Ahvenkoski ja Viirankoski

[Sami Raninen]

Tuo kalifin linkittämä kirja oli erittäin kiintoisa. Se vaan oli luvattomaan jakeluun laitettu piraatti-e-kirja...niiden linkittämisen suhteen kannattanee olla harkitsevainen tällaisellakin foorumilla.

[Pesservisser]

Oli huimaa tietoa Bolgarista ja Venäjästä.
Ajatella, että Venäjän ja Unkarin mongolikatastrofi johtui siitä, että bolgaarit hyökkäsivät yhden mongolijoukon kimppuun...

Pohjois-Venäjästä olisi hyvä aloittaa oma osio heti, kun joku keksii sopivat alkusanat.
Kun Venäjästä on kyse, voisi sopia Ressun klassikko " oli synkkä ja myskyinen yö".

[Sami Raninen]

Nuo Osprey-sarjan sotahistoriakirjat tarjoavat hyvää perustietoa. Tosin olen huomannut, että ne sarjan osat, jotka käsittelevät itselleni tuttuja aiheita, sisältävät aika usein myös asiavirheitä, vanhentuneita tietoja tai kohtuutonta spekulointia. Jotkin osat enemmän, toiset vähemmän.

Taso siis vaihtelee, mutta kyllä noista jonkinlaisen peruskäsityksen saa melkein aiheesta kuin aiheesta. Mutta jos jokin aihe alkaa tosissaan kiinnostaa, niin pelkästään Osprey-kirjojen varaan tiedon keruuta ei välttämättä kannata jättää.

[wejoja]

Kolme vuotta ja rapiat kestänyt harrastajaprojekti lähestyy loppuaan ja tuloksia löytyy oheisista linkeistä. Monilta osin johtopäätökseksi jäi vain harrastelijamaisia lisäkysymyksiä.

Tarkoituksemme oli vilpitön: etsiä alueelta "merkkejä" asutuksesta ennen 1400-lukua, mutta löysimmekin yllättävästi konkreettisia todisteita parista kymmenestä rautakautisesta asuinpaikasta, joista kymmenkunta ehti sivustolle. Ehkä tulevaisuuden arkeologiset tutkimushankkeet vahvistavat käsityksemme, tai sitten ne kumotaan. Uskoakseni "aution erämaan myytti" on kuitenkin alustavasti purettu, vaikka eräs arkeologi pari vuotta sitten loihe lausui: "Vain arkeologi osaa kertoa, onko maasta löytynyt puukonterä oikeasti puukonterä vai jokin muu esine, ovathan he sentään maistereita"! Hän ei voinut tietää puhuvansa henkilöille, jotka ovat takoneet 70-luvulta lähtien työkseen puukkoja ym. taoksia.

Urakka oli kuitenkin joka suhteessa haastava ja näkökulma metallurgiassa ja raudanvalmistuksessa, joka on maassamme oikeasti marginaalinen tutkimusala, puhumattakaan meistä alan harrastajista. Voitteko kuvitella, vain muutama friikki harrastaa moista eri puolilla maailmaa. Jotta ei puhuisi pelkkää potaskaa, matkan varrella oli lukaistava reilut toistasataa arkeologiaan, metallurgiaan ja lähitieteisiin liittyvää tutkimusta. Kun tietoa ei ole, eikä sitä ole aikomuskaan tuottaa, jää vaihtoehdoksi tyytyä aution erämaan stabiiliin (debiili?) olotilaan, tai ryhtyä jollain konstilla raapimaan tiedonmuruja kokoon.

Sivustosta on työn alla myös identtinen ruotsinkielinen versio, joka valmistuu toukokuuhun mennessä. Myös pari artikkelia aiheesta makaa puolivalmiina pöydällä.

http://rautakymi.fi/Ahvenkoski.html
http://rautakymi.fi/Viirankoski.html

[Jaska]

Loistavaa ja perusteellista työtä!
Yhden Ahvenkosken kuvatekstin vuosiluku ihmetyttää: "Veitsenkatkelmasta tehdyn rauta-ajoituksen tulos osoitti peräti 6480[?!] vuotta."

P.S. Resurssipulaako lienee syytettävä siitä, ettei Museoviraston toiminta ole ollut erityisen ripeää tai aktiivista...

[wejoja]

Joo, kyse on uudesta Ajoituslaboratorion kehittelemästä Aikarauta- menetelmästä, joka on vasta kehitteillä. Sen verran ymmärsin, että jokin kontaminoi vanhempia, esim. viikinkiaikaisia näytteitä, kun taas testisarjaan n. 2008 pelkistetyn näytteet osui aika hyvin kohdalleen. Aluksi epäiltiin, että rauta olisi voitu pelkistää jossain Skoone Tanska akselilla ja polttoaineena olisi käytetty turvetta, jonka fossiilinen radiohiili näkyisi tuloksissa. Muistaakseni Salmen viikinkilaivahaudan rauta-ajoituksiaa oli sama ongelma ja ajoitus rakentuikin pitkälti puuhiilen ja/tai luumateriaalin AMS:n varaan. Toinen epäily kohdistyi pelkistyksessä juoksutteena mahdollisesti käytettyyn kalkkiin josta löytyy fossiilista hiiltä. Tästä aiheesta löytyy muuten erinomainen Oinosen, Nordqvistin ja Koiviston artikkeli Gubbacka - Keskiajan arkea Vantaalla opuksesta.

Resurssipulaan tietenkin vedottiin, kuten myös työkiireisiin, Museoviraston muuttoon ym. Myöhemmin meitä on pyritty demonisoimaan "piippareiksi", kun ei ole muuta keksitty. Olennaista on se, että noissa linkin tapauksissa virasto teki tielinjalla lakisääteiset tutkimukset, joista laskutti Tielaitoista. Eniten hilloa taisi palaa Skarbäckmossenin hukkatutkimuksissa (35.000€), joita seurasimme vaivihkaa sivusta.

Me taas emme alun perinkään uskoneet löydöttömyyteen ja päättelimme jo 2000-luvun alussa, etteivät arkeologit syystä tai toisesta löydä kohteita. Kun sitten löysimme kohteet juuri niiltä paikoilta, joita olimme kartalla pohtineet potentiaalisina, ei meitä "luonnollisesti" haluttu uskoa. Se koettelee akateemista itsetuntoa ja ammatti-iidentiteettiä. Kyse ei siis ole resurssipulasta vaan inventoivien arkeologien ammattitaidosta.

[Thurisaz]

Olen ihan mykistynyt miten paljon olette saaneet aikaiseksi, olisi ihan oikein palkita teidät jotenkin.

Valitettavasti vahvistaa omia uskomuksiani että vielä olis paljon yllätyksiä tulossa, en luota täysin virkamiehiin kenen vastuulle tämäkin episodi menee.

[wejoja]

Tämä tehtiin puhtaasti mielenkiinnosta ja hengenpalosta, kiitos kuuluu säätiöille ja muille harrastusta tukeneille. Palkinnot voi suunnata rahalahjoituksien muodossa arkeologian oppiaineelle edistämään opiskelijoiden kenttätyövalmiuksia.

[Jaska]

Me taas emme alun perinkään uskoneet löydöttömyyteen ja päättelimme jo 2000-luvun alussa, etteivät arkeologit syystä tai toisesta löydä kohteita. Kun sitten löysimme kohteet juuri niiltä paikoilta, joita olimme kartalla pohtineet potentiaalisina, ei meitä "luonnollisesti" haluttu uskoa. Se koettelee akateemista itsetuntoa ja ammatti-iidentiteettiä. Kyse ei siis ole resurssipulasta vaan inventoivien arkeologien ammattitaidosta.

Aika karua.

[wejoja]

Tehty mikä tehty ja nyt kohti uusia harrasteita...

[Sami Raninen]

Aution erämaan myytti saa kovaa kyytiä, mutta onhan se toki saanut jonkinmoista kyytiä ammattiarkeologienkin toimesta jo 90-luvulta lähtien. Esimerkiksi vuonna 2008 julkaistussa Vantaan esihistoria -kirjassa hylättiin jo kokonaan ajatus etelärannikon autioudesta myöhäisrautakaudella.

Tähän nimenomaiseen jupakkaan en ota mitään kantaa. Myös Museoviraston kanta pitäisi kuulla. Pikaisen silmäilyn perusteella rautaesinelöydöissä on mukana varsin vaikeasti ajoitettavia tapauksia, joten pitäisi perehtyä tapaukseen oikein huolella, jotta osaisi ottaa kantaa Wejojan työryhmän tulkintoihin.

Kaikki tunnustus asiaan paneutumiselle joka tapauksessa, enkä minäkään siihen etelärannikon autioon erämaahan ole uskonut enää muutamaan vuoteen.

Varsinaisesti haluan käyttää tilaisuutta mainostaakseni uutta yhdistystä. Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:

http://smtt.fi/etu.htm

[wejoja]

Aivan niin, olisi olisi pitänyt muotoilla lause siten, että vain pieni osa arkeologeista...etc. Taisin kuitenkin tekstissä todeta jotain, että asioista perillä olevat tutkijat ovat toki tienneet asioiden oikean tolan jne. Ainakin tarkoitus oli. Itsesensuuri ei välillä toimi, kun on samaan aikaan ja sanan mukaisesti aika monta rautaa tulessa

Museovirasto on julkisuudessa myöntänyt epäonnistuneensa inventoinnissa, joten se ainakin siitä puolesta. Esineiden typologinen ajoittaminen on todella hyvin vaativaa ja vie paljon aikaa, emmekä olisi missään nimessä saaneet pakettia kasaan ilman usean arkeologin epävirallisia arvioita niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Silti usean arvion perään voi laittaa vieläkin kysymysmerkin, eivätkä ne ratkeakaan ilman arkeologisia tutkimuksia.

Uusi yhdistys vaikuttaa aivan erinomaiselta ja tarpeelliselta, joten lahjoituksia toivoen sinnekin suuntaan...!!!

[wejoja]

Ohessa katsaus (elokuu 2015) rautakymi- projektin tuloksista SKAS 3-4/2015 lehdessä.
Artikkelin kirjoittaminen lähteiden tarkistuksineen ja kirjoitusvirheineen osoittautui yllättävän
vaativaksi tehtäväksi:

http://rautakymi.fi/Epilogi_files/SKAS.pdf

[Kinaporin kalifi]

Ohessa katsaus (elokuu 2015) rautakymi- projektin tuloksista SKAS 3-4/2015 lehdessä.
Artikkelin kirjoittaminen lähteiden tarkistuksineen ja kirjoitusvirheineen osoittautui yllättävän
vaativaksi tehtäväksi:

http://rautakymi.fi/Epilogi_files/SKAS.pdf

Hienoa työtä! Oliko tiedossa, että Pajamäessä oli ollut paja, paikan nimeen liittyen?

[Jaska]

Loistavaa, Wejoja!

[wejoja]

Ohessa katsaus (elokuu 2015) rautakymi- projektin tuloksista SKAS 3-4/2015 lehdessä.
Artikkelin kirjoittaminen lähteiden tarkistuksineen ja kirjoitusvirheineen osoittautui yllättävän
vaativaksi tehtäväksi:

http://rautakymi.fi/Epilogi_files/SKAS.pdf

Hienoa työtä! Oliko tiedossa, että Pajamäessä oli ollut paja, paikan nimeen liittyen?

Ei ollut tiedossa ja alkuvaiheen löytöaineistoon kuuluneiden pajapihdin varren, taltalla katkaistujen
venenaulan kantojen, kuonan ym. perusteella kollega ensimmäisenä nimesi paikan Pajamäeksi.

Viranomaiset nimesivät kohteen Pyhtään Haasianiemeksi ja mielestämme varsin yhtenäisen muinaissataman
aineisto alakohteineen hajotettiin eri KM numeroille ja löytöpaikkojen nimiksi "vanhojen tilusten nimistön perusteella".

No, meillä on oma aavistuksemme tällaisen taktiikan motiivista, mutta tikulla silmään, joka...jne. :D
Joka tapauksessa tulevaisuuden tutkijoilla saattaa olla sekavan diarisoinnin perusteella vaikeuksia
saada kokonaiskuvaa alueesta ja se oli yksi pääsyistä perustaa rautakymi.fi sivusto.

[wejoja]

Pitkästä aikaa uutta tietoa Loviisan Viirankoskelta, eli kuusi vuotta sitten Viirankoskelta löytyneestä rautakauden alun vyökoukusta (Loviisa) ilmestyi juuri ennen vuodenvaihdetta tieteellinen artikkeli Muinaistutkijassa 2017:4 (Jäppinen, Jouni & Immonen, Visa. Viirankosken vyökoukku ja sen ennallistus). Vyökoukku osoittautui yhdeksi Suomen vanhimmista, ellei peräti vanhimmaksi rauta-esineeksi (600–300 eaa). Lehti on ostettavissa/tilattavissa osoitteesta: muinaistutkija@gmail.com ja irtonumeroita saa myös Tiedekirjasta.

[pekkis]

Hiton kiva et jaksatte penkoa näitä ympäristöjä. Paljon uutta vielä odottaa löytymistä. Tiedätkö muuten onko Korttöötä miten tarkkaan pengottu ja onko esim. Ruukin ekan sahan paikka Korttöön ja Lavikon välissä selvillä ?

pekkis

[wejoja]

Kortö on jäänyt mun osalta vähemmälle, paitsi joitan sidos- ym. rautoja löysin 10 vuotta sitten Paaskosken pienemmän sivu-uoman kulmilta, jotka näytti vanhoilta ja joita silloin pohdiskelin mahdollisen sahan rakenteiden sidosraudoiksi, mutta ilmeisesti siellä on ollut myös kalastukseen liittyviä patorakennelmia ym. ja toisaalta irtirevittyjä rautoja on voitu kuskata ruukista jätteinä mäkeen.

[Jaska]

Pitkästä aikaa uutta tietoa Loviisan Viirankoskelta, eli kuusi vuotta sitten Viirankoskelta löytyneestä rautakauden alun vyökoukusta (Loviisa) ilmestyi juuri ennen vuodenvaihdetta tieteellinen artikkeli Muinaistutkijassa 2017:4 (Jäppinen, Jouni & Immonen, Visa. Viirankosken vyökoukku ja sen ennallistus). Vyökoukku osoittautui yhdeksi Suomen vanhimmista, ellei peräti vanhimmaksi rauta-esineeksi (600–300 eaa). Lehti on ostettavissa/tilattavissa osoitteesta: muinaistutkija@gmail.com ja irtonumeroita saa myös Tiedekirjasta.

Aikamoinen löytö! Hienoa työtä.