Sees2011 kirjoitti:Itse heräsin tähän keskusteluun lukiessani lapseni kanssa tämän historiankirjaa ja todetessani, ettei Suomen historiassa ennen 1700-lukua ollut muita suomenkielisiä nimiä kuin Jaakko Ilkka, enkä hänenkään äidinkielestään ole varma sillä osa hänen jälkeläisistään muutti Ruotsiin. Kokemus siitä, että levitän oman kansamme historiaa oman lapseni silmien eteen ja sieltä puuttuu hänen esivanhempansa, on aika herättelevä.
Suureksi osaksi tämä vääristymä johtuu historiatieteen menetelmien rajoittuneisuudesta:
- menneisyyttä tutkitaan vain kirjoitettujen lähteiden pohjalta.
- kirjoitustaito oli pitkään ylempien säätyjen taito.
- Ylemmät säädyt Suomessa olivat sattuneesta syystä ruotsinkielisiä.
Ei siis ihme, että historiassa suomalaisista (enemmistöasemastaan huolimatta) ei ole esittää läheskään niin paljon yksilöllistä tietoa kuin ruotsalaisista ja ruotsinkielisistä. Paradoksaalista kyllä, suomalaiset tavoitetaan suhteessa näkyvämmin vasta kun peruutetaan historian takaiseen aikaan eli esihistoriaan saakka. Osittain tämä johtuu tietysti siitä, että siinä aikatasossa ruotsalaisistakaan ei ole enää yksilöiviä kirjoitettuja lähteitä.
Eräänlainen yksilöhorisontti saavutetaan siis historian ja esihistorian rajalla: horisontin takanakin on ollut yksilöitä, mutta he jäävät enemmän pimentoon. Geenisukututkimus on eräs keino tavoittaa hieman yksilöllisempi esihistoria.