puolesta teki rauhat. Ruotsin lähettiläs vei tiedon siitä Ruotsin kuninkaalle ja Ruotsin rahan kokooja vielä erikoisesti ilmoitti kuninkaalle, että ottakaa Matti Kurki avuksenne ja niin tuli Kurki tutuksi." Siitä alkoi Kurkien huima nousu kohti valtakunnan ykkösaatelia.

Mihin aikaan tämä Matti Kurjen ja Pohdon taistelun voidaan sanoa tapahtuneen? Ehkä 1200-luvulla, mutta ennen vai jälkeen Birger Jaarlin Hämeen valloitusta, joka tapahtui 1200-luvun puolissa välissä? Yrjö Raevuori epäilee Matti Kurjen eläneen 1200-luvun jälkipuoliskolla.

Kalevanserkku kirjoitti:Mielenkiintoinen ajatus tuo Lallin mahdollinen tanskalaismielisyys. Kun muistaakseni jokin lähde sijoittaa hänet rannikon asukiksi, ei siis Köyliön, tulee tanskalaiskytkös vielä todennäköisemmäksi.

putkonen kirjoitti:Kun kerran koko Satakunta (ja melkein vain Satakunta) pullottaa esi-isiäni (ja -äitejäni), niin niitä löytyy tietysti myös Köyliöstä. Näihin Köyliön esi-isiini liittyy mm. Jaspan tila, joka tulee etunimestä Jesper. Jesperhän haiskahtaa kovasti tanskalaiselta. Oliko Jaspan perustaja Jesper ehkä tanskalainen?

Köyliössä vilahtaa myös esi-äitini nimeltään Brita Wigensdotter (Köyliön kartanon voudin vaimo tai äiti, en nyt tältä istumalta muista ihan tarkasti kumpi). Wigen-nimi tupsahti tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa vastaan ja jotenkin senkin voisi kuvitella kantavan jonkinlaista Tanskan hajua. Tietääkö kukaan, oliko Jesper-nimi käytössä yleisemminkin siinä 1600- ja 1700-lukujen taitteessa? Yksi Jesper tosin esi-iseni joukosta vielä löytyy, tällä kertaa Mouhijärvellä. Vai oliko Jesper papin väännös jostakin Jepestä?

Kalevanserkku kirjoitti:Mielenkiintoinen ajatus tuo Lallin mahdollinen tanskalaismielisyys. Kun muistaakseni jokin lähde sijoittaa hänet rannikon asukiksi, ei siis Köyliön, tulee tanskalaiskytkös vielä todennäköisemmäksi.

Janakkalassa on siis Pyhän Laurin kirkko, samoin Lohjalla, joka on vielä lähempänä Tallinnaa, joka oli aikanaan tanskalaisten hallussa. Saarenmaa siirtyi 1600-luvun keskivaiheilla Tanskalta Ruotsille. Milloin siellä alkoi Tanskan valta? Joka tapauksessa, kun vielä muistamme, että Skoone, Blekinge ja Hallanti kuuluivat Tanskaan pitkälle 1600-luvulle asti, on todettava, että tanskalaisten pyrky pohjoiseen, tai itäpohjoiseen, on jatkunut tuloksellisenakin satoja vuosia (Valdemar Atterdag valloitti Gotlannin 1363.)

Voisikohan nimi Janakka(la) antaa jotain valaisua kysymykseen tanskalaiset vai ruotsalaiset? Janakka ei kuulosta kovin ruotsalaiselta nimeltä.

Vikipedian Hakoinen-artikkelissa mainitaan kolmas esi-isiemme maille pyrkijä: Novgorod. Sieltä käsin pyrittiin levittämään paitsi maallista verottajan valtaa, myös ortodoksista uskontoa. Siinä versiossa Matti Kurjen ja Pohdon taistelusta, jonka olen koulupoikana lukenut, Pohto oli venäläinen joka kamppailussa iski Matilta oikea käden irti ja ilkkui: "Siehän hyppäät kuin kurki." Johon vasenkätinen Matti: "Osaan minä vielä lentääkin!". Ja sivalsi Pohdolta pään poikki.

Nyt on niin, että vanhassa Pirkkalassa, jossain kohdin Näsijärven eteläpäässä on Pohtola-niminen paikka. Mikä lienee nimen etymologia? Itse tykönäni olen yhdistänyt sen venäläiseen nimeen Bogdan (vrt. venäjän bogatyr, suomeksi pohatta).

Jaska kirjoitti:Suomalaisesta paikannimikirjasta: - -

- Pohtola tullee muinaissuomalaisesta henkilönnimestä Pohtoi, joka liittynee sanueeseen pohti 'tarmo, voima, tuulenpuuska'. Myös skandinaavisia nimiä on esitetty, mutta h ei selity niistä. (Venäläiset ovat korvanneet h:n g:llään, mutta toiseen suuntaan tämä ei tunnu uskottavalta, koska venäjän g olisi meillä korvattu k:lla.)

Kalevanserkku kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Suomalaisesta paikannimikirjasta: - -

- Pohtola tullee muinaissuomalaisesta henkilönnimestä Pohtoi, joka liittynee sanueeseen pohti 'tarmo, voima, tuulenpuuska'. Myös skandinaavisia nimiä on esitetty, mutta h ei selity niistä. (Venäläiset ovat korvanneet h:n g:llään, mutta toiseen suuntaan tämä ei tunnu uskottavalta, koska venäjän g olisi meillä korvattu k:lla.)

Joo, muistaakseni joskus noin 1000 vuotta sitten venäläisiä heimoja (kaiketi Novgorodin seutuvilla) sanottiin olevan kaksi: sloveenit ja krivitsit. Näistä toisen kielessä Bogdan kirjoitettiin (kyrillisellä) g:llä, kun taas toinen kirjoitti Bohdan, (siis tietenkin kyrillisin kirjaimin). Tästä jälkimmäisestä oletan Pohto-nimen tulevan.

Kalevanserkku kirjoitti:

Kalevanserkku kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Suomalaisesta paikannimikirjasta: - -

- Pohtola tullee muinaissuomalaisesta henkilönnimestä Pohtoi, joka liittynee sanueeseen pohti 'tarmo, voima, tuulenpuuska'. Myös skandinaavisia nimiä on esitetty, mutta h ei selity niistä. (Venäläiset ovat korvanneet h:n g:llään, mutta toiseen suuntaan tämä ei tunnu uskottavalta, koska venäjän g olisi meillä korvattu k:lla.)

Joo, muistaakseni joskus noin 1000 vuotta sitten venäläisiä heimoja (kaiketi Novgorodin seutuvilla) sanottiin olevan kaksi: sloveenit ja krivitsit. Näistä toisen kielessä Bogdan kirjoitettiin (kyrillisellä) g:llä, kun taas toinen kirjoitti Bohdan, (siis tietenkin kyrillisin kirjaimin). Tästä jälkimmäisestä oletan Pohto-nimen tulevan.

Pakkanen on ilmeisesti hidastanut järjenjuoksuani, sillä huomasin vasta tänään, että jos Pohto tulee venäjästä, niin on aivan yhdentekevää onko lähtösana Bogdan vai Bohdan. Molemmista nimittäin tulisi suomeen ensi vaiheessa *Pohtan(n)(i), sillä *Poktan olisi mahdoton satojen vuosien takaisessa suomessa, jonka fonotaksi ei tuntenut -kt-yhtymää, vaan korvasi sen säännöllisesti -ht-llä. Että *Pohtan kehittyy edelleen mm. Pohdoksi on helppo ymmärtää, jos vertaamme esim. Herman-nimeen, josta suomessa on tullut, paitsi Hermanni ja Manni, myös ainakin Hermo, Hemmo ja Hemma.

Jaska kirjoitti:On totta että kantasuomalaisen muutoksen *kt > *ht jälkeen *kt-yhtymä oli kielelle vieras. Kuitenkaan meillä ei ole mitään vaikeuksia puhua akteista tai sektioista - yleensä lainasanojen mukana kieleen tulee takaisin siitä jo kadonneita konsonanttiyhtymiä.

Olennaista tuon selityksen kohdalla onkin nyt, onko syytä olettaa muinaissuomalaisten pitkäänkin vältelleen kt-yhtymää. Täytyy kartoittaa vanhoja lainasanoja ennen kuin osaan vastata tähän... Jos tuo yhtymä olisi palannut kieleen jo varhain, esim. muinaisruotsalaisella kaudella lähes 1 000 vuotta sitten, silloin venäläinen gd olisi korvattu kt:llä; siinä tapauksessa olisi tärkeää tietää varmasti että myös h:llinen nimimuoto Bohdan on lähialueilla tunnettu. Jos on, se voisi hyvinkin olla muinaissuomalaisen Pohtoi-nimen takana.

Kalevanserkku kirjoitti:Meillä on suomen kielessä melkoinen joukko ruotsista lainattuja sanoja, joissa ruotsin kt on korvattu ht:llä. Esimerkiksi ahti (ahtisaarna), jahti, rahti, mahti, lahti (<ru slakt), vahti, sihti. Tässä yhteydessä erityisen kiinnostava on sihteeri, joka tullee ruotsin sanasta sikter, joka SAOB:n mukaan oli ruotsissa käytössä 1738 - 1871. Lisäksi lehtori, rehtori, tohtori, Vihtori jne.

Nuo kt:n sisältävät lainasanat ovat kovin nuoren tuntuisia: sektori, vektori, traktori, taktiikka, fakta, faktori. Veikkaisin etteivät kuuluneet vesilahtelaisten sanavarastoon 1200-luvulla (jolloin Matti Kurjen ja Pohdon kohtaamisen arvellaan tapahtuneen) eivätkä luultavasti ennen 1800-lukua, jos silloinkaan. Vaikuttavat enemmänkin 1900-luvun tulokkailta.