Muinainen Suomi

En voi edelleenkään olla hämmästelemättä Korpelan väitteitä. Väitteet ja harvat perustelut ovat uskomattoman epärealistisia.

Pystynen kirjoitti:Väite on kyllä Korpelan teorian kanssa linjassa, koska tämän mukaan päätoimiseen huhtakaskeamiseen siirtyminen päinvastoin heikensi väestön ravintoturvallisuutta suhteessa aikaisempaan pääelinkeinoon = kalastukseen, eikä siis pysty johtamaan räjähdysmäiseen väestönkasvuun.

Tarkennus: Päätoimisessa huhtakaskeamissa jatkettiin edelleen kalastusta ja metsästystä, ei arvokkaita ravinnon ja toimeentulon lähteitä hylätty. Kaskien tuotto oli lisäystä ravintoon.

Maatalouden väkivaikutusta voi arvioida: Pyyntitalouden aikaan kivikaudella on arkeologien arvion mukaan Suomi elättänyt 10.000 ihmistä ja 1800-luvun alussa maatalouden turvin maa elätti jo 1.000.000 ihmistä, eli satakertaistuminen. Tällainen oli siis nousu katovuosista huolimatta.

Edellisen pohjalta voidaan yrittää hahmotella, kuinka suuri ravinto- ja väestölisä tuli, kun erämaan tai lapinkylän pyyntitalouteen lisättiin päätoiminen huhtakaskiviljely. Laskukaavaa ei ole, mutta heitän arvauksena, että hyppy olisi ollut jotain väliltä 2-10-kertainen.

Nälkävuosia on ollut 1-2 kpl vuosisadassa. Nälkävuodet leikkaavat osan väestä pois, mutta väkiluku on silti leikkauksen jälkeenkin pyyntiyhteisöön verrattuna valtava. Esimerkiksi pahat nälkävuodet 1860-luvulla eivät romauttaneet väkimäärää pyyntitalouden takaamaan minimiin eli 10.000:een, vaan oltiin yli miljoonassa.

Katoihin voi myös varautua säilömällä viljaa ja etsimällä valmiiksi sopivia hongikoita pettuleipää varten.

Korpela on katsonut asiaa nurinkurisesti. Hän on huomioinut katovuodet, mutta jättänyt huomioimatta kadottomat vuodet. Maatalouden tuoma väkilisä on sentään muinaisselittelyn perusasioita.

Pystynen kirjoitti:Talonpojille ei jäänyt mitään sukanvarteen, puhumattakaan sitten minkään väestöräjähdyksen ruokkimiseen.

Tässä on sekaannusta. Talonpojathan ruokkivat nimenomaan oman perheensä, eivätkä jotain jossain muualla tapahtuvaa väestöräjähdystä. Kun perustettiin uudistila, niin uudistilan isäntä ruokki itse oman perheensä. Mitä enemmän uudistiloja, sitä enemmän itsensä ruokkivia perheitä ja sitä korkeampi väkiluku. Ilman uudistiloja ei olisi ollut näitä perheitäkään. Uudistilojen itse itsensä ruokkivat perheet olivat juuri se väestöräjähdys!

Tämäkin pitäisi olla muinaiselittelyn perusasioita.

Pystynen kirjoitti:Näyttäisi, että erämaiden asutusinnovaatio siis ei ollut ruohonjuuritason huhtakaskeaminen sinänsä vaan ylhäältä myönnetty uustilojen riittävä verovapaus. Hedelmällisenkin maatilan perustaminen on houkuttava idea vain jos voudit ja veronkantajat eivät välittömästi saavu ryöstämään satoa herrojen kirstuihin.

Hämeen erämaista tiedetään, että verovapaudesta huolimatta kaikki eivät lähteneet asuttamaan omaa eräomistustaan. Suur-Rautalammillakin omista eräomistuksista vain 20% asutettiin. Loput eräomistukset kelpasivat kuitenkin huhtakaskeajille. Tästä voi päätellä, että huuhtakaskeaminen oli ruohonjuuritason motivaatio asuttamiseen!

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Eräomistukset kuuluivat maatiloille, joiden verotuksessa ne huomioitiin.

Etelässä asuvien nimellisten eräomistajien toiminnan verottaminen ei tarkoita, että liikkuvia paikallisia onnistuttiin säännöllisesti verottamaan.

Liikkuvia salametsästäjiä on vaikea löytää, mutta kaskitilat on helppo löytää.

Tila tarvitsee talvikelpoisen asunnon, riihen viljan kuivatukseen, aittoja viljan ja saaliin ja tarvikkeiden säilyttämiseen, saunan, tulevien kaskien pyällyksiä, aikakaudelle tyypillisen peninkulman mittaisen ansapolun, riista- ja kalapyydyksiä sata kpl, veneen ja talaksen kulkureittien varteen, jotta pääsee ostamaan suolaa, sepän tuotteita, kankaita, viinaa, ym. Keväisin kaskisavut näkyvät korkean mäen laelle peninkulmien päästä. Tilan näkyvyys on siis melkoinen, joten kaskimaatila on vähintään lähialueen ja kulkureittien varsien asukkaiden ja eränkävijöiden tiedossa.

Valtion ei tarvitse muuta kuin säätää sala-maatilan ylläpito rangaistavaksi veropetokseksi, myöntää ilmiantopalkkio ja palkata TV-lupatarkastajan-pirkkamiehen risteytyksiä, jotka kiertelevät tarkastusreissuilla.

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Väestökasvu nostaa väkiluvun äärirajoille, joten huhtakaskeajat täyttävät alueen hetkessä.

Jos tähän pitäisi uskoa, niin miksi eivät täyttäneet aluetta jo kauan ennen kuninkaiden lupia tai määräyksiä?

Hähh? Huhtakaskeajat eivät tietenkään menneet toisten tontille ilman lupaa, koska se olisi rikollista. Asia ratkaistaisiin käräjillä tai kirveillä. Esim. jämsäläiset polttivat entisille erämailleen tulleiden “savolaisten ja lappalaisten” taloja mm. Lestijärvellä (vedenjakajan takana!), vaikka kuninkaan lupa oli jo annettu.

Pystynen kirjoitti:

Korpela kirjoitti:Tästä todistaa se, että vaikka viljanviljely tunnettiin jo varhain aina pohjoista Vienaa myöten, sitä ei laajennettu täydentämään ensisijaisia ravinnonlähteitä ennen 1400-luvun loppua.
(…)
Ensimmäistä viljelyhavaintoa olennaisempaa on kuitenkin se, että viljely alkoi kasvaa erittäin radikaalisti 1400-luvun lopulla. Viljelypinta-ala moninkertaistui, korpirukiin ottaminen käyttöön paransi satoja ja karjankasvatuksessa tapahtui Kustaa Vilkunan esittämä vallankumous. Näin ollen pitää selittää syy muutokseen ja siihen, miksi laajalti tunnettua innovaatiota ei otettu aiemmin käyttöön suuremmassa määrin. Perussyy on tietenkin se, että viljelyn laajentamiseen ei ollut aiemmin tarvetta: joko ei ollut ruokittavia tai oli muuta parempaa ruokaa.

Ei ollut ruokittavia? Olihan jatkuvasti ne 10 lasta, joista vain yksi pystyi perustamaan ja elättämään perheen, lopuilla oli paine löytää itselleenkin perheen elättävä ravinnon lähde, kuten uudistila. Karmeaa näkemyksen puutetta!

Miksi 1400-luvulla: Ehkä huhtakaskeamisessa oli tapahtunut jatkokehitystä, joka viritti sen aiempaa käyttökelpoisemmaksi. Tällöin sen varassa isännän nuorempi poika saattoi lähteä omillaan toimeen tulevaksi uudistilalliseksi heikommallekin maaperälle. Vaikkapa talon omalle eräomistukselle jossain pohjoisempana. Maakunnan viranomaiset saattoivat tukeakin tätä jollain tavalla.

Miksi 1400-luvulla: Pohjois-Savossa oli varmaankin lapinkyliä vielä 1400-luvulla ja viranomaiset purkivat niiden itsehallinnon ja päästivät huhtakaskeajat sinne perustamaan uudistiloja ja uudisperheitä eli rajäyttämään väkilukua. Kuvio olisi tällöin täysin sama, kuin Kuusamon ja Kemijoen lapinkylien uudisasuttamisessa 1700-luvulla, jolloin sielläkin tapahtui vastaava väestöräjähdys, joka vaihtoi alueen kielenkin.

Pystynen kirjoitti:Kalastus tietenkään ei ollut parempi absoluuttisen ruoantuottonsa suhteen per km² (väestönkasvullekin toki on aina painetta), vaan siis ruokaturvallisuutensa: kiusaksi ei tule sen koommin katovuosia kuin veronkantajiakaan.

Harva nykyäänkään välttää työntekoa sillä perusteella, että veronkantaja vie osan tuloista. Oleellistahan ei ole vero, vaan mitä jää käteen (ja sukanvarteen). Eli taas oli katsottu asiaa nurinpäin.

Ketjusta 'Keskiaika/Erämaiden asuttaminen':

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Huhtakaskeajien rysäykset hajautuvat myös ajallisesti eri sukupolville, mikä edisti tulijoiden riittävyyttä: Ensin Pohjois-Savo. Sitten Oulujärvi ja Siikajoki ja Lappajärvi. Sitten hämäläisten erämaat. Sitten Vermlanti ja Täyssinän rauhan jälkeen Pohjois-Karjala.

Tähän en uskoisi. Valtion tai eräomistajien kontrolli erämaissa ei ollut sellaisella tasolla, että jonnekin muuttamaan haluavia ("lähtökuopissa olevia") savolaisia olisi keskiajalla pystytty pidättelemään, etenkin kun näillä ei ollut mitään pakkoa asettua pysyvästi aloilleen — kaskiviljelyn koko ideahan on, että peltoja raivataan sieltä täältä tarpeen mukaan jokusen vuoden viljelyä varten. ----

Tokihan eräomistajat ja lapinkylät kontrolloivat omistamiaan erämaita, joista veroakin maksavat ja joiden antimilla lapsensa ruokkivat.

Huuhtakasken idea on kaskikierto, mutta se kierto pitää tehdä omalla maalla. Jonkun muun maalla sitä ei voi tehdä ilman lupaa. Väkiluvun kasvu huomioiden tyhjiö täyttyy hetkessä, joten oletettavasti siellä vieraallakin tontilla jo metsä kaatuu ja palaa, joten lupaakaan ei heru. Ei myöskään ole ei-kenenkään maita, joille voi asettua kaskeamaan. Kaikki maa on aina ollut jonkin yksilön tai yhteisön hyötykäytössä ja hallinnassa, kuten vaikka lapinkylät.

Ketjusta 'Keskiaika/Erämaiden asuttaminen':

Pystynen kirjoitti:---- Korpelan selitys näennäiselle "rysäysten hajaantumiselle" onkin mielestäni oikein uskottava: mitään merkittävää muutosta uudisasutuksessa ei tapahtunut, ainoastaan siinä miten tehokkaasti jo olemassa olevaa asutusta dokumentoitiin ja kannustettiin asettumaan verotettavissa oleville kiinteille uudistiloille.

Niinkö kävi Vermlannissakin? Savoa puhuvat huhtakaskeajat olleet siellä aikojen alusta, kunnes valtio sattui löytämään heidät, dokumentoi ja kannusti asettumaan kiinteille uudistiloille ja pani verolle? Myöhemmin heitä sitten yllättäen löydettiin Ruotsin Amerikan siirtokunnastakin?

aikalainen kirjoitti:Maatalouden väkivaikutusta voi arvioida: Pyyntitalouden aikaan kivikaudella on arkeologien arvion mukaan Suomi elättänyt 10.000 ihmistä ja 1800-luvun alussa maatalouden turvin maa elätti jo 1.000.000 ihmistä, eli satakertaistuminen. Tällainen oli siis nousu katovuosista huolimatta.

Edellisen pohjalta voidaan yrittää hahmotella, kuinka suuri ravinto- ja väestölisä tuli, kun erämaan tai lapinkylän pyyntitalouteen lisättiin päätoiminen huhtakaskiviljely. Laskukaavaa ei ole, mutta heitän arvauksena, että hyppy olisi ollut jotain väliltä 2-10-kertainen.

Kun huhtakaskimenetelmä ei ole mikään yksittäisen pellepelottoman keksintö vaan pikemmin luonnollista kehitystä normaalista kaskiviljelystä, en näe mitään syytä olettaa kasvun tulleen hyppynä, vaan pikemmin pikku hiljaa.

Uudella ajalla teollistuminen, paraneva kasvinjalostus ym. kyllä ovat tunnetusti tuottaneet kiihtyvän väestönkasvun. Lähtökohdaksi paremmin voimme ottaa kohtalaisen hyvin arvioidut 300 000 asukasta 1500-luvulla. Jos oletamme 10 000 asukasta "kivikaudella" eli olkoon vaikka suunnilleen vuonna 2000 eaa, tarvittava keskimääräinen väestönkasvu on hyvin helposti laskettavissa: 3000% 3500 vuodessa ≈ 10% vuosisadassa. Laskukaava on perin yksinkertainen: 35. juuri 30:stä = 1,102055…

Tämän 10% kasvua vuosisadassa voisi edelleen jakaa vaikkapa yhteen katovuotiseen sukupolveen, jossa väestö kutistuu -20% (tarkoituksella valittu ankaraksi) ja kahteen hyvinvoivaan. Tulokseksi tulee 17% kasvua näissä, siis edelleen aika vaatimatonta.

aikalainen kirjoitti:Talonpojathan ruokkivat nimenomaan oman perheensä, eivätkä jotain jossain muualla tapahtuvaa väestöräjähdystä. Kun perustettiin uudistila, niin uudistilan isäntä ruokki itse oman perheensä. Mitä enemmän uudistiloja, sitä enemmän itsensä ruokkivia perheitä ja sitä korkeampi väkiluku. Ilman uudistiloja ei olisi ollut näitä perheitäkään. Uudistilojen itse itsensä ruokkivat perheet olivat juuri se väestöräjähdys!

Juuri näin, mutta huomaatko että mikään osa tästä määritelmästä ei edellytä "uudistilan" olleen verojamaksava ja kirjoilla oleva? Näin määriteltyihin uudistiloihin perustuva väestöräjähdys olisi ollut mahdollinen jo vuosisatoja ennen Ruotsin vallan saapumista sisä-Suomeen.

aikalainen kirjoitti:Liikkuvia salametsästäjiä on vaikea löytää, mutta kaskitilat on helppo löytää.

Varmaan jos viitsii vaivautua paikalle tutkimaan asiaa. Tämän jälkeen vielä pitäisi tietysti alkaa haastaa riitaa verojenmaksusta. Paikalla vuosittainkaan käyvä pirkkalaisjoukko luultavasti ei viitsi ruveta aivan perusteellisiksi lupatarkastajiksi, jos tietää että heitä pidetään etelän rosvoina. Isompia sotajoukkoja taas ei liikuteltu joka erämaahan ihan joka vuosikymmenenäkään. Tämä tilanne muuttui vasta vakituisten valtiorakenteiden hiljalleen levitessä paikalle.

Jaa, tästä muuten voisi myös seurata että tieto erämaiden asutuksen määrästä ei välttämättä edes pääsisi hoveihin asti, vaan siellä ihan oikeasti uskottaisiin suunnilleen verotustietojen mukaisiin asutusmääriin? Jos pirkkamies P kertoo löytäneensä eräomistukseltaan 2 taloa ja kantaneensa sieltä veroa, niin eivät voudit ja kreivit tämän nojalla voi päätellä, montakohan oli taloja joita P ei löytänyt, joista ei saanut veroja kannettua tai joihin ei uskaltanut mennä veroja peräämään ensinkään.

aikalainen kirjoitti:Huhtakaskeajat eivät tietenkään menneet toisten tontille ilman lupaa, koska se olisi rikollista.

Eräasutus ei tunnustanut Ruotsin lakia tai lupia. Miksi tunnustaisikaan jos oli ollut paikalla jo satoja vuosia ennen? Päin vastoin on syytä uskoa, että huhtakaskeajien tms. omasta mielestä he olivat seudun oikeita asukkaita, ja rikollisia pikemmin olivat muka-eräomistajat. Korpela esittää tästä muutamia tapausesimerkkejä. Tämähän sopii hyvin yhteen myös sen kanssa, että aikanaan dokumentoidut asukkaat samoin olivat enimmäkseen huhtakaskeavia "savolaisia" = paikallisia, eivät eräomistajia.

Jos et hahmota aikaskaalaa, niin kysymys ei ole, mikseivät muuttaneet paikalle vaikka 1480-luvulla 1540-luvun sijaan, vaan mikseivät muuttaneet paikalle jo samantien esim. 800-luvulla, jos maanviljely todella olisi mahdollistanut väestöräjähdyksen.

aikalainen kirjoitti:Ei ollut ruokittavia? Olihan jatkuvasti ne 10 lasta (…)

En tosiaan jaa ilmeisen yltiöoptimistisia näkemyksiäsi lapsikuolleisuudesta keskiajalla. Ekologian perusfakta on, että jokaisen lajin jokaisesta populaatiosta lastenhankintaikään asti selviää keskimäärin 2 yksilöä, riippumatta siitä hankitaanko jälkikasvua 2 vai 20 000 kpl. Ihmisenkään on mahdollista kasvattaa 10 lasta aikuisuuteen asti vain aivan poikkeustapauksissa.

Toistetaanpa havainnollisuuden vuoksi yllä esittämäni esimerkkilaskelma väestönkasvusta per vuosisata ja sukupolvi lähivuosisatojen osalta. Oletetaan lähtökohdiksi 300 000 suomalaista vuonna 1500 ja 900 000 vuonna 1800 (molemmat hieman todellisia väestönlaskentoja korkeammat), eli väestö 3-kertaistui kolmessasadassa vuodessa. Otamme 3:nnen juuren 3:sta ja saamme tulokseksi, että väestö on kasvanut keskimäärin 44% vuosisadassa. Huomiomme ajanjaksoon osuvan muutamia suuria nälänhätiä, ja jaamme tämän vuosisataisen kasvun yhteen katovuotiseen sukupolveen -20% sekä kahteen hyvinvoivaan. Näiden yhteiseksi osuudeksi jää 1,44/0,8 ≈ 1,80 ja kummankin omaksi osuudeksi √1,80 ≈ 1,34 = +34%. Tämä vastaa tilannetta, jossa 2/3:ssa perheistä on 2 uuden perheen perustavaa lasta, 1/3:ssa 3 lasta. Kymmenlapsista perhestä siis suurin osa lapsista on joko kuollut nuorena tai jäänyt itse lapsettomiksi. Näin siis vielä hyvinvoivammalla uudella ajalla!

Vielä muutama havaintoesimerkki siitä, miten räjähdysmäistä eksponentiaalinen kasvu onkaan:
– 10×10 = 10² = 100. Kymmenkertainen kasvu tuottaa siis satakertaisen tuloksen kahdessa sukupolvessa.
– 2⁷ = 128. Kaksinkertainen kasvu tuottaa siis satakertaisen tuloksen hieman alle seitsemässä sukupolvessa.

aikalainen kirjoitti:Harva nykyäänkään välttää työntekoa sillä perusteella, että veronkantaja vie osan tuloista. Oleellistahan ei ole vero, vaan mitä jää käteen (ja sukanvarteen).

Verojen jälkeen todistettavasti ei jäänyt mitään sukanvarteen. Tämä on yksi Korpelan vakuuttavimmista perusteista. Uuden ajan taitteessa dokumentoitu viljelyn määrän kasvu = verojen kasvu. Siirtymä erätaloudesta pysyvään maatalouteen tapahtui siis pakon ja väkivallan edessä, verovaatimusten täyttämiseksi eli seudulle leviävien viranomaisten ja keskusvallan ylläpitämiseksi. Väestönkasvuun olisi ollut mahdollisuus ainoastaan uustilojen ensimmäisinä verottomina vuosina, minkä varaan väestöräjähdystä ei vielä rakenneta.

aikalainen kirjoitti:Ei myöskään ole ei-kenenkään maita, joille voi asettua kaskeamaan. Kaikki maa on aina ollut jonkin yksilön tai yhteisön hyötykäytössä ja hallinnassa, kuten vaikka lapinkylät.

Tästä näkökulmastahan Korpelan teoria tietysti on, että erämaat faktisesti jo olivat eräasutuksen hallinnassa.

aikalainen kirjoitti:Niinkö kävi Vermlannissakin? Savoa puhuvat huhtakaskeajat olleet siellä aikojen alusta, kunnes valtio sattui löytämään heidät, dokumentoi ja kannusti asettumaan kiinteille uudistiloille ja pani verolle?

Vermlanti on jo vähän asian sivusta. Löydät kuitenkin Korpelankin näkemyksiä lukemalla itse artikkelin, mikä olisi tässä vaiheessa ehkä suotavaa ennen kuin jatkat vain muutaman lainauksen nojalla koko jutun teilaamista perustelemattomaksi.

Aivan erinomaista argumentointia puolin ja toisin, tyypit!
Valahenkilöstö on vielä pihalla, kuten jenkit sanovat.

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Maatalouden väkivaikutusta voi arvioida: Pyyntitalouden aikaan kivikaudella on arkeologien arvion mukaan Suomi elättänyt 10.000 ihmistä ja 1800-luvun alussa maatalouden turvin maa elätti jo 1.000.000 ihmistä, eli satakertaistuminen. Tällainen oli siis nousu katovuosista huolimatta.

Edellisen pohjalta voidaan yrittää hahmotella, kuinka suuri ravinto- ja väestölisä tuli, kun erämaan tai lapinkylän pyyntitalouteen lisättiin päätoiminen huhtakaskiviljely. Laskukaavaa ei ole, mutta heitän arvauksena, että hyppy olisi ollut jotain väliltä 2-10-kertainen.

Kun huhtakaskimenetelmä ei ole mikään yksittäisen pellepelottoman keksintö vaan pikemmin luonnollista kehitystä normaalista kaskiviljelystä, en näe mitään syytä olettaa kasvun tulleen hyppynä, vaan pikemmin pikku hiljaa.

Nyt kirjoitit eri asiasta. Väitteesi kuitenkin on totta, huhtakaskimenetelmän täytyy olla pitkän kehityksen tulos, tästä olemme edelleen samaa mieltä.

Minä sen sijaan kirjoitin siitä asiasta, kun pyyntitalouteen käytetylle alueelle (esim. eränkäyntialue tai lapinkylä) elinkeinoon lisätään päätoiminen huhtakaskiviljely. Sellainen tapaus on kertahyppy.

Pystynen kirjoitti:Uudella ajalla teollistuminen, paraneva kasvinjalostus ym. kyllä ovat tunnetusti tuottaneet kiihtyvän väestönkasvun. Lähtökohdaksi paremmin voimme ottaa kohtalaisen hyvin arvioidut 300 000 asukasta 1500-luvulla. Jos oletamme 10 000 asukasta "kivikaudella" eli olkoon vaikka suunnilleen vuonna 2000 eaa, tarvittava keskimääräinen väestönkasvu on hyvin helposti laskettavissa: 3000% 3500 vuodessa ≈ 10% vuosisadassa. Laskukaava on perin yksinkertainen: 35. juuri 30:stä = 1,102055…

Tämän 10% kasvua vuosisadassa voisi edelleen jakaa vaikkapa yhteen katovuotiseen sukupolveen, jossa väestö kutistuu -20% (tarkoituksella valittu ankaraksi) ja kahteen hyvinvoivaan. Tulokseksi tulee 17% kasvua näissä, siis edelleen aika vaatimatonta.

Turha laskuharjoitus, ei liity keskusteluun.

Edeltävällä satakertaisuuslaskelmalla osoitin, että Korpelan höpinät maatalouden välttelemisestä katovuosien pelkäämisen vuoksi ovat perusteettomia, sillä katovuosista huolimatta väki on maatalouden ansiosta kasvanut vuoteen 1800 mennessä satakertaiseksi. Olisit kommentoinut sitä asiaa, niin keskustelu olisi mennyt eteenpäin.

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Talonpojathan ruokkivat nimenomaan oman perheensä, eivätkä jotain jossain muualla tapahtuvaa väestöräjähdystä. Kun perustettiin uudistila, niin uudistilan isäntä ruokki itse oman perheensä. Mitä enemmän uudistiloja, sitä enemmän itsensä ruokkivia perheitä ja sitä korkeampi väkiluku. Ilman uudistiloja ei olisi ollut näitä perheitäkään. Uudistilojen itse itsensä ruokkivat perheet olivat juuri se väestöräjähdys!

Juuri näin, mutta huomaatko että mikään osa tästä määritelmästä ei edellytä "uudistilan" olleen verojamaksava ja kirjoilla oleva? Näin määriteltyihin uudistiloihin perustuva väestöräjähdys olisi ollut mahdollinen jo vuosisatoja ennen Ruotsin vallan saapumista sisä-Suomeen.

Määritelmälläni otin kantaa kirjoitukseesi, jonka mukaan sukanvarsiaan raapiva talonpoika ei kyennyt ruokkimaan mitään väestöräjähdystä. Määritelmäni ei ottanut kantaa talonpojan verokirjoilla olemiseen tai Ruotsin vallan saapumiseen.

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Liikkuvia salametsästäjiä on vaikea löytää, mutta kaskitilat on helppo löytää.

Varmaan jos viitsii vaivautua paikalle tutkimaan asiaa. Tämän jälkeen vielä pitäisi tietysti alkaa haastaa riitaa verojenmaksusta. Paikalla vuosittainkaan käyvä pirkkalaisjoukko luultavasti ei viitsi ruveta aivan perusteellisiksi lupatarkastajiksi, jos tietää että heitä pidetään etelän rosvoina. Isompia sotajoukkoja taas ei liikuteltu joka erämaahan ihan joka vuosikymmenenäkään. Tämä tilanne muuttui vasta vakituisten valtiorakenteiden hiljalleen levitessä paikalle.

Otetaan mukaan realismia. Verotus oli ulotettu Ruotsin tuntureille ja Kemin ja Inarin lappeihin saakka, siellä jokainen kalastaja oli suoraan tai välillisesti veron piirissä, mutta Hämeenlinnan ja Savonlinnan hallintokeskukset eivät muka saaneet verotettua edes oman maakuntansa maatiloja. Tolkuttoman ristiriitaista.

Sotajoukkoja oli sijoitettuna Hämeenlinnaan ja Savonlinnaan. Mikäli erätalonpoika valittaa maallaan häiriköivästä veroparatiisi-maatilasta, niin mätkyjen ja uhkasakon viemiseen ei tarvita yhtään sotilasta. Vasta niskuroinnin jälkeen erätalonpojan mukaan voi lähteä pari ammattisotilasta noutamaan rikollinen käräjille. Tämä kun tiedotetaan kirkoissa, se toimii pelotteena muille veropetosta harkinneille, joten erämaareissuja ei juurikaan tulisi, ja verotuloja virtaisi.

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Huhtakaskeajat eivät tietenkään menneet toisten tontille ilman lupaa, koska se olisi rikollista.

Eräasutus ei tunnustanut Ruotsin lakia tai lupia. Miksi tunnustaisikaan jos oli ollut paikalla jo satoja vuosia ennen? Päin vastoin on syytä uskoa, että huhtakaskeajien tms. omasta mielestä he olivat seudun oikeita asukkaita, ja rikollisia pikemmin olivat muka-eräomistajat. Korpela esittää tästä muutamia tapausesimerkkejä. Tämähän sopii hyvin yhteen myös sen kanssa, että aikanaan dokumentoidut asukkaat samoin olivat enimmäkseen huhtakaskeavia "savolaisia" = paikallisia, eivät eräomistajia.

Oletko nyt Hämeen erämaissa vai Pohjois-Savossa? Pohjois-Savossa tällaisia satojen vuosien ajan paikalla olleita olisivat lapinkylien asukkaiden jälkipolvet. Jos valtio päästi uudisraivaajat lapinkyliin, niin vanha väki on tietysti valittanut, että he ovat oikeita asukkaita, joiden maille tunkeudutaan.

Pystynen kirjoitti: Jos et hahmota aikaskaalaa, niin kysymys ei ole, mikseivät muuttaneet paikalle vaikka 1480-luvulla 1540-luvun sijaan, vaan mikseivät muuttaneet paikalle jo samantien esim. 800-luvulla, jos maanviljely todella olisi mahdollistanut väestöräjähdyksen.

Tsiisus, meidän käsityksemmehän poikkeavat aivan perusasioissa. Nyt kyllä pitää kerrata perusteet.

Rautakaudella maatalous oli jossakin (Viro?) saatu sopeutettua sellaiseksi, että se mahdollisti päätoimisen maatalouden lounaisen Suomen ilmastossa savi- ja hiesumailla. Tällöin päätoiminen viljely levisi Varsinais-Suomeen, Kokemäenjoelle ja Kanta-Hämeen Vanajavedelle, arviolta 200-400 luvuilla. Uudistilojen myötä alueiden väestö luonnollisesti lisääntyi (räjähti) ja alueen kieli kaiketi vaihtui saamesta suomeksi.

Toinen aalto jatkoi samalla menetelmällä, mutta entistä paremmin olosuhteisiin sopeutettuna. Se alkoi 800-luvulla, jolloin se humpsahti hyvin harvana asutuksena eteläiselle Päijänteelle, eteläiselle Saimaalle ja läntiselle Laatokalle, ja runsastui jälkimmäiselle alueella nopeasti. Taas alueiden väestö lisääntyi (räjähti) uudistilojen myötä ja kaiketi kielikin vaihtui. Jotain vastaavan tapaista tapahtui myös Ruotsissa ja slaavilaistuvalla lounais-Venäjällä, uusi rautakautinen maatalous levitti uutta väestöä ja sen kieltä.

Seuraava uusi menetelmä tuli kypsäksi viimeistään 1400-luvulla. Tällöin oli jo olemassa riittävän pitkälle kehittynyt huhtakaskimenetelmä. Se mahdollisti päätoimisen viljelyn Itä-Suomelle tyypillisillä kuusivaltaisilla moreenimailla. Se tuotti uudistiloja tällaisille maille, ensin Savoon ja sitten maakunnan ulkopuolellekin. Ne uudistilat lisäsivät väestöä (väestöräjähdys) ja levittivät murretta.

Edellä kuvatut vaiheet ovat aivan “oppikirjan mukaisia” maatalouden kahden eri kehitysvaiheen aiheuttamia väestöräjähdyksiä. Sisä-Suomen lapinkylissä ja eränkäyntialueilla ei voinut räjähtää ennen, kuin maatalous oli niihin olosuhteisiin riittävästi sopeutunut.

Kun kelataan kauempaa menneisyydestä, niin siellä on muitakin vastaavia sopeuttamisia uusille alueille, kuten esimerkiksi: Lähi-Itä, Välimeri, arot (indoja), nuorakeraamikot lehtimetsävyöhykkeelle Itämerelle ja Volgalle (indoja).

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Ei ollut ruokittavia? Olihan jatkuvasti ne 10 lasta (…)

En tosiaan jaa ilmeisen yltiöoptimistisia näkemyksiäsi lapsikuolleisuudesta keskiajalla. Ekologian perusfakta on, että jokaisen lajin jokaisesta populaatiosta lastenhankintaikään asti selviää keskimäärin 2 yksilöä, riippumatta siitä hankitaanko jälkikasvua 2 vai 20 000 kpl. Ihmisenkään on mahdollista kasvattaa 10 lasta aikuisuuteen asti vain aivan poikkeustapauksissa.

Toistetaanpa havainnollisuuden vuoksi yllä esittämäni esimerkkilaskelma väestönkasvusta per vuosisata ja sukupolvi lähivuosisatojen osalta. Oletetaan lähtökohdiksi 300 000 suomalaista vuonna 1500 ja 900 000 vuonna 1800 (molemmat hieman todellisia väestönlaskentoja korkeammat), eli väestö 3-kertaistui kolmessasadassa vuodessa. Otamme 3:nnen juuren 3:sta ja saamme tulokseksi, että väestö on kasvanut keskimäärin 44% vuosisadassa. Huomiomme ajanjaksoon osuvan muutamia suuria nälänhätiä, ja jaamme tämän vuosisataisen kasvun yhteen katovuotiseen sukupolveen -20% sekä kahteen hyvinvoivaan. Näiden yhteiseksi osuudeksi jää 1,44/0,8 ≈ 1,80 ja kummankin omaksi osuudeksi √1,80 ≈ 1,34 = +34%. Tämä vastaa tilannetta, jossa 2/3:ssa perheistä on 2 uuden perheen perustavaa lasta, 1/3:ssa 3 lasta. Kymmenlapsista perhestä siis suurin osa lapsista on joko kuollut nuorena tai jäänyt itse lapsettomiksi. Näin siis vielä hyvinvoivammalla uudella ajalla!

Vielä muutama havaintoesimerkki siitä, miten räjähdysmäistä eksponentiaalinen kasvu onkaan:
– 10×10 = 10² = 100. Kymmenkertainen kasvu tuottaa siis satakertaisen tuloksen kahdessa sukupolvessa.
– 2⁷ = 128. Kaksinkertainen kasvu tuottaa siis satakertaisen tuloksen hieman alle seitsemässä sukupolvessa.

Laskit väärää asiaa taas.

Olen havainnollisesti selittänyt esimerkeillä, kuinka maatilan 10 lapsesta 1 jatkaa uutena isäntänä ja 9 jää perheettömiksi (ellei lähde uudisraivaajiksi). Seuraavalla sukupolvella talon isännällä on taas 10 lasta, joista 1 jatkaa isäntänä ja loput 9 jäävät perheettömiksi (ellei lähde uudisraivaajiksi). Näin jatkuen sukupolvesta toiseen sen maatilan väkimäärä ei kasva vaan pysyy vakiona. Sama perusidea pätee reviirillään asuvaan pyyntiyhteisöön.

Oleellista tässä ei ole luku 10 eikä lapsikuolleisuus vaan periaate, jonka mukaan (1) maatilan tuottama ravintomäärä rajoittaa väkimäärän johonkin raja-arvoon, (2) ja se tuottaa lopuille “yhdeksälle” valtavan suuren motiivin puhkaista se raja-arvo lähtemällä perustamaan uudistiloja ja omia perheitä.

Tähän sovitettuna laskelmasi 10-lapsisen maatilan (plus sedät, tädit, vanhukset) väkimäärän kasvusta pitää korjata tällaiseksi: 1⁷ = 1

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Harva nykyäänkään välttää työntekoa sillä perusteella, että veronkantaja vie osan tuloista. Oleellistahan ei ole vero, vaan mitä jää käteen (ja sukanvarteen).

Verojen jälkeen todistettavasti ei jäänyt mitään sukanvarteen. Tämä on yksi Korpelan vakuuttavimmista perusteista. Uuden ajan taitteessa dokumentoitu viljelyn määrän kasvu = verojen kasvu. Siirtymä erätaloudesta pysyvään maatalouteen tapahtui siis pakon ja väkivallan edessä, verovaatimusten täyttämiseksi eli seudulle leviävien viranomaisten ja keskusvallan ylläpitämiseksi. Väestönkasvuun olisi ollut mahdollisuus ainoastaan uustilojen ensimmäisinä verottomina vuosina, minkä varaan väestöräjähdystä ei vielä rakenneta.

Jokainen maatila maksaa veroa vakiomäärän (manttaali/jousivero). Jos uudistilojen myötä talomäärä kaksinkertaistuu, niin silloin valtion verokertymä kaksinkertaistuu. Eikös tämä ole aivan itsestään selvä asia?

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Ei myöskään ole ei-kenenkään maita, joille voi asettua kaskeamaan. Kaikki maa on aina ollut jonkin yksilön tai yhteisön hyötykäytössä ja hallinnassa, kuten vaikka lapinkylät.

Tästä näkökulmastahan Korpelan teoria tietysti on, että erämaat faktisesti jo olivat eräasutuksen hallinnassa.

Eli yksikään hämäläinen ei enää käynyt eräomistuksillaan seuraavan talven ruokakaloja kalastamassa, kiertämässä ansapolkuja arvokkaita turkiksia saadakseen eikä kaskennut (mikä myös kuului eränkäyntiin), vaan antoi jonkun muun tulla faktisesti tekemään sitä samaa. Maksoi kuitenkin edelleen valtiolle veroa eräomistuksestaan sen sala-kaskitilan puolesta, koska hän oli sellainen iloinen veronmaksaja. Huh huh!

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Niinkö kävi Vermlannissakin? Savoa puhuvat huhtakaskeajat olleet siellä aikojen alusta, kunnes valtio sattui löytämään heidät, dokumentoi ja kannusti asettumaan kiinteille uudistiloille ja pani verolle?

Vermlanti on jo vähän asian sivusta. Löydät kuitenkin Korpelankin näkemyksiä lukemalla itse artikkelin, mikä olisi tässä vaiheessa ehkä suotavaa ennen kuin jatkat vain muutaman lainauksen nojalla koko jutun teilaamista perustelemattomaksi.

Vermlanti on tätä ihan samaa kuviota erämaiden asuttamisesta savolaisilla huhtakaskeajilla. Jos Korpelan-Pystysen teoria ei sovi sinne, niin sopii epäillä sopiiko se minnekään muuallekaan.

En ole teilannut kakkosartikkelia vielä kokonaan, ainoastaan sinun sieltä poimimat huumoripläjäykset. Ihmettelen, että sinäkin Brutukseni olet hurahtanut tällaisiin kuussa-ei-ole-käyty -tason teorioihin. (No näin meidän kesken: ei tietenkään ole käyty, elokuvatehosteitahan ne vain, lippukin liehuu.)