Jaska kirjoitti:...Virossa polttokenttäkalmistoja rakennettiin tarhahautojen jatkoksi (näiden laatiminen loppui samaan aikaan), mikä jälleen todistaa suvun jatkuvuudesta...
Kinaporin kalifi kirjoitti:Tämän Marika Mägin tutkimuksen voisi tuoda taas esille. Siinä on muutamia kiinnostavia näkökulmia. Mägi näyttäisi epäilevän, etteivät ns. varhaiset epäsäännölliset tarhahaudat liity ns. varsinaisiin, säännöllisiin tarhahautoihin. Jälkimmäiset vaikuttaisivat myös Virossa nimenomaan talon perustuksilta. Näiden varsinaisten tarhahautojen selkeät esikuvat näyttäisivät löytyvän Okalta. Siellä hautatyyppi on käytössä roomalaiselta rautakaudelta merovinkiajalle.
Kinaporin kalifi kirjoitti:Kun Okan liepeiltä on taas tiettävästi löydetty, hautavarustuksen pohjalta arvioituna, goottien kanssa liitossa olleiden Volgan suomalaisten hautoja niin tulee mieleen ajatus, että itämerensuomi onkin oikeastaan läntistä Volgansuomea, rautakautisen Djakovon kieltä. Ehkä se levisi jonkin varhaisemman uralilaisen kielimuodonkin kustannuksella, ken tietää.
Kinaporin kalifi kirjoitti:Kuolleiden talossa oli ilmeisesti tyypillisesti kivilattia, ehkä myöhäisempi polttokenttä rakentui sen varaan. Seinät hävisivät, lattia jäi.
Jaska kirjoitti:Jos tarkoitat, että itämerensuomea olisi vielä ajanlaskun alun jälkeen puhuttu Volgalla, niin se vaikuttaa hankalalta - siellä oli niitä merjalaisia ja kumppaneita. Vaikutteita varmasti on tullut, ja tällaisina voitaisiin ehkä pitää sellaisia sanoja joilla on vastine vain itämerensuomessa ja mordvassa ja jotka ovat liian samannäköisiä, esim. u ~ u (kun vanhassa sanastossa vastaavuudet ovat u ~ o ja o ~ u).
Jaska kirjoitti:Suomessa ja Virossa on ollut eri aikoina käytössä monia yhteisiä hautatyyppejä.
1. Röykkiöhaudat
Kivi- ja pronssikautisista röykkiöhaudoista eli hiidenkiukaista osa rauniohautoja (pelkkiä kiviä), osa maansekaisia röykkiöitä (kiviä ja maata). Suomessa tämä hautatyyppi säilyy vallitsevana merovingiajalle (600-800 jaa.) saakka. Tämä hautatyyppi on Virossa nuorempi (vuoden 500 eaa. jälkeen), ja se onkin levinnyt sinne Suomesta.
2. Paasiarkkuhaudat
Virossa pronssikauden lopun ja rautakauden alun hautatyyppi, jota Suomen ja Viron lisäksi tavataan Skandinaviasta. Erityinen alatyyppinsä ovat laivanmuotoiset paasilatomukset. Lounais-Suomessa paasiarkkuhautoja on tehty jo kivikaudella, mutta Viron myöhäispronssikautiset paasiarkut kuvastanevat skandinaavisperäistä vaikutusta, vaikka niissä on omaperäisiäkin piirteitä.
3. Varhaiset tarhakalmistot
Tämä hautatyyppi (kivin rajattuja kylki kyljessä olevia ruutuja, joista kasvoi pitkiä rivejä; varhaisemmassa vaiheessa epämääräisiä rykelmiä) syntyi Virossa jo varhaisella rautakaudella, noin 500-300 eaa. Varhaisia tarhakalmistoja tehtiin yksittäisten paasiarkkuhautojen jatkoksi ja niissäkin saattoi olla kivestä ladottu arkku, mikä kuvastaa kahta asiaa: yhtäältä väestöllistä ja suvun jatkuvuutta, toisaalta muutosta uskomuksissa ja tavoissa: paasiarkkuihin haudattiin vain arvohenkilöitä (muiden jäännöksiä saatettiin sijoitella niiden ympärille), mutta tarhakalmistoihin haudattiin jo muitakin ihmisiä. Suomeen tarhakalmistot levisivät vasta ajanlaskun alun jälkeen, vanhemmalla roomalaisella rautakaudella (0-200 jaa.), ja ne olivat selvästi irrallinen tulokashautamuoto vailla jatkuvuutta aikaisempiin hautoihin. Ne jäivät täällä lyhytaikaisiksi kun pian siirryttiin takaisin maansekaisiin röykkiöhautoihin. Myös Itä-Ruotsissa esiintyy tarhakalmistoja.
4. Tyypilliset tarhakalmistot
Tämä hautatyyppi eroaa edellisestä siinä, että tarhat olivat säännöllisen suorakaiteen muotoisia ja muodostivat suoria rivejä ja että enää ei haudattu yhtä ihmistä yhteen tarhaan vaan eri vainajien jäännökset leviteltiin sekaisin tarhoihin. Tämä hautatyyppi syntyi Koillis-Virossa heti ajanlaskun alun jälkeen ja levisi laajalti koko Viroon sekä Pohjois-Latviaan ja lounaiseen Suomeen.
5. Yksittäistarhahaudat
Tässä hautatyypissä oli vain yksittäinen neliömäinen tarha, johon yhden poltetun vainajan jäännökset sijoitettiin. Tätä hautatyyppiä esiintyy nuoremmalla roomalaisajalla (noin 200-400 jaa.) Pohjois-Virossa, ja sillä on vastineita Suomessa Perniössä ja Karjaalla (Länsi-Uusimaa), muttei länsirannikolla.
6. Polttokenttäkalmistot
Tämä hautatyyppi (matalia kivikenttiä joihin siroteltiin poltettujen vainajien jäänteet) syntyi Virossa jo ennen vuotta 400 jaa. ja levisi satakunta vuotta myöhemmin Suomeen, missä siitä tuli yleinen hautatyyppi, joka syrjäytti pitkään sinnitelleen röykkiöhautauksen. Virossa polttokenttäkalmistoja rakennettiin tarhahautojen jatkoksi (näiden laatiminen loppui samaan aikaan), mikä jälleen todistaa suvun jatkuvuudesta.
Eli mitä?
Pronssi- ja rautakauden taitteeseen asti Suomestakin levisi vaikutteita Viroon (röykkiöhaudat), mutta rautakaudella vaikutussuunta näyttää olleen yksiselitteisesti Virosta Suomeen. Suomessa ei ole havaittavissa samanlaista luonnollista rakenteellista ja sukukohtaista jatkuvuutta eri hautatyyppien välillä kuin Virossa, joten tänne eri hautatyypit ovat tulleet maahanmuuttajien tuomina. Jopa suomalaisena pidetty polttokenttäkalmisto on Virosta tuotu.
Kielitieteen saavuttamille ajoituksille kantasuomen eri-ikäisistä leviämisistä näyttää löytyvän sopivat vastineet. Tyypillisten tarhakalmistojen leviäminen koko Viroon ja lisäksi Suomeen pian ajanlaskun alun jälkeen voitaneen yhdistää keskikantasuomalaisten levittäytymiseen. Suomessa tosin tulokkaat ovat sulautuneet hautaustavoiltaan varhaisempien röykkiöhautojen rakentajiin, jotka lounaisimmassa osassa maata ovat kuitenkin myös jo voineet olla keskikantasuomalaisia (koska paikannimistöllinen jatkuvuus ulottuu taaksepäin aina rautakauden alkuun saakka).
Polttokenttäkalmistojen leviäminen Virosta Suomeen ensimmäisen vuosituhannen puolimaissa taas sopii vastaamaan myöhäiskantasuomea ja sen rannikkomurteen leviämistä Suomeen. Tämä itämerensuomalainen aalto oli jo niin vahva, että se aloitti Suomen suomalaistumisen.
Vielä yksi kielellinen aalto Virosta on tullut: se joka synnytti muinaishämeeseen sekoittuessaan varsinaissuomen. Virossa alettiin pitkän "näkymättömän" hautaamisen jälkeen jälleen haudata esineellisiä hautauksia viikinkiajalla vuoden 900 jaa. tienoilla, nyt maan alle ja polttamatta. Mikäli Varsinais-Suomesta löytyy tätä tapaa, voisi se liittyä tähän viimeiseen virolaisvaikutukseen. Ajankohta sopisi jälleen kielitieteen tuloksiin.
Kriiska, Aivar & Tvauri, Andres 2007: Viron esihistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1105.
jussipussi kirjoitti:Kun nyt kerran olen hieman tutustunut naapurimaiden saamelaistutkimukseen, niin mitkä näistä Suomesta löytyneistä hautatyypeistä oletetaan olevan saamenkieltä puhuneen väestön tuotoksia vai onko tällaista arviota tehtykään?
Sami Raninen kirjoitti:Ns. lapinrauniot eli järvimaisemassa sijaitsevat sisämaan kiviröykkiöhaudat on perinteisesti yhdistetty Järvi-Suomen "lappalaisiin", jotka käytännössä lienevät melko lailla sama asia kuin kielitieteellisin menetelmin havaittu Järvi-Suomen saamelaisväestö (rinnastus ei kylläkään ole täysin yksiselitteinen). Tosin lapinraunioperinne on saamelaisuutta vanhempi ilmiö, mutta rautakautiset lapinrauniot (sellaisia on ajoitettu ainakin Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Keski-Suomessa) voitaneen pääasiassa yhdistää lappalaisiin/saamelaisiin. Lapinrauniot muistuttavat jonkin verran Keski-Ruotsin "järvenrantahautoja" (insjögravar), mutta eivät kuitenkaan ole aivan sama asia.
Konnevedeltä löydetty rantakivikkoon tehty polttohautaus kenties edustaa toisenlaista, harvinaisempaa järvialueen saamelaista hautaustapaa.
Muut, Jaskan mainitsemat hautamuodot ovat voineet levitä saamelaisväestön keskuuteen siltä osin kuin niitä esiintyy Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Sisä-Suomessa. Moreenimailla ja viljelymaisemassa sijaitsevat kalmistot on kuitenkin pääsääntöisesti tavattu yhdistää maatalousasutuksen tiivistymiseen, joka puolestaan yhdistetään suomenkielistymiseen.
Kinaporin kalifi kirjoitti:Muistelen lukeneeni tutkimuksen, jossa todettiin näiden sisämaan röykkiöhautojen kuitenkin levinneen pohjoisesta etelään, lähinnä luode->kaakko-suunnassa, joskus ajanlaskun alun vaiheilla.
Mistä Konnevedeltä tämä polttohautaus muuten on löydetty?
Sami Raninen kirjoitti:Kinaporin kalifi kirjoitti:Muistelen lukeneeni tutkimuksen, jossa todettiin näiden sisämaan röykkiöhautojen kuitenkin levinneen pohjoisesta etelään, lähinnä luode->kaakko-suunnassa, joskus ajanlaskun alun vaiheilla.
Mainitsemasi tutkimus lienee vanhentunut tai käsittelee jotain muuta kuin lapinraunioita. Sisämaan maansekaisiin moreenimaiden röykkiöhautoihin tuo kuvaus kyllä pätisi, mutta lapinraunioiden suhteen ainakin ajoitus on aivan väärä. Vanhimmat ajoitetut lapinrauniot tunnetaan tällä hetkellä Kymijoen ja Vuoksen vesistöalueilta, ja ne ovat kivi- ja pronssikautisia.Mistä Konnevedeltä tämä polttohautaus muuten on löydetty?
Konneveden Majakangas on kohteen nimi.
Jaska kirjoitti:Kinaporin kalifi kirjoitti:Kun Okan liepeiltä on taas tiettävästi löydetty, hautavarustuksen pohjalta arvioituna, goottien kanssa liitossa olleiden Volgan suomalaisten hautoja niin tulee mieleen ajatus, että itämerensuomi onkin oikeastaan läntistä Volgansuomea, rautakautisen Djakovon kieltä. Ehkä se levisi jonkin varhaisemman uralilaisen kielimuodonkin kustannuksella, ken tietää.
Jos tarkoitat, että itämerensuomea olisi vielä ajanlaskun alun jälkeen puhuttu Volgalla, niin se vaikuttaa hankalalta - siellä oli niitä merjalaisia ja kumppaneita. Vaikutteita varmasti on tullut, ja tällaisina voitaisiin ehkä pitää sellaisia sanoja joilla on vastine vain itämerensuomessa ja mordvassa ja jotka ovat liian samannäköisiä, esim. u ~ u (kun vanhassa sanastossa vastaavuudet ovat u ~ o ja o ~ u).
Pystynen kirjoitti:Merja ei oikeastaan taida osoittaa juuri mitään piirteitä joiden nojalla sitä ei voisi pitää nimenomaan keskikantasuomesta polveutuneena? Marginaaliin kulkeutuneena se myöhemmin jäi toki sivuun muuta itämerensuomea koskeneista kehityksistä kuten *š > /h/.
Kinaporin kalifi kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Merja ei oikeastaan taida osoittaa juuri mitään piirteitä joiden nojalla sitä ei voisi pitää nimenomaan keskikantasuomesta polveutuneena? Marginaaliin kulkeutuneena se myöhemmin jäi toki sivuun muuta itämerensuomea koskeneista kehityksistä kuten *š > /h/.
Olen vaalinut ajatusta siitä, että N1c1 pre Z1941 ja N1c1 Z1941-linja olisi juuri keskikantasuomen itään levittänyt linjasto ja edustaisi siellä merjalaisia. Tämä linja kaiketi liikkui laajasti Ylä-Volgan alueella ja muodosti sittemmin myös ensin osan vepsäläisestä ja toisaalta myöhemmin karjalaisesta väestöstä, nämä kaikki kolme ryhmää voisivat lomittua toisiinsa kuin matrjoshka-nuket.
Unto Salo, jonka teosta Ajan ammoisen oloista juuri lueskelen, spekuloi muuten hyvin vapautuneesti Ilmajärvelle vaikutuspiirinsä ulottaneesta goottivaltiosta.
Jaska kirjoitti:Suomessa ja Virossa on ollut eri aikoina käytössä monia yhteisiä hautatyyppejä.
1. Röykkiöhaudat
Kivi- ja pronssikautisista röykkiöhaudoista eli hiidenkiukaista osa rauniohautoja (pelkkiä kiviä), osa maansekaisia röykkiöitä (kiviä ja maata). Suomessa tämä hautatyyppi säilyy vallitsevana merovingiajalle (600-800 jaa.) saakka. Tämä hautatyyppi on Virossa nuorempi (vuoden 500 eaa. jälkeen), ja se onkin levinnyt sinne Suomesta.
2. Paasiarkkuhaudat
Virossa pronssikauden lopun ja rautakauden alun hautatyyppi, jota Suomen ja Viron lisäksi tavataan Skandinaviasta. Erityinen alatyyppinsä ovat laivanmuotoiset paasilatomukset. Lounais-Suomessa paasiarkkuhautoja on tehty jo kivikaudella, mutta Viron myöhäispronssikautiset paasiarkut kuvastanevat skandinaavisperäistä vaikutusta, vaikka niissä on omaperäisiäkin piirteitä.
3. Varhaiset tarhakalmistot
Tämä hautatyyppi (kivin rajattuja kylki kyljessä olevia ruutuja, joista kasvoi pitkiä rivejä; varhaisemmassa vaiheessa epämääräisiä rykelmiä) syntyi Virossa jo varhaisella rautakaudella, noin 500-300 eaa. Varhaisia tarhakalmistoja tehtiin yksittäisten paasiarkkuhautojen jatkoksi ja niissäkin saattoi olla kivestä ladottu arkku, mikä kuvastaa kahta asiaa: yhtäältä väestöllistä ja suvun jatkuvuutta, toisaalta muutosta uskomuksissa ja tavoissa: paasiarkkuihin haudattiin vain arvohenkilöitä (muiden jäännöksiä saatettiin sijoitella niiden ympärille), mutta tarhakalmistoihin haudattiin jo muitakin ihmisiä. Suomeen tarhakalmistot levisivät vasta ajanlaskun alun jälkeen, vanhemmalla roomalaisella rautakaudella (0-200 jaa.), ja ne olivat selvästi irrallinen tulokashautamuoto vailla jatkuvuutta aikaisempiin hautoihin. Ne jäivät täällä lyhytaikaisiksi kun pian siirryttiin takaisin maansekaisiin röykkiöhautoihin. Myös Itä-Ruotsissa esiintyy tarhakalmistoja.
4. Tyypilliset tarhakalmistot
Tämä hautatyyppi eroaa edellisestä siinä, että tarhat olivat säännöllisen suorakaiteen muotoisia ja muodostivat suoria rivejä ja että enää ei haudattu yhtä ihmistä yhteen tarhaan vaan eri vainajien jäännökset leviteltiin sekaisin tarhoihin. Tämä hautatyyppi syntyi Koillis-Virossa heti ajanlaskun alun jälkeen ja levisi laajalti koko Viroon sekä Pohjois-Latviaan ja lounaiseen Suomeen.
5. Yksittäistarhahaudat
Tässä hautatyypissä oli vain yksittäinen neliömäinen tarha, johon yhden poltetun vainajan jäännökset sijoitettiin. Tätä hautatyyppiä esiintyy nuoremmalla roomalaisajalla (noin 200-400 jaa.) Pohjois-Virossa, ja sillä on vastineita Suomessa Perniössä ja Karjaalla (Länsi-Uusimaa), muttei länsirannikolla.
6. Polttokenttäkalmistot
Tämä hautatyyppi (matalia kivikenttiä joihin siroteltiin poltettujen vainajien jäänteet) syntyi Virossa jo ennen vuotta 400 jaa. ja levisi satakunta vuotta myöhemmin Suomeen, missä siitä tuli yleinen hautatyyppi, joka syrjäytti pitkään sinnitelleen röykkiöhautauksen. Virossa polttokenttäkalmistoja rakennettiin tarhahautojen jatkoksi (näiden laatiminen loppui samaan aikaan), mikä jälleen todistaa suvun jatkuvuudesta.
Eli mitä?
Pronssi- ja rautakauden taitteeseen asti Suomestakin levisi vaikutteita Viroon (röykkiöhaudat), mutta rautakaudella vaikutussuunta näyttää olleen yksiselitteisesti Virosta Suomeen. Suomessa ei ole havaittavissa samanlaista luonnollista rakenteellista ja sukukohtaista jatkuvuutta eri hautatyyppien välillä kuin Virossa, joten tänne eri hautatyypit ovat tulleet maahanmuuttajien tuomina. Jopa suomalaisena pidetty polttokenttäkalmisto on Virosta tuotu.
Kielitieteen saavuttamille ajoituksille kantasuomen eri-ikäisistä leviämisistä näyttää löytyvän sopivat vastineet. Tyypillisten tarhakalmistojen leviäminen koko Viroon ja lisäksi Suomeen pian ajanlaskun alun jälkeen voitaneen yhdistää keskikantasuomalaisten levittäytymiseen. Suomessa tosin tulokkaat ovat sulautuneet hautaustavoiltaan varhaisempien röykkiöhautojen rakentajiin, jotka lounaisimmassa osassa maata ovat kuitenkin myös jo voineet olla keskikantasuomalaisia (koska paikannimistöllinen jatkuvuus ulottuu taaksepäin aina rautakauden alkuun saakka).
Polttokenttäkalmistojen leviäminen Virosta Suomeen ensimmäisen vuosituhannen puolimaissa taas sopii vastaamaan myöhäiskantasuomea ja sen rannikkomurteen leviämistä Suomeen. Tämä itämerensuomalainen aalto oli jo niin vahva, että se aloitti Suomen suomalaistumisen.
Vielä yksi kielellinen aalto Virosta on tullut: se joka synnytti muinaishämeeseen sekoittuessaan varsinaissuomen. Virossa alettiin pitkän "näkymättömän" hautaamisen jälkeen jälleen haudata esineellisiä hautauksia viikinkiajalla vuoden 900 jaa. tienoilla, nyt maan alle ja polttamatta. Mikäli Varsinais-Suomesta löytyy tätä tapaa, voisi se liittyä tähän viimeiseen virolaisvaikutukseen. Ajankohta sopisi jälleen kielitieteen tuloksiin.
Kriiska, Aivar & Tvauri, Andres 2007: Viron esihistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1105.
Jaska kirjoitti:Suomessa ja Virossa on ollut eri aikoina käytössä monia yhteisiä hautatyyppejä.
3. Varhaiset tarhakalmistot
Tämä hautatyyppi (kivin rajattuja kylki kyljessä olevia ruutuja, joista kasvoi pitkiä rivejä; varhaisemmassa vaiheessa epämääräisiä rykelmiä) syntyi Virossa jo varhaisella rautakaudella, noin 500-300 eaa. Varhaisia tarhakalmistoja tehtiin yksittäisten paasiarkkuhautojen jatkoksi ja niissäkin saattoi olla kivestä ladottu arkku, mikä kuvastaa kahta asiaa: yhtäältä väestöllistä ja suvun jatkuvuutta, toisaalta muutosta uskomuksissa ja tavoissa: paasiarkkuihin haudattiin vain arvohenkilöitä (muiden jäännöksiä saatettiin sijoitella niiden ympärille), mutta tarhakalmistoihin haudattiin jo muitakin ihmisiä. Suomeen tarhakalmistot levisivät vasta ajanlaskun alun jälkeen, vanhemmalla roomalaisella rautakaudella (0-200 jaa.), ja ne olivat selvästi irrallinen tulokashautamuoto vailla jatkuvuutta aikaisempiin hautoihin. Ne jäivät täällä lyhytaikaisiksi kun pian siirryttiin takaisin maansekaisiin röykkiöhautoihin. Myös Itä-Ruotsissa esiintyy tarhakalmistoja.
Kriiska, Aivar & Tvauri, Andres 2007: Viron esihistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1105.
wejoja kirjoitti:Jaska kirjoitti:Suomessa ja Virossa on ollut eri aikoina käytössä monia yhteisiä hautatyyppejä.
3. Varhaiset tarhakalmistot
Tämä hautatyyppi (kivin rajattuja kylki kyljessä olevia ruutuja, joista kasvoi pitkiä rivejä; varhaisemmassa vaiheessa epämääräisiä rykelmiä) syntyi Virossa jo varhaisella rautakaudella, noin 500-300 eaa. Varhaisia tarhakalmistoja tehtiin yksittäisten paasiarkkuhautojen jatkoksi ja niissäkin saattoi olla kivestä ladottu arkku, mikä kuvastaa kahta asiaa: yhtäältä väestöllistä ja suvun jatkuvuutta, toisaalta muutosta uskomuksissa ja tavoissa: paasiarkkuihin haudattiin vain arvohenkilöitä (muiden jäännöksiä saatettiin sijoitella niiden ympärille), mutta tarhakalmistoihin haudattiin jo muitakin ihmisiä. Suomeen tarhakalmistot levisivät vasta ajanlaskun alun jälkeen, vanhemmalla roomalaisella rautakaudella (0-200 jaa.), ja ne olivat selvästi irrallinen tulokashautamuoto vailla jatkuvuutta aikaisempiin hautoihin. Ne jäivät täällä lyhytaikaisiksi kun pian siirryttiin takaisin maansekaisiin röykkiöhautoihin. Myös Itä-Ruotsissa esiintyy tarhakalmistoja.
Kriiska, Aivar & Tvauri, Andres 2007: Viron esihistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1105.
Oletko muuten huomannut, että varhaista tarhakalmistoa näyttää yhdistävän Saarenmaan Kureveressä "Bornholmin tyypin" vyökoukku ja esiroomalaisajan N-L550 mies, eli molemmat juuri samasta tarhasta...! Ei tää muuten vaivaisi, mutta myös muutaman nykyajan N-L550 osuman läheisyydessä Ruotsissa ja Norjassa näyttäisi sijaitsevan esiroomalaisajan kalmisto, joista on löytynyt samanlainen vyökoukku?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 26 vierailijaa