Pystynen kirjoitti:Vedenjakajista jos puhutaan, niin Pohjanmaan jokia Keuruulla tietenkään ei ole, sen sijaan kuitenkin Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöjen vedenjakaja. Lieneekö tämän nojalla että Keuruu löytyy vaikkapa Wikipedian Suomenselän kuntien listasta (myös lännempää Pohjanmaan / Kokemäenjoen vedenjakajaseutua eli Parkano, Kihniö ja Virrat). Kaupungin omassa artikkelissa todetaan "Keuruu on maastoltaan mäkinen ja metsäinen kunta, jonka luonnossa heijastuu Suomenselän läsnäolo".aikalainen kirjoitti:Käsitteitä voisi vielä vähän täsmentää. Keuruu ei ole Suomenselällä, vedenjakaja menee Ähtärin ja Alajärven välistä.
Pystynen kirjoitti:Tiedä häntä kuinka monta muuttajia juuri Savosta on ollut, mutta seudun murteissa nämä selvästi eivät ole päässeet voitolle. En muuten yllättyisi jos lähteissä alun perin puhuttaisiin ainoastaan kaskenpolttajista, ja tähän olisikin vasta myöhemmin keksitty että kaikki tällaiset ovat "savolaisia".aikalainen kirjoitti:Historiikeissa kuitenkin puhutaan savolaisista (huuhtakaskeajista) niin Alajärvellä kuin Keuruulla.
Pystynen kirjoitti:Minkä läntisten tulokkaiden? Ei Keski-Suomen rajaseuduille ole koskaan suuntautunut mitään isoa muuttoaaltoa lännestä. Pelkkään myöhäiseen kirjakielen kautta välittyneeseen läntistymiseenkään ei voi nojata. Naapurikontaktien ja satunnaisempien muuttajien vaikutus ei olisi täysin mahdotonta, mutta tähän vetoaminen on minusta tarpeeton oletus jos joka tapauksessa on todisteita myös vanhasta osin länsimurteisesta pohjasta näillä alueilla. (Muutamia viitteitä on vielä idempänäkin Keski-Suomessa, esim. läntinen koura savolaisen arkaismin kopran rinnalla.)aikalainen kirjoitti:Eikö vääntämättömyys ja liudentamattomuus voi olla läntisten tulokkaiden vaikutusta?
Pystynen kirjoitti:Minusta alkujaan ilmeisesti Päijät-Hämeestä. Keuruun–Ähtärin murteissa yhteys on varmaankin ollut suora. "Savolais"kiilan tapauksessa voisi pohtia eräasutusta jo ennen varsinaista savolaisekspansiota, kenties ehkä osin etelästä mutta ehkä myös Keski-Suomen kautta, jos oletettaisiin tämän seudun murteiden vahvaa savolaisväriä vasta hieman myöhemmäksi sekoitukseksi.aikalainen kirjoitti:Jos itäisyydet eivät tulleet savosta, niin siitä seuraa todella mielenkiintoinen kysymys, että mikä olisi niille ilmeisempi lähtöalue?
Pystynen kirjoitti:Eräs mielenkiintoinen ilmiö tältä kannalta on muuten taivutus vuosi : vuojen, joka eteläisemmässä Suomessa löytyy kaistaleella Evijärveltä Keski-Suomen kautta Hartolaan, eli näillä kyseisillä alueilla sekä Päijät-Hämeessä (sekä läpi Pohjois-Pohjanmaan ja pienempiä saarekkeita Ristiinassa ja Luumäessä).
Jaska kirjoitti:Hyvin pohjustettu, aikalainen.
Tarkennan vielä lyhyesti kaskitapojen eroja. Kuten aikalainenkin sanoi, niin kaikki kaskesivat, mutta se perinteinen lehtimetsäkaski oli "helpompi" sikäli, että siihen voitiin kylvää jo seuraavana vuonna. Huhtakaski eli havumetsäkaski oli vaativampi monivuotinen prosessi, jossa päästiin kylvämään vasta noin kolmantena vuonna ja joka elinkeinona siis edellytti kiertämistä: yhtenä vuonna elanto saatiin yhdestä kaskesta, toisena toisesta, kolmantena kolmannesta.
"Huhta tehtiin havumetsään niin, että puiden annettiin kuivua pystyssä usean vuoden ajan, jonka jälkeen kaski poltetiin. Kaskesta saatiin yksi ruissato. Hankaluutena oli, että järeät puut eivät palaneet kokonaan. Niinpä syntyi Kahden polton huhta, jolla saatiin samasta kaskesta kaksi satoa parin vuoden välein."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Huhta
Huhtakaskeamista käytettiin perinteisesti vasta Päijänteen-Kymijoen-linjan itäpuolella. Kuusi levisi Suomeen idästä vasta kivikauden lopulta alkaen, ja toisin kuin karumpien maiden mänty, se viihtyi ravinteikkailla savimailla syrjäyttäen erityisesti jaloja lehtipuita.
Lännessä nämä savimaat kynnettiin pelloiksi, riippumatta puustosta, ja kaskia tehtiin sitten vain melko läheisiin lehtimetsiin tai satunnaisesti omiin erämaihin.
Idässä ei ollut vanhastaan varsinaista peltoviljelyä, vaan elinkeino perustui metsästykseen, kalastukseen ja huhtakaskeamiseen - se oli siis jo lähtökohtaisesti kiertävä elämäntapa eikä sidottu tilan lähipiiriin kuten lännen peltoviljelyalueella. Tästä syystä keskiajan ja uuden ajan taitteen "savolainen" elämäntapa, joka tuotti myös väestönkasvua, sopi tilkitsemään läntisen peltoviljelyn katvealueita eli havumetsiä. Kuninkaan tarkoituksena oli tietysti saada lisää veronmaksajia ja tykinruokaa, siksi hän halusi hyödyntää havumetsät lännessäkin, kun kerran oli keksitty siihen oiva menetelmä.
Kemin Lapissa huhtaviljelyn leviäminen sen sijaan aiheutti konfliktin 1600-luvulla, koska lappalaisten erätalous hyödynsi samoja resursseja: havumetsiä. Tästä syystä Kuusamon lappalaisasutus ehti kärsiä suuresti, johtaen lappalaisten runsaisiin poismuuttoihin ja loppujen nopeaan sulautumiseen suomalaisiin. Pohjoisempana sitten laajamittainen kaskeaminen kiellettiinkin kokonaan.
aikalainen kirjoitti:Läntisillä tulokkailla tarkoitan ekan asutusvaiheen länsimurteisia erämaiden omistajia ja heidän perustamaa uudisasutustaan.
aikalainen kirjoitti:Periaatteessa ovat päässeet voitolle: Keuruun ja Etelä-Pohjanmaan Järviseudun 'välimurteet' luokitellaan savolaismurteisiin.
aikalainen kirjoitti:Päijäthämäläisiä tuli omille erämailleen Keski-Suomen pohjois-osiin. Siellä heidän muinaismurteensa vaikutteita sopisi olemaan, kuten se läntinen 'koura'. (…)
Keuruulla ja Ähtärissä ei ollut päijäthämäläisten erämaita.
aikalainen kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Eräs mielenkiintoinen ilmiö tältä kannalta on muuten taivutus vuosi : vuojen, joka eteläisemmässä Suomessa löytyy kaistaleella Evijärveltä Keski-Suomen kautta Hartolaan, eli näillä kyseisillä alueilla sekä Päijät-Hämeessä (sekä läpi Pohjois-Pohjanmaan ja pienempiä saarekkeita Ristiinassa ja Luumäessä).
