Sigfrid kirjoitti:Jaska, se ei ole yksioikoista, että tiede menee aina eteenpäin kuin juna.
Niinhän en tietääkseni ole väittänytkään? Kyseessä oli siis oma ohitulkintasi sanomisistani.
Sigfrid kirjoitti:Otetaan esimerkiksi tämä jatkuvuusteoria. Ensin oltiin sitä mieltä ettei Suomessa ole ollut SU-jatkuvuutta, vaan suomalaiset tulivat
romanttisen nationalismin mukaan Volgan mutkasta. Minulla on parikin tällaista ennen viimeistä sotaa kirjoitettua nationalistista teosta kirjahyllyssä. Sitten tuli vaihe, jossa todistettiin tieteellisesti, että suomalaiset ovat aina asuneet täällä, tai hyvin lähellä Itämerta.
Yksi jatkuvuusteorian malli näkee Suomessa kielellis-kulttuurillista jatkuvuutta jääkauden päättymisestä alkaen. Uralilaisten kielten alkukodin sijoitusvaihtoehdoksi on esitetty perinteisen käsityksen tilalle mannerjäätikön reunaa Suomen kaakkois- tai eteläpuolella. Historioitsija Kyösti Julkun mukaan suomalais-ugrilaisten kansojen alkukotia olisi etsittävä indoeurooppalaisten kansojen välittömästä läheisyydestä, koska Volgan mutkan ja Uralin tienoot eivät ole mahdollisia: ne olivat jääkauden jälkeisessä sulamisvaiheessa veden alla. Jotkut tutkijat ovat esittäneet uralilaisten kielten alueen ulottuneen jääkauden loppupuolella Atlantin rannikolta Uralille. Arkeologi Milton Nuñezin mukaan Suomessa ei ole puhuttu mitään muuta kuin uralilaista kieltä ja suomen kieli polveutuu siitä uralilaisesta kantakielestä, jonka puhujat levittäytyivät Suomeen, vetäytyvän mannerjään reunaa seuraten.
http://www02.oph.fi/etalukio/historia/a ... eoria.htmlNo sitten tuli seuraava tieteellisesti todistettu malli, jonka mukaan kielellis-kulttuurista jatkuvuutta ei ole ollut näillä alueilla mannerjäätikön reunassa, lähellä nyky-Suomea, vaan SU-kielet ovat tulleet vaiheittain Siperiasta ja noin 4000 vuotta sitten Itämerelle.
Siis aivan ilmeisesti tutkimus ja tieteellinen todistus ei ole mennyt lineaarisesti, vaan poukkoillen. Miten voit vakuuttaa, että tutkimus etenee nykyisestä lineaarisesti ja minkä näkemyksen pohjalta?
Milloin olen niin väittänyt?
Nämä alkuperäparadigmat eivät kuitenkaan poukkoile
edestakaisin, vaan joka syklissä ollaan opittu aiempien tutkijapolvien virheistä eli ollaan spiraalissa korkeammalla kuin edellisellä kierroksella:
1. Aiemmin samastettiin kansa ja kieli. Siksi kielitieteen senaikaisten tulosten perusteella johdettiin koko Suomen kansa yhtenä pakettina Volgan mutkasta Luvattuun Maahan.
2. Vastavetona edelliselle tajuttiin 1960-luvun lopulta alkaen (Virossa jo 1956 Moora & Ariste), että arkeologisessa aineistossa havaittu jatkuvuus mahdollistaa toisenkinlaiset oletukset. Tässä vaiheessa silti useimmat vielä hahmottivat alkuperän yhtenä könttinä, mutta nyt vain edellisen vaiheen argumentointi käännettiin päälaelleen: nyt alettiin olettaa arkeologian tulosten perusteella, että Suomessa vallitsisi myös kielellinen jatkuvuus.
Maltillinen jatkuvuusteoria pääsi valta-asemaan Tvärminnen monitieteisestä symposiumista (1980) lähtien.
- Plussaa: kielitieteen valta-asema haastettiin, eli muita tieteenaloja nostettiin yhtä tärkeiksi.
- Miinusta: jatkuvuusperusteluja kuviteltiin uskottavaksi menetelmäksi, vaikka jo 1970-luvulla väläytelty jatkuvuus aina mesoliittisiin alkuasuttajiin asti sai - tai sen ainakin olisi pitänyt saada - hälytyskellot soimaan.
3. Samaan aikaan kun maailmalla jo kritisoitiin jatkuvuusperusteluja arkeologienkin piirissä (Mallory 1989), Suomessa alettiin joissain piireissä suuntautua kohti äärijatkuvuusteoriaa: Nuñez 1987, Wiik 1990-luvulta alkaen jne. Tämä äärijatkuvuuskeskustelu ("Suomalaiset olivat Euroopan alkuperäisasuttajia") oli tärkeä lisänaula jatkuvuusperustelujen arkkuun, kun lopulta 2000-luvulla tajuttiin, ettei sellainen menetelmä, jolla voidaan tukea useita keskenään ristiriitaisia näkemyksiä, ole minkään arvoinen.
Samaan aikaan (jo 1990-luvulta alkaen) kielitieteen tulokset ja ajoitukset tarkentuivat, minkä johdosta jatkuvuusteoriat menettivät kaiken tukensa: vielä 80-luvulla oli mahdollista tulkita kielitieteen ajoituksia ainakin maltilliseen jatkuvuusteoriaan sopiviksi.
- Plussaa: jatkuvuusperustelut lensivät romukoppaan täysin epäluotettavana menetelmänä.
- Plussaa: tieteenalojen tuloksia alettiin laajalti vasta nyt ymmärtää autonomisiksi, eli yhden tieteenalan tulosten perusteella ei voi pakottaa toisen tieteenalojen tuloksia tiettyyn suuntaan, kuten aiemmin oli tehty.
- Miinusta: Sen osoittaa seuraava sykli, joka havaitsee nykyisen paradigman heikkoudet ja rakentaa sen vahvuuksien perustalle.
Tässä vielä luettavaa näistä paradigmanmuutoksista:
Aikio ja Aikio 2001: HEIMOVAELLUKSISTA JATKUVUUTEEN - suomalaisen
väestöhistorian tutkimuksen pirstoutuminen
http://www.sarks.fi/mt/pdf/2001_4.pdf Häkkinen 2010: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen (OSA 1)
http://www.sarks.fi/mt/pdf/2010_1.pdf (s. 19)
Tirkkonen 2012: "Lopullinen totuus pohjoiseurooppalaisten alkuperästä"? Kalevi Wiik vallankumouksellisen paradigman edustajana juuret-kiistassa
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn ... ex_en.html