Suomen kristillistyminen
Lähetetty: 02 Maalis 2011 16:03
Baltia ja Suomi muodostivat idän ja lännen kirkkojen välisen pakanakaistaleen, ja kummaltakin taholta oli kiinnostusta tänne.
Yhtäältä itäisestä vaikutuksesta kielii
1) se, että kirkollinen sanastomme on slaavilaisperäistä (kirkko, pappi, raamattu, risti), tosin osa sanoista oli sinnekin vasta vähän aiemmin saksasta lainattuja.
2) tiettyjen ristiriipusten muotoilu; on arveltu niiden levinneen esim. Turun tienoille Hämeen kautta idästä.
Toisaalta läntinen kristinusko on levinnyt jo varhain Kalannin-Satakunnan alueelle, mistä kielii
1) ruumishautaaminen; myös hautojen ilmansuunta on kristillinen ja vainajilla on ristiriipuksia.
2) vanhat "aateliskirkot".
Voidaankin sanoa, että 1200-luvulla kun ruotsalaiset ottivat Suomen haltuunsa käännyttämisen tekosyyllä, täällä jo tunnettiin itäistä ja läntistä kristinuskoa (näiden ero ei vielä ollut iso) ja jossain määrin jo harrastettiinkin niitä. Mielenkiintoista on, että teoksesta Suomen varhaiskeskiajan lähteitä saa dokumenteista sellaisen kuvan, että Suomen kirkollinen toiminta oli vakiintunut jo ennen ruotsalaisvaltausta: paavi hallitsi Suomen piispaa Baltian legaattinsa välityksellä eikä Suomea luettu Upsalan arkkipiispan alaisuuteen ennen kuin 1250-luvulla. Näin voitaneen päätellä, että vastuu Varsinais-Suomen kristillistämisestä oli joko saksalaisilla tai tanskalaisilla, jotka tuolloin toimivat paavin kanssa sovussa (paavi oli luvannut 1100-luvulla Tanskan kuninkaalle kaikki Elben itäpuoliset "vendimaat" kunhan tämä käännyttäisi asukkaat).
Ei siis liene kovinkaan spekulatiivista olettaa, että juuri ulkopoliittisesti aggressiivinen Birger-jaarli riisti läntisen Suomen kirkollisesti ja valtiollisesti Ruotsille ns. Hämeen ristiretken yhteydessä, koska Tanskan ja Saksan energia kului Baltiassa keskenään ja Venäjää vastaan nahistellessa. Birger myös asutti Suomen rannikoille runsaasti ruotsalaisia takaamaan valtauksensa, ja alkoi varustaa Hämeeseen linnoitusta karjalaisia ja venäläisiä vastaan.
Muutos Suomen hiippakunnan tilanteessa näyttää tapahtuneen suunnilleen vuoden 1250 tienoilla. Otteita kirjasta Suomen varhaiskeskiajan lähteitä:
s. 52: Paavi Gregorius IX Semgallenin piispalle (9.2.1234 Lateraani)
"Koska lähetämme kunnianarvoisan veljemme Vilhelmin, entisen Modenan piispan, Liivinmaan, Preussin, Gotlannin, Suomen, Viron, Semgallenin ja Kuurinmaan seuduille ja muihin ympärillä oleviin vastakääntyneiden ja pakanoiden maakuntiin ja saariin annettuamme hänelle täydet legaatin valtuudet, peruutamme sinun legaatinvaltuutesi ja sinulle osoitetut kirjeet hiippakuntien hallinnasta ja muista asioista."
[Suomen hiippakuntaa hallinnoi paavin Baltian legaatti.]
s. 68: Upsalan arkkipiispa, Ruotsin kaikkien piispojen vahvistuskirje (6.5.1241 Göthala)
"Jotta tämä vahvistusasiakirjamme säilyisi lujemmin muistissa, vahvistamme sen sinetillämme samoin kuin kunnianarvoisten piispaveljiemme sineteillä, nimittäin herra Th:n, Strängnäsin piispan, herra M:n, Västeråsin piispan, herra G:n, Växjön piispan, herra L:n Linköpingin piispan ja herra L:n Skaran piispan sineteillä."
[Suomen piispa ei lukeudu joukkoon.]
s. 79: Paavi Innocentius IV Suomen piispalle, papistolle ja kansalle (Lyon 27.8.1249)
"Pyhä Rooman kirkko on taipuvainen rakastamaan hurskaita ja nöyriä poikiaan enemmän kuin kuuluu totuttuun hurskauteen ja vaalimaan heitä turvallisessa suojeluksessaan kuin hurskas äiti, etteivät pahojen ihmisten ahdistelut heitä ahdistaisi. Sen tähden, rakkaat poikamme, hyväksymme mielihyvin teidän oikeutetut pyyntönne ja otamme teidät ja Suomen hiippakunnan Pyhän Pietarin ja meidän suojelukseemme siten kuin autuaasti muistettava edeltäjämme paavi Gregoriuskin ja vahvistamme sen tällä suojakirjeellä."
[On esitetty, ettei paavin suojakirjeellä olisi ollut vaikutusta muita kuin toisia katolilaisia vastaan - uhkana saattoivat siis olla ruotsalaiset.]
s. 81: Birger-jaarlin ja Gudhemin luostarin välillä tapahtuneen maanvaihdon vahvistus (11.2.1253 Valby)
"J. Jumalan armosta Upsalan arkkipiispa ja samasta armosta L. Linköpingin piispa ja L. Skaran piispa ja C. Strängnäsin piispa ja lisäksi B. Suomen piispa."
[Ensimmäistä kertaa - ja tästä eteenpäin jatkuvasti - Suomen piispa mainitaan Upsalan arkkipiispan alaisuudessa. Suomen piispa Bero sattui olemaan entinen kuninkaan kansleri: http://fi.wikipedia.org/wiki/Bero]
Miten Suomen kristillistyminen olisi kehittynyt ilman Birgeriä?
- Mahdollisesti saksalaiset olisivat saaneet jalansijan täälläkin, ja alkuasukkaista olisi tehty maaorjia niin kuin Virossa sittemmin tapahtui.
- Mahdollisesti Suomi olisi liitetty idän kirkkoon, joka on aina ollut suvaitsevaisempi ja synkretistisempi - pakanallista ainesta olisi säilynyt enemmän. Tosin tässä tapauksessa jossain vaiheessa Ruotsi olisi joka tapauksessa yrittänyt laajentua itään: jos tämä olisi tapahtunut melko nopeasti, Venäjän heikennyttyä mongolivalloituksen vuoksi, Ruotsi olisi ehkä saanut Suomen haltuunsa. Jos taas tämä olisi viivästynyt esim. 1400-luvun lopulle, Venäjä olisi ollut riittävän vahva pitääkseen Suomen hallinnassaan.
- Mahdollisesti Liettuan tavoin säilynyt itsenäisyys. Vähäisen väkiluvun, harvan asutuksen ja ekspansionististen naapurivaltojen vuoksi äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus.
Yhtäältä itäisestä vaikutuksesta kielii
1) se, että kirkollinen sanastomme on slaavilaisperäistä (kirkko, pappi, raamattu, risti), tosin osa sanoista oli sinnekin vasta vähän aiemmin saksasta lainattuja.
2) tiettyjen ristiriipusten muotoilu; on arveltu niiden levinneen esim. Turun tienoille Hämeen kautta idästä.
Toisaalta läntinen kristinusko on levinnyt jo varhain Kalannin-Satakunnan alueelle, mistä kielii
1) ruumishautaaminen; myös hautojen ilmansuunta on kristillinen ja vainajilla on ristiriipuksia.
2) vanhat "aateliskirkot".
Voidaankin sanoa, että 1200-luvulla kun ruotsalaiset ottivat Suomen haltuunsa käännyttämisen tekosyyllä, täällä jo tunnettiin itäistä ja läntistä kristinuskoa (näiden ero ei vielä ollut iso) ja jossain määrin jo harrastettiinkin niitä. Mielenkiintoista on, että teoksesta Suomen varhaiskeskiajan lähteitä saa dokumenteista sellaisen kuvan, että Suomen kirkollinen toiminta oli vakiintunut jo ennen ruotsalaisvaltausta: paavi hallitsi Suomen piispaa Baltian legaattinsa välityksellä eikä Suomea luettu Upsalan arkkipiispan alaisuuteen ennen kuin 1250-luvulla. Näin voitaneen päätellä, että vastuu Varsinais-Suomen kristillistämisestä oli joko saksalaisilla tai tanskalaisilla, jotka tuolloin toimivat paavin kanssa sovussa (paavi oli luvannut 1100-luvulla Tanskan kuninkaalle kaikki Elben itäpuoliset "vendimaat" kunhan tämä käännyttäisi asukkaat).
Ei siis liene kovinkaan spekulatiivista olettaa, että juuri ulkopoliittisesti aggressiivinen Birger-jaarli riisti läntisen Suomen kirkollisesti ja valtiollisesti Ruotsille ns. Hämeen ristiretken yhteydessä, koska Tanskan ja Saksan energia kului Baltiassa keskenään ja Venäjää vastaan nahistellessa. Birger myös asutti Suomen rannikoille runsaasti ruotsalaisia takaamaan valtauksensa, ja alkoi varustaa Hämeeseen linnoitusta karjalaisia ja venäläisiä vastaan.
Muutos Suomen hiippakunnan tilanteessa näyttää tapahtuneen suunnilleen vuoden 1250 tienoilla. Otteita kirjasta Suomen varhaiskeskiajan lähteitä:
s. 52: Paavi Gregorius IX Semgallenin piispalle (9.2.1234 Lateraani)
"Koska lähetämme kunnianarvoisan veljemme Vilhelmin, entisen Modenan piispan, Liivinmaan, Preussin, Gotlannin, Suomen, Viron, Semgallenin ja Kuurinmaan seuduille ja muihin ympärillä oleviin vastakääntyneiden ja pakanoiden maakuntiin ja saariin annettuamme hänelle täydet legaatin valtuudet, peruutamme sinun legaatinvaltuutesi ja sinulle osoitetut kirjeet hiippakuntien hallinnasta ja muista asioista."
[Suomen hiippakuntaa hallinnoi paavin Baltian legaatti.]
s. 68: Upsalan arkkipiispa, Ruotsin kaikkien piispojen vahvistuskirje (6.5.1241 Göthala)
"Jotta tämä vahvistusasiakirjamme säilyisi lujemmin muistissa, vahvistamme sen sinetillämme samoin kuin kunnianarvoisten piispaveljiemme sineteillä, nimittäin herra Th:n, Strängnäsin piispan, herra M:n, Västeråsin piispan, herra G:n, Växjön piispan, herra L:n Linköpingin piispan ja herra L:n Skaran piispan sineteillä."
[Suomen piispa ei lukeudu joukkoon.]
s. 79: Paavi Innocentius IV Suomen piispalle, papistolle ja kansalle (Lyon 27.8.1249)
"Pyhä Rooman kirkko on taipuvainen rakastamaan hurskaita ja nöyriä poikiaan enemmän kuin kuuluu totuttuun hurskauteen ja vaalimaan heitä turvallisessa suojeluksessaan kuin hurskas äiti, etteivät pahojen ihmisten ahdistelut heitä ahdistaisi. Sen tähden, rakkaat poikamme, hyväksymme mielihyvin teidän oikeutetut pyyntönne ja otamme teidät ja Suomen hiippakunnan Pyhän Pietarin ja meidän suojelukseemme siten kuin autuaasti muistettava edeltäjämme paavi Gregoriuskin ja vahvistamme sen tällä suojakirjeellä."
[On esitetty, ettei paavin suojakirjeellä olisi ollut vaikutusta muita kuin toisia katolilaisia vastaan - uhkana saattoivat siis olla ruotsalaiset.]
s. 81: Birger-jaarlin ja Gudhemin luostarin välillä tapahtuneen maanvaihdon vahvistus (11.2.1253 Valby)
"J. Jumalan armosta Upsalan arkkipiispa ja samasta armosta L. Linköpingin piispa ja L. Skaran piispa ja C. Strängnäsin piispa ja lisäksi B. Suomen piispa."
[Ensimmäistä kertaa - ja tästä eteenpäin jatkuvasti - Suomen piispa mainitaan Upsalan arkkipiispan alaisuudessa. Suomen piispa Bero sattui olemaan entinen kuninkaan kansleri: http://fi.wikipedia.org/wiki/Bero]
Miten Suomen kristillistyminen olisi kehittynyt ilman Birgeriä?
- Mahdollisesti saksalaiset olisivat saaneet jalansijan täälläkin, ja alkuasukkaista olisi tehty maaorjia niin kuin Virossa sittemmin tapahtui.
- Mahdollisesti Suomi olisi liitetty idän kirkkoon, joka on aina ollut suvaitsevaisempi ja synkretistisempi - pakanallista ainesta olisi säilynyt enemmän. Tosin tässä tapauksessa jossain vaiheessa Ruotsi olisi joka tapauksessa yrittänyt laajentua itään: jos tämä olisi tapahtunut melko nopeasti, Venäjän heikennyttyä mongolivalloituksen vuoksi, Ruotsi olisi ehkä saanut Suomen haltuunsa. Jos taas tämä olisi viivästynyt esim. 1400-luvun lopulle, Venäjä olisi ollut riittävän vahva pitääkseen Suomen hallinnassaan.
- Mahdollisesti Liettuan tavoin säilynyt itsenäisyys. Vähäisen väkiluvun, harvan asutuksen ja ekspansionististen naapurivaltojen vuoksi äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus.