Muinainen Suomi

aikalainen kirjoitti: Kyllä niitä sikoja voi mollata jääkiekossa. Siinä ne aina sortavat meitä.

Jääkiekossa on tietysti pakko mollata hurreja, mutta tämä laji taitaakin olla tällä hetkellä ainoa urheilulaji, missä Suomella on jotakin sanomista. Yleisurheilun kultaiset ajat taitavat olla totaalisesti ohitse. Hiihtoakaan ei viitsi enää seurata, kun jo -voi kauhistus- Keski-Eurooppalaisetkin suomalaiset hakkaavat.

putkonen kirjoitti:Jääkiekossa on tietysti pakko mollata hurreja, mutta tämä laji taitaakin olla tällä hetkellä ainoa urheilulaji, missä Suomella on jotakin sanomista. Yleisurheilun kultaiset ajat taitavat olla totaalisesti ohitse. Hiihtoakaan ei viitsi enää seurata, kun jo -voi kauhistus- Keski-Eurooppalaisetkin suomalaiset hakkaavat.

Suomen naiset voittivat maaottelussa Ruotsin, jos muistan oikein niin 40 pisteellä. Tosin Ruotsi antoi tänä vuonna Klüftin verran tasoitusta.

Metsäläisidentiteettiin liittyy ainakin eräitä ulkoa-annettuja myyttejä, kuten sisäsiittoisuus - se on oikeasti osa eräiden suomalaisten kansallista identiteettiä! He pahastuvat jos tätä myyttiä kyseenalaistetaan.

Kuitenkin kivikaudella Suomen kokoisella alueella olisi mahtunut elelemään kymmenenkin eri kansaa, ja geenitutkimukset selvästi osoittavat, että eri alueiden suomalaiset ovat geneettisesti hyvin erilaisia ja kaukana toisistaan eurooppalaisessa mittakaavassa.

Pienalueellista etäsukulaisuus-sisäsiittoisuutta on esiintynyt vain poikkeusoloissa, kuten syrjäisten erämaiden uudisasutuksen alkuvaiheissa ennen kuin lähellä oli muita asutuspesäkkeitä, ja niin läheisiä kuin serkusten välisiä avioliittoja vain erittäin harvoin. Muistutettakoon perspektiivin vuoksi, että Arabiassa, Etelä-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa serkusavioliitot ovat hyvinkin yleisiä. Suomessa on ollut aivan päinvastainen asenne jo hyvin pitkään, samoin kuin esim. obinugrilaisilla: puoliso on pitänyt hakea oman "klaanin" ulkopuolelta.

Ilmeisesti alueella, missä väkiluku on aina ollut pieni, on osattu varoa sisäsiittoisuutta paremmin hamasta muinaisuudesta lähtien.

Olisipa hauska tietää, mistä tämä identiteettimme myytti on peräisin.

aikalainen kirjoitti:Joka tapauksessa, noissa linkeissä ei ole mitään, mikä tukisi alkuperäistä vihjailuasi siitä, että "etnisesti poikkeavan kansanosan" itseluottamusta olisi tietoisesti painettu alas, jotta eivät "miettisi vääriä asioita", tai että jeppe pannaan lusimaan, kun menee kirjoittamaan Suomeen liittyvistä historian tapahtumista.

Tarkistin vielä varmuuden vuoksi oikein ajan kanssa mitä olin kirjoittanut. Tapahtumien ketju taustalla on siis seuraava:

Messenius riitautuu Rudbeckin kanssa, Rudbeck edustaa ns. götisimiä ->
Messenius, joka on luterilainen, tuomitaan vehkeilystä katolisten kanssa- ->
Messenius kirjoittaa vankeudessa, siis vasta silloin, mm. Suomen historian.

Messiniusta ei siis ole voitu tuomita Suomen historian kirjoittamisen vuoksi. Ehkä hän oli liian paljon vapaa-ajattelija ja yleinen vastarannankiiski?

Sanoin siihen liittyen:

"Mielenkiintoinen episodi tähän liittyen on suur-ruotsalaisuutta rakentaneen Rudbeckin ja Messeniuksen välirikko, joka huipentui siihen että Messenius suljettiin loppuiäkseen Kajaanin linnaan. "Messenius oli ensimmäisiä historioitsijoita, joka käsitteli Suomea laajemmin julkisuudessa."

Ensimmäinen lause on ainakin oikeansuuntainen ja toinen eli lainaus sisältää sen faktan että tämä linnakundi oli ainoa jota Suomen historia kiiinnosti riittävästi. Rudbeck ei siitä tiettävästi juuri intoillut.

Mitä tulee tulkintoihin siitä mitkä olivat motiivit henkilöiden, ml. Ruotsin hallintokoneisto, taustalla jää sitten itse kunkin ratkaistavaksi.

Kinaporin kalifi kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:...vihjailua ruotsinkielisten paatuneesta pahantahtoisuudesta suomalaisia kohtaan...... Ruotsinkielisiä voi jatkossakin syyllistää......ruotsinkielisten kannalta arveluttavin.

Minusta alkaa nyt vaikuttamaan siltä että olet puolustat ruotsin kieltä ja ruotsinkielisiä, sen sijaan että pohtisit minun kannaltani mielekkäällä tavalla esim. sitä, tukiko 1600-luvun Ruotsi valtiona etnisten, suomenkielisten suomalaisten historian tutkimista ja tuntemista samoin kuin etnisten, ruotsinkielisten ruotsalaisten. Rudbeckin työn laatu sai osakseen rajua kritiikkiä, enkä ole kuullut laskelmista jonka pohjalta hänen työtään tuettiin. Työt sentään kuitenkin julkaistiin jo hänen elinaikanaan.

Kuten muistat, ketjun aloituksen artikkelissa pohdittiin kansallisen minäkuvan rakentamista aktiivisen toiminnan pohjalta. Onko aktiivisen otteen puutteen toteaminen syyllistämistä vai pelkästään toteamista?

Syyllistämisellä viittasin vähän muuhun kuin aktiivisen otteen puuttumiseen, eli tämän tyyppisiin heittoihin: "Liika itseluottamus olisi ehkä saanut etnisesti poikkeavan kansaosan miettimään vääriä asioita."

Kinaporin kalifi kirjoitti: Artikkelia lainaten:"Koska itsetunnolla ja kulttuurilla on keskinäinen vuorovaikutus, on tärkeää kaikin tavoin edistää suomalaisten minäkuvan löytymistä ja kehitystä oikealta pohjalta. Liisa Keltikangas-Järvinen (2000) toteaa, että minäkuva ohjaa ihmisen valintoja ja päätöksiä; ylipäätänsä ihmisten käyttäytymistä selittävään ihmiskuvaan kuuluu myös käsitys siitä, miten kehitystä voidaan muuttaa."

Suomalaisten kansallisen minäkuvan rakentuminen liittyy minun ymmärtääkseni pakostakin vastaavan ruotsalaisen rakentamiseen, saman valtiolaitoksen asukkaina, satojen vuosien ajan. En kuitenkaan aio tältä pohjalta alkaa kiistelemään nykyisistä kielikysymyksistä.

Eipä tässä yhteydessä nykyisistä kielikysymyksistä ole tarpeenkaan puhua.

Kinaporin kalifi kirjoitti: Mitä tulee tulkintoihin siitä mitkä olivat motiivit henkilöiden, ml. Ruotsin hallintokoneisto, taustalla jää sitten itse kunkin ratkaistavaksi.

Niin, noita motiiveja emme kai voi tietääkään. Kun kyse on yliopistomiehistä, niin voi olla että siinä ei valtion hallintokoneisto ole välttämättä ollut mitenkään heidän tutkimuksiaan Suomi-vastaisesti ohjeistamassa, vaan ovat kenties itse valinneet aiheita, joista kirjoittelevat. Kirjoituksen painattaminen kirjaksi on sitten taas toinen kysymys, johon vaikuttaa moni muuttuja.

aikalainen kirjoitti:

Putkonegger kirjoitti: Ruotsin mollaaminen joka mahdollisessa asiassa pistää silmään suomalaisten käyttäytymisessä ainakin näin pitkään asiaa etäisyydeltä seuranneena.

Kyllä niitä - ( asiaton termi poistettu, t. Kelju ) voi mollata jääkiekossa. Siinä ne aina sortavat meitä.[/b]

APUA! Viestistäni on yksi lause muuttunut erilaiseksi, kuin mitä kirjoitin.

En muista nähneeni mitään tällaista aiemmin tällä foorumilla. Onko nyt tapahtunut jokin uusi linjanveto, vai onko joku päättänyt ruveta sikailemaan?

Ruotsin vaikutusvalta katosi jo 200 vuotta sitten, joten mielestäni asioita voisi jo tarkastella viileän analysoivasti. Ruotsiin kodistuva piikittely tänä päivänä ei vaikutukseltaan osu kohteeseen, ehkä ei ole "tiedostamatta" tarkoitettukaan. Todistus tiedostamattomasta vaikutuksesta saattaa tulla uutena välineenä argumentointiini, jos en asiaa täysin tiedosta

Ruotsin vaikutusvalta Suomessa oli luonnollisesti vahva, mutta lait olivat samat koko valtakunassa, vaikka valtion ylin valta olikin Ruotsissa. Ruotsinkieli oli erityisasemassa, kuten myös latina. Sen pitkän ketjun ymmärtäminen miksi näin oli menee syvemmälle kuin Ruotsin valtakunta ikinä ulottui.

Ruotsin valtavaikutuksia oli muitakin kuin kielen asema, mm. Suomen asutuspolitiikkaan Ruotsissa tehdyillä päätöksiää oli oleellinen merkitys.

putkonen kirjoitti:Ruotsin mollaaminen joka mahdollisessa asiassa pistää silmään suomalaisten käyttäytymisessä...Putkonegger

Huomaa kyllä, että Putkonen ei ole seurannut Ruotsin mediaa eikä seurustellut Ruotsissa ruotsalaisten kanssa. Siellä nimittäin suomalaisten mollaaaminen ja vähättely kuuluu jokapäiväiseen ohjelmaan. Yhdessä sikäläisessä työpaikassani en aina viitsinyt mennä kahvitauollekaan välttyäkseni kuulemasta päivittäistä evankeliumia suomalaisten vioista ja puutteista yms.

Ruotsalainen media harvoin kertoo Suomesta ja suomalaisista mitään muuhun kuin ilkkuvaan sävyyn. Viime aikoina ovat Nokian vaikeudet olleet kovasti esillä. Erikoista oli kun aikoinaan Tshernobylin onnettomuus saatiin Ruotsin julkisuudessa melkeinpä suomalaisten viaksi sillä tavalla kun eivät mokomat ilmoittaneet ajoissa ruotsalaisille tulossa olevasta radioaktiivisuudesta. Tällaisia tapauksia on pitkä lista, mutta sapienti sat.

Kaisa Raatikainen joutui eroamaan heikon Tsernopyl-tiedottamisen takia, lienee vieläkin ainutlaatuinen tapaus Suomen historiassa.

Nokia on kansainvälinen yritys, jonka nousuja ja laskuja seurataan kaikkialla maailmassa. Jonkiverran asia nipistelee ruotsalaisia Ericsson-katastrofin jälkeen. Ericsson on 90-luvun alkuun suurin ja kaunein ja Nokiaa jopa tarjottiin sille pilkkahintaan. Kun eivät ostaneet, niin osat vaihtuivat, Nokia nousi ja Ericson meni vain muutama vuosi myöhemmin alemyyntiin, koska Nokia valtasi sen marrkinat. Se kirvelee edelleen ruotsalaisia talousasioita seuraavia tahoja.

Kalevanserkku kirjoitti: Erikoista oli kun aikoinaan Tshernobylin onnettomuus saatiin Ruotsin julkisuudessa melkeinpä suomalaisten viaksi sillä tavalla kun eivät mokomat ilmoittaneet ajoissa ruotsalaisille tulossa olevasta radioaktiivisuudesta. Tällaisia tapauksia on pitkä lista, mutta sapienti sat.

Tuosta Thsernobyl tiedotuksen viiveen syystä olen joskus lukenut, että ensimmäinen radioaktiivisuus meni pilvissä Suonen yli ja satoi vasta maahan vasta Ruotsin puolella. Suomessa radioaktiivisuus mitattiin myöhemmin. Minä katkoin ulkona polttopuita tihkusateessa silloin, joten lienen saanut osani siitä radioaktiivisuudestakin.

Mitä tulee kielen väheksyntään ja pakolla oppimiseen, niin melkoinen osoitus siitä on Tornionjoen länsipuolen ja muiden suomalaisalueiden pakkoruotsalaistaminen. Sen syitä siten varmaan on ollut useitakin, liekö tsaarin rajavaatimus Kalix- eli Kainuunjokeen vaikuttanut osaltaan. Sellainen kielen pakkovaihto on kyllä toteutettu idänkin suunnalla ja siellä täällä eri puolella maailmaamme, ei se ole minkään kansakunnan ainoalaatuisuutta. Monella suurella on taipumus sortaa pienempiään.

Taavetti kirjoitti:

Kalevanserkku kirjoitti: Erikoista oli kun aikoinaan Tshernobylin onnettomuus saatiin Ruotsin julkisuudessa melkeinpä suomalaisten viaksi sillä tavalla kun eivät mokomat ilmoittaneet ajoissa ruotsalaisille tulossa olevasta radioaktiivisuudesta. Tällaisia tapauksia on pitkä lista, mutta sapienti sat.

Tuosta Thsernobyl tiedotuksen viiveen syystä olen joskus lukenut, että ensimmäinen radioaktiivisuus meni pilvissä Suonen yli ja satoi vasta maahan vasta Ruotsin puolella. Suomessa radioaktiivisuus mitattiin myöhemmin.

Minä puolestani muistan Tshernobylin tapauksen niin, että tuuli kuljetti säteilevät pilvet ensin Baltian yli Ruotsiin, jossa säteily havaittiin, ja vasta sitten, tuulen käännyttyä, radioaktiivisuus tuli sadepilvien mukana Suomeen. Oli miten oli, säteily oli mahdollista havaita ensin Ruotsissa ja vasta myöhemmin Suomessa. Muistan kuitenkin hyvin kuinka ruotsalainen naisministeri tuolloin messusi TV:ssä suomalaisten roistomaisuutta. En ole missään havainnut, että ao ministeri olisi koskaan julkisuudessa pyytänyt anteeksi vääriä syytöksiään. Että sellaista käytöstä.

Ilmeiseti muistin väärin Raatikaisen poliittisen uran lopun. Hän ei eronnut, ura kuitenkin tuhoutui tuohon Tsernopyl-tapaukseen.


Wiki

Suomen kannalta melko kyseenalaista julkisuutta herätti Suomen viranomaisten hidas tiedottaminen onnettomuudesta. Koska onnettomuus tapahtui Neuvostoliitossa ja ensimmäiset tiedot siitä saatiin Ruotsin kautta, tiedottamisen hitaus tulkittiin Länsi-Euroopassa − etenkin Ruotsissa − uudeksi oireeksi suomettumisesta, mikä suututti presidentti Mauno Koiviston. On väitetty, että syy tiedonkulun kangerteluun oli Suomessa juuri silloin ollut virkamieslakko, vaikka poliittinen vastuu sysättiin julkisuudessa sisäministeri Kaisa Raatikaisen niskaan. Poliitikot puolestaan syyttivät asiasta Yleisradiota.[25]

Siis syyttivät mistä?

Väitän edelleen että minäkuva paitsi rakentuu, sitä myös rakennetaan. "Metsäläinen" on hieman hankala termi, sillä kuten Putkis sanoi, ei metsässä sinänsä ole mitään ongelmaa. Luulen että aihetta on parempi purkaa miettimällä, onko minäkuvaa ajatuksella muokattu edes omasta toimestamme ajatellen, että suomalaiset olisivat esim.:

- edistyneitä vs. primitiivisiä
- aktiivisia vs. passiivisia
- avoimia vs. sulkeutuneita
- tavoitteellisia vs. tyytyviä
- luottavaisia vs. epävarmoja

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea tämä blogikirjoitus, mielestäni siinä on paljon asiaa:

http://www.marmai.fi/blogit/vierasblogi ... us/a783382

Risteytymisdynamiikan kannalta jäin miettimään millaisia ovat sitten sekaheimoiset lapset? "Savolaisista Topelius teki ovelia kauppiaita, karjalaisista iloluontoisia hölöttäjiä ja hämäläisille varattiin kyläyhteisön hitaan jäykistelijän rooli." Onko lopputulos ovela hölöttäjä tai iloluontoinen jäykistelija? Hidas kauppias?

http://www.youtube.com/watch?v=gmhseAm173A

Ollaan sellaisia kuin ollaan, ei kuvaa voi liimata päälle. Yrittämisestä tulee mieleen tieto, että suomalaiset haluavat aina tietää mitä muut ajattelevat heistä. Yritetään luoda jokin kuva, jotta muut ajattelisivat jotain muuta, tiettyä mielikuvaa.

Kävin vuonna n jenkeissä ja pistäydyin teksasilaisessa auton varaosaliikkeessä. Toiminta oli juuri samanlaista kuin tuossa Speden sketsissä.

Topeliuksen suomikuvaa pellonraivauksesta. Ruotsalainen aloitta työt hilpeästi laulellen, saa työt tehtyä lyhyessä ajassa, mutta jättää kaikki isot kivet paikalleen. Venäläinen nurisee vähän aikaa, mutta tekee työt kuten ruotsalainenkin (en muista tarkkaan mitä jätti tekemättä, fuskasi kuitenkin). Suomalainen manailee pitempään urakkaansa ja tarttuu sitten ripeasti mutta hammasta purren työhönsä, raivaa kaikki isot kivet, mutta jättää pikkukivet peltoon.

Sigfrid kirjoitti: Suomalainen manailee pitempään urakkaansa ja tarttuu sitten ripeästi mutta hammasta purren työhönsä, raivaa kaikki isot kivet, mutta jättää pikkukivet peltoon.

Lasten työtä oli pienten kivien kerääminen, vaari saattoi kaivaa kuopan suuren kiven viereen ja pyöräyttää kiven sinne peitettäväksi. Itsekin olen muutaman suuren kiven haudannut, mutta ennen sitä oli sananlasku: "Kierrä minut, älä kiroa, sanoi kivi kyntäjälle."

Ja tosiaan, isot kivet saattoi kiertää, joidenkin mielestä pienet kivet olivat pellon höystöä.

Sigfrid kirjoitti:Yritetään luoda jokin kuva, jotta muut ajattelisivat jotain muuta, tiettyä mielikuvaa.

On hyvä jos muiden kuva meistä on myönteinen. On ehdottoman tärkeää, että meidän oma kuvamme itsestämme on myönteinen. Nämä kaksi ulottuvuutta on hyvä pitää mielessä.

Sigfrid kirjoitti:Kaisa Raatikainen joutui eroamaan heikon Tsernopyl-tiedottamisen takia, lienee vieläkin ainutlaatuinen tapaus Suomen historiassa.

Joutuiko Raatikainen todellakin eroamaan Tshernobyl-tiedottamisen takia? Wikipedian mukaan hän oli ministerinä vuoteen 1987. Erikseen Wikipedia mainitsee Raatikaisen saaneen kritiikkiä elokuussa 1986 sattuneen Jakomäen pankkiryöstö-panttivankidraaman yhteydessä antamastaan poliisin toiminnan hyväksyvästä lausunnosta. Tshernobylhän räjähti jo huhtikuussa 1986.

Mutta miksi ruottalaiset niin vihaavat suomalaisia?Rodun takia?

Kinaporin kalifi kirjoitti:On hyvä jos muiden kuva meistä on myönteinen. On ehdottoman tärkeää, että meidän oma kuvamme itsestämme on myönteinen. Nämä kaksi ulottuvuutta on hyvä pitää mielessä.

No tässä tämä nyt tuli, mitä yritin sanoa. Eivät ruotsalaisetkaan (koko könstinä) suomalaisia vihaa, mutta valitettavasti Ruotsissakin, kuten joka muussakin maassa, löytyy ihmisiä, jotka pönkittääkseen omaa henkilökohtaista heikkoa itsetuntoaan, haukkuvat muita. Tarkoituksena ei ole niinkään toisen halventaminen, vaan oman itsetuntonsa kohottaminen. Näin eräs entinen naapurini, Eritrealainen juuriltaan, pohti asiaa saatuaan taas kerran takkiinsa "parempirotuisilta". Ja uskokaa vaan pojat, että ovat sekakulttuuriset Putkosetkin saaneet ympäristöltään takkiinsa ja lujasti, mutta näitä asioita ei kannata pohtia. Siitä saa vaan itselleen mieliharmia ja vatsanpuruja. Ylimpänä ajauksena päähän: MINNOON ERNOMAINEN!

Muutama vuosikymmen sitten englantilainen Huntford kirjoitti Ruotsista varsin kriittisen kirjan "The new totalitarians" (suomennettu nimellä Uusi uljas Ruotsi. Noihin aikoihin seurasin meilko tiiviisti ruotsalaista mediaa enkä koskaan havainnut, että Huntfordin kirjaa olisi sanallakaan mainittu sen paremmin lehdistössä kuin muussakaan mediassa. Se yksinkertaisesti vaiettiin kuoliaaksi. Näin ruotsalaiset menettelevät kun heitä ns. haukutaan. Ehkä mekin Suomessa voisimme hiukan ottaa tästä oppia. Ei pitäisi niin kovasti piitata kaikesta arvostelusta. Toisaalta on toki oltava tarkkana silloin kun pahantahtoinen kritiikki pyrkii hankkimaan haukkujalle etua haukuttavan kustannuksella.

Merkillinen esimerkki Ruotsin radion ohjelmapolitiikasta viime vuosisadan jälkipuoliskolla muistuu mieleeni. Ruotsalainen Louis Sparre asui ennen toista maailmansotaa pitkään Suomessa. Hänen muistelmiaan on ilmeisesti nauhoitettu Ruotsin radion äänitearkistoon. Niistä muistelmista lähetettiin minun Ruotsissa asuessani yhtä ja samaa pätkää ainakin kaksi kertaa muutaman vuoden välein. Sisältö oli lyhykäisyydessään tämä: Sparre oli matkalla jossain sisä-Suomessa eikä saanut majapaikassaan yöllä unta kun katosta tippui tasaisin väliajoin torakoita hänen sänkynsä ympäristöön ja sängyllekin. Mitään muuta ei ohjelmassa Sparre Suomesta muistanut, tai ainakaan sitä ei esitetty. Mikähän mahtoi olla tämmöisen muistelmavalinnan tarkoitus?