Korpelan 1. artikkelista, joka käsitteli Pohjois-Savon asuttamista, annoinkin murskakritiikkiä tämän ketjun viestissäni 19.1. 2016. Mielestäni hän kyhää historian laadukkaiden faktojen päälle muinaiselityksiä, jotka ovat epäuskottavia ja huonosti perusteltuja.
Pystynen kirjoitti:Lienee syitä pitää Korpelan näkemyksiä Savon asutushistoriasta osittain tulkintoina.
Realistinen näkemys.
Pystynen kirjoitti:Kysyisin kuitenkin vastaavasti, minkä "rautaisten faktojen" nojalla voidaan ylipäänsä puhua "naapurimaakuntien takametsien väestöräjähdyksestä". Korpelan uusi hypoteesi valtiollisiin lähteisiin kirjaamattomasta väestöstä sopii nimittäin yhtä lailla myös pohjois-Hämeen tai sisä-Pohjanmaan erämaihin, kuten hän tässä toisessa artikkelissaan esittää ("Tarkoitan Sisä-Suomella karkeasti aluetta Salpausselkien pohjoispuolella ja Suomenselän itäpuolella aina Kainuuseen ja Vienaan saakka"). Todisteet asutuksen koko määrästä olisi pakko perustaa arkeologiaan, väestöekologiaan yms., ei verokirjoihin tai nautintaoikeuksiin.
Ainakaan se 1. artikkeli ei soveltunut “pohjois-Hämeen” erämaihin. Eikä näytä soveltuvan tämä toinenkaan artikkeli.
Lainaustesi perusteella näyttää, että hämmästyttävän heikkotasoinen argumentointi hänellä on tälläkin kertaa.
Pystynen kirjoitti:Muutama lainaus (korostukset minun):
Korpela kirjoitti:Keskiaikaiset väestöhistorian lähteet syntyivät yksinkertaisesti vasta 1100-luvun maatalousreformin eli niin kutsutun feodaalisen vallankumouksen myötä, jolloin väestö asutettiin kyliin, perustettiin kattava seurakuntajärjestelmä ja ihmiset pakotettiin siirtymään laajasta kirjosta sivuelinkeinoja paikallisen linnanherran kontrolloimaan maanviljelyyn maksamaan veroja. Sydänkeskiajan kertomukset asumattomista mutta hedelmällisistä erämaista ovat pääosin propagandakirjoituksia, joilla pyrittiin käynnistämään vallan kontrolloima maanviljelys tuottamaan sielläkin veroja.
Ensinnäkin, tällä ei ole merkitystä. Tiedot asuttamisesta eivät perustu ennen asuttamista annettuun ropakantaan vaan siihen, mitä tiedetään asuttamisesta itsestään. Menee täysin ohi.
Toisekseen, eihän se edes ollut propagandaa, koska erämaihin onnistuttiin perustamaan maatiloja, eli erämaa oli väitteen mukaisesti hedelmällistä maata. Väite kumoaa itse itsensä. Jestas!
Korpela kirjoitti:Verrattuna muun Euroopan väestöhistoriaan on kuusinkertainen kasvu Savossa hämmentävä. Lähteiden tuntema väestö toki kaksinkertaistui Virossa 1200-luvun alusta 1500-luvun puoliväliin, mutta tähän vaikutti juuri asiakirjahallinnon kehittyminen. Euroopan ydinalueella väki pikemminkin väheni 1200-luvulta 1500-luvulle.
Suomen väkimäärä tunnetaan tarkkaan vuodelta 1749, jolloin se oli 426 000. Kun siihen lisätään Venäjälle isossa ja pikku vihassa luovutettujen alueiden väki, päästään runsaaseen 500 000 ihmiseen. Tästä voi laskea taaksepäin sitä, millainen väestökehitys olisi tuottanut tuon asukasmäärän, jos se olisi ollut 1500-luvun puolivälissä 300 000, kuten aiemmassa tutkimuksessa on laskettu. Perinteinen näkemys johtaisi täysin utopistiseen vuotuiseen nettokasvuun, koska uuden ajan alun kadot, sodat ja taudit merkitsivät suurta väestökatoa. Oiva Turpeisen mukaan väkimäärän on ehdottomasti täytynyt olla nykyisiä arvioita suurempi ennen 1600-luvun suuria kuolonvuosia.
Taas unohtuu yhdeltä tutkijalta väestökasvun eksponentiaalisuus. Väkiluvunhan voi tuplata yhdessä sukupolvessa (laskennallisesti 25v), jos ravintoa riittää. Koskee myös väestökadoista toipumista. Esimerkiksi 1860-luvulla oli pahat nälkävuodet, mutta silti jo vuosisadan lopulla väkimäärä oli suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin.
Toinen unohdus on ravintomäärän lisäys. Sehän tuli siitä, että huhtakaskeminen mahdollisti ruuan tuotannon siellä, missä viljely ei aiemmin “lyönyt leiville”. Eli uusi innovaatio, joka antoi elannon monelle sellaiselle kaskiperheelle, jota ei ilman tätä innovaatiota olisi perustettukaan. Se mahdollisti väkiluvun noston kaikkialla, missä huhtakaskeamiselle oli markkinarakoa, ja erityisestihän sitä oli erämaissa ja harvaan asutuissa pitäjissä.
Ei siis utopistisuutta, vaan syvää tietämättömyyttä väestökasvun perusteista. Vaan eipä se aihe taida kuuluakaan historian opintoihin, vaikkei sitä tarvittaisi kuin yhden oppitunnin verran.
Korpela kirjoitti:Maan omistaminen on vain eräs resurssien hallintamalli. Roomalaisen oikeuden perinne levitti sitä. Kun asiakirjoissa annettiin kehotuksia asutustoimintaan, ei tällä ole tarkoitettu sitä, ettei alueella olisi ollut väkeä, vaan että siellä ei ollut väkeä kuninkaan valtakunnan piirissä, joten kuningas ei tunnustanut heidän oikeuksiaan eikä resurssien käyttömuotojaan. Kuningas antoi itse itselleen ottamansa regaalioikeuden nojalla omistus- ja asutusoikeudet niille, jotka ryhtyivät maksamaan hänelle veroa.
Hämäläisten eräomistukset olivat verotuksen piirissä. Omistukset kuuluivat maatiloille, joiden verotuksessa ne huomioitiin. Tältä osin väite oli aivan puuta heinää.
Savonkin osalta tuo on pelkkä mielipide, jota ei mitenkään perustella.
Korpela kirjoitti:Perinteinen elintapa jatkui. Kun muutettiin uuteen paikkaan, vanha asumus jäi autioksi. Näinhän savolaiset selittivät elämismuotoaan ruotsalaisille, jotka eivät sitä hyväksyneet. Verottaja kulki vanhan kirjan mukaan paikasta toiseen rekisteröimässä asutusta. Jos talo oli tyhjä, hän merkitsi sen autioksi. Jos hän onnistui löytämään uuden talon, merkitsi hän sen uudisasutukseksi. Vanhasta talosta muuttanut ei kuitenkaan ilmoittanut muutostaan, eikä verottajalla ollut keinoja seurata häntä tiettömässä erämaassa. Siten osa väestä hävisi ja vain osa kirjautui uudisasukkaaksi. Uudisasukkaat eivät kuitenkaan todista uudisasutuksesta eivätkä väestönkasvusta vaan vanhan elämänmuodon jatkumisesta. Kyse oli vain siitä, että löydettiin uudelleen joku vanha asukas tai joku uusi kirjaamaton asukas.
Ei päde hämäläisten erämaihin. Eräomistukset kuuluivat maatiloille, joiden verotuksessa ne huomioitiin. Takavarikoinnin jälkeen valtio ryhtyi etsimään paikalle halukasta viljelijää, etusija eräomistajalla. Jos omistaja ei ollut halukas, valtio nimesi sinne jonkun muun halukkaan, usein kaukaa tulleen huhtakaskeajan. Sen jälkeen se oli uudistila, joka maksoi täyden maatilan veron. Eli kyse oli määrätietoisesta patistelusta uudisasutukseen, eikä vanhan asutuksen maatilaverolle panosta tai jonkun piileskelijän löytämisestä.
Eikä ole uskottavaa Pohjois-Savossakaan. Monesta ongelmasta kirjaan tähän nyt vain yhden: Väestökasvu nostaa väkiluvun äärirajoille, joten huhtakaskeajat täyttävät alueen hetkessä. Ei siellä sen jälkeen voi noin vain lähteä kaskeamaan johonkin toiseen paikkaan, kun jokainen toinen paikka on jo tappiin saakka täynnä väkeä.
Lainauksesta ei käy ilmi, perustuuko väite asiakirjoihin vai oliko se taas yksi perustelematon mielipide lisää. Jos edes perustuu asiakirjoihin, niin arvelen että joitain yksittäistapauksia on yleistetty järjettömällä tavalla.