Keramiikan ja kielten yhteensovittaminen Suomessa ja Virossa

[merimaa]

Uudessa suomalaisessa artikkelissa ajoitetaan Luukonsaaren ja Sirnihtan keramiikka ja pohditaan saamen ja suomen kielten esivaiheiden yhteyttä arkeologiseen aineistoon.

Petro Pesonen, Minerva Piha, Marja Ahola, Elisabeth Holmqvist & Terhi Honkola. (2025).
Pottery, language and iron: reassessing Luukonsaari and Sirnihta Wares and their cultural context in Early Iron Age Finland.
https://journals.uni-lj.si/DocumentaPra ... view/20680

Artikkeli on osa laajempaa projektia, joka tutkii keramiikan, varhaisen raudanvalmistuksen ja saamen kielen esivaiheiden yhteyksiä. Siihen kuuluu myös aiemmin julkaistu Minerva Pihan kielitieteellinen artikkeli.

Minerva Piha. (2025).
Vocabulary related to iron manufacture and iron-working in Saami languages: An etymological study.
https://journal.fi/fuf/article/view/131848

[Jaska]

Vaikuttaa hyvältä.

[Kinaporin kalifi]

"However, it is somewhat a mystery how the speakers of Saami in the area of modern inland and northern Finland connect to iron manufacture during the time when Saami speakers spread to the area (the last centuries before the Common Era and the first centuries of the Common Era). It is an archaeological fact that there has been iron manufacture in the area inhabited also by the Saami speakers in the Roman Iron Age."

Raudanvalmistuspaikkojen levikkiin ja rautasanastoon liittyen epäilen että prosesseihin on vaikuttanut sekä limoniitin eli järvi- jne. malmin esiintymät että rautamalmin puolijalosteen eli rautaharkkojen rooli kauppatavarana. Sanaston osalta tilannetta voi verrata kansainväliseen kaupaan peustuvaan kaupalliseen kalasanastoon, vrt. esim. ru böckling "alkujaan savustettu strömming "silakka" < alasaksa bückling ja su silakka "alkujaan suolaveteen, ru sillake, säilötty haili". Kauppatavaran nimitykseen vaikuttaa tyypillisesti siis kauppakumppanin kieli. Kuten myöhemmin kalaa, turkiksien lisäksi järviseudun limoniitista jalostettuja rautaharkkoja on todennäköisesti myyty germaanin puhujille ja ehkäpä itse ajatus limoniitin hyödyntämisestä on joltain Suomen rannikon germaaniryhmältä peräisin? Kymijoen suuseutu voisi olla tämän ryhmän yksi mahdollinen asuinpaikka? Minerialia-lehdessä on hyvä kuvaus limoniitin hyödyntämisestä:

https://www.tampereenkivikerho.fi/wp-co ... _4_net.pdf

"Edellytyksenä järvimalmin muodostumiselle on järven karkea hiekka- tai sorapohja ja järveä ympäröivät laajahkot suoalueet. Suo on tärkeä osa järvimalmin syntyä, sillä soista purkautuva humuspitoinen pohjavesi estää raudan nopean saostumisen. Karkearakeinen järvenpohja puolestaan päästää humuspitoisen pohjaveden saostamaan järvimalmia pohjalle. Mutta varsinkin Itä-Suomessa nämä vaatimukset täyttyvät varsin monessa järvessä."

Toisaalta, "In this scenario, the iron manufacturers were not Saami speakers but other people(s) with another language or languages that are called Paleo-European (see e.g. Aikio 2004) and/or a Uralic x-language (Rahkonen 2013: 182–183)."

Malli, jossa sekä järvialueen saamen että itäisen Suomenlahden ja Laatokan rannikon ilmeisesti lähisukuisen x-kielen puhujat liittyvät järvialueen raudantuotantoon saattaisi toimia vielä paremmin? Roolit ovat osin saattaneet täydentää toisaan, ehkä rannikon x-kieliset toimivat jonkinlaisina välittäjinä suhteessa saamenpuhujiin, sen lisäksi että kävivät itsekin keräämässä limoniittia järvistä? Huomiota Pihan kommentissa kiinnittää muuten myös se, että x-kieli on tässä jo rautakautinen, eikä enää muinainen pronssikauden kieli. Mitä ilmeisimmin x-kieltä nimittäin tosiaan puhuttiin jossain Kannaksen vaiheilla jopa vielä ensimmäisen tuhatluvun toisella puoliskolla, ennen kuin se peittyi karjalan alle.