waino kirjoitti:Millä tavalla porosaamelaista ja suomalaista voi verrata keskenään vaikkapa 1800-luvun alussa? Tai mordvalaista suomalaiseen? Heidän yhteiskunnallinen asemansa oli totaalisesti toinen, kuin yö ja päivä. Ydin-Suomessa eli Varsinais-Suomen, Hämeen, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan alueella -- toki muuallakin -- oli maansa omistavia vapaita talonpoikia, niin kuin Varsinais-Ruotsissa. Osa heistä harjoitti suoraa kauppaa Eurooppaan. Eivät ne olleet helposti alistettavissa olevia vaan varsin itsetietoisia ihmisiä, jotka kouluttivat lapsiaan;
Vapaita talonpoikia? Nyt unohdit kokonaan rengit, torpparit, mäkitupalaiset, irtolaiset, kaupunkien ja varhaisteollisuuden työväestön jne.
En myöskään usko, että itsetietoisuus, koulutus ja vauraus olisivat millään lailla ristiriidassa kielenvaihdon kanssa. Nehän voivat myös
motivoida kielenvaihtoa, jos kielenvaihto alkaa näyttää hyödylliseltä. Ei pidä otaksua, että jokainen vaurastuva suomenkielinen isäntä olisi innostunut suomalaisuusliikkeestä ja suomen kielen vaalimIsesta.
Ainakin alkuvaiheessa nationalismi oli urbaanin herrasväen harrastus. Olisiko sen kansanomaistuminen tapahtanut riittävän nopeasti estääkseen kielenvaihdon? Ainakaan Irlannissa lähes fanaattisen nationalismin synty ei estänyt tai kumonnut iirin syrjäytymistä.
Mienanderin vertaus Irlantiin ontuu: Englanti oli todellinen suurvalta 1800-luvulla, Ruotsi enää wannabee.
En usko, että suurvaltapolitiikka olisi juurikaan vaikuttanut kielenvaihtoon, kun kielenvaihdossa olisi kuitenkin ollut kyse yhteiskunnan
sisäisistä muutosvoimista. Kielenvaihtajia olisi houkutellut oman valtion valtakieli (ruotsi) eikä vieraat kielet.