Seitsemän kymmenen Karjala

Historiatiede tutkii menneisyyttä kirjoitettujen lähteiden kautta.

ViestiKirjoittaja wejoja » 03 Elo 2012 11:47

Kun puu viimein ottaa ja kaatuu, voisivat paikalliset aktivistit huolehtia siitä, että se osa rungosta, jossa kaiverrus on pelastettaisiin esim. paikallisen museon kokoelmiin. Konservointi ei vaadi ihmeitä, jos ei puussa ole hirveästi madonreikiä (niitä tulee viimeistään kaatumisen jälkeen todella nopeasti). Eli kevyt uunikuivaus ja pellavaöljyn/mehiläisvahan sekoitusta pintaan, jolloin "teos" säilyisi kymmeniä ja satoja vuosia tulevaisuuteen...
wejoja
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Elo 2012 13:41

wejoja kirjoitti:Kun puu viimein ottaa ja kaatuu, voisivat paikalliset aktivistit huolehtia siitä, että se osa rungosta, jossa kaiverrus on pelastettaisiin esim. paikallisen museon kokoelmiin. Konservointi ei vaadi ihmeitä, jos ei puussa ole hirveästi madonreikiä (niitä tulee viimeistään kaatumisen jälkeen todella nopeasti). Eli kevyt uunikuivaus ja pellavaöljyn/mehiläisvahan sekoitusta pintaan, jolloin "teos" säilyisi kymmeniä ja satoja vuosia tulevaisuuteen...

Täytyy ottaa asia puheeksi aktivistien kanssa, tosin en tiedä, mitä ja miten rauhoitukset museotallennukseen sanovat. Suojelualueelta kun ei saisi viedä mitään pois, mutta jos lupa saadaan, olisi siinä oiva kappale paikalliseen museoon. Mutta mihin museoon? Puu sijaitsee kyllä Pihtiputaan puolella, mutta mahdollisesti ainakin läheiset Pyhäjärvi ja Pielavesi olisivat kiinnostuneita. Pitäisikö perustaa uusi museo Rillankiven maastoon?
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 03 Elo 2012 14:22

Vain kommenttina Rillankivestä. Vain Jaakkolan ja Vilkunan rajat, nuo nuorempien tutkijoiden hylkäämät rajat, menevät Rillankiven kautta. Julkun raja ei mene sieltä.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Elo 2012 20:47

Sigfrid kirjoitti:Vain kommenttina Rillankivestä. Vain Jaakkolan ja Vilkunan rajat, nuo nuorempien tutkijoiden hylkäämät rajat, menevät Rillankiven kautta. Julkun raja ei mene sieltä.

Kyseinen puu, jota Julku on käynyt tutkimassa, sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Rillankivestä. Rillankiveen päättyväksi oletettu raja on Ruotsin kuninkaan toimesta kiistelevien heimojen väliin käyty raja. Se päättyi aikanaan Rillankiveen, koska siinä oli vastassa Novgorotin raja, jonne ei oikein ollut menemistä. On epävarmaa, mikä kankaan lukuisista kivistä on juuri alkuperäinen, Haakon Frillen ryhmän toimesta merkitty kivi. Nykyisin siinä tunnetaan varmuudella vain kolmen kunnan ja kolmen maakunnan rajojen kohtaaminen. Aiemmin siinä kohtasi kolme lääniä, mutta niitähän ei enää ole. Rajapyykissä on niiden kolmen maakunnan, Pielaveden, Pyhäjärven ja Pihtiputaan sekä kolmen maakunnan, Savon, Pohjanmaan ja Keski-Suomen (Hämeen) rajat ja merkit. Siinä on vain Ruotsin valtakunnan tunnuksia.

Kyseinen, keloksi mainittu puu on erilaisin merkein, Julkun tulkinnan mukaan ruotsalaisin ja venäläisin merkein varustettu. Lisään pätkän lehtikirjoitusta:

Liitonjokelainen Teuvo Siekkinen havaitsi metsäreissullaan ikivanhassa kelohongassa olevia kaiverruksia, jotka muistuttivat aikaisemmin Rillankivestä löytyneitä merkkejä. Siekkinen välitti tiedon Oulun yliopiston professori Kyösti Julkulle, joka on tutkinut myös Rillankiveä. Julkun tutkimuksissa kävi ilmi,
että kyseessä on ainutlaatuinen jäännös Ruotsin ja Venäjän valtakuntien aikaisesta rajasta.
On erittäin harvinaista, että merkkejä löytyy vielä puista, jotka ovat katoava luonnonvara. Tavallisesti rajamerkit onkin hakattu kiveen. Silmämääräisesti arvoisin, että kaiverrus on vähintään kaksi ja puoli sataa vuotta vanha, tosin se tyylillisesti näyttää kuuluvan vieläkin vanhempaan aikaan, Kyösti Julku kertoo.

Merkistä on erotettavissa Venäjän vallasta kertova risti ja ruotsalaisten kypärä sekä erinäisiä muita merkintöjä. Osa kaiverruksista on tosin syntynyt myöhemmin ohikulkijoiden aikaansaannoksena, mutta vanhojen asiakirjojen perusteella Julku pyrkii erottamaan kuviosta alkuperäiset.

Tyylin selvittämisessä on vaikeutena se, että merkki on kaiverrettu osin puun syiden mukaan ja on siksi kaavamainen. Arvelen sen kuitenkin liittyvän 1600 1700 -luvulla tapahtuneisiin lääninrajan muutoksiin.
Kelohonka, johon kaiverrukset on veistetty, on satoja vuosia vanha. Se on kasvanut paksuutta vielä 4-5 senttiä veistetyn kohdan ympärille. Professori Julku aikoo selvittää merkkien alkuperän Helsingissä, maanmittaushallituksen arkiston ja valtionarkiston avulla.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

Edellinen

Paluu Historia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa