Niin, suomen kieli on ollut pääkieli, vain hallinto ja koulutus olivat ruotsiksi - samalla suomen kieli ei kehittynyt. Muistaakseni aikanaan Porthan arveli suomen katoavan ja vielä Lönnrot pelkäsi, että suomi jäisi kyökkikieleksi. Lönnrot vaihtoikin kielensä ruotsiin, puhui suomea vain poikansa kanssa.
Mutta sitten nousi fennomaaninen liike. Löysin netistä tekstin:
Fennomanian tärkeimmät edustajat olivat yliopistoväkeä. Heihin kuului talonpoikaisesta taustasta nousseita sivistyneistön edustajia mutta myös ruotsinkielistä yläluokkaa, joka nyt muutti kotikielensä suomeksi. Ilmiö on historiallisesti ja maailmanlaajuisesti harvinainen. --- Kielenvaihdon tavoitteena oli kasvattaa suomenkielistä sivistyneistöä: ei ollut aikaa odottaa seuraavaa polvea, vaan muutoksen piti tapahtua välittömästi. Tähän tavoitteeseen pyrkivät Krohnien lisäksi mm. Yrjö ja Sofia Koskinen sekä Alexander ja Elisabeth Järnefelt, joiden kodeissa alettiin puhua suomen kieltä.Esimerkiksi Julius Krohn oli suvusta, jonka lähtöpaikka oli Saksa. Eräs esi-isä oli Katariina Suuren leipuri ja rakastaja, joka vaurastui Pietarissa. Suku hajaantui ympäri Eurooppaa, mutta erääksi kiinnekohdaksi tuli Kiiskilän kartano Suomessa. Talossa oli kuulemma tapana puhua kuutta kieltä: aamiaisella saksaa, lounaalla ruotsia, päivällisellä englantia, illallisella ranskaa. Ja venäjää ja suomea aina silloin tällöin. Juliuksen vahvin kieli lienee ollut saksa. Mutta hänestä tuli suomalaisen kansanrunouden tutkija. Julius opiskeli Lönnrotin johdolla, teki ensimmäisenä gradunsa suomeksi. Hän myös rahoitti ja tuki Aleksis Kiveä, oikoluki Seitsemän veljestä. Hänen mottonsa kuulemma oli: 'Kotikieli on juuri, josta kansa elämänvoimansa imee. Jos eivät sivistyneet kodit suomalaistu, ovat Suomen kansan pyrinnöt turhat.' Niinpä hän mennessään naimisiin täysin ruotsinkielisen naisen kanssa päätti rouvansakin puolesta, että perheen kotikieleksi tulee suomi: Nyt se on, muijaseni, loppu ruotsistasi, meidän talossa puhutaan vain suomea. Ei sitä kuulemma pariin viikkoon paljon puhuttu, tunnettiin sitä enemmän ja välistä itkettiinkin, mutta sanakirjan kanssa mentiin eteenpäin.
http://www.finlit.fi/oppimateriaali/kie ... fennomaniahttp://koti.welho.com/tkrohn/krohn.htmlMyönnän, että Krohnit ovat minulle yksi kaikkein kiehtovimmista suvuista, joka Aino Kallaksen (Juliuksen tytär) kautta myös kietoutuu Viron kehitykseen. Järnefeltit ovat toinen ja erityisesti kunnioitan Elisabet Järnefeltiä, jonka tausta oli niinikään balttiansaksalais-venäläinen ja ehkä vahvin kieli ranska. Hänestä tuli kuitenkin ensin suomalaisuuden ja sitten tolstoilaisuuden tienraivaaja. Hänen poikansa olivat eri alojen taiteilijoita ja yksi tyttäristä Sibeliuksen puoliso. Juhani Ahon ja Elisabetin suhteen luonteesta on monia käsityksiä, mutta Elisabetin vaikutus hänen kehitykseensä kirjailijana lienee tunnustettu. Elisabet oli myös Minna Canthin ystävä ja hengenheimolainen kunnes outo riita siveellyyskysymyksessä erotti heidät.
Yrjö-Koskinen ja molemmat Sofia-vaimot siis valitsivat puhua suomea kotikielenä. Nuoremman Sofian kanssa asiasta oli sovittu jo ennen avioliittoa ja vanhempi Sofia oli jo ensimmäisiä suomeksi kirjoittavia naiskirjailijoita (Hilja Haahden äiti). Wikin mukaan "nuori Yrjö Koskinen --- 1860-luvulla politisoi fennomanian yhteiskuntapoliittiseksi puolueeksi --- Koskisen aikana suomalaisuusliikkeeseen tulivat mukaan vauraat Etelä- ja Länsi-Suomen talonpojat. Vanhastaanhan fennomaniaa olivat kannattaneet ylioppilaat, eräät korkeat virkamiehet ja osa papistoa. Liikemiehet ja teollisuus liputtivat selvästi ruotsalaisuuden puolesta. --- Koskiselle skandinaavinen liberalismi oli yhtä kuin suomalaisen kansanhengen tukahduttaminen sekä Suomen ja Venäjän suhteiden vaarantamista vapaus- ja muilla vaatimuksilla."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_KoskinenTuona aikana siis suomenkielisyys oli valinta, jonka teki moni huippulahjakas, suvultaan yleiseurooppalaista sivistystä edustanut ja saksaa, ranskaa tai ruotsia äidinkielenään puhunut vaikuttaja - ja he työskentelivät rinta rinnan talonpoikaistaustaisten kanssa. Samalla irtaannuttiin skandinaavisesta liberalismista.
Olen historiassa täysin mutu-pohjalla liikkeellä. Minua kiehtoo tämä kuvio. Tapahtuiko Suomessa todella jotain ainutkertaista? Fennomania oli minusta välttämätöntä suomalaisuuden säilyttämiseksi - mutta mitä toisaalta merkitsi etäisyyden ottaminen skandinaavisesta liberalismista ja vapausaatteiden hiljentäminen? Muistaakseni monessa ruotsinkielisen tekstissä on edelleenkin katkeruutta siitä, että fennomaanit mielistelivät venäläisiä ja vaaransivat Suomen itsenäisyyskehityksen.