Kaisa Nurhonen kirjoitti:Luin Tiede-lehdestä, että ihminen alkoi jääkauden jälkeen 12 000 vuotta sitten kasvattaa ja jalostaa heinäkasveja viljaksi. Eläimillä on säilynyt askorbiinihapon muoto, jota ihminen puolestaa ei voi tuottaa itse. Hiilihydraattien metaboliareitti tarvitsee askorbiinihappoa energian tuottamiseen. Afrikassa lienee ollut C-vitamiinia ravinnossa, entä kun siirryttiin pohjoisemmaksi.
Mielenkiintoinen tieto. Omista esivanhemmistani useimmat lienevät olleet Siperian refugissa. Olen miettinyt miten he elivät. Jääkauden aikanakin selvittiin. Mistä saatiin vitamiinit?
Kalastus taisi olla pääelinkeino. Kerran vuodessa saatiin mammuttia, jos pyynti onnistui. Eikös maksassa ole C-vitamiinia?
Kai he pyydystivät pienriistaakin, lähinnä ansoilla. Hiiret ja rotat taisivat tulla ihmisten seuralaisiksi vasta viljanviljelyn yleistyttyä. Rotan liha on tietääkseni erittäin C-vitamiinirikasta, mutta miten muut? Entä linnut? Onko lintujen munissa C-vitamiinia lainkaan?
Jäätiköitymisen reunoilla jää suli kesäksi ja sulien vesien rannoilla selvisivät marjakasvit hyvin. Marjoja syötiin, kerättiin varastoon, säilöttiin.
Miten säilöminen tapahtui? Kesäauringossa tietysti voi kuivattaa. Tuttavani käyttävät mökillään Suomussalmella samanlaista "jääkaappia" kuin kivikauden ihmiset: asumuksen alla olevaa maakuoppaa. Hyvin marjat säilyvät survottuina. Niissä oli "parantavaa taikaa", vitamiineja. Samanlaista "taikaa" on puiden ja pensaiden silmuissa. Pensaita siellä ainakin kasvoi.
Eivät eskimotkaan ole pelkällä kalalla ja hylkeellä eläneet. Hekin tunsivat marjastamisen ja ravinnoksi kelpaavat luonnonkasvit. Nykyaikana heille tosin on käynyt samalla tavalla kuin suomalaisille: ei enää marjasteta vaan haetaan kaupasta herkut ja lihotaan.
Myös hapattaminen on ikivanhoja säilömiskeinoja. Hapankala vaatii tosin nenän totuttamista. Suolaa ei kaikkialla ollut ja missä oli, se oli kallista kuin kulta.
Myös monien kasvien juurista sai syötävää. Kai niissäkin oli C-vitamiinia?