Pesservisser kirjoitti:Niinpä on itse asiassa hyvin vaikea todistaa, ettei vientiä ole lainkaan voinut olla.
Eipä sitä voi todistaa ollenkaan, kuten ei asioiden olemattomuutta yleensäkään. Todisteet kertovat aina jonkin asian olemassaolosta. Todisteiden täydellinen puuttuminen voi kylläkin antaa viitteen jonkin asian olemattomuudesta tai harvinaisuudesta. Viite ei ole todiste, mutta on silläkin painoarvoa. Mutta todisteiden puuttuminen antaa vahvan viitteen vain silloin, kun relevanttia lähdeaineistoa on riittävästi ja se on perusteellisesti tutkittua. Suomen viikinkiaikaisen raudantuotannon tapauksessa näin ei ole.
Asiaa voidaan silti lähestyä aihetodisteiden kautta. Rautahan on tämän pallon yleisimpiä alkuaineita, joten rautamalmeja on vähän siellä sun täällä. Tämä tarkoittaa, että rautakautisten yhteisöjen oli suhteellisen helppo saavuttaa omavaraisuus raudan suhteen. Jotta raudan vienti olisi mielekästä, sille pitäisi löytyä ostaja. Ostajan löytyminen puolestaan edellyttäisi nähdäkseni, että ainakin yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
a) Rauta on niin halpaa, että sen ostaminen oman tuotannon sijaan on markkina-alueella houkutteleva vaihtopehto
b) Rauta on erityisen korkealaatuista
c) Raudan kulutus markkina-alueella on niin suurta, ettei siellä saavuteta omavaraisuutta
On vaikea kuvitella, että ehto a täyttyisi viikinkiajan Suomen raudantuotannosta puhuttaessa. Raudanpelkistysmenetelmät olivat alkeellisia, tuotanto oletettavasti vaatimatonta ja kuljetusvaikeudet suuria. Myöskään b ei näytä todennäköiseltä. Tuskin täkäläisestä järvimalmista mitenkään erityisen hyvää rautaa saatiin? Ainakin 1800-luvulla suomalaisella rautateollisuudella oli tuotanto- ja menekkivaikeuksia juuri malmin heikon laadun takia.
Vaihtoehto c ansaitsee vakavampaa huomiota. Kaupunkilaitos oli viikinkiajalla jo kehittymässä Itämeren piirissä, ja kaupungeissa erilaisia raaka-aineita tavataan kuluttaa enemmän kuin tuottaa. Mutta kovin vahva aihetodiste ei tämäkään ole. Suomalaisen raudan vienti oli vaatimatonta vielä 1600- ja 1700-luvuillakin, vaikka kaupungit olivat paljon suurempia, kulutus paljon voimakkaampaa, tuotantomenetelmät paljon kehittyneempiä ja rahtilaivat paljon kuljetuskykyisempiä kuin viikinkiajalla.
Se, mitä asiasta tiedetään tai voidaan perustellusti olettaa, näyttää siis viittaavan lähinnä siihen, että raudan vienti viikinkiajan Suomsta ei ollut ainakaan mikään laaja tai merkittävä ilmiö.