https://www.fon.hum.uva.nl/praat/
Ensin latasin puhelimeeni Smart Recorder -sovelluksen. Se tallentaa ääntä korkealaatuisesti WAV-tiedostoksi, joka kelpaa monissa ohjelmissa. Äänitetyn tiedoston voi suoraan tuossa sovelluksessa lähettää itselleen sähköpostiin Share-toiminnolla. Sähköpostista WAV-tiedoston voi ladata tietokoneelle ja sitten avata Praatissa.
Praatissa saa näkyviin äänitiedoston taajuusspektrin ja formantit. Säädin niin, että se näyttää 3 formanttia, ylärajana 3300 hertsiä (joidenkin vokaalien kohdalla ylärajaa piti vähän nostaa, että kolmas formantti tulee kunnolla näkyviin, mutta sitten saattavat alemmat formantit vähän suttaantua).
Etenkin harvinaisemmista vokaaleista on vaikea löytää foneettisia tutkimuksia, kun taas yleisimmistä vokaaleista niitä löytyy pilvin pimein. Siksi koeäänsin itse pitkäkestoisesti ja pontevasti erilaisia vokaaleja: suomen vokaalit i, e, ä, y, ö, u, o, a sekä lisäksi å (a:sta o:ta kohti, pyöreä väljähkö vokaali), ȧ (a:n ja ä:n välissä, tosin avoimempi ja illabiaalisempi kuten unkarin á) ja i̮, e̮, a̮ (illabiaalisia takavokaaleja, eli huulet laveina kuten i:ssä ja e:ssä mutta kieli takana kuten u:ssa ja o:ssa).
Näitä viimeisiä löytyy uralilaista kielistä, esimerkiksi virosta (õ = e̮) ja koltansaamesta (õ = e̮; â = a̮). Niiden ääntämistä eli kielen siirtämistä eteen ja taakse voi treenata kokeilemalla ensin siirtyilyä ö:n ja o:n välillä (ö:ssä kielen kärki tulee hyvin lähelle alahampaiden juurta); sitten kun huulet avaa pyöreästä asennosta laveiksi, sama kielensiirto tuottaa e:stä e̮:n.
Praatista otin kaikille vokaaleille kolmen ensimmäisen formantin F1, F2 ja F3 taajuudet eli hertsiluvut; tämän enempää ei tarvita vokaalien erottamiseen. Tein Word-dokumentissa kaksi pistekaaviota: ensimmäisessä x-akselilla F2 ja y-akselilla F1, toisessa x-akselilla F3 ja y-akselilla F1. Otin kuvaajista kuvakaappaukset ja vein ne Paint-ohjelmaan, missä kiersin ne 180 astetta, jolloin akselien origo tulee oikeaan yläkulmaan. Tässä asennossa vokaalit asettuvat perinteiseen asetelmaan: ylhäällä ovat suppeat vokaalit ja alhaalla väljät, ja vasemmalla ovat etuvokaalit ja oikealla takavokaalit. (Taajuusluvut ja vokaalimerkit lisäsin kuvaan.)
https://www.alkuperasivusto.fi/Vokaalit_omat.jpg
Kahdella ensimmäisellä formantilla on havaittu selvä yhteys artikulatorisiin tekijöihin: F1 kasvaa suppeista väljiin vokaaleihin (ääripäinä suomen vokaaleista i ja ä), ja F2 kasvaa takaisista etisiin vokaaleihin (ääripäinä u ja i). F1:n osalta ä on väljin suomen kielen vokaaliäänteistä, mutta a:n ja ä:n väliin ääntämäni ȧ on näitä kumpaakin väljempi.
F2:n osalta takavokaalit jakautuvat kahteen ryhmään: labiaaliryhmässä F2:n arvo pienenee väljästä suppeaan mentäessä (a --> å --> o --> u), kun taas illabiaaliryhmässä F2:n arvo suurenee väljästä suppeaan mentäessä (a̮ --> e̮ --> i̮). Etuvokaaleissa F2 suurenee väljästä suppeaan mentäessä niin illabiaalisilla kuin labiaalisillakin vokaaleilla.
Sen sijaan kolmannella formantilla ei ole näin selkeää yhteyttä artikulaatiotekijöihin. Suomen a ja ä ovat artikulatorisesti käytännössä semilabiaalisia vokaaleja eli laveiden ja pyöreiden vokaalien välissä (ä neutraalista vähän lavean suuntaan); F3:n osalta ne sijoittuvatkin keskelle. Samoin pyöreät vokaalit sijoittuvat F3-arvoiltaan matalaan päähän. Tässä mielessä F3 heijastaa artikulatorista tekijää labiaalisuus, joskaan ei täysin yksiselitteisesti.
Nimittäin illabiaalivokaalit eivät sijoitu välttämättä F3-arvoiltaan korkeaan päähän. Illabiaalisilla takavokaaleilla F3 pienenee jyrkästi väljästä suppeaan mentäessä (a̮ --> e̮ --> i̮), mutta illabiaalisilla etuvokaaleilla F3 suurenee loivasti väljästä suppeaan mentäessä (ȧ --> ä --> e --> i). Tästä seuraa, että väljien illabiaalivokaalien sijainnit ovat F3:n osalta päinvastaiset kuin saman artikulatorisen ryhmän ei-väljien vokaalien sijainnit. Etisistä illabiaalivokaaleista väljin ja takaisista illabiaalivokaaleista suppeimmat sijoittuvat siis F3:n matalaan päähän yhdessä labiaalivokaalien kanssa.
