Muinainen Suomi

Kirjassa Siperiasta siirtoväkeen (Kopijyvä 1996) on Janne Vilkunan artikkeli "Siperiasta vai? Uusia tulkintoja suomalaisten alkuperästä."

Vilkuna:
"Suomalaisten alkuperää voi tarkastella kahdesta näkökulmasta. Ensiksi siitä, kuinka kunkin ajan paikallisyhteisön perinne on selittänyt asian. Toiseksi siitä, mistä eri aikojen tiedeyhteisö on tiennyt suomalaisten olevan peräisin. Viimeksi mainittu tieto on kaikkien tieteellisten teorioiden tavoin aina aikansa tuote, sillä vaikka tiede operoi löytämillään ja analysoimillaan tosiasioilla, eri aikojen muuttuva maailmankuva muovaa sekä tutkimuksen asettamia kysymyksiä että sen antamia vastauksia."

Muuten juttu on kyllä historiallisesti avartava, mutta tuosta vastausten (lihavointi minun) muovaamisesta olen hieman eri mieltä. Vilkuna yhdistää esimerkiksi uuden (mutta nyt jo vanhentuneen) näkemyksen, että suomen kielen esimuotoa olisi puhuttu Suomessa jo jääkauden jälkeen, siihen että liityimme Euroopan Unioniin: tutkijoilla olisi ilmeisesti hänen mukaansa ollut (alitajuinen?) tarve löytää - tai ainakin painottaa - todisteita suomalaisten ikiaikaisesta eurooppalaisuudesta.

Nähdäkseni tuollaiset seikat ovat kuitenkin sattuman sanelemia. Poliittinen tilanne ei ole muuttunut 90-luvusta, mutta käsitykset alkuperästämme ovat.

Kyllä nuo teoriat jääkautisista eurosuomalaista vastasivat silloin 90-luvun puolivälissä johonkin tarpeeseen. Mutta tehtävänsä tasalla olevassa tiedeyhteisössä perusteettomat tulkinnat paljastuvat perusteettomiksi silloinkin kun niille on yhteiskunnallista ja poliittista kysyntää.

Kannattaa myös muistaa, että tutkijat tai tutkimusta seuraava suuri yleisö eivät ole mikään monoliittinen mielipideyhteisö, vaan heidän keskuudessaan on hyvin erilaisia toiveita ja odotuksia alkuperätutkimuksen suhteen.

Suhde menneisyystieteiden ja niiden poliittis-yhteiskunnallisen toimintaympäristön välillä on monimutkainen. Jälkimmäisestä suunnasta tulee ilman muuta vaikutteita ja paineita, mutta tuskin voi sanoa, että ne sentään determinoisivat tieteellisten käsitysten muuttumisen.

Sami Raninen kirjoitti:Kyllä nuo teoriat jääkautisista eurosuomalaista vastasivat silloin 90-luvun puolivälissä johonkin tarpeeseen. Mutta tehtävänsä tasalla olevassa tiedeyhteisössä perusteettomat tulkinnat paljastuvat perusteettomiksi silloinkin kun niille on yhteiskunnallista ja poliittista kysyntää.

Hyvin sanottu.

Sami Raninen kirjoitti:Kannattaa myös muistaa, että tutkijat tai tutkimusta seuraava suuri yleisö eivät ole mikään monoliittinen mielipideyhteisö, vaan heidän keskuudessaan on hyvin erilaisia toiveita ja odotuksia alkuperätutkimuksen suhteen.

Tämä on varmasti totta. Tutkijoiden osalta pidän itse tällaisia toiveita (sikäli kuin ne liittyvät tuloksiin) negatiivisena ilmiönä: sellaiset johtavat helposti toiveajatteluun ja (ali/)tajuiseen tulosten painottamiseen tiettyyn suuntaan, vaikka räikeä, tarkoitushakuinen vääristely onkin varmasti harvinaista.

Minusta ideaalitutkija pitää omat toiveet ja halut erillään tutkimisesta ja on valmis nöyrästi "kääntämään takkinsa" jos paremmin perusteltuja näkemyksiä ilmaantuu. Nimenomaan omat toiveet (yhdessä psykologisten suojamekanismien kanssa) nähdäkseni saavat jotkut takertumaan näkemyksiinsä silloinkin kun ne jo pitäisi päästää maatumaan...

Sami Raninen kirjoitti:Suhde menneisyystieteiden ja niiden poliittis-yhteiskunnallisen toimintaympäristön välillä on monimutkainen. Jälkimmäisestä suunnasta tulee ilman muuta vaikutteita ja paineita, mutta tuskin voi sanoa, että ne sentään determinoisivat tieteellisten käsitysten muuttumisen.

Niinpä. Tuon johdannon jälkeen Vilkuna ei enää esitä mitään noin julkipantua, joten mahdollinen kausaalisuus jää tulkinnanvaraiseksi.