Muinainen Suomi

Rekonpoika kirjoitti:Tai sitten albaaninäytteeseen on lipsahtanut muutama Kosovon "egyptiläinen". :D

Sigfrid kirjoitti:

Rekonpoika kirjoitti:Tai sitten albaaninäytteeseen on lipsahtanut muutama Kosovon "egyptiläinen". :D

Ehkäpä. Oletteko muuten tulleet vertailleeksi nykykreikkalaisten habitusta (sekä ulkoista että henkistä) kuvaan minkä saa muinaiskreikkalaisista muinaisgfiguurien ja kirjoitusten perusteella. Minulle on syntynyt mielikuva, että tuo kansa on vaihtunut Aristoteleen ajoista.


Taisi mennä OT:ksi vähän.

Sami Raninen kirjoitti:

JakomäenNeruda kirjoitti:Jos saagojen tutkiminen on historiantutkimusta, niin sitten historiantutkimusta on myös muinaissuomalaisten runojen tutkimus.

Niin se "muinaissuomalaisten" eli kalevalamittaisten kertomarunojen tutkimus onkin joiltain osin myös historiantutkimusta, eikä kukaan liene kuuna päivänä muuta väittänyt. Anna-Liisa Siikalan tuore teos Itämerensuomalainen mytologia käsittelee tätäkin aihepiiriä. Kalevamittaisessa kertomarunoudessa on sekä myyttisiä että historiallisia kerrostumia.

Kansansatujen tutkimus on sitten tietysti asia erikseen, eikä kansansatuja käytetä historiallisina lähteinä.

Saagat ovat sankarirunoutta kuten Kalevalan runosisältökin.

Anteeksi, mutta nyt sinulla meni käsitteet aivan sekaisin. Saagat eivät ole mitään v---n runoutta vaan suorasanaisia tekstejä, proosaa. Skandinaavinen epiikka (sankari- ja jumalrunous) puolestaan sisältyy pääasiassa Edda-kokoelmiin. Joissakin saagoissa on kyllä lyhyitä runositaatteja. (Luultavasti olisit kyllä tiennyt tämän, jos olisit pysähtynyt miettimään asiaa).

Skandinaavista sankarirunoutta ei kylläkään voi täysin verrata kalevalamittaiseen. Ensinnäkin skandinaaviset runot (joista osaa kutsutaan myös skaldirunoudeksi) tekstualisoitiin jo 1200-luvulla, kalevalamittaiset runot harvoin poikkeuksin vasta 1700-luvulta lähtien (yksi harvoista poikkeuksista on Piispa Henrikin surmavirsi, jota on käytetty paljonkin keskiajantutkimuksen lähteenä).

Skandinaavisten runojen runomitat ovat erilaisia kuin kalevalamittaisen, ja tällä on voinut olla merkitystä runojen tai runotyyppien muuttumattomuuden kannalta aikana ennen tekstualisointia: monimutkaiset runomitat säilövät suullisen ilmaisun paljon staattisempaan asuun kuin joustavat mitat, koska pienikin muutos herkästi rikkoo runomitan ja kiinnittää huomion itseensä. Tosin miten suuri ero kalevalamitalla ja skaldirunoudella tässä asiassa on käytännössä ollut...sitä pitäisi kysyä aiheeseen erikoistuneelta tutkijalta.

Kalevalamittaisen runouden tutkimuksessa on kuitenkin korostettu epiikan mukautuvaisuutta ja joustavuutta, skandinaavisen runoiden tutkimuksessa pikemmin pysyvyyttä. Täytyy sillekin jokin reaalinen perustelu olla, koska tutkijat eivät - harvoin poikkeuksin - ole irvokasta epätiedettä tekeviä ääliöitä (vaikka tälläkin palstalla monet puheenvuorot tuntuvat lähtevän päinvastaisesta käsityksestä. Pahin esimerkki ei tosin ollut mikään Nerudan kommentti vaan eräässä toisessa keskustelussa esitetty epäily siitä, että arkeologit eivät ehkä osaa ottaa rannansiirtymää huomioon rautakautista asutusta etsiessään...).

Jaska kirjoitti:

Sigfrid kirjoitti:

Rekonpoika kirjoitti:Tai sitten albaaninäytteeseen on lipsahtanut muutama Kosovon "egyptiläinen". :D

Ehkäpä. Oletteko muuten tulleet vertailleeksi nykykreikkalaisten habitusta (sekä ulkoista että henkistä) kuvaan minkä saa muinaiskreikkalaisista muinaisgfiguurien ja kirjoitusten perusteella. Minulle on syntynyt mielikuva, että tuo kansa on vaihtunut Aristoteleen ajoista.


Taisi mennä OT:ksi vähän.

Dienekesillä taisi olla joku juttu, jossa hän todisteli jatkuvuutta vertaamalla nykykreikkalaisten yhdistelmänaamoja antiikin patsaiden lärveihin: samalta näyttivät. Ainakin hänen mukaansa.

JakomäenNeruda kirjoitti:Itse asiassa kalevalamittaisten runojen mukautuvuus, johtuen suomen (murteiden) rakenteesta, mahdollistaa tapahtumien tarkemman ja vivahteikkaamman kuvauksen, joten sikäli tietysti voisi väittää kalevalamittaisten runojen olevan yhtä hyvin soveltuvia tapahtumien tarkkoihinkin kuvauksiin, kuin suorasanaisen proosan.

Esimerkiksi Tuomas Heikkilän Pyhän Henrikin historiallisuutta kriittisesti käsitellyt tutkimus on onnistuttu lähes vaikenemaan kuoliaaksi siten, ettei se ole vieläkään laajalti suuren yleisön tiedossa.

Tässä voi tietysti argumentoida, ettei ole mitään uuttakaan tarjota tilalle todisteiden puuttuessa. Mutta onko silti hyväksyttävää toistella sitä vanhaa käsitystä, joka lepää ihan yhtä heikolla pohjalla?

Sami Raninen kirjoitti:Ainakaan kristillistymiskehityksen karkeassa aikataulussa ei näytä olevan suurta korjaamisen tarvetta. Sitä asiaa koskevat teoriat ovat jo pitkään pohjautuneet pääasiassa arkeologiseen aineistoon. Kuten tietänet, Suomen alueen varhaisin tunnettu kirkko löytyi viime kesänä, ja se ajoittuu oikeaan aikaan ja sijaitsee oikeassa paikassa.

Kinaporin kalifi kirjoitti:On silti mielenkiintoista että varhaisin kristinuskon leviämiseen liittyvä sanasto on lainattu muinaisvenäjästä, kuten pappi, pakana ja riähkä ja nämä sanat ovat levinneet myös länsimurteisiin. Viittaatko siihen että mainitsemasi kirkko oli ortodoksikirkko?

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Sami Raninen kirjoitti:Ainakaan kristillistymiskehityksen karkeassa aikataulussa ei näytä olevan suurta korjaamisen tarvetta. Sitä asiaa koskevat teoriat ovat jo pitkään pohjautuneet pääasiassa arkeologiseen aineistoon. Kuten tietänet, Suomen alueen varhaisin tunnettu kirkko löytyi viime kesänä, ja se ajoittuu oikeaan aikaan ja sijaitsee oikeassa paikassa.

On silti mielenkiintoista että varhaisin kristinuskon leviämiseen liittyvä sanasto on lainattu muinaisvenäjästä, kuten pappi, pakana ja riähkä ja nämä sanat ovat levinneet myös länsimurteisiin. Viittaatko siihen että mainitsemasi kirkko oli ortodoksikirkko?

Kalevanserkku kirjoitti:

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Sami Raninen kirjoitti:Ainakaan kristillistymiskehityksen karkeassa aikataulussa ei näytä olevan suurta korjaamisen tarvetta. Sitä asiaa koskevat teoriat ovat jo pitkään pohjautuneet pääasiassa arkeologiseen aineistoon. Kuten tietänet, Suomen alueen varhaisin tunnettu kirkko löytyi viime kesänä, ja se ajoittuu oikeaan aikaan ja sijaitsee oikeassa paikassa.

On silti mielenkiintoista että varhaisin kristinuskon leviämiseen liittyvä sanasto on lainattu muinaisvenäjästä, kuten pappi, pakana ja riähkä ja nämä sanat ovat levinneet myös länsimurteisiin. Viittaatko siihen että mainitsemasi kirkko oli ortodoksikirkko?

Vielä voisi mainita sanan inhiminen, jota ei ole (Esko Koivusalon mukaan) tavattu suomalaisissa murteissa, mutta kylläkin Agricolan teksteissä. Inhiminen oli käytössä inkeroisessa. Tuliko tämä sana Venäjältä inkeroista äidinkielenään puhuneiden lähetyssaarnaajien mukana?

Kalevanserkku kirjoitti:Vielä voisi mainita sanan inhiminen, jota ei ole (Esko Koivusalon mukaan) tavattu suomalaisissa murteissa, mutta kylläkin Agricolan teksteissä. Inhiminen oli käytössä inkeroisessa. Tuliko tämä sana Venäjältä inkeroista äidinkielenään puhuneiden lähetyssaarnaajien mukana?

Jakomäen Neruda kirjoitti:Kaikki tutkijat ovat myös ihmisiä, ja olen huomannut, että suurin osa ihmisistä ei ole kovin hyviä kyseenalaistamaan paradigmoja, mukaan lukien tutkijat. Tällaisessa ilmapiirissä asioiden kyseenalaistajat saavat usein hyytävän vastaanoton, vaikka he olisivat tehneet perusteellisempaa työtä kuin aiemmat tutkijat. Vanhoista ajatusmalleista ja niiden varaan rakennetuista urista on vain niin tuskallista ihmismielen luopua. Esimerkiksi Tuomas Heikkilän Pyhän Henrikin historiallisuutta kriittisesti käsitellyt tutkimus on onnistuttu lähes vaikenemaan kuoliaaksi siten, ettei se ole vieläkään laajalti suuren yleisön tiedossa.

Jaska kirjoitti:

Kalevanserkku kirjoitti:Vielä voisi mainita sanan inhiminen, jota ei ole (Esko Koivusalon mukaan) tavattu suomalaisissa murteissa, mutta kylläkin Agricolan teksteissä. Inhiminen oli käytössä inkeroisessa. Tuliko tämä sana Venäjältä inkeroista äidinkielenään puhuneiden lähetyssaarnaajien mukana?

Inhiminen on lyhentynyt murteissamme asuun ihminen. Agricolan kieli oli 500 vuotta vanhempaa, ja siinä oli paljon sellaisia piirteitä kielen eri tasoilla, jotka ovat sittemmin kadonneet, kuluneet tai muuttuneet. Eikä kai tuo inhiminen-sana ole tänne tullut Venäjältä, jos sanaa ei kerran täällä tavata? .

Inhiminen

aikalainen kirjoitti:

Inhiminen

Tuosta lähtömuodosta tehty johdos on yhä käytössä: inhimillinen.

Kalevanserkku kirjoitti:

Jaska kirjoitti:

Kalevanserkku kirjoitti:Vielä voisi mainita sanan inhiminen, jota ei ole (Esko Koivusalon mukaan) tavattu suomalaisissa murteissa, mutta kylläkin Agricolan teksteissä. Inhiminen oli käytössä inkeroisessa. Tuliko tämä sana Venäjältä inkeroista äidinkielenään puhuneiden lähetyssaarnaajien mukana?

Inhiminen on lyhentynyt murteissamme asuun ihminen. Agricolan kieli oli 500 vuotta vanhempaa, ja siinä oli paljon sellaisia piirteitä kielen eri tasoilla, jotka ovat sittemmin kadonneet, kuluneet tai muuttuneet. Eikä kai tuo inhiminen-sana ole tänne tullut Venäjältä, jos sanaa ei kerran täällä tavata? .

Pidän siis mahdollisena että inkeroista puhuvia on ollut niiden joukossa, jotka nykyisen Venäjän alueelta käsin levittivät kristinuskoa nykyisin Suomeksi nimittämällemme alueelle. Inhiminen on tullut uskonnolliseen kielenkäyttöön joko heidän mukanaan (kuten muistaakseni Esko Koivusalo on esittänyt) tai sitten sana on ollut vielä Agricolan aikana käytössä Viipurin lähialueilla, mutta on myöhemmin sieltä kadonnut. Savolaisethan käyttävät muotoa immeinen, jossain Kymijoen varressa olen kuullut sanottavan ihmiin.

Miekkamiehen löytöpaikka paljastui englantilaisten laitteilla muinaiseksi hautausmaaksi

Janakkalan Hyvikkälän savisella pellolla on ollut muinainen kalmisto. Museovirasto kävi kahdessa päivässä läpi parin hehtaarin alueen yhdessä englantilaisen Yorkin yliopiston väen kanssa. Ilmeisesti miekkamiehen hautapaikan alueelle on haudattu myös useita naisia eri aikakausina.

Janakkalan miekkamiehestä tähti brittiläiseen dokumenttisarjaan: "Tarina on varmasti tutkimisen arvoinen"

Brittiläinen Yorkin yliopiston arkeologiryhmä ja keskiaikaisia hautalöytöjä tutkiva dokumentin tekijä ovat kartoittaneet alkuviikosta Janakkalan miekkamiehen löytöpaikkaa. Tutkimusten odotetaan tuovan runsaasti uutta tietoa kahden miekan kanssa haudatusta miehestä ja historiallisesta asutuksesta Suomessa. Vuosisatojen jälkeen Janakkalan miekkamies nousee brittidokumenttisarjan tähdeksi.