Sivu 1/1

Arkeologin koulutus vs. kaivausteknikko?

ViestiLähetetty: 25 Syys 2013 02:42
Kirjoittaja Jaska
Uuden Muinaistutkijan 3/2013 pääkirjoituksessa käsitellään niitä arkeologian opiskelijoita, jotka viihtyvät kaivauksilla mutteivät jaksa opiskella tutkintoon asti.

Voisiko ajatella jonkinlaista "kaivausteknikon" tai vastaavan koulutusta niitä varten, joita ei teoriaopiskelu kiinnosta? Ehkä tämä olisi liian marginaalinen ammatti omaksi keskiasteen tms. tutkinnokseen, mutta ehkä arkeologian oppiaineessa voisi olla tällainen alempi korkeakoulututkinto, jossa painotettaisiin käytännön kaivaustyön menetelmiä ja ongelmia?

Ymmärrän hyvin, että se maan kaivaminen löytöjen toivossa voi tuntua paljon kiehtovammalta ja palkitsevammalta kuin teoreettisempi opiskelu. Eikä "oikeiden" arkeologien (ylempi korkeakoulututkinto eli filosofian maisterin tutkinto) määrä siitä varmaankaan vähenisi - nythän kaivausinnokkaat eivät valmistu lainkaan vaan jäävät roikkumaan "välitilaan". Alemman tutkinnon avulla heidät saataisiin suorittamaan edes jokin tutkinto, mikä varmaan vaikuttaisi laitosten rahoitukseen positiivisesti. Ja sillä rahalla sitten voitaisiin varmistaa opetuksen laatu tässä uudessa suuntautumislinjassa.

Kaikki voittaisivat, eikö vain?

Re: Arkeologin koulutus vs. kaivausteknikko?

ViestiLähetetty: 25 Syys 2013 03:11
Kirjoittaja aikalainen
Jaska kirjoitti:Uuden Muinaistutkijan 3/2013 pääkirjoituksessa käsitellään niitä arkeologian opiskelijoita, jotka viihtyvät kaivauksilla mutteivät jaksa opiskella tutkintoon asti.

Voisiko ajatella jonkinlaista "kaivausteknikon" tai vastaavan koulutusta niitä varten, joita ei teoriaopiskelu kiinnosta? Ehkä tämä olisi liian marginaalinen ammatti omaksi keskiasteen tms. tutkinnokseen, mutta ehkä arkeologian oppiaineessa voisi olla tällainen alempi korkeakoulututkinto, jossa painotettaisiin käytännön kaivaustyön menetelmiä ja ongelmia?

Ihan hyvä ehdotus.

Nimikkeenä voisi olla esim. perinteikäs lapiomies, vähempi perinteikäs vanhojen kaivelija tai tyylikkään hohdokas arkeonomi. :)

ViestiLähetetty: 25 Syys 2013 08:14
Kirjoittaja Taavetti
Idea on hyvä! Ilman mitään koulutusta olen muutamana päivänä kaapinut maata täällä Pihtiputaalla. Opastaja oli varmaan koulutettu, eräänä kesänä taisi olla opiskelija toisena ja meitä harrastajatalkoolaisia oli päivittäin vaihteleva määrä. Pätevästi opastettuina se porukka löysikin melkoisesti, mutta paljon enemmän jäi löytämättä.


Kuva

ViestiLähetetty: 25 Syys 2013 12:15
Kirjoittaja wejoja
Kun tällainen "kiertokoulun" käynyt lukaisee tutkijaopiskelija Marko Marilan artikkelin samaisesta lehdestä, jossa puhutaan mm. epistemologian ontologiasta ym., niin ei tarvitse ollenkaan ihmetellä, miksi osa viipyy kaivauksilla luentosalien sijaan. Reaalimaailma taitaa kuitenkin löytyä kaivauksilta...

Jonssonin artikkeli viikinkiajan rahakätköistä inspiroi tekemään pikademon L550- ja L550+ sijoittumisesta kartalle suhteessa rahakätköihin. Mitäpä tuosta voisi päätellä?
Kuva

ViestiLähetetty: 25 Syys 2013 21:52
Kirjoittaja Jaska
wejoja kirjoitti:Kun tällainen "kiertokoulun" käynyt lukaisee tutkijaopiskelija Marko Marilan artikkelin samaisesta lehdestä, jossa puhutaan mm. epistemologian ontologiasta ym., niin ei tarvitse ollenkaan ihmetellä, miksi osa viipyy kaivauksilla luentosalien sijaan. Reaalimaailma taitaa kuitenkin löytyä kaivauksilta...

Niinpä. Ja jos olisi selvempi työnjako kaivauksilla, niin ehkä niistä raportoiminenkin nopeutuisi - se "teoreettinen arkeologi" voisi keskittyä työstämään artikkelia jo löydettyjen esineiden pohjalta.

wejoja kirjoitti:Jonssonin artikkeli viikinkiajan rahakätköistä inspiroi tekemään pikademon L550- ja L550+ sijoittumisesta kartalle suhteessa rahakätköihin. Mitäpä tuosta voisi päätellä?

Ei kummoistakaan vastaavuutta... Merkitseekö L550- pelkkiä VL29+ tyyppejä? Tuskin kaikkia N1c1-miehiä, kun niitä on noin vähän.

ViestiLähetetty: 26 Syys 2013 08:17
Kirjoittaja wejoja
Samaa mieltä, tarkoitin L1025 tyyppejä... vihreä on L550-, vaikka suhtaudun karttakonsentraatioarvailuihin varoen...

ViestiLähetetty: 26 Syys 2013 20:57
Kirjoittaja JakomäenNeruda
Kun kaivajina työskentelee myös maallikoita, niin mitä sellaista kaivajan tutkinto voisi tuoda kaivauksille, mitä siellä ei nyt jo ole? Olisiko todella tarvetta akateemiseen, eikä ammatti(korkea)koulutasoiseen koulutukseen tai vain kurssitukseen? Miksei kaivauksille "juuttuva" opiskelija jätä opintojaan bachelor-tasolle? Eikö kaivajantutkinnolla varustettu akateeminen henkilö turhautuisi, kun varsinaisen tutkimusartikkelin kirjoittaisi ammattiarkeologi? Käytännössä suurin osa kuitenkin varmaan jatkaisi tutkintonsa arkeologiksi asti, kun yliopistoon sisään pääseminenkin jo edellyttää huomattavaa pyrkyä alalla, jolla sisäänotto on valtakunnallisesti vain muutamia kymmeniä vuodessa.

Suurin ongelma ei taida olla kaivajien, vaan rahoituksen puute. Mistä saataisiin lisää rahaa maamme muinaisuuden tutkimukseen, sillä meillä on tehty moderneja kaivauksia paljon vähemmän kuin esim. Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Lisäksi suomalaisissa kaivauksissa mm. pitää hakea erikseen rahoitusta hiiliajoituksille, joka sitten usein jää tekemättä.

Kaivauksia teetettiin aiemmin työllisyystöinä eli kaivajat saivat vain työttömyyskorvauksen. Systeemi kaatui ilmeisesti siihen, että osa oli pakotettu ko. hommaan, mikä ei kuitenkaan fyysisen rasittavuutensa vuoksi sovi kaikille. Miksi tätä järjestelyä ei voisi elvyttää siten, että osallistuminen olisi työttömyyskorvauksia nauttiville vapaaehtoista ja siitä saisi vähän lisäkorvausta? Toivon, ettei uusi työvelvoite- eli ilmaistyösuunnitelma menisi läpi, mutta jos niin käy, niin tässä olisi yksi korkean prioriteetin työsarka.

ViestiLähetetty: 27 Syys 2013 00:05
Kirjoittaja Jaska
JakomäenNeruda kirjoitti:Kun kaivajina työskentelee myös maallikoita, niin mitä sellaista kaivajan tutkinto voisi tuoda kaivauksille, mitä siellä ei nyt jo ole? Olisiko todella tarvetta akateemiseen, eikä ammatti(korkea)koulutasoiseen koulutukseen tai vain kurssitukseen? Miksei kaivauksille "juuttuva" opiskelija jätä opintojaan bachelor-tasolle? Eikö kaivajantutkinnolla varustettu akateeminen henkilö turhautuisi, kun varsinaisen tutkimusartikkelin kirjoittaisi ammattiarkeologi? Käytännössä suurin osa kuitenkin varmaan jatkaisi tutkintonsa arkeologiksi asti, kun yliopistoon sisään pääseminenkin jo edellyttää huomattavaa pyrkyä alalla, jolla sisäänotto on valtakunnallisesti vain muutamia kymmeniä vuodessa.

"Kaivausteknikko" olisi muodollisesti pätevä ohjaamaan ja valvomaan kaivauksia - erikoistumisen vuoksi hänellä olisi varmaan parempi hajukin siitä, mitä tehdään ja missä järjestyksessä, kuin "teoreettisella arkeologilla".

Pelkkää kaivauslastan tai harjan mekaanista käyttöä ei tarvitsekaan opettaa, vaan yleensä kaikki mahdollinen siitä, mitä kaivauksilla ja erilaisia esineitä esiin kaivettaessa pitää huomioida. Tästä syystä - ja kaivausten hallinnoinnin ja laitosten rahoituksen kannalta - tutkinto olisi hyvä pitää arkeologian oppiaineiden piirissä eli yliopistoissa.

Rinnakkainen alempi korkeakoulututkinto perinteiselle arkeologian linjaa etenevälle olisi tärkeä siksi, että kaiveluista kiinnostuneita ei välttämättä kiinnosta se ylimääräinen teoreettinen ryönä esim. tutkimushistoriasta (kuka löysi mitäkin 1800-luvulla ja miten alalla väännettiin kansallissosialismin heijastuessa jne.), filosofisista lähtökohdista jne. Toki sivuaineena voisi opiskella toistakin linjaa, jos haluaisi

Erään miinuksen kyllä löydän: kausityöttömyys. Puolet vuodesta on Suomessa hankalaa aika kaivella mitään, joten pitäisikö talvet viettää ulkomaisilla kaivauksilla tai työttömänä?

Toinen miinus: löytyisikö riittävästi oppisisältöä pelkkään kaivauskeskeiseen linjaan?

ViestiLähetetty: 27 Syys 2013 08:59
Kirjoittaja Sami Raninen
Terve taas.

En ole kovin innoissani tästä ajatuksesta. Mielestäni korkealaatuisen tutkimuksen edellytys on sekä kenttämetodiikan että sen "teoreettisen ryönän" hallinta. Kentällä tehdyt dokumentointiratkaisut määrittävät sen, minkälaisia kysymyksiä aineistolle voi myöhemmässä vaiheessa esittää, joten ei kuulosta kovin hyödylliseltä, että kenttätutkijat ja ne muut tutkijat erotettaisiin toisistaan jo tutkintotasolla. Vaikka miten yritettäisiin ylläpitää dialogia kahden eri ryhmän välillä, niin eiköhän parempi tulos saavuteta, jos samat henkilöt johtavat kaivauksia ja kirjoittavat artikkeleita tai opinnäytetöitä niiden pohjalta.

Kaivausraporttien valmistumiseen asia ei vaikuttaisi mitenkään, koska nykyisellään kaivausjohtajalla on joka tapauksessa velvollisuus saattaa kaivauskertomus valmiiksi määräajassa.

Tutkintoa suorittamattomille eli arkeologian opiskelijoille on kaivauksilla joka tapauksessa tarjolla työtä kaivajina tai HuK-portaalla "alipäällystössä".

ViestiLähetetty: 27 Syys 2013 13:29
Kirjoittaja wejoja
Olet oikeassa kysymyksenasettelusta suhteessa dokumentoituun aineistoon. On kuitenkin muistettava, että jotkut tuottavat edellisestä riippumatta parempia tuloksia ja jotkut eivät tuota ja se koskee myös arkeologeja.

Eräs MV:n intendentti kertoi kesällä, että virastossa kaivauskertomuksen määräaika olisi peräti kymmenen vuotta, joka kuulostaa siinä mielessä erikoiselta, että kymmenessä vuodessa muuttuvat monesti niin teoriat, menetelmät kuin tulkinnatkin.

ViestiLähetetty: 29 Syys 2013 04:24
Kirjoittaja Jaska
Sami Raninen kirjoitti:Terve taas.

Terve, ja hienoa saada asiantuntijan kommentti aiheeseen!

Sami Raninen kirjoitti:En ole kovin innoissani tästä ajatuksesta. Mielestäni korkealaatuisen tutkimuksen edellytys on sekä kenttämetodiikan että sen "teoreettisen ryönän" hallinta. Kentällä tehdyt dokumentointiratkaisut määrittävät sen, minkälaisia kysymyksiä aineistolle voi myöhemmässä vaiheessa esittää, joten ei kuulosta kovin hyödylliseltä, että kenttätutkijat ja ne muut tutkijat erotettaisiin toisistaan jo tutkintotasolla. Vaikka miten yritettäisiin ylläpitää dialogia kahden eri ryhmän välillä, niin eiköhän parempi tulos saavuteta, jos samat henkilöt johtavat kaivauksia ja kirjoittavat artikkeleita tai opinnäytetöitä niiden pohjalta.

Tosiaan, välikäsien lisääminen ei ainakaan vähennä viestin vääristymistä matkalla.

Sami Raninen kirjoitti:Tutkintoa suorittamattomille eli arkeologian opiskelijoille on kaivauksilla joka tapauksessa tarjolla työtä kaivajina tai HuK-portaalla "alipäällystössä".

Totta. Mutta jos statuksena on opiskelija, on kuitenkin yleensä helposti ilmaista tai halpaa työvoimaa: ikään kuin ikuinen harjoittelija (tosin kaivausten käytännöistä en tiedä mitään). Mietin asiaa niiden "ikuisten kaivajien" kannalta jotka eivät valmistu - jonkinlainen "ammattikaivaja" tai "kokenut kaivausavustaja" tittelinä mahdollistaisi kai edes osa-aikaisen elannon hankkimisen kaivauksilla.

ViestiLähetetty: 30 Syys 2013 09:58
Kirjoittaja Sami Raninen
Jaska kirjoitti:Totta. Mutta jos statuksena on opiskelija, on kuitenkin yleensä helposti ilmaista tai halpaa työvoimaa: ikään kuin ikuinen harjoittelija (tosin kaivausten käytännöistä en tiedä mitään). Mietin asiaa niiden "ikuisten kaivajien" kannalta jotka eivät valmistu - jonkinlainen "ammattikaivaja" tai "kokenut kaivausavustaja" tittelinä mahdollistaisi kai edes osa-aikaisen elannon hankkimisen kaivauksilla.


No, HuK:in paperit riittävät, jotta pääsee apulaistutkijan tehtäviin. Kaivajan hommaan vaaditaan vain arkeologian opintoja (eikä aina edes niitä), mutta se työ on niin kausittaista ja ennen kaikkea niin huonosti palkattua, ettei siitä kannata mitään pitkäaikaisempaa ammattia havitella. Pelastuskaivauksiin työvoima kuitenkin palkataan, vaikka palkka surkea olisikin. Ei niillä palkatonta opiskelijatyövoimaa sentään käytetä (eivätkä niitä järjestä yliopistot). Muunlaisia kaivauksia onkin sitten tunnetusti hyvin vähän.

En tiedä kaikkia syitä siihen, miksi niin monella arkeologian opiskelijalla opinnot jäävät kesken, mutta huono työtilanne lienee yksi keskeinen syy valmistumismotivaation puutteeseen. Opintojen teoriapainotteisuus ei voi olla syy, koska tieteenfilosofian ja muun "vaikeatajuisen" teorian osuus opetuksessa on todellisuudessa aivan marginaalinen.

ViestiLähetetty: 30 Syys 2013 10:35
Kirjoittaja wejoja
Sami Raninen kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Totta. Mutta jos statuksena on opiskelija, on kuitenkin yleensä helposti ilmaista tai halpaa työvoimaa: ikään kuin ikuinen harjoittelija (tosin kaivausten käytännöistä en tiedä mitään). Mietin asiaa niiden "ikuisten kaivajien" kannalta jotka eivät valmistu - jonkinlainen "ammattikaivaja" tai "kokenut kaivausavustaja" tittelinä mahdollistaisi kai edes osa-aikaisen elannon hankkimisen kaivauksilla.


No, HuK:in paperit riittävät, jotta pääsee apulaistutkijan tehtäviin. Kaivajan hommaan vaaditaan vain arkeologian opintoja (eikä aina edes niitä), mutta se työ on niin kausittaista ja ennen kaikkea niin huonosti palkattua, ettei siitä kannata mitään pitkäaikaisempaa ammattia havitella. Pelastuskaivauksiin työvoima kuitenkin palkataan, vaikka palkka surkea olisikin. Ei niillä palkatonta opiskelijatyövoimaa sentään käytetä (eivätkä niitä järjestä yliopistot). Muunlaisia kaivauksia onkin sitten tunnetusti hyvin vähän.

En tiedä kaikkia syitä siihen, miksi niin monella arkeologian opiskelijalla opinnot jäävät kesken, mutta huono työtilanne lienee yksi keskeinen syy valmistumismotivaation puutteeseen. Opintojen teoriapainotteisuus ei voi olla syy, koska tieteenfilosofian ja muun "vaikeatajuisen" teorian osuus opetuksessa on todellisuudessa aivan marginaalinen.


Oheinen artikkeli avaa osaltaan kysymystä :
"Mielenkiintoinen, hikinen ja huonopalkkainen: Arkeologian opiskelijoiden käsitykset alastaan ensimmäisenä vuonna ja graduvaiheessa." Äikäs, Tiina. Muinaistutkija 1/2013, 2636.

ViestiLähetetty: 30 Syys 2013 14:10
Kirjoittaja putkonen
Voinpa kertoa, mihin oma lapiomiehen urani aikoinaan tyssäsi: ei suinkaan teoriapuoleen, ei hien lorinaan, ei edes viikko/kuukausikaupalla teltassa asumiseen, vaan siihen, että ajattelin joskus perustaa perheenkin ja ajatus siitä, että saisin perheen asumaan äiteen kanssa johonkin telttaan kovasti vaihtelevine lämpötiloineen kaukana mukavuuksista, tuntui kovin utopistiselta.

Olin juuri ennen Turkin Efesoksen kaivauksille lähtöäni (jänistin kuitenkin em. syystä) viettänyt 3 viikkoa Keski-Anatoliassa proffan, kurssikaverien ja maalaustarvikkeiden kanssa, asunut arolla pelkässä makuupussissa taivaan tähdet kattona, palellut ja hikoillut vuorokauden ajasta riippuen, pessyt itseni missä milloinkin läheisessä lammessa tai paikallisessa kaivossa. Mutta kuten jo mainitsin, tämä tietty epämukavuus ei niinä aikoina häirinnyt, vaan juuri se tulevaisuuden ehkä suurikin liikkuvaisuus. Nyt kyllä vähän harmittaa, etten silloin lähtenyt, enkä edes lopultakaan rassannut opintojani pääpainoa juuri arkeologian suuntaan...

ViestiLähetetty: 30 Syys 2013 17:22
Kirjoittaja wejoja
Erinomainen näkökulma!

ViestiLähetetty: 30 Syys 2013 18:14
Kirjoittaja putkonen
Tosin se nälkäpalkkakin (ainakin tässä Efesoksen tapauksessa) perheellistä idealistia hiukan jarruttaa...

ViestiLähetetty: 01 Loka 2013 21:42
Kirjoittaja Jaska
Sami Raninen kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Totta. Mutta jos statuksena on opiskelija, on kuitenkin yleensä helposti ilmaista tai halpaa työvoimaa: ikään kuin ikuinen harjoittelija (tosin kaivausten käytännöistä en tiedä mitään). Mietin asiaa niiden "ikuisten kaivajien" kannalta jotka eivät valmistu - jonkinlainen "ammattikaivaja" tai "kokenut kaivausavustaja" tittelinä mahdollistaisi kai edes osa-aikaisen elannon hankkimisen kaivauksilla.


No, HuK:in paperit riittävät, jotta pääsee apulaistutkijan tehtäviin. Kaivajan hommaan vaaditaan vain arkeologian opintoja (eikä aina edes niitä), mutta se työ on niin kausittaista ja ennen kaikkea niin huonosti palkattua, ettei siitä kannata mitään pitkäaikaisempaa ammattia havitella. Pelastuskaivauksiin työvoima kuitenkin palkataan, vaikka palkka surkea olisikin. Ei niillä palkatonta opiskelijatyövoimaa sentään käytetä (eivätkä niitä järjestä yliopistot). Muunlaisia kaivauksia onkin sitten tunnetusti hyvin vähän.

En tiedä kaikkia syitä siihen, miksi niin monella arkeologian opiskelijalla opinnot jäävät kesken, mutta huono työtilanne lienee yksi keskeinen syy valmistumismotivaation puutteeseen. Opintojen teoriapainotteisuus ei voi olla syy, koska tieteenfilosofian ja muun "vaikeatajuisen" teorian osuus opetuksessa on todellisuudessa aivan marginaalinen.

Kiitos, ei muuta kysyttävää. :)

Vai on Putkosella tuollainen (esi)historia! Olen yllättynyt.

ViestiLähetetty: 02 Loka 2013 02:15
Kirjoittaja putkonen
Jaska kirjoitti:Vai on Putkosella tuollainen (esi)historia! Olen yllättynyt.


Rakennuksiahan ne ikivanhatkin pytingit ovat :wink: ja jopa ihan mahdottoman mielenkiintoisia sellaisia. Itävaltalaisethan ovat tonkineet ja kaivelleet Efesoksessa jo iät ja ajat, joten Efesos ei ollut sikäli mikään erikoinen paikka Putkosellekaan. Se Keski-Anatolian oleskelu, mm. Çatal Höyükissa, taas liittyi varsinaisiin opintoihini eikä suoranaisesti arkeologisiin kaivauksiin.

ViestiLähetetty: 02 Loka 2013 15:21
Kirjoittaja putkonen
Kuva

Nyt liiraa taas vähän aiheen vierestä, mutta liittyen kuitenkin edelliseen viestiini: kun silloin 80-luvulla Turkin porottavan auringon alla maalatessamme, pidin välillä (läähätys)taukoa ja seurasin professorimme työskentelyä salaa tämän selän takana ja muistan vielä hyvin, miten suvereenisti tämä vetäisi kuvansa alareunaan pari siveltimenvetoa ja siihen ilmestyi ilmiselvä aasi. Maisemat olivat huikean "ikiaikaisia" ja ihmiskunnan historia käsin kosketeltavissa. Törmäsin netissä sattumalta juuri tähän kuvaan ja tunsin taas seisovani Anatolian arolla nuorena opiskelijanplanttuna seuraamassa mestarin työskentelyä...(<syvä huokaus>)