Novgorod ei pystynyt valvomaan karjalaisten etuja. Heidät karkotettiin ensiksi Perämeren ranta-alueelta sisämaahan
kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen vuonna 1365 karjalaisille antaman purjehduskiellon merellinen merkki (kuva 14). Kivimonumentin pohjoispuolella noin 200 m etäisyydellä on vartiointi-/puolustuslinnakkeelta vaikuttava rakennelma. Pahkalanjoen suulla ne kuvaavat, samoin kuin tuo joki, karjalaisten asuttaman Pohjanrannan etelärajaa.
V. 1345: Upsalan arkkipiispa ja Turun piispa Hemming sopivat Torniossa, että Pohjanlahden itäpuolella sijaitsevat Kemin ja Sälöisten kappeliseurakunnat kuuluvat piispojen elinajan Turun hiippakunnan alaisuuteen. Samalla he kastavat joukon lappalaisia ja karjalaisia, jotka asuvat tällä alueella
Yhä historian laitoksen alaisuudessa arke-ologian oppiaine kaivoi Keminmaan Valmarin-niemen kirkkomaata kesällä 1981 johtajanaanPentti Koivunen. Valmarinniemen kirkko ontoinen Kemijokisuun keskiaikaisista kirkoista, joista toinen, Keminmaan kivikirkko, vihittiinkäyttöön luultavasti noin 1550-luvulla. Keminseurakunnan ja kirkon voi Koivusen mukaankuitenkin sanoa varmuudella olleen olemas-sa jo 1300-luvun puolivälin tienoilla (Koivunen1982: 41).
Hallintopitäjänä Salosta käytettiin aluksi nimeä Ranta. Rannan hallintopitäjä perustettiin vuonna 1407. [3] Pyhän Olavin puuveistos ja alttarikaappi. Hankittu Salon ensimmäiseen kirkkoon vuosien 14201430 vaiheilla Lyypekistä.
Salon kappeliseurakunta perustettiin 1320-luvulla Pietarsaaren alaiseksi kappeliseurakunnaksi. Vanhin Saloa koskeva asiakirja on kuningas Maunu Eerikin¬pojan kymmenyskirje, joka on päivätty 23. elokuuta 1329. Siinä Salon ja Kemin asukkaat määrätään maksamaan kymmenys¬verot kirkolle. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut kirjeen olevan väärennös 1470-luvulta. Keminmaan Valmarinniemen kaivaukset ovat kuitenkin osoittaneet Kemin seurakunnan olleen toiminnassa jo vuonna 1323, joten on todennäköistä että kymmenyskirje myöhäisestä alkuperästään huolimatta osoittaa oikean perustamisvuosikymmenen sekä Salon että Kemin seurakunnille.
Ensimmäinen kirjallinen tieto Kemin seurakunnasta on vuodelta 1329, jolloin seurakunta mainitaan kuningas Maunu Eerikinpojan kirjeessä. Samalle vuosisadalle ajoittuu kiista Uppsalan ja Turun hiippakuntien välisen rajan määrittämisestä Pohjois-Pohjanmaalla. (vrt vuoden 1365 oletettuun karjalaisrajaan, he olivat ortodokseja). Hiippakuntien raja muodostui lopulta Tornion ja Kemin väliin niin, että Kemin seutu jäi Turun hiippakuntaan ja sitä kautta Suomeen, kun taas Tornio kuului Uppsalan piispan hallintaan.[3]
Kemin seurakunta perustettiin 1329. Ensimmäinen kirkko rakennettiin Valmarinniemeen Kemijoen itärannalla.
Vanhat julkiset rakennukset ja vanhat hautausmaat ovat myös muinaismuistolain suojaamia. Keminmaan vanha kirkko (valm.v.1520-21) ja Valmarinniemen kirkonpaikka ja hautausmaa 1300-luvulta ovat arvokkaimpia kunnan alueella olevia muinaismuistoja.
sumu kirjoitti:Hevoskarin lähistöllä on kainu niminen saari mistähän nimi juontaa,samoin vanha kesä kärjien pitopaikka on lähistöllä.http://museot.keski-pohjanmaa.fi/lohtaja/muinais.htm
Sigfrid kirjoitti:Keskustelua aiheesta http://www.ennenjanyt.net/?p=455
Seuraavina rajapisteinä ilmoitetaan Carelakoski (latinalainen), Kærelekuski (ruotsalainen), Korelomkoški (venäläinen merkintä); Kolumakoski (latinalainen), Kolomakuski (ruotsalainen), Kolemakoški (venäläinen merkintä).[31] Niitä ei ole pystytty identifioimaan. Rajan suunta on siis vielä avoin päätepisteeseen Pohjanlahteen.
Maanselästä jatkuu Pyhä- ja Siikajokien välinen vedenjakajan ylänne Raaheen ja siellä Pähkinäsaaren rauhan rajan merta edeltävään rajapisteeseen Pattijokeen,[38] rajaluettelossa Pathajoki (latinalainen), Pætejoki (ruotsalainen), Patsojoki (venäläinen merkintä). Pohjanlahden rannalta Siikajoesta etelään 1374 olivat erään joen nimimuodot Patsojoki ja Pataioki.
sumu kirjoitti:Sigfrid kirjoitti:Hanhikivi on on ehkä ollut 1300-luvun alussa juuri pinnan yläpuolella, mutta huonosti havaittavissa ja korkean veden aikaan veden alla. Kaukana merellä kuitenkin ja sellaisena sen tulisi olla merimerkkinä selkeästi havaittava merenkulkijoille. Maalla sijaitseva merkki voisi olla huomaamattomampi pintaan hakatuin merkein.
Olen samaa mieltä rajan kulkemisesta rannikolla Pattijokeen. Tätä en pysty perustelemaan maamerkein, vaan historialla. Vaikka Liminka oli jo 1500-luvun alussa vahvimpia asutuskeskittymiä, niin sen läntinen asutus tuhottiin useamman kerran idän joukkojen toimesta, Saloisten asutukseen ei koskettu juurikaan ennen 1700-luvun alkua. Tämä historia näkyy myös sukututkimuksessa ja genetiikassa. Liminka on korostetusti itäinen, kun taas Saloinen on läntinen. Siihen väliin jäävä Siikajoki on molempia, mutta läntiseltä nimistöltään Saloista nuorempi.
Genetiikan osalta viittaan tässä Lappalainen et al. (vuosi ?) autosomaalidataan. Olen se esittänyt n kertaa täälläkin. Jos joku ei ole nähnyt/haluaa nähdä, niin kaivan sen taas kerran esiin.
Eikös ne kovimmat taistelut käyty 1500 luvulla oulujärven alueella ja syytä oli niin sepissä kuin sysissä.
Uskon kuitenkin, että myös Kolima on ollut alkujaan Kuolema, sillä siitä pääsee Saarijärven kautta Elämäjärveen, josta taas edelleen suureen ja koskiseen jokeen, Pyhäjokeen. Kuolemakoski on hyvin voinut olla jokin Pyhäjoen pahimmista koskista, viittaahan sana pyhä vaaralliseen, tabujen säätelemään paikkaan.
Sigfrid kirjoitti:Uskoakseni käräjäjärjestelmä on tullut Suomeen jossain muodossa samaan aikaan ihmisten kanssa. Kylä-ja klaanikokoukset, joissa päätettiin yhteisistä asioista ja rangaistuksista, ovat tunnettua historiaa vanhempia.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 15 vierailijaa