Rautakauden turkiksista väitöstutkimus

Arkeologia tutkii menneisyyttä fyysisten muinaisjäännösten kautta.

Rautakauden turkiksista väitöstutkimus

ViestiKirjoittaja rcislandlake » 27 Maalis 2019 16:22

FTDNA FF 100 % Suomi. Ydna N-FT35588 (N-Z5893->N-Y17798->N-Y17799->N-Y20916->N-Y109798/N-BY58264->N-FTE1606->N-FT35588). Mtdna H1N4
rcislandlake
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 661
Liittynyt: 08 Heinä 2012 15:56

Re: Rautakauden turkiksista väitöstutkimus

ViestiKirjoittaja Jaska » 27 Maalis 2019 16:46

Mielenkiintoisia kulttuurieroja:
"Polttohautauksissa on käytetty erityisesti karhun taljoja ja ruumishautauksissa metsäpeuran ja hirven taljoja."
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Rautakauden turkiksista väitöstutkimus

ViestiKirjoittaja Kukko » 31 Maalis 2019 17:01

Tutkimus on sikäli mielenkiintoinen, sillä aivan hiljattain tein huomion sukunimeni alkuperää jäljittäessäni, että karhu (kouko) liittyi kiinteästi polttohautauskulttuuriin maailmanpuun ja -vuoren mytologian kautta (vrt kokko ja sen keskuspuu). Maailmanvuori jona polttohautauksen roviokin nähtiin koostui näkemykseni mukaan kahdesta sisäkkäisestä elementistä, ruumiista ja hengestä, jossa karhu kuvasi ruumista/materiaa ja kokkolintu sen henkeä. Pienen Karhun tähdistö on taivaalla maailmanpuun latvassa ja kokkolintua kuvaava tähti on yksi sen tähdistä korkeimmalla kohdalla. Karhun yhteyttä maailmanpuuhun kuvaten myös metsästetyn karhun kallo nostetiin kallohonkaan.

Kokko, Köykkä, Koukka ja Kouko (vrt. Hauha/Hauho, suom. Kokkala) näyttävät olevan maailmanvuoresta alkuisin olevaa nimistöä, mutta aivan alunperin käen ääntelystä.

The name gowk stane (English: cukoo stone or fool's stone) has been applied to certain standing stones and glacial erratics in Scotland, often found in prominent geographical situations. Other spelling variants, such as gowke, gouk, gouke, goilk, goik, gok, goke, gook are found. (Wikipedia)

"high (adj.)

Old English heh (Anglian), heah (West Saxon) "of great height, tall, conspicuously elevated; lofty, exalted, high-class," from Proto-Germanic *hauha- (source also of Old Saxon hoh, Old Norse har, Danish høi, Swedish hög, Old Frisian hach, Dutch hoog, Old High German hoh, German hoch, Gothic hauhs "high;" also German Hügel "hill," Old Norse haugr "mound"). The group is of uncertain origin; perhaps related to Lithuanian kaukara "hill," from PIE *kouko-. Spelling with -gh represents a final guttural sound in the original word, lost since 14c." https://www.etymonline.com/word/high
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51


Paluu Arkeologia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa