Muinainen Suomi

Erittäin mielenkiintoinen artikkeli André Nikulinilta:
https://www.academia.edu/7852943/Permil ... n_joukossa

Hän esittää seikkoja, jotka yhdistävät uralilaisen kielikunnan marilaista ja permiläistä haaraa.

Mielenkiintoista pohdintaa. Tämä ideahan on periaatteessa ollut ilmassa siitä lähtien kun vanhasta "volgalaiskielten" ryhmästä luovuttiin…

Denasalisaatio marilais-permiläisenä uudennoksena ei ainakaan kyllä vakuuta. Marissahan *ŋk on tältä kehitykseltä säästynyt. Se vaikuttaa siis nimenomaan areaaliselta muutokselta joka koski täydessä vahvuudessa permiä ja unkaria, osin myös maria (ja näiden lisäksi muistaakseni myös etelämpänä osseettia). Samoin monet sanaston uudennokset todennäköisesti ovat levinneet vasta murteutumisen jälkeen: tämänlaiset innovaatiot eivät yleensä ole "pistemäisiä" enkä menisi luottamaan niihin ensinkään.

*e:n labialisaatio voinee tulla kyseeseen, mutta tässäkin mari eroaa permin linjasta siinä, että löytyy myös *i:n labialisaatiota: nimi ~ *lü̆m, pii "hammas" ~ *pü, hihna ~ *šü̆štə…

Eräs minusta melko hyvä yhteinen uudennos näyttää sen sijaan tästä jääneen pois: konsonanttiyhtymien morfofonologinen vaihtelu yksittäiskonsonanttien kanssa. Sekä marissa että permissä tietyt konsonanttiyhtymät sananloppuiseen asemaan (nominatiