Syntyikö valehtelu keskiajalla kirjoitustaidon yleistyessä?
Lähetetty: 02 Maalis 2013 20:07
Valhettelun syndy ia alcuperä
Historiallisista lähteistä tiedämme, että kirjoitustaidottoman rahvaan parissa rehellisyys oli itseisarvo: jos toista sanoi valehtelijaksi, kelmiksi tai hunsvotiksi, sai haasteen käräjille. Ennen kirjallisia sopimuksia oli pakko luottaa toisen sanaan: suullinen sopimus oli yhtä pitävä kuin nykyään kirjallinen sopimus.
Voisiko olla, että kirjoitustaidon yleistyminen johti valehtelun yleistymiseen ja rehellisyyden rapautumiseen? Kirjalliset sopimukset olivat kiertämättömiä, mutta ne auttoivat ihmisiä tajuamaan, että ilman mustaa valkoisella on vain sana sanaa vastaan. Miksei siis valehtelisi hyötyä saadakseen, kun toinen ei voinut todistaa omaa näkemystään oikeaksi?
Käräjätkin perustuivat rehellisyyteen: se, joka oli nimittänyt toista valehtelijaksi, ei pyrkinyt kiistämään syytöstä päästäkseen päläksestä (semimodernisoitu taivutus), vaikkei siitä ollutkaan mustaa valkoisella.
Historiallisista lähteistä tiedämme, että kirjoitustaidottoman rahvaan parissa rehellisyys oli itseisarvo: jos toista sanoi valehtelijaksi, kelmiksi tai hunsvotiksi, sai haasteen käräjille. Ennen kirjallisia sopimuksia oli pakko luottaa toisen sanaan: suullinen sopimus oli yhtä pitävä kuin nykyään kirjallinen sopimus.
Voisiko olla, että kirjoitustaidon yleistyminen johti valehtelun yleistymiseen ja rehellisyyden rapautumiseen? Kirjalliset sopimukset olivat kiertämättömiä, mutta ne auttoivat ihmisiä tajuamaan, että ilman mustaa valkoisella on vain sana sanaa vastaan. Miksei siis valehtelisi hyötyä saadakseen, kun toinen ei voinut todistaa omaa näkemystään oikeaksi?
Käräjätkin perustuivat rehellisyyteen: se, joka oli nimittänyt toista valehtelijaksi, ei pyrkinyt kiistämään syytöstä päästäkseen päläksestä (semimodernisoitu taivutus), vaikkei siitä ollutkaan mustaa valkoisella.