Pesservisser kirjoitti:Kristinuskolla oli merkitystä ainakin siinä, että paavin ja patriarkan aseuraajat olivat vastapuolia.
Paavi oli aidosti saksalaisten, tanskalaisten ja ruotsalaisten yllyttäjä lupauksilla ja tuella.
Jaska kirjoitti:Kristityillä lieni kuitenkin vahva yhteenkuuluvuuden tunne suhteessa pakanoihin[...]
Kuitenkaan paavin seuraajat eivät olleet niin homogeenisiä, kuin mitä voisi luulla. Esimerkiksi 1155, juuri kun mainitusta Nicholas Breakspearista oli tehty paavi Hadrianus IV, hän kehoitti Englannin Henrik II:ta hyökkäämään Irlantiin, jotta saataisiin irlantilainen kirkko järjestettyä katolisen mallin mukaan. Ironistahan tässä on se, että 1152 Kellsin kirkolliskokouksessa oli jo tehty reformeja standardisoida kelttikirkkoa mannermaisemmaksi. Todennäköisesti tässä oli virallisen selityksen lisäksi myös kyse siitä, että Hadrianus IV oli (ja on historian ainoa) englantilainen paavi.
Muutenkin kyseessä näyttää olevan yhteenkuuluvuuden tunteen sijaan pikemminkin peloite. Kirkolliskirous ja pannahan tarkoittivat valtakunnallisella tasolla vapaata riistaa, mikä toki oli edullista, kun oma maa ei ollut kohteena.
Jaska kirjoitti:[...] esim. käännytystä Baltiassa perusteltiin kristittyjen kauppiaiden saamisella alueelle.
JakomäenNeruda kirjoitti:[...] kristityt ulkomaiset kauppiaat eivät suostuneet käymään kauppaa pakanoiden kanssa.
Olihan primsignaatiota olemassa, jota kauppiaat harjoittivat oikein mielellään. Nykyään primsignaatiosta ei paljoakaan puhuta, mutta aikana, jolloin kristitty ympäristö oli kaikkea muuta kuin itsestäänselvä, piti kirkon tehdä myönnytyksiä käytännöllisistä syistä. Tietenkin kirkko mielellään puhui kristityistä kauppiaista, mutta (anakronismiin sortumisen uhallakin) olettaisin, että kauppiaille näyttäisi olevan tärkeämpää ottaa huomioon pääoman virtaukseen vaikuttavat tekijät ja esteet.
Jaska kirjoitti:Eikös tuossa juuri ole korrelaatio? Satakunnan varhainen kristillissävyinen vaikutus (varovasti ilmaisten) ~ alueen varhaiset Ruotsi-yhteydet.
Niin siis jos puhutaan Ruotsi-yhteyksistä. Pahoitteluni, kirjoittelin sekavahkosti. Esitin siis kyseenalaiseksi käsityksen ruotsalaisista (niin svealaisista kuin göötanmaalaisista) kristinuskon tuojina Länsi-Suomeen (JakomäenNerudan mainitsikin jo Gotlannin). Eri asia sitten on, minne kauppatiet ovat vieneet.
Onkos muuten kukaan tutkinut/onko nähtävissä skandinaavisten lainasanojen maantieteellistä alkuperää? Sehän voisi antaa osviittaa rautakautisiin kulttuurivaikutteisiin, Skandinavia kun on aika laaja käsite, ihan vain maantieteellisestikin.
Jaska kirjoitti:Kuitenkin svealainen Erikin suku ja itägöötalainen Sverkerin suku taistelivat jo 1100-luvun puolimaista lähtien yhteisestä kruunusta, joten en tiedä, voidaanko ajatella göötalaisten toimineen svealaisista irrallisesti. Itägöötalaiset tosin johtivat ulkopolitiikkaa ja sotaretkiä, koska jaarli oli aina(?) heikäläisiä; epäilemättä he saivat henkilö/sukukohtaistakin hyötyä tästä.
Itse en sanoisi, että he toimivat irrallaan svealaisista. Voipi olla, että kyseessä oli sisäinen valtataistelu, jossa göötalaisilla kuitenkin oli etulyöntiasema, he kun olivat omaksuneet kristinuskon ensin. Samanlainen periferian ja keskuksen valtataistelu on pienemmässä mittakaavassa nähtävissä Turun hiippakunnassa, kun Nousiaisista Koroisiin siirrettiin piispanistuin. Ehkä sekä Uppsala että Turku olivat niin vahvoja kultillisia keskuksia, että Rooma ei saanut suoraan jalansijaa niissä. Kirkko etsi tukea keskuksen läheltä periferiasta, luvaten maat ja taivaat kristityille. Kirkollehan oli aivan sama, kuka (pakko)työllistää talonpoikia, kunhan kymmenysten virtaa ei estetty.
JakomäenNeruda kirjoitti:Tuon ajan kristillisyydestä alueella on niin vähän varmaa tietoa, mukan lukien arkeologiset tulokset, että itäinen ja läntinen kristillisyys ovat voineet olla siellä olemassa yhdessä esikristillisen uskon kanssa, joka ensiksi alkoi hävitä etupäässä sen vuoksi, että kristityt ulkomaiset kauppiaat eivät suostuneet käymään kauppaa pakanoiden kanssa.
Pilkunviilauksena: vaikka esikristillinen usko ei kuitenkaan hävinnyt Suomen alueelta satoihin vuosiin. Teollistuminen ja kaupungistuminen ovat vasta kristillistäneet meidät enemmän tai vähemmän. Esim. fundamentalistisen Turun hiippakunnan keskuksessa valitteli piispa Rothovius 1600-luvulla turkulaisten suorittavan mitälie epäjumalaisia menojaan liittyen karhuun, ts. Karhunpeijaisia ja 1900-luvulle asti on säilynyt tietoja pyhistä lähteistä, hiisistä ja puista. Käsitys siitä, että polttohautauksen hylkääminen olisi merkki kristillistymisestä on ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä tiedetään esiteollisesta kansankulttuurista.