aikalainen kirjoitti:Nefertiti kirjoitti:Olen usein miettinyt kuinka paljon yhteistä on saamelaisten ja intiaanien kulttuurissa, teknologisissa ratkaisuissa (esim. tiipii ja kota) ja maailmankatsomuksissa. Löydetyt vanhat kalliopiirustukset tuskin ovat sattumalta samankaltaisia, joissa esiintyy usein samanistinen karhukultti. Joiku-musiikki muistuttaa intiaanien vastaavaa musiikkia, jopa niin ettei niitä erota ulkopuoliset.
Ongelmana on vain genetiikka ja kielitiede. Onko niissä yhteisiä piirteitä?
http://www.nina-michael.com/finnisch/ka ... issae.html
Samankaltaisuuden Euraasiassa eivät tietääkseni rajoitu uralilaisiin, vaan koskevat kaikkia Siperian asukkaita kieliryhmistä riippumatta. Uskomuksissa karhu on luonteva, koska se on pohjoisten alueiden voimakkain eläin. Kota/tiipii on kylmillä leveysasteilla järkevin vaihtoehto, parempaa asuintapaa ei keksitty ennen hirsiasumuksia. Joikua saattaisi olla koko matkalla Siperiassakin.
Kielitieteiden yms. historiallis-vertailevaa metodia on viime aikoina kuulemma perin menestyksekkäästi sovellettu mytologiaan ja vastaaviin kulttuuripiirteisiin. Tämä osoittautuu selvästi kieltä stabiilimmaksi järjestelmäksi, ja jo ihan ihmiskunnan alkuperäisen uskomusjärjestelmän väitetään rekonstruoidun pääpiirteissään - ainakin muuan Michael Witzel väittää. (En ole vielä lukenut hänen kirjaansa asiasta mutta olen nähnyt siitä runsaita kehuja.) Witzelin mukaan melko selväksi myöhemmäksi innovaatioksi nousee edelleen ns. "lauraasialainen" uskomusjärjestelmä, joka olisi kehittynyt ihmisten ensi kertaa levittäytyessä pohjoisemmille vyöhykkeille. Toteemieläimet kuten karhut ilmestyvät kuvioihin tämän vaiheen loppupuolella, samoin esim. suomensukuisilta kansoilta edelleen Amerikkoihin asti tunnettu myytti pyhästä vesieläimestä (milloin mitäkin sorsasta haukeen) joka luo kuivan maan meren pohjasta hakemastaan mudasta.
Yhtenevyydet saamelaisten, siperialaisten ja Amerikkojen kulttuurien välillä ovat todennäköisesti siis lähinnä ikimuinaista säilymää joka on paikoin voinut jäädä uusien, etelämpää saapuneiden kansojen alle (tai, Amerikkojen tapauksessa, muuttunut uusiin muotoihin kun on siirrytty lauhkeammille ja lopulta trooppisille seuduille).
aikalainen kirjoitti:Kielet uralilaisisista siperialaisiin (mm. turkkilaiset) ovat muistaakseni jollain tapaa saman tyyppisiä.
Joo. Sanat ovat pitkähköjä ja taipuvat monella lailla, enemmän loppupäätteellisiä kuin etuliitteellisiä, vokaalisointu löytyy, ja muita vastaavia yleispiirteitä. Nykykäsityksen mukaan kyse on pikemmin kielten vaikutuksesta toisiinsa kuin yhteisestä perinnöstä (samaa näkyy myöhemmin siinä, miten esim. suomi on kehittynyt germaanikielten suuntaan, esim. perfekti ja pluskvamperfektihän löytyvät täysin samanlaisina englannista asti).
aikalainen kirjoitti:Jos sama koskee osaa pohjoisista intiaanikielistä, se periaatteessa saattaisi olla hämärää muistoa osittain yhteisestä alkuperästä.
Periaatteessa kyllä. Käytännössä tuon todistusarvo olisi aika mitätön, ja toisekseen "ural-altailaista" kielityyppiä saa Amerikoista hakea kissojen ja koirien kanssa.
(Eskimo-aleuttikielistä löytyy kyllä spesifimpiä piirteitä, joiden on epäilty viittaavan yhteiseen alkuperään nimenomaan uralilaisten kielten kanssa, esim. -t monikon merkkinä ja melko samantapainen omistusliitejärjestelmä. Aihe kaipaisi lisätutkimusta.)
aikalainen kirjoitti:(Osalla pohjoisen Amerikan intiaanikielistä on sanoissaan sävel, mikä taas viittaa yhteyteen Siperian eteläpuolisiin itäaasialaisiin kieliin, kuten kiinaan.)
Ei viittaa. Sävelkorko on perin helposti muuttuva piirre ja kiinaan, vietnamiin, Kanadan athabaski-kieliin yms. sen tiedetään ilmestyneen tässä viimeisen muutaman tuhannen vuoden sisään. Onpa meillä naapurustossammekin liivin kieli, joka on latvian vaikutuksen alaisena kehittänyt eräänlaisesta yksinkertaisesta säveljärjestelmästä käyvän katkosysteeminsä.
Ohimennen toonijärjestelmiä löytyy myös mm. suurimmasta osasta eteläisemmän Afrikan kieliä. (
Kartta toonien esiintymisestä maailmalla.)