Sivu 1/1

Syntyikö valehtelu keskiajalla kirjoitustaidon yleistyessä?

ViestiLähetetty: 02 Maalis 2013 20:07
Kirjoittaja Jaska
Valhettelun syndy ia alcuperä

Historiallisista lähteistä tiedämme, että kirjoitustaidottoman rahvaan parissa rehellisyys oli itseisarvo: jos toista sanoi valehtelijaksi, kelmiksi tai hunsvotiksi, sai haasteen käräjille. Ennen kirjallisia sopimuksia oli pakko luottaa toisen sanaan: suullinen sopimus oli yhtä pitävä kuin nykyään kirjallinen sopimus.

Voisiko olla, että kirjoitustaidon yleistyminen johti valehtelun yleistymiseen ja rehellisyyden rapautumiseen? Kirjalliset sopimukset olivat kiertämättömiä, mutta ne auttoivat ihmisiä tajuamaan, että ilman mustaa valkoisella on vain sana sanaa vastaan. Miksei siis valehtelisi hyötyä saadakseen, kun toinen ei voinut todistaa omaa näkemystään oikeaksi?

Käräjätkin perustuivat rehellisyyteen: se, joka oli nimittänyt toista valehtelijaksi, ei pyrkinyt kiistämään syytöstä päästäkseen päläksestä (semimodernisoitu taivutus), vaikkei siitä ollutkaan mustaa valkoisella.

Re: Syntyikö valehtelu keskiajalla kirjoitustaidon yleistyes

ViestiLähetetty: 04 Huhti 2013 02:07
Kirjoittaja TTJ
Jaska kirjoitti:Valhettelun syndy ia alcuperä

Historiallisista lähteistä tiedämme, että kirjoitustaidottoman rahvaan parissa rehellisyys oli itseisarvo: jos toista sanoi valehtelijaksi, kelmiksi tai hunsvotiksi, sai haasteen käräjille. Ennen kirjallisia sopimuksia oli pakko luottaa toisen sanaan: suullinen sopimus oli yhtä pitävä kuin nykyään kirjallinen sopimus.

Voisiko olla, että kirjoitustaidon yleistyminen johti valehtelun yleistymiseen ja rehellisyyden rapautumiseen? Kirjalliset sopimukset olivat kiertämättömiä, mutta ne auttoivat ihmisiä tajuamaan, että ilman mustaa valkoisella on vain sana sanaa vastaan. Miksei siis valehtelisi hyötyä saadakseen, kun toinen ei voinut todistaa omaa näkemystään oikeaksi?


En usko. Mitä olen lukenut kohtaamisista luonnonkansojen kanssa, ei valehtelu tai huijaaminen ole heille yleensä lainkaan vierasta. Tietysti ulkopuolista koijataan herkemmin - valkoisten miesten vedättäminen on ollut (ja on) ihan kansanhuvia tiettyjen kansojen keskuudessa.

Sen sijaan yhteisöjen pienuus on varmasti vaikuttanut. Pienessä yhteisössä jossa kaikki tuntevat toisensa, usein ovat läheistä sukuakin, ja kaikki ovat riippuvaisia toisten tekemisistä, ei yksinkertaisesti ole tilaa laajamittaiselle epärehellisyydelle. Joku metsästäjä-keräilijä-heimo, tai pieni maanviljelysyhteisö ei kertakaikkiaan toimi jos ihmiset eivät voi luottaa siihen etteivät tavarat katoa tai kaupanteossa ei huijata.

(Tietysti pienien yhteisöjen "rehellisyys" on osin myös tilastollinen harha. Jos esimerkiksi 100 000 asukkaan kaupungissa sattuu vuosittain 10 henkirikosta, niin 100 asukkaan kylässä samalla vauhdilla niitä sattuu kerran vuosisadassa. Merkittäviä rikoksia ei ehkä tapahdu miesmuistiin siinä missä ison kaupungin asukkaat tuntevat koko ajan olonsa turvattomiksi "kun viime viikollakin puukotettiin siitä talosta yksi").