Selittyisi simppelisti Savon Ristiinassa puhutusta murteesta, joka olisi levinnyt huhtakaskeajien mukana mainitsemillesi alueille.
aikalainen kirjoitti:On myös lähellä vanhaa hämäläistä muotoa 'vuosi:vuolen'.
Pystynen kirjoitti:Älä katso luokittelua vaan itse murrepiirteitä. ★ Pitäisi edelleen selittää, miksi niistä puuttuvat jokseenkin kaikki nimenomaiset savolaisuudet. Länsimurteisella vanhalla pohjalla ei minusta pysty selittämään sitä, miksi itäisistä piirteistä juuri savolaiset olisivat hävinneet mutta päijäthämäläiset ja yleisitäiset säilyneet.aikalainen kirjoitti:Periaatteessa ovat päässeet voitolle: Keuruun ja Etelä-Pohjanmaan Järviseudun 'välimurteet' luokitellaan savolaismurteisiin.
Pystynen kirjoitti:Yksi vaihtoehto toki olisi esittää, että "savolaiset murrepiirteet" itse asiassa eivät liity "savolaisekspansioon" ja ovatkin vasta sekundääristi levinneet Savon halki ehkä 1600- tai 1700-luvuilla. Ei kaikissa tapauksissa aivan mahdotonta, koska osa on selvästi areaalisesti levinnyt karjalasta / karjalaan (ja esim. *aa:n ja *ää:n diftongisaatiota on perusteltu saamelaisella substraatilla), mutta tämä ei kyllä näytä kaikilta yksityiskohdiltaan tarpeeksi lupaavalta.
Pystynen kirjoitti:Tässä näyttää olevan virheenä, että oletat murrepiirteiden leviämisen vastaavan jonkin ryhmän puhujia leviämistä. Kun esim. Evijärven murteessa on joukko Järviseudun murreryhmästä muuten puuttuvia keski- / eteläpohjalaisia piirteitä, niin tätä ei tarvitse selittää olettamalla yhtään mitään pohjalaista muuttoaaltoa, vaan kyse on ilmeisesti myöhemmistä naapurikontakteista. --- Sekoittumisteoriahan muuten jopa ennustaisi, että mitään Järviseudun tai Ähtärin-Keuruun murreryhmiä ei syntyisi ollenkaan, koska jokaisen pitäjän murre riippuisi vain sen asutuksen vaihtelevista lähtöpitäjistä, jotka siis olivat eri puolilla Hämettä ja Savoa. Mitään "kantajärviseutulaista" tai "kantaylinsatakuntalaista" väestöä ei ole koskaan ollut olemassakaan, jolloin kyseisten murrealueiden olemassaolo siis todistaa kontaktien olemassaolon.aikalainen kirjoitti:Päijäthämäläisiä tuli omille erämailleen Keski-Suomen pohjois-osiin. Siellä heidän muinaismurteensa vaikutteita sopisi olemaan, kuten se läntinen 'koura'. (…)
Keuruulla ja Ähtärissä ei ollut päijäthämäläisten erämaita.
Pystynen kirjoitti:Aivan vastaavasti en ole missään vaiheessa yrittänyt esittää mitään päijäthämäläistä muuttoaaltoa Ähtäriin tms. Esitän sen sijaan että kyseiset murrepiirteet ovat levinneet tavalla tai toisella alkujaan Päijät-Hämeestä Keski-Suomen länsirajoille. Tämän tarkempia mekanismeja sopii toki pohtia edelleen; mutta minusta pitäisi vähintään olla selvää että Sisä-Suomen murteilla on vanhastaan ollut kontakteja myös toisiinsa, eli niitä ei voi selittää pelkästään eriasteisina sekoituksena sydänhämäläisten eräpalstalaisten ja savolaisten huhtakaskeajien murteista.
Pystynen kirjoitti:Kuvioon ei sen sijaan sovi että kyseinen piirre sen sijaan lähes koko Savosta puuttuu. Väitätkö siis että (1) Ristiinasta, ja vain Ristiinasta, muutettiin nimen omaan läntisimpään Keski-Suomeen mutta ei mihinkään muualle ........aikalainen kirjoitti:Selittyisi simppelisti Savon Ristiinassa puhutusta murteesta, joka olisi levinnyt huhtakaskeajien mukana mainitsemillesi alueille.Pystynen kirjoitti:Eräs mielenkiintoinen ilmiö tältä kannalta on muuten taivutus vuosi : vuojen, joka eteläisemmässä Suomessa löytyy kaistaleella Evijärveltä Keski-Suomen kautta Hartolaan, eli näillä kyseisillä alueilla sekä Päijät-Hämeessä (sekä läpi Pohjois-Pohjanmaan ja pienempiä saarekkeita Ristiinassa ja Luumäessä).
Pystynen kirjoitti:Väitätkö siis että ... (2) Ristiinasta muutettiin riittävässä määrin myös Päijät-Hämeen vanhemmin asutetuille alueille kuten Jämsään ja Sysmään? Ei mahdotonta mutta vaatisi todisteita.
Pystynen kirjoitti:Idea joka tapauksessa kaatuu lopullisesti kun katsomme vastaavia taivutuksia susi : sujen ja myyn : myyjä ~ myijä (siis tapauksia joissa on samoin labiaalivokaalin jälkeen tilkekonsonanttina j). Nämä ulottuvat jälleen Ähtäristä ja Keuruulta (+ paloja Järviseudulta) Sysmään, mutta varsinaisessa Savossa niistä ei näy vilaustakaan. Nämä siis on pakko selittää nimen omaan Päijät-Hämeestä levinneiksi muodoiksi.
Täsmälleen sama ilmiö vuojen kohdalla ei tämän jälkeen kaipaa enää mitään ylimääräistä Savosta lähtevää alkuperää.
Pystynen kirjoitti:Ja vielä lähempänä oletettavaa välitöntä lähdettä eli muinaiskarjalais–itäsuomalaista asua *vuo.en. Tämä ei ole sellaisenaan säilynyt missään; esim. hieman samanlainen saa.a, jää.ä kuitenkin on näköjään todettu Keuruun lounaisosista (mikä siis todistaa että välivaiheena todella oli *δ:n kato eikä esim. mikään suora muutos **δ > j).aikalainen kirjoitti:On myös lähellä vanhaa hämäläistä muotoa 'vuosi:vuolen'.
Ehdottaisin näissä näkyvälle *δ:n kehitykselle seuraavaa synteesiä:
– vanhassa länsimurteisessa pohjassa *δ oli ainakin osittain vielä säilyneenä
– viimeistään savolaisekspansion myötä omaksuttiin katoedustus (ehkä myös tyyppi saaha jo tässä vaiheessa), mutta selvästi ei koko savolaista tilkekonsonanttijärjestelmää
– samaan aikaan tai vielä myöhemmin j:llinen edustus sen sijaan levisi paikallisesti Päijät-Hämeestä, Ähtäriin asti systemaattisena, Järviseudulle enää vain satunnaisesti; ja Evijärven sujen-tyypin voisi jopa katsoa pikemmin Keski-Pohjanmaalta levinneeksi.
aikalainen kirjoitti:Olisiko niissä savolaisuuksissa jotain läntiseen korvaan särähtävää niin, että länsimurteiset ovat karttaneet enemmän niitä piirteitä kuin yleis-itäisiä piirteitä.
aikalainen kirjoitti:Itse asiassa murrealue itsessäänkin on olemassa siksi, että siihen kuuluvien kylien välillä on niin tiiviit kontaktit, että ne tasaavat kylien murteet lähes samoiksi eli murrealueeksi.
aikalainen kirjoitti:Keuruulla, Ähtärissä ja Lappajärviseudulla murrevaikutteille altistavat kontaktit ovat suuntautuneet muualle kuin päijäthämeen murrealueelle ja toisistaankin poispäin tai sivuitse. Vaikutteille on altistuttu aivan muissa suunnissa kuin päijäthämeen suunnassa. Keskinäisten kontaktien vähyydestä johtuen murrepiirteet eivät sinkoilisi näiden kolmen alueen kesken.
aikalainen kirjoitti:Tämä “vain Ristiinassa” (ja Luumäellä) havaittava murrepiirre on aiemmin saattanut esiintyä paljon laajemmallakin alueella Savossa, joten kyse ei välttämättä ole pelkästään yhden emäpitäjän alueesta. 1900-luvun murrekartat eivät paljasta 1500-luvun tilannetta. Etelä-Saimaan murrealueilla on tiiviit kontaktit, jotka välittävät vaikutteita, joten uudet piirteet voivat levitä ja korvata aiempia. Myös muodot 'sujen' ja 'myyjä' (myydä) ovat saattaneet kuulua pakettiin, mutta jo kadonneet.
aikalainen kirjoitti:Perinteinen kulkureitti idästä Päijänteelle tulee Mikkelin, Ristiinan ja Mäntyharjun suunnista Puulan kautta Sysmään. Huhtakaskeajien lähtömurteita kantsii vilkuilla ensisijaisesti näistä suunnista, vaikka tulijoita voi tietysti olla kauempaakin.
aikalainen kirjoitti:Itse olen aina pitänyt selvänä, että savolaisittain “väännetty” päijäthäme on savon ja hämeen sekoitusta ja seurausta erämaiden asuttamisen tuomasta savolaisesta muuttoaallosta.
aikalainen kirjoitti:(…) Kaistaleen läntisimpiä kutsutaan välimurteiksi, ja mielestäni päijäthämettäkin pitäisi kutsua sellaiseksi.
aikalainen kirjoitti:Tältä pohjalta heitänkin uuden ehdotuksen pohdittavaksi: Voisiko savon ja hämeen (tai laveammin itämurteen ja länsimurteen) tasaväkinen sekoittuminen tuottaa joka paikassa toisistaan riippumatta saman tyyppisiä murrepiirteitä.
aikalainen kirjoitti:Oletetaan että savolaiset muuttajat tulevat seudulta, jossa on vielä käytössä vanha itämurteen muoto muoto “saa'a”(saada), ja hämäläisten muoto on 'saaδa' tai 'saala'. Läntinen korva haluaa väliin jonkin konsonantin, itäinen vastustaa (eikä osaisi δ-äännettä lausuakaan), jolloin kompromissiksi voisi hyvin tulla h-äänne ('saaha'), koska se on vokaalien välissä helppo lausua ja koska se on hentoutensa puolesta kevyin mahdollinen kadon tilkitsijä. Jokin vastaava kompromissi voisi synnyttää tilkekonsantiksi j-äänteen.
Pystynen kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Perinteinen kulkureitti idästä Päijänteelle tulee Mikkelin, Ristiinan ja Mäntyharjun suunnista Puulan kautta Sysmään. Huhtakaskeajien lähtömurteita kantsii vilkuilla ensisijaisesti näistä suunnista, vaikka tulijoita voi tietysti olla kauempaakin.
Tässä vikana on, että nyt ei puhuta mistään määritelmällisesti huhtakaskeajien murteista vaan Sysmän ja Kuhmoisten valtamurteista. Lähtöoletuksena ei voi pitää murteenvaihtoa jossa eräasuttajien murre olisi jotenkin korvannut myös pitäjien ydinalueiden puheen, jollainen ilmeisesti (myös lainauksesi mukaan) oli olemassa jo rautakaudelta lähtien. Vähittäinen muuttoliike tyypillisesti johtaa tulijoiden murteen sulautumiseen olemassaolevaan valtaväestöön tai korkeintaan reuna-alueilla säilymiseen.aikalainen kirjoitti:Itse olen aina pitänyt selvänä, että savolaisittain “väännetty” päijäthäme on savon ja hämeen sekoitusta ja seurausta erämaiden asuttamisen tuomasta savolaisesta muuttoaallosta.
Tämä on ollutkin suomalaisessa murretutkimuksessa vanha perinne, mikä on houkutteleva hypoteesi kun muutamien piirteiden osalta näin todistettavasti onkin. Jälleen tämä ei kuitenkaan oikein toimi kaikkien piirteiden kohdalla. Oma selitykseni, jonka siis tunnustan osittain uudeksi (osittain Petri Kallion inspiroimaa) lähtee liikkeelle siitä että mitään yhtenäistä muinaishämettä ei ole mahdollista/syytä olettaa. Jos näin on, niin päijäthämeen yleisitäisyydet näyttäisi olevan helpointa selittää hyvin vanhaksi pohjaksi joka ajoittuu jo seudun ensiasutuksen ajalle, ja toisaalta eräiden savolaisuuksien puute selittyisi sillä, että nämä piirteet ylipäänsä syntyivät vasta muinaiskarjalassa tai "kantasavossa". Toisin sanoen itämurteiden välisistä murrerajoista vanhimmat olisivat muinaispäijäthämeen ja muinaiskarjalan välillä. Missään vaiheessa suomen kielen historiaa ei ole ollut olemassa yhtä ainoaa hyvin määriteltyä kantaitäsuomea joka olisi ollut sekä yhtenäinen että selvästi kaikista länsimurteista erottuva, vaan lähtökohdaksi pitänee ottaa jo kielen alkuperäisessä leviämisvaiheessa syntynyt murrejatkumo.
Pystynen kirjoitti:Jää kehäpäätelmäksi jos "särähtävyyttä" ei perustella millään muulla kuin tällä kyseisellä levikkiongelmalla.aikalainen kirjoitti:Olisiko niissä savolaisuuksissa jotain läntiseen korvaan särähtävää niin, että länsimurteiset ovat karttaneet enemmän niitä piirteitä kuin yleis-itäisiä piirteitä.
Pystynen kirjoitti:Ei ole yleispätevää. Joskus murrealue on olemassa lähinnä periytymisen eli perustajavaikutuksen takia, eli ko. seutu on asutettu samalta lähtöalueelta. Tämähän on esim. itämurteiden synnyn perusselitys.aikalainen kirjoitti:Itse asiassa murrealue itsessäänkin on olemassa siksi, että siihen kuuluvien kylien välillä on niin tiiviit kontaktit, että ne tasaavat kylien murteet lähes samoiksi eli murrealueeksi.
Pystynen kirjoitti:Diffuusio on aina monivaiheinen ja paikallinen prosessi. Tietenkään esim. Ähtäristä ei ole ollut merkittäviä kohtakteja heti suoraan Päijät-Hämeeseen. Ähtäri kuitenkin on Keuruun naapurissa; Keuruu on Jämsän naapurissa; Jämsä on Kuhmoisten naapurissa; jne. Eli jos (esimerkin vuoksi) oletetaan vaikka j-tilkkeiden syntyneen alun perin Kuhmoisissa, leviäminen sieltä Ähtäriin onnistuisi ennen kaikkea reitillä ensin Jämsän ja sitten Keuruun läpi.aikalainen kirjoitti:Keuruulla, Ähtärissä ja Lappajärviseudulla murrevaikutteille altistavat kontaktit ovat suuntautuneet muualle kuin päijäthämeen murrealueelle ja toisistaankin poispäin tai sivuitse. Vaikutteille on altistuttu aivan muissa suunnissa kuin päijäthämeen suunnassa. Keskinäisten kontaktien vähyydestä johtuen murrepiirteet eivät sinkoilisi näiden kolmen alueen kesken.
Pystynen kirjoitti:Uudisasutus myös aikanaan vakiintuu normaaliksi asutukseksi josta kuljetaan muuallakin kuin emäpitäjän kirkolla. Jossakin vaiheessa asutushistoriasta kai olisi löydettävissä jokin vaihe, jossa "sivuttaisia" kontakteja eri pitäjien välillä voitaisiin olettaa olleen. Vähintäänhän niitä on olemassa nykyään (kantatie 56 Jämsä–Mänttä, kantatie 58 Mänttä–Keuruu–Multia, valtatie 18 Multia–Ähtäri, kantatie 68 Ähtäri–Alajärvi–Evijärvi…)
Pystynen kirjoitti:Sikäli kun "törmäysvyöhyke" on samalla myös erämaavyöhyke, pohdin voisiko keskinäisten kontaktien odottamattoman suuri heijastuminen seudun murteisiin olla selitettävissä sillä mekanismilla, että niihin alkujaan jäi erilaisia arkaimeja, jotka jäivät sivuun Hämeen omista myöhemmistä innovaatioista että savolaisten mukana tulleista piirteistä. Tämän jälkeen nämä kyseiset piirteet luultavasti eivät olisi aivan helpolla tarttuneet kieleen myöhemminkään. Sen sijaan sisä-Suomessa paikallisesti syntynyt piirre olisi ehkä koettu neutraalimmaksi (ei ole niin "Hämeen herrojen" kuin "itäisten metsäläistenkään" murretta luonnehtiva), jolloin se olisi synnyttyään voinut levitä vähäisemmilläkin kontakteilla kaikkiin niihin murteisiin joissa vanha kanta oli vielä tallella. Leviämisajan ei myöskään tarvitsisi olla mikään ikivanha, ehkä vasta 1700-1800-lukujen mittaan?
Pystynen kirjoitti:Tässä vikana on, että nyt ei puhuta mistään määritelmällisesti huhtakaskeajien murteista vaan Sysmän ja Kuhmoisten valtamurteista. Lähtöoletuksena ei voi pitää murteenvaihtoa jossa eräasuttajien murre olisi jotenkin korvannut myös pitäjien ydinalueiden puheen, jollainen ilmeisesti (myös lainauksesi mukaan) oli olemassa jo rautakaudelta lähtien. Vähittäinen muuttoliike tyypillisesti johtaa tulijoiden murteen sulautumiseen olemassaolevaan valtaväestöön tai korkeintaan reuna-alueilla säilymiseen.aikalainen kirjoitti:Perinteinen kulkureitti idästä Päijänteelle tulee Mikkelin, Ristiinan ja Mäntyharjun suunnista Puulan kautta Sysmään. Huhtakaskeajien lähtömurteita kantsii vilkuilla ensisijaisesti näistä suunnista, vaikka tulijoita voi tietysti olla kauempaakin.
Pystynen kirjoitti:(Kun Kettunen keräsi karttatietonsa lähinnä yhden pitäjän eikä yksittäisten kylien tarkkuudella, voisi kyllä ollakin ihan mahdollista että Päijät-Hämeen syrjäkylistä osoittautuisi löytyvän savolaisempia murteita kuin kirkonkyliltä.
Pystynen kirjoitti:Tämä on ollutkin suomalaisessa murretutkimuksessa vanha perinne, mikä on houkutteleva hypoteesi kun muutamien piirteiden osalta näin todistettavasti onkin. Jälleen tämä ei kuitenkaan oikein toimi kaikkien piirteiden kohdalla. Oma selitykseni, jonka siis tunnustan osittain uudeksi (osittain Petri Kallion inspiroimaa) lähtee liikkeelle siitä että mitään yhtenäistä muinaishämettä ei ole mahdollista/syytä olettaa. Jos näin on, niin päijäthämeen yleisitäisyydet näyttäisi olevan helpointa selittää hyvin vanhaksi pohjaksi joka ajoittuu jo seudun ensiasutuksen ajalle, ja toisaalta eräiden savolaisuuksien puute selittyisi sillä, että nämä piirteet ylipäänsä syntyivät vasta muinaiskarjalassa tai "kantasavossa". Toisin sanoen itämurteiden välisistä murrerajoista vanhimmat olisivat muinaispäijäthämeen ja muinaiskarjalan välillä. Missään vaiheessa suomen kielen historiaa ei ole ollut olemassa yhtä ainoaa hyvin määriteltyä kantaitäsuomea joka olisi ollut sekä yhtenäinen että selvästi kaikista länsimurteista erottuva, vaan lähtökohdaksi pitänee ottaa jo kielen alkuperäisessä leviämisvaiheessa syntynyt murrejatkumo.aikalainen kirjoitti:Itse olen aina pitänyt selvänä, että savolaisittain “väännetty” päijäthäme on savon ja hämeen sekoitusta ja seurausta erämaiden asuttamisen tuomasta savolaisesta muuttoaallosta.
Pystynen kirjoitti:Voitaisiin siis myös olettaa joidenkin murrerajojen alun perin syntyneen vielä hieman toisinkin. Esim. läntinen ohra ulottuu koko Päijät-Hämeen lisäksi myös Hirvensalmelle ja Mäntyharjuun, ja voisi kysyä, onko tässäkin jotain jo rautakautista perua. Ei tosin paras esimerkki, koska karjalan todistuksen nojalla muinaiskarjalassa oli edelleen *osra tai *ocra, ja savolais-kaakkoisen otran täytyy olla myöhempi uudennos.
Pystynen kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Tältä pohjalta heitänkin uuden ehdotuksen pohdittavaksi: Voisiko savon ja hämeen (tai laveammin itämurteen ja länsimurteen) tasaväkinen sekoittuminen tuottaa joka paikassa toisistaan riippumatta saman tyyppisiä murrepiirteitä.
Tätä juuri pidän epäuskottavana, kun tuloksena näyttäisi olevan aivan omia murrepiirteitä, joita ei ole olemassa sen koommin normisavossa kuin normihämeessäkään.aikalainen kirjoitti:Oletetaan että savolaiset muuttajat tulevat seudulta, jossa on vielä käytössä vanha itämurteen muoto muoto “saa'a”(saada), ja hämäläisten muoto on 'saaδa' tai 'saala'. Läntinen korva haluaa väliin jonkin konsonantin, itäinen vastustaa (eikä osaisi δ-äännettä lausuakaan), jolloin kompromissiksi voisi hyvin tulla h-äänne ('saaha'), koska se on vokaalien välissä helppo lausua ja koska se on hentoutensa puolesta kevyin mahdollinen kadon tilkitsijä. Jokin vastaava kompromissi voisi synnyttää tilkekonsantiksi j-äänteen.
Ainakin tässä esimerkissä on pari pahaa vikaa:
– kontaktialueen länsimurteissa edelleenkin siedetään kahden vokaalin yhtymiä, nimittäin *γ:n kadon jäljiltä: vrt. raa'at.
– saaha jatkokehityksineen esiintyy läpi koko Savon ja jopa Karjalan ja Inkerin. Jälkimmäisissä varmastikaan ei ole törmätty mihinkään hämäläisiin.
Parempi selitys on, että tämä muoto ja sen sisar jäähä syntyivät jo paljon aikaisemmin muinaiskarjalassa (ehkä perustuu vielä tästäkin hieman laajalevikkisempään suhteeseen nään : nähä), ja sittemmin levisivät kielen mukana sellaisenaan. Sikäli kun kahden vokaalin yhtymät todella ovat hankalia, tälle uudennokselle näyttäisi olleen "kysyntää" myös Järviseudulla ja Ylä-Satakunnassa. Päijät-Hämeessä taas on sen sijaan jälleen on sovellettu omaa periaatetta ja saatu aikaan saaja.
Minusta tämä osoittaa siis selvästi vääräksi idean, että savon ja hämeen törmäämisestä pitäisi syntyä sama tulos kaikkialla ja riippumatta.
aikalainen kirjoitti:Alajärveläinen ja keuruulainen käy Ähtärissä vain kerran, katsomassa pandoja, ei sillä reissulla kenenkään murre muutu.
aikalainen kirjoitti:Olen aina pitänyt prestiisiin pohjautuvia selityksiä arveluttavina. Esittämäsi neutraalisuusteoria on anti-prestiisiteoria, mutta en silti pidä sitä anti-arveluttavana, vaan ihan yhtä arveluttavana. Tässä syynä on sekin, että ihmiset eivät voi tietää, missä päin maailmaa jokin murrepiirre on syntynyt.
aikalainen kirjoitti:Ajatuksesi arkaismien jäämisestä vallalle ilman että kaukaa ydinalueilta tuleva vaikutus niitä huuhtoisi pois on järkeenkäypä. Esimerkiksi Näsijärven vesistöalueelle tuli paljon savolaisia, mutta murteessa se näkyy vain ääripäässä Keuruulla ja Ähtärissä. Savon arkaismeja näissä paikoissa voisi olla yhä. Samoin eräomistajien tuomia läntisiä arkaismeja, samalla tavalla nekin ovat voineet säästyä huuhtoutumiselta. Soveltuisi kai Lappajärveenkin. Tätä kannattaisi kehitellä eteenpäin, ei tarvita kvanttihyppyjä.
aikalainen kirjoitti:Vielä kertauksena: Huhtakaskeajien asutusaalto ei ollut vähittäinen muuttoliike, vaan kertarysäys, kuin ryntäys kultakentille.
aikalainen kirjoitti:Kun päijäthämeen yhteydet asuttamisesta saakka ovat olleet tiiviisti kantahämeeseen, eivätkä Saimaalle, niin miksi päijäthäme on silti itämurretta eikä länsimurretta?
aikalainen kirjoitti:Sanassa, joissa kirjakielessä d, kuten 'saaδa/saala' on länsikorva tottunut sanassa olevaan välikonsonanttiin. Tältä pohjalta esitän testitapauksen siitä, miten muodostuisi murteiden sekoittuminen uudeksi sekamurteeksi, jos alueen asuttajat ovat tasaväkisesti länsi- ja itämurteen puhujia, ja jos länsimurteisten muoto on 'saaδa/saala' ja jos itämurteisten muoto on “saa'a”.
Lopputuloksen vaihtoehdot ovat nämä: (1) Vallalle jää länsimurteinen 'saaδa/saala', (2) vallalle jää itämurteinen “saa'a” (3) tai ... tämä oli uutena ajatuksenani ... sekamurre voisi ehkä myös hakeutua jonkinlaiseen kompromissiin. Kompromissina esim. vokaalien tapaan kurkun lähellä ääntyvä ja siksi helposti tuotettava ja siksi itäsuomalaiselle tyhjään äänteeseen tottuneelle paremmin siedettävä äänne 'h' tai 'j'.
Miten itse näet, mikä äänne olisi ilmeisin ehdokas kompromissiäänteeksi, jos sellainen sattuisi syntymään? Ja mikä vaihtoehto mielestäsi näistä kolmesta toteutuisi?
Pystynen kirjoitti:Ei päde alkuunkaan sikäläisiin sukuihini, joissa on ollut jokin määrä muuttajia ristiin rastiin, myös vesistönjakajien yli, niin pitkälle kuin tietoni riittävät. Ennen 2. maailmansotaa muutettiin toki tyypillisesti vain kerran, kotitalosta miniäksi / vävyksi tai uudistilalle, ja yleensä korkeintaan naapurimaakuntaan. Mutta riittää tämäkin kontaktien olemassaoloon.aikalainen kirjoitti:Alajärveläinen ja keuruulainen käy Ähtärissä vain kerran, katsomassa pandoja, ei sillä reissulla kenenkään murre muutu.
Pystynen kirjoitti:Miksi tarvitsisi tietää? Jos vaikka kuuluisa "sinne jäänyt" Jämsän äijä pitää asua ma(k)kee rasittavana kaupunkilaisuutena, niin ei tämä perustu mihinkään näkemykseen sen syntyhistoriasta vaan ihan siihen että tätä kuulee käydessään Tampereella markkinoilla. (Veikkaisin että äijä saattaisi luultavammin päätyä virhekäsitykseen että tämä onkin nimen omaan slangimuoto ja jopas nyt jotain kun ovat Orivedenkin kansanihmiset menneet mokoman hölmön muoti-ilmiön omaksumaan.)aikalainen kirjoitti:Olen aina pitänyt prestiisiin pohjautuvia selityksiä arveluttavina. Esittämäsi neutraalisuusteoria on anti-prestiisiteoria, mutta en silti pidä sitä anti-arveluttavana, vaan ihan yhtä arveluttavana. Tässä syynä on sekin, että ihmiset eivät voi tietää, missä päin maailmaa jokin murrepiirre on syntynyt.
Samaa mieltä olen siitä että prestiisi on hankala selitys ilman erillistä perustelua, aikoina ennen massamediaa ja yleistä lukutaitoa. Sen sijaan jokin määrä inertiaa ("antiprestiisiä") on kieleen pakko olettaa, muutenhan murrejatkumoita ei syntyisi lainkaan vaan jokainen murre koko ajan (Jaskan terminologian mukaan) päivittyisi lähimmän valtakeskuksen kanssa samalle tasolle.
Pystynen kirjoitti:Tehokkain deus ex machina kai olisi, jos jo varhaiskeskiajalla olisi ollut olemassa erillinen "erämurre" joka sittemmin on säilynyt ainoastaan periferioissa. Puhtaan asutushistoriallisesti Järviseudun ja Päijät-Hämeen yhteinen pohja tuntuu kuitenkin menevän liian kauas lounaaseen jotta yhteisiä piirteitä voisi hakea sieltä. Samaiset yhteiset piirteet ovat myös turhan repaleisia jotta niistä edes voisi rekonstruoida mitään yhteistä kantamurretta. Tämä edelleen viittaa minusta jonkinlaisen kontaktiselityksen olevan tarpeen.aikalainen kirjoitti:Ajatuksesi arkaismien jäämisestä vallalle ilman että kaukaa ydinalueilta tuleva vaikutus niitä huuhtoisi pois on järkeenkäypä. Esimerkiksi Näsijärven vesistöalueelle tuli paljon savolaisia, mutta murteessa se näkyy vain ääripäässä Keuruulla ja Ähtärissä. Savon arkaismeja näissä paikoissa voisi olla yhä. Samoin eräomistajien tuomia läntisiä arkaismeja, samalla tavalla nekin ovat voineet säästyä huuhtoutumiselta. Soveltuisi kai Lappajärveenkin. Tätä kannattaisi kehitellä eteenpäin, ei tarvita kvanttihyppyjä.
Pystynen kirjoitti:Edelleen epäuskottavaa. Ei Savossa ollut entuudestaan mitään valtavaa yliväestöä joka voisi kertarysähtää tuhansiin takametsiin läpi koko Sisä-Suomen. Vaikka oletettaisiinkin jokaisen uudisasuttajan tulleen Päijät-Hämeeseen vaikkapa yhtenä ainoana vuonna 1234, ensi vaiheessa kyse olisi silti pienehköstä joukosta joiden murre ei pystyisi jättämään massiivista vaikutusta. Aivan räjähdysmäiseltäkin väestönkasvulta +100% / 30 vuotta menee 200 vuotta ennen kuin 10 uudisasuttajasta tulee 1000.aikalainen kirjoitti:Vielä kertauksena: Huhtakaskeajien asutusaalto ei ollut vähittäinen muuttoliike, vaan kertarysäys, kuin ryntäys kultakentille.
Jos asioita pitää toistaa, niin relevantti alue ei tämän kannalta muutenkaan ole niinkään koko pitäjä vaan yksittäiset kylät. Melkein jo määritelmällisesti huhtakaskeajien "kultakentät" eivät olleet vanhoissa asutuskeskuksissa. Edelleen lisäriesana uudisasutus on samoin melkein määritelmällisesti hajanaista. Kaksi syrjäkylää eri puolilla pitäjää eivät ole ensi kädessä yhteydessä toisiinsa, vaan pikemmin molemmat kirkonkylään.
Pystynen kirjoitti:Esitin jo oman näkemykseni: itämurteiden synnyn eräs vaihe kulki juuri Päijät-Hämeen läpi, joten merkittävä osa "itäisistä" piirteistä ei ole tullut kauempaa idästä, vaan ne ovat olleet siellä aina.aikalainen kirjoitti:Kun päijäthämeen yhteydet asuttamisesta saakka ovat olleet tiiviisti kantahämeeseen, eivätkä Saimaalle, niin miksi päijäthäme on silti itämurretta eikä länsimurretta?
Pystynen kirjoitti:Ajatusleikin reunaehdot eivät minusta pakota mitään yhtä tiettyä vaihtoehtoa näistä. Kielen muuttuminen ei ole mikään täsmälleen ennustettavissa oleva prosessi, etenkään ei näin atomistisesti. Tärkeää olisi tietää, mitä muita δ:n vastineita hypoteettisessä itäisessä murteessa tavattiin. Luultavasti kai esim. paδan tilalla pa'an[i] tai [i]paan, mutta myös muiden infinitiivimuotojen kuten tuoδa, vieδä esimerkki olisi varmasti ollut relevantti.aikalainen kirjoitti:Sanassa, joissa kirjakielessä d, kuten 'saaδa/saala' on länsikorva tottunut sanassa olevaan välikonsonanttiin. Tältä pohjalta esitän testitapauksen siitä, miten muodostuisi murteiden sekoittuminen uudeksi sekamurteeksi, jos alueen asuttajat ovat tasaväkisesti länsi- ja itämurteen puhujia, ja jos länsimurteisten muoto on 'saaδa/saala' ja jos itämurteisten muoto on “saa'a”.
Lopputuloksen vaihtoehdot ovat nämä: (1) Vallalle jää länsimurteinen 'saaδa/saala', (2) vallalle jää itämurteinen “saa'a” (3) tai ... tämä oli uutena ajatuksenani ... sekamurre voisi ehkä myös hakeutua jonkinlaiseen kompromissiin. Kompromissina esim. vokaalien tapaan kurkun lähellä ääntyvä ja siksi helposti tuotettava ja siksi itäsuomalaiselle tyhjään äänteeseen tottuneelle paremmin siedettävä äänne 'h' tai 'j'.
Miten itse näet, mikä äänne olisi ilmeisin ehdokas kompromissiäänteeksi, jos sellainen sattuisi syntymään? Ja mikä vaihtoehto mielestäsi näistä kolmesta toteutuisi?
Toistan myös että tässä on vikana että en usko savolaisen muodon ekspansion aikaan edes olleen saa'a.
Tämän nimenomaisen ilmiön kannalta mielenkiintoista sen sijaan on, että muutos †δ > l on uudelleenajoitettu vasta aikaisintaan 1600-luvulle (näin Kallio 2013), jolloin hyvin voisi kysyä, onko se joltain osin peittänyt alleen ei vain arkaaista *δ-aluetta vaan osin myös aiempaa j-aluetta.
aikalainen kirjoitti:Erämurre tarkoittaisi historian kirjoissa näkymätöntä väestöä.
aikalainen kirjoitti:Lappajärven seutu poikkeaa muusta Lappajärvi-Ähtäri-Keuruu-alueesta (LÄK) (…)
aikalainen kirjoitti:Ylijäämäväestöä nimenomaan oli joka paikassa kaikkialla, Savossa ja muualla.
aikalainen kirjoitti:Päijänteen vanha vakiintunut asutus ei tarkoita asukkaiden suurta määrää. Asutus oli harvaa, koska se perustui silloiseen perinteiseen maatalouteen, johon seudulta löytyi sopivaa maata vain niukasti. Kanta-Hämeen järvialueellahan tilanne oli aivan toinen, siksi se puolestaan oli erittäin tiheästi asuttua. Asutus oli paljolti Päijänteen rannoilla ja emäpitäjien alueet ulottuivat kauas vedenjakajille, joten vakiintuneen asutuksen piirissä oli vain murto-osa koko alueesta. Esim. ent. Korpilahden kunnan alueella (ent. Jämsää) oli ennen asutuskautta Wikin mukaan vain 13 taloa, vaikka kunnan pinta-ala oli 800 neliökilometriä, joten tilaa oli keskimäärin 60 neliökilometriä per maatila.
aikalainen kirjoitti:Kysyin, miksi itämurretta, vaikka tiiviit yhteydet länteen.
aikalainen kirjoitti:Irrallisena yksityiskohtana havaitsin, että hänellä oli käsityksenä päijäthämeen savolaisvaikutus: “vuonna 1541 Pasiochi ikään kuin ennakoiden Päijät-Hämeen tulevaa savolaista superstraattia”
Pystynen kirjoitti:Välikysymys ennen jatkoa: puhutko nyt nimen omaan Lappajärven pitäjästä ja ehkä sen pienemmistä naapureista (mutta siis ei esim. Alajärvestä), vaiko koko Järviseudun murrealueesta Evijärveltä Soiniin?aikalainen kirjoitti:Lappajärven seutu poikkeaa muusta Lappajärvi-Ähtäri-Keuruu-alueesta (LÄK) (…)
Pystynen kirjoitti:Mutta oliko tarpeeksi paljon? Tuhatkin ylijäämäsavolaista per sukupolvi laimenevat vain kouralliseksi per pitäjä, jos asutettavana on 100 (nyky)pitäjää läpi koko kiinteän asutuksen itä-pohjoisrajan. Ylivoimainen kertarysäys läpi koko leviämisalueen vaatisi monia kymmeniä tuhansia tulijoita. Erämaissa ei ollut liikennepoliiseja ohjaamassa muuttajia mihinkään ennalta päätettyihin kohteisiin.aikalainen kirjoitti:Ylijäämäväestöä nimenomaan oli joka paikassa kaikkialla, Savossa ja muualla.Korpilahti on toki jo syrjemmässä. Jämsästä noin yleensä Wikipedia kuitenkin tietää 91 (ilm. verojamaksavaa) taloa vuonna 1539, oma kirkko jo 1400-luvun puolella.aikalainen kirjoitti:Päijänteen vanha vakiintunut asutus ei tarkoita asukkaiden suurta määrää. Asutus oli harvaa, koska se perustui silloiseen perinteiseen maatalouteen, johon seudulta löytyi sopivaa maata vain niukasti. Kanta-Hämeen järvialueellahan tilanne oli aivan toinen, siksi se puolestaan oli erittäin tiheästi asuttua. Asutus oli paljolti Päijänteen rannoilla ja emäpitäjien alueet ulottuivat kauas vedenjakajille, joten vakiintuneen asutuksen piirissä oli vain murto-osa koko alueesta. Esim. ent. Korpilahden kunnan alueella (ent. Jämsää) oli ennen asutuskautta Wikin mukaan vain 13 taloa, vaikka kunnan pinta-ala oli 800 neliökilometriä, joten tilaa oli keskimäärin 60 neliökilometriä per maatila.
Pystynen kirjoitti:En näe mitään perustetta olettaa, etteikö myös pitäjän murre pääosin periytyisi jo keskiajalta.
Pystynen kirjoitti:Tämä kommentti vihjaa jonkinlaisesta väärinymmärryksestä. Jonkinasteinen savolaisvaikutus Päijät-Hämeessä on aivan selvää ja kiistämätöntä. Olen ainoastaan sitä mieltä että tämä ei kelpaa kaikkien seudun itäisyyksien tai etenkään "keskisyyksien" selitykseksi. Varmuuden vuoksi mainittakoon muuten myös että Padasjoki itse ei ole Päijät-Hämeen vaan kaakkoishämeen aluetta.aikalainen kirjoitti:Irrallisena yksityiskohtana havaitsin, että hänellä oli käsityksenä päijäthämeen savolaisvaikutus: “vuonna 1541 Pasiochi ikään kuin ennakoiden Päijät-Hämeen tulevaa savolaista superstraattia”
Pystynen kirjoitti:Joko en ymmärrä kysymystä tai et ymmärtänyt äskeistä vastausta. "Itämurteisuus" ei tarkoita että murteen joka ikinen luonnehtiva piirre on itäinen, vaan että siinä on jokin määrä piirteitä joiden levikki painottuu itään. Jokaisessa suomen murteessa on toisaalta näiden lisäksi myös jokin suurempi tai pienempi määrä piirteitä, joiden levikki painottuu länteen. Moni näistä on myös selvästi kontaktien tai peräti kirjakielen myöhemmin levittämää, joten niiden ei yleensä katsota muuttavan itämurretta länsimurteeksi tai edes sekamurteeksi.aikalainen kirjoitti:Kysyin, miksi itämurretta, vaikka tiiviit yhteydet länteen.
Lehtosalo-Hilander (1988: 223) ei puhu Mikkelin 1100-luvulle sijoittuvien kalmistojen kohdalla pelkästä selkeästi havaittavasta karjalaisesta vaikutuksesta, vaan oikeista karjalaisista. Hänen mukaansa Mikkelin seutu on rautakauden loppuvaiheessa muodostunut keskuspaikaksi, jonka aineelliseen kulttuuriin muualta tulleet ihmiset ovat kyllä jättäneet jälkensä, mutta jonka väestön pääosa on ollut alueen alkuperäisten asukkaiden jälkeläisiä. Alkuperäisillä asukkailla hän tarkoittanee pyyntiväestöä ja mahdollisesti myös lieviä hämäläisvaikutteita. Hypoteettisesti ajatellen kyseessä olisi siis tilanne, jossa Savon eteläosien ”lappalaiset” ovat omaksuneet itäsuomalaisen ja vähemmissä määrin myös länsisuomalaisen kulttuuripiirin vaikutteita ja sulauttaneet ne oman perinteensä kanssa.
Kumpulaisen (2004: 61, 69–70) mukaan paikalliskulttuuria ei voida erottaa eränkävijöistä pelkästään esineiden perusteella, koska kulttuurivaihdon myötä näiden materiaalinen kulttuuri alkoi muistuttamaan pyyntiväestön vastaavaa. Tämän seurauksena erämaahan syntyi piirteiltään hybridimäinen identiteetti ja eräkulttuuri, jonka vaikutteet eivät kuitenkaan ulottuneet keskusalueille saakka. Jääskeläinen (2019: 9) katsoo oheisen näkemyksen nojautuvan vahvasti keskus-periferia-jaotteluun, jossa marginaalialue on keskukseen nähden alisteisessa asemassa ja jonka kulttuuriin muutokset tulevat keskuksen vaikutuksesta. Hänen mukaansa erämaa ja eränkäynti ovat termeinä talonpoikaisväestön näkökulmaa korostavia ja toimivat itsessään kolonialistista ja passiivisen rajaseudun käsitystä vahvistavina. Pelkkä materiaalinen kulttuuri ei luonnollisestikaan selitä kaikkea, vaan väestön geneettinen perimä antaa viitteitä karjalaisten, hämäläisten ja pyyntikulttuurin edustajien sulautumisesta keskiajan savolaiseksi väestöksi. Perinnöllisyystieteen tuntemat erikoisuudet alueella on tavattu selittää pienellä kantapopulaatiolla ja pitkään pienryhmissä jatkuneella isolaatiolla (Simola et al. 1991: 249).
Selvästi edeltäjistään erottuva Korpela (2012a: 290–291) on haastanut vanhemmat ajatusmallit ja esittänyt teorian, jonka mukaan Itä-Suomen oletetulla periferia-alueella asui keskiajalla runsaasti väkeä, jotka muodostivat dynaamisia keskuksia. Myöhäiskeskiajalla alueen väestöön kohdistui voimakasta ulkoista painetta lisääntyneen verotaakan ja valtakunnanrajan tuntumassa käytyjen konfliktien muodossa, jolloin asutuksen kierto ohjautui pois tässä vaiheessa harvaan asutetuksi rajaseuduksi muuttuneelta alueelta sisämaahan päin, jakaen samalla väestöä alueellisesti ja demografisesti. Hänen tulkintansa perusteella Savon keskiajan lopun väestöräjähdys ja uudisasutus olisivat selitettävissä lappalaisten muuttumisella rekistereissä suomalaisina uudisasukkaina kuvatuiksi viljelijöiksi, jolloin suuri osa jo olemassa olleesta väestöstä tuli ensimmäistä kertaa näkyväksi virallisissa dokumenteissa (2012a: 290; 2012b: 252–253). Korpelan mukaan todisteet näiden nomadisten ”kalastajatalonpoikien” olemassaolosta ja vaikutuksesta ympäristöönsä ovat todennettavissa paremmin puolueettomasta siitepölyaineistosta kuin arvottavista ja huonosti tunnetuista kirjallisista ja arkeologisista lähteistä. Ruotsi nimesi kyseisen väestönosan suomalaisiksi tai savolaisiksi ja Moskova karjalaisiksi, koska kumpikin pyrki lukemaan joukon omaan valtakuntaansa kuuluvaksi alamaisiksi. Suur-Savon rintamaa-alue ei Korpelan teorian mukaan ole toiminut kasvun keskuksena, vaan painopiste on ollut pienemmissä erämaassa sijainneissa keskittymissä. Tämä selittäisi järvisedimenteistä kuvastuvan, arkeologisesti tuntemattoman keskiaikaisen asutuksen olemassaolon ja nykyisen miesväestön geneettisen erityisyyden (Korpela 2012a: 291). Toisinaan ilmiön selityksenä pidetty Länsi-Suomesta Savoon suuntautunut muuttoliike ei ole kuitenkaan voinut olla merkittävän suurta, sillä tällöin siitä aiheutuneet geneettiset muutokset olisivat havaittavissa nykyisenkin väestön perimässä (Korpela 2012b: 244).
aikalainen kirjoitti:Huhtakaskeajien rysäykset hajautuvat myös ajallisesti eri sukupolville, mikä edisti tulijoiden riittävyyttä: Ensin Pohjois-Savo. Sitten Oulujärvi ja Siikajoki ja Lappajärvi. Sitten hämäläisten erämaat. Sitten Vermlanti ja Täyssinän rauhan jälkeen Pohjois-Karjala.
aikalainen kirjoitti:Padasjoki on hallinnollisesti Päijät-Hämettä, mutta tarkoittanet että murretta ei luokitella päijäthämeen murteeksi, vaikka on Päijänteen rannalla. Arvelen, että ripaus itäisyyttä siinäkin, sillä Kettusen mukaan sana 'pää' vääntyy (vientyy) muotoon 'pie'. Onko se sitten Päijänteen alueen omaa kehitystä vai savolaista superstaattia, se avoinna.
aikalainen kirjoitti:Selvästi kysymykseni pitää muotoilla paremmin. Olet esittänyt ilmeisesti Kallion vanavedessä, että päijäthämeen murre olisi kehittynyt omia aikojaan itämurteiseksi ja osaksi itämurteiden ketjua, siis jo se ennen savolais-straattia esiintynyt versio1. Olenko tämän ymmärtänyt oikein?
aikalainen kirjoitti:Jos oikein, niin miten selittyy tämä itämurteiseksi kehittyminen, kun yhteydet kantahämeeseen ovat olleet tiiviit, kuten sitä tiiviyttä edellä kuvasin?
Jaska kirjoitti:Otetaan tähän väliin pätkä Janne Partasen gradusta "Oma kaski vai kruunun käsky? Keskiajan lopun Savon uudisasutusmallit ja kaskikulttuuri arkeologian näkökulmasta":
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/ ... sAllowed=y
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa