Kirjoittaja Sees2011 » 19 Marras 2011 09:33
En ole lukenut Duttonin kirjaa finnuiiteista, jossa hän vertasi suomalaisuutta grönlantilaisuuteen, mutta kirja on nyt noussut esiin selatessani suomalaisuuteen liittyviä nettikeskusteluja, joissa pohditaan suomalaisuuden erilaisten komponenttien (kieli, geenit, historia, kulttuuri,...) tulkintaa.
Nappaan tähän nyt villisti toisten tekstejä, koska ne kertovat minusta jotain oleellista, johon en muuten pääse käsiksi.
Toisaalta viesteissä nähdään Dutton vain huonona journalistina
"Nyt on kyllä hakusessa suomalainen kulttuuri (ja luultavasti samalla myös Gronlannin...)! En ainakaan itse tunnistanut montakaan piirrettä edellä luetelluissa itsestäni enkä myöskään tuntemistani ihmisistä. En näkisi Suomea ollenkaan uskonnollisena yhteiskuntana sekä machous ja metallimusiikki eivät kyllä liity kovinkaan voimakkaasti toisiinsa. Perheväkivallan, alkoholin ja tasa-arvon rikkoontumisen yhteys on sentään aika selvä, mutta itsemurhatilastotkin korreloivat varmasti paremmin ilmastoon ja pitkiin kaamosaikoihin kuin asevelvollisuuteen..."
toisaalta Duttonin työtä pidetään tarpeellisena
"Dutton ei väitä, että Suomi olisi Grönlanti, Dutton väittää, että Suomen vertaaminen Grönlantiin tarjoaa hyvän analogian suomalaisen/suomenkielisen kulttuurin ymmärtämiseksi. --- Dutton --- ottaa vain kantaa siihen kansalliseen identiteettikeskusteluun, jota käydään suomalaistutkijoiden heikon kansallisen itsetunnon ehdoilla, tieteelliset periaatteet unohtaen. --- Olen kirjasta lukenut n. puolet, ja omasta mielestäni kyseessä on ylivoimaisesta paras tutkimus mitä suomalaisesta kulttuurista on ikinä julkaista. Olisi vaikea kuvitella suomalaisten tutkijoiden pystyneen samaan."
Toisaalta suomalaisuuteen luetaan se, ettei olla kiinnostuneita suomalaisuudesta ja sen historiasta:
"Mielestäni suurimmalta osalta suomalaisista puuttuu menneisyyden haikailu. Eihän maillä edes ole mitään menneisyyttä. Vasta 1800- luvulla alkoi muodostua käsitys keitä me olemme kun hallitsijat ja veronkerääjät muuttuivat. Oli kovan työn takana selvittää autonomian aikana ettemme ole enää Ruotsin vallan alla. Tavallinen pulliainen siitä viis veisasi, hänellä oli omat murheet lapsikatraan ruokkimisen ja hautaamisen kanssa."
Toisaalta nähdään, että jo geneettinen historia eriyttää meidät muista
"--- erotumme geneettisiltä ominaisuudeltamme selväksi omaksi kansakunnaksemme eli eräänlaiseksi eriytyneeksi "sekakansakai" Se että meillä on kolmasosa itäisiä geenejä ei ole meille mitenkään häpeäksi vaan lajiominaisuus oli se sitten Mongoliasta tai Altain alueelta peräisin eli turkkilaisgeeni. Meillä on aivan ilmiselvästi sentimentaalinen eli itäinen geenivaikutus riittävän vahva tehdäkseen meistä yksilöllisiä."
ja samalla etsitään todisteita sille, että pohjimmiltaan suomalaisuuteen kuuluu sellaiset asiat kuin pitkä historia alistettuna kansana ja luonnonolojen vaikutus kulttuuriin
"Minusta on huvittavaa, että 1800 - 1900 luvun rotukeskustelut heräävät herkästi, kun arvioidaan keitä ja millaisia me suomalaiset olemme. --- Yleisperiaate oli, että kaikki valloitetut ja alistetut kansat kuuluivat huonoihin rotuihin. Huonoinpia olivat tietenkin neekerit. Tämä naurettavaksi todettu rotuoppi, jossa rotu määräytyy kielen mukaan tietenkin vailla tosipohjaa. Yhteistä suomalaisille ja eskimoille on, että molemmat ovat pohjoisia kansoja, joilla on ollut läheinen suhde luontoon. Sama pätee siperialaisiin kansoihin. Varmaan meillä on heidän kaikkien kanssa yhteisiä piirteitä yksinomaan siksi, että olemme kansoina eläneet kauan pohjoisella havumetsäalueella. Minusta me voimme olla ylpeitä siitä, että kuulumme yhdessä saamelaisten kanssa niihin Euroopan harvoihin alkuperäiskansoihin, jotka ovat säilyttäneet oman kielensä ja siitä kautta kosketuksen hyvin alkuperäiseen eurooppalaisuuteen. Kaikki pohjois - ja keskieurooppalaiset ihmiset - myös me suomalaiset - olemme melko läheisiä geneettisiä sukulaisia toisilleen riippumatta siitä, mitä kieltä me puhumme. Kieltähän on ollut helppo vaihtaa historian saatossa, omaa perimäänsä ei voi vaihtaa."
Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden, skandinaavisuuden rajankäynti on erityisesti mukana
"kirjoittaja 1: Minulta on usein ulkomailla kysytty mikä on suomalaisten ja ruotsalaisten suurin ero. Viime aikoina olen ryhtynyt vastaamaan tähän kysymykseen varsin lyhyellä, mutta kaiken kattavalla vastauksella: ruotsalaiset ovat vanha sivistyskansa, suomalaiset eivät.
tähän kirjoittaja 2: Millähän perusteella esim. pitkät samanistiset perinteet eivät ole sivistystä? Suomalaisilla on pitkästä runolauluperinteestä johtuen myös kansalliseepos, mitä ruotsalaisilla ei ole, ellei sitten melko myöhäissyntyisiä saagoja lasketa myös ruotsalaisten runoudeksi. Sopii myös ihmetellä, miksi Suomessa ei puhuta siitä tosiasiasta, että pronssikaudella nykyisen Tukholman korkeudella asui vielä suomensukuisia heimoja; ruotsalaisten esi-isät eli germaaniheimot asuivat alunperin vain Etelä-Ruotsissa. Tämä on Ruotsissa ihan tunnustettua historiaa, mutta Suomessa siitä ei puhuta. Miksi?"
"Skandinaavisessa esi-kristillisessa nimistössä on luontoon viittaavia nimiä, kuten Björn ja Ebbe. Toisin kuin inuiittien ja suomalaisten nimistössä nämä nimet ovat kuiten selvässä vähemmistössä. Aivan kuten Dutton kirjassaan kirjoittaa. Suurin osa skandinaavisista nimistä viittaa, hallintoon, sodankäyntiin ja jumaliin. Jarl (aatelinen), Leif (perijä), Gunvar, Hjalmar, Erik, Einar, Borghil (linnoitus), Torsten, Inge, Tor, etc. Tälläistä nimitraditiota ei esiinny suomenkielisessä esi-kristillisessä kulttuurissa. Suomenkielisessä kulttuurissa ei myöskään käytetä etunimeä puhutellessa. Näin tehdään perinteisesti vain mikäli halutaan olla alentuvia keskustelukumppania kohtaan, tyyliin. "kuules nyt Jukka". Dutton ei todellakaan väitä, että suomalaiset tänä päivänä pelkäisivät jotain henkiä, mutta mainitsee vain sen tradition mistä tapa juontaa juurensa."
Nämä olivat vain nopeasti selattuja esimerkkejä. Mutta minusta kertovat keskustelun tarpeesta. Kenenkään ei tarvitse olla väärässä tai oikeassa. Eikö tällainen kekustelu vain kuulu jatkuvasti muovautuvan kansallisuuden ominaisuuksiin?
Dutton näyttää käydyn keskustelun perusteella erottavan "suomalaisuuden" ja "valtiollisen suomalaisuuden". Siksi hän voi kirjoittaa vapaasti suomalaisuudesta, joka on finnuiittien elämäntapa.