Vaikeita juttuja suomen kielessä

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

Vaikeita juttuja suomen kielessä

ViestiKirjoittaja Jaska » 28 Helmi 2024 08:17

Ajattelin avata ketjun tähän liittyville havainnoille. Me äidinkieliset suomen puhujathan emme useinkaan edes tiedosta, mikä kielessä voi olla hankalaa vieraskielisille, koska meille kaikki on helppoa.

Suomi luokitellaan yleisesti agglutinatiiviseksi kieleksi, eli kieliopilliset ainekset tyypillisesti lisätään sanavartalon perään ilman kummoisiakaan muutoksia. Viro puolestaan on kehittynyt jo selvästi flekteeraavammaksi eli fleksiokielen suuntaan. Tämä tarkoittaa, että sanavartalon äänteissä tapahtuu muutoksia. Esimerkiksi 'huone' : 'huoneen' taipuu virossa tuba : toa.

Suomessakin nähdään kyllä ns. morfofonologista vaihtelua eli muutoksia sanavartalon äänteissä eri taivutusmuodoissa. Otetaan esimerkiksi suomen s-loppuiset sanat. Niille keksin ainakin seuraavia erilaisia taivutusvaihtoehtoja (nominatiivi : genetiivi):

1. ilves : ilveksen, rosvous : rosvouksen
2. kirves : kirve(h)en
3. rakkaus : rakkauden
4. kolmas : kolmannen

Ensimmäisen tyypin taivutus johtunee siitä, ettei kieli hyväksy sananloppuisia konsonanttiyhtymiä. Esimerkiksi liivissä tämäntyyppisissä sanoissa voi näkyä nominatiivissakin sananloppuinen konsonanttiyhtymä.

Kolme muuta tyyppiä johtuvat astevaihtelusta. Suffiksaalisen astevaihtelun on oletettu vaikuttaneen myös kantasuomen *s:ään, joka olisi heikentynyt toisen tavun jälkeen soinnilliseksi *z:ksi, joka sitten kehittyi edelleen h:ksi. (Tämä on siis eriehtoinen muutos kuin radikaalinen eli sanavartaloon liittyvä astevaihtelu, joka tapahtuu ensimmäisen ja toisen tavun rajalla.) Tämä selittää kokonaan kakkostyypin.

Kolmos- ja nelostyypit palautuvat alkuaan *ti-loppuisiin nominatiiveihin: *kolmanti : *kolmanten : *kolmantena. Nominatiivissa on tapahtunut muutos *ti > *ci, edelleen > *si ja vielä loppuheitto eli loppuvokaalin kato, minkä jälkeen sananloppuinen *ns-yhtymä on yksinkertaistunut s:ksi. Astevaihtelu ja assimilaatio puolestaan ovat vastuussa siitä, että genetiivissä tapahtui muutosketju *kolmanten > *kolmanden > kolmannen. Rakkaus-sanassa lopputulos on aivan erilainen (d vs. nn), vaikka sama astevaihtelu samanlaisesta lopusta senkin tuotti: *-ti : *-ten > *-ci : *-den > *si : *-den > *-s : *-den.

Mitenpä tällaisia sitten yrittäisi opettaa vieraskielisille? En todellakaan tiedä. Ehkä tieto lisää tuskaa ja pitäisi vain yrittää oppia ulkoa, mitkä sanat kuuluvat mihinkin taivutustyyppiin. Itse koen että taustaselitys auttaa hahmottamaan asiaa, mutta tiedän myös, että se edellyttänee aika paljon pohjatietoja kielihistoriasta, ennen kuin se auttaa.

P.S. Jätin käsittelemättä aivan nuoret lainasanat kuten fitness. Sitä näkyy taivutettavan joko fitnessin tai jopa fitneksen, jälkimmäinen edustaisi mallin perusteella vanhempaan taivutustyyppiin sopeuttamista.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 11043
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Vaikeita juttuja suomen kielessä

ViestiKirjoittaja Palokärki » 28 Helmi 2024 12:00

Opiskelin aikoinaan yliopistossa käännöstieteitä ja suomen opinnot kuuluivat kuvaan myös. En koskaan valmistunut ammattiin, mutta jonkinlainen kiinnostus kieliin jäi muistoksi. Niinpä sitten satunnaisesti lueskelen esimerkiksi tällaista sivustoa: https://uusikielemme.fi/

Sivustolla eri tasoilla olevat suomen opiskelijat keskustelevat suomen kielestä ja sen eri osa-alueista.

Sitten välillä aivot pullauttavat esimerkiksi seuraavanlaisen idean: jos kokeilla lyhenee muotoon koklata ja vakoilla muotoon vaklata niin kuitenkaan meillä ei ole käytössä verbi- paria rukoilla -- ruklata. No, ehkä sellaista ei voi ollakaan, koska koklata ja vaklata kuulostavat leikillisiltä ja varsinkin koklata kuulostaa paremminkin testailulta mikä ei oikein sovi rukoiluun. Rukoillaan ja uskotaan oikeasti eikä vain testailla, johan siitä luojakin hermostuu PDT_Armataz_01_14

Mutta tuolla sivustolla ja miksei YouTuben suomi-videoilla suomen kielen objektin kanssa pärjääminen vaikuttaa olevan monille se äärimmäinen koetinkivi.
Palokärki
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 78
Liittynyt: 28 Syys 2021 18:33

Re: Vaikeita juttuja suomen kielessä

ViestiKirjoittaja Jaska » 28 Helmi 2024 15:32

Palokärki kirjoitti:Opiskelin aikoinaan yliopistossa käännöstieteitä ja suomen opinnot kuuluivat kuvaan myös. En koskaan valmistunut ammattiin, mutta jonkinlainen kiinnostus kieliin jäi muistoksi. Niinpä sitten satunnaisesti lueskelen esimerkiksi tällaista sivustoa: https://uusikielemme.fi/

Sivustolla eri tasoilla olevat suomen opiskelijat keskustelevat suomen kielestä ja sen eri osa-alueista.

Kappas, pitääpä tutustua.

Palokärki kirjoitti:Sitten välillä aivot pullauttavat esimerkiksi seuraavanlaisen idean: jos kokeilla lyhenee muotoon koklata ja vakoilla muotoon vaklata niin kuitenkaan meillä ei ole käytössä verbi- paria rukoilla -- ruklata. No, ehkä sellaista ei voi ollakaan, koska koklata ja vaklata kuulostavat leikillisiltä ja varsinkin koklata kuulostaa paremminkin testailulta mikä ei oikein sovi rukoiluun. Rukoillaan ja uskotaan oikeasti eikä vain testailla, johan siitä luojakin hermostuu PDT_Armataz_01_14

Erikoinen sisäheittoilmiö kieltämättä.

Palokärki kirjoitti:Mutta tuolla sivustolla ja miksei YouTuben suomi-videoilla suomen kielen objektin kanssa pärjääminen vaikuttaa olevan monille se äärimmäinen koetinkivi.

No se kyllä onkin haastavaa, kun niin monenlaiset asiat vaikuttavat esim. siihen, milloin käytetään partitiivia: kielteisyys, määrän epämääräisyys, jaollisuus jne.
https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1234
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 11043
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Vaikeita juttuja suomen kielessä

ViestiKirjoittaja rcislandlake » 29 Helmi 2024 14:32

Jaska kirjoitti:Ajattelin avata ketjun tähän liittyville havainnoille. Me äidinkieliset suomen puhujathan emme useinkaan edes tiedosta, mikä kielessä voi olla hankalaa vieraskielisille, koska meille kaikki on helppoa.

Suomi luokitellaan yleisesti agglutinatiiviseksi kieleksi, eli kieliopilliset ainekset tyypillisesti lisätään sanavartalon perään ilman kummoisiakaan muutoksia. Viro puolestaan on kehittynyt jo selvästi flekteeraavammaksi eli fleksiokielen suuntaan. Tämä tarkoittaa, että sanavartalon äänteissä tapahtuu muutoksia. Esimerkiksi 'huone' : 'huoneen' taipuu virossa tuba : toa.

Suomessakin nähdään kyllä ns. morfofonologista vaihtelua eli muutoksia sanavartalon äänteissä eri taivutusmuodoissa. Otetaan esimerkiksi suomen s-loppuiset sanat. Niille keksin ainakin seuraavia erilaisia taivutusvaihtoehtoja (nominatiivi : genetiivi):

1. ilves : ilveksen, rosvous : rosvouksen
2. kirves : kirve(h)en
3. rakkaus : rakkauden
4. kolmas : kolmannen

Ensimmäisen tyypin taivutus johtunee siitä, ettei kieli hyväksy sananloppuisia konsonanttiyhtymiä. Esimerkiksi liivissä tämäntyyppisissä sanoissa voi näkyä nominatiivissakin sananloppuinen konsonanttiyhtymä.

Kolme muuta tyyppiä johtuvat astevaihtelusta. Suffiksaalisen astevaihtelun on oletettu vaikuttaneen myös kantasuomen *s:ään, joka olisi heikentynyt toisen tavun jälkeen soinnilliseksi *z:ksi, joka sitten kehittyi edelleen h:ksi. (Tämä on siis eriehtoinen muutos kuin radikaalinen eli sanavartaloon liittyvä astevaihtelu, joka tapahtuu ensimmäisen ja toisen tavun rajalla.) Tämä selittää kokonaan kakkostyypin.

Kolmos- ja nelostyypit palautuvat alkuaan *ti-loppuisiin nominatiiveihin: *kolmanti : *kolmanten : *kolmantena. Nominatiivissa on tapahtunut muutos *ti > *ci, edelleen > *si ja vielä loppuheitto eli loppuvokaalin kato, minkä jälkeen sananloppuinen *ns-yhtymä on yksinkertaistunut s:ksi. Astevaihtelu ja assimilaatio puolestaan ovat vastuussa siitä, että genetiivissä tapahtui muutosketju *kolmanten > *kolmanden > kolmannen. Rakkaus-sanassa lopputulos on aivan erilainen (d vs. nn), vaikka sama astevaihtelu samanlaisesta lopusta senkin tuotti: *-ti : *-ten > *-ci : *-den > *si : *-den > *-s : *-den.

Mitenpä tällaisia sitten yrittäisi opettaa vieraskielisille? En todellakaan tiedä. Ehkä tieto lisää tuskaa ja pitäisi vain yrittää oppia ulkoa, mitkä sanat kuuluvat mihinkin taivutustyyppiin. Itse koen että taustaselitys auttaa hahmottamaan asiaa, mutta tiedän myös, että se edellyttänee aika paljon pohjatietoja kielihistoriasta, ennen kuin se auttaa.

P.S. Jätin käsittelemättä aivan nuoret lainasanat kuten fitness. Sitä näkyy taivutettavan joko fitnessin tai jopa fitneksen, jälkimmäinen edustaisi mallin perusteella vanhempaan taivutustyyppiin sopeuttamista.

Tarkoitatko että tuo viron tupa - tuvan eli tuba - toan jättää loppuäänteen pois ?
FTDNA FF 100 % Suomi. Ydna N-FT35588 (N-Z5893->N-Y17798->N-Y17799->N-Y20916->N-Y109798/N-BY58264->N-FTE1606->N-FT35588). Mtdna H1N4
rcislandlake
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 661
Liittynyt: 08 Heinä 2012 15:56

Re: Vaikeita juttuja suomen kielessä

ViestiKirjoittaja Jaska » 29 Helmi 2024 14:39

rcislandlake kirjoitti:Tarkoitatko että tuo viron tupa - tuvan eli tuba - toan jättää loppuäänteen pois ?

Joo, genetiivin -n on kadonnut, joten sijamuoto näkyy vain sanavartalon äänteiden muutoksista.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 11043
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02


Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa

cron