Sivu 1/1

Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 11 Joulu 2017 09:56
Kirjoittaja Ilpo
Turun Sanomat kirjoittaa oudoista ääinstä kalliomaalausten paikoilla. Linee niin, että silloiset ihmiset ovat kuulleet yliluonnollisiksi kokemiaan ääniään niissä paikoissa ja sitten he ovat maalanneet kallioon piirroksiaan. Siis jonkinlaisia pyhättöjä tai ulkoilmakirkkoja?

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 11 Joulu 2017 15:58
Kirjoittaja Florian Geyer
Ilpo kirjoitti:Turun Sanomat kirjoittaa oudoista ääinstä kalliomaalausten paikoilla. Linee niin, että silloiset ihmiset ovat kuulleet yliluonnollisiksi kokemiaan ääniään niissä paikoissa ja sitten he ovat maalanneet kallioon piirroksiaan. Siis jonkinlaisia pyhättöjä tai ulkoilmakirkkoja?


Myös nykyisissä kirkoissa on kiinnitetty huomiota tilan hyvään akustiikkaan, mikä luo #pyhän kokemista. Arkkitehtuurin tutkijat ovat myös huomanneet, että varsinkin goottilaisten katedraalien interiööri luo mielikuvaa vanhasta metsästä: Vertikaalinen hahmotus, hämäryys & valo ylhäältä, pylväät = puunrungot.

Ulkoilmakirkko elää yhä, -ja voi hyvin.

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 12 Joulu 2017 22:45
Kirjoittaja wejoja
Niin, varmaankin joku yhteisön jäsen kuitenkin ymmärsi kyseessä olevan vain kaiun, johon sitten jonkin "yliluonnollisen" selityksen keksittyään saattoi aloittaa rahastuksen ja oman asemansa pönkittämisen. Siis tyyliin: tuokaa minulle aamuun mennessä yksi sika ja muutama retusoitu nuolenkärki/perhe, niin teen sillä välin taikoja, jottei piru ala mellastaa kylässä!

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 13 Joulu 2017 22:14
Kirjoittaja Ilpo
wejoja kirjoitti:Niin, varmaankin joku yhteisön jäsen kuitenkin ymmärsi kyseessä olevan vain kaiun, johon sitten jonkin "yliluonnollisen" selityksen keksittyään saattoi aloittaa rahastuksen ja oman asemansa pönkittämisen. Siis tyyliin: tuokaa minulle aamuun mennessä yksi sika ja muutama retusoitu nuolenkärki/perhe, niin teen sillä välin taikoja, jottei piru ala mellastaa kylässä!


Mistäpä sitä tietää. Entisaikojen ihmiset eivät olleet niin tyhmiä kuin nykyajan ihminen voisi helposti luulla. Minä voisin ajatella, että sen aikaiset ihmiset ovat olleet täysillä mukana ja uskoneet kaikki ääniä yliluonnollisiksi.

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 14 Joulu 2017 12:29
Kirjoittaja Pikku-Höpöhöpö
Florian Geyer kirjoitti:
Ilpo kirjoitti:Turun Sanomat kirjoittaa oudoista ääinstä kalliomaalausten paikoilla. Linee niin, että silloiset ihmiset ovat kuulleet yliluonnollisiksi kokemiaan ääniään niissä paikoissa ja sitten he ovat maalanneet kallioon piirroksiaan. Siis jonkinlaisia pyhättöjä tai ulkoilmakirkkoja?


Myös nykyisissä kirkoissa on kiinnitetty huomiota tilan hyvään akustiikkaan, mikä luo #pyhän kokemista. Arkkitehtuurin tutkijat ovat myös huomanneet, että varsinkin goottilaisten katedraalien interiööri luo mielikuvaa vanhasta metsästä: Vertikaalinen hahmotus, hämäryys & valo ylhäältä, pylväät = puunrungot.

Ulkoilmakirkko elää yhä, -ja voi hyvin.

Goottilaisten katedraalien rakentajat eivätkä siellä käyneet ihmisetkään keskiajalla ajatelleet näin. Uskonnolinen elämys, mystiikka, abstraktio olivat ajalle tyypillisiä piirteitä. Kirkon suunnittelijat, jotka myös toimivat näiden rakentajina olivat aikansa lapsia ja alkoivat keventää romaniikan raskaita ja jyhkeitä rakennusmassoja. Seiniä aukotettiin suurten ikkunoiden ja arkadien (pylväsrivit) sekä emporen avulla. Rakennusmassan kevenemisellä tehtiin mahdolliseksi rakennuksen koon kasvattaminen vertikaalisuunnassa ja näin saatiin aikaan mielikuva ihmisen pääsystä lähemmäksi Jumalaa. Valo oli keskiajalla Jumalan symboli. Rakennus oli Taivaallisen Jerusalemin vertauskuva jalokivien tavalla kimaltelevien värikkäiden lasimaalausten, kaikkialta tulvivan valon ja taivaaseen pyrkivän vertikaalisuuden johdosta. Tuolloinenen ihminen ei siis vielä nähnyt kirkossa metsää vaan ennemminkin metsässä kirkon. Luonto tuli mukaan kuvaan itseisarvoisesti vasta renesanssin aikana, jolloin alettiin ihailla antiikkia, sen suhdetta luontoon, luonnonmukaisuuteen ja luonnollisuuten. Metsän ja puiden näkeminen kirkossa on tämän jo renessanssin kaudella alkaneen erilaisen suhtautumisen tulosta ja huipentui ehkä romantiikan aikauden 1800-luvulla romantisoituun luontosuhteeseen.

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 14 Joulu 2017 17:11
Kirjoittaja Sigfrid
Akustinen linssi vahvistaa ympäristön ääniä ja muuttaa äänen taajuuskäyrää ja vaihetta. Jonkinlainen akustisen linssi voi muodostua myös luontoon, juuri kalliomaastoon. Kysymys ei ole kaiusta. Ilmiöstä voi syntyä mystinen kokemus. Ei sen kummempaa, sanoisi perusinsinööri.

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 14 Joulu 2017 19:23
Kirjoittaja wejoja
Aivan niin, tämän vanha sutkauskin osoittaa: "Kukaan ei ole niin viisas kuin insinööri". :D

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 14 Joulu 2017 19:35
Kirjoittaja Sigfrid
wejoja kirjoitti:Aivan niin, tämän vanha sutkauskin osoittaa: "Kukaan ei ole niin viisas kuin insinööri". :D


Sehän on tosiasia PDT_Armataz_01_18 Ilman insinööriä harva tieteenala toimisi, poslukien tietenkin kielitiede, joka toimii niin, että laitetaan yhteen n määrä eri kielten puhujia ja odotetaan.

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 14 Joulu 2017 19:41
Kirjoittaja wejoja
On, on, en minä vitsaillut ollenkaan! Nimimerkki: "Insinöörin faija"

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 14 Joulu 2017 20:22
Kirjoittaja Sigfrid
wejoja kirjoitti:On, on, en minä vitsaillut ollenkaan! Nimimerkki: "Insinöörin faija"


Oppialan pätevyys on mielestäni suoraan verrannollinen siitä kerrottujen vitsien määrään. Oppialan tarpeettomuus on kääntäen verrannollinen siihen. Kerropa edes yksi arkeologivitsi, niin kerron heti 10 insinöörivitsiä.

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 01 Marras 2020 15:27
Kirjoittaja L-studio
wejoja kirjoitti:Aivan niin, tämän vanha sutkauskin osoittaa: "Kukaan ei ole niin viisas kuin insinööri". :D

Paitsi diploomi-insinööri.

Re: Muinaiset oudot äänet

ViestiLähetetty: 02 Marras 2020 23:24
Kirjoittaja rcislandlake
Näin myrskyluokan tuulen aikana sitä tosiaan pohtii, onko esimerkiksi tuulen ulvonta ollut muinaisille jokin "henki". Tähän kun yhdistää vielä joidenkin paikkojen kaikuominaisuudet, niin johan sitä vähemmästäkin säikkyy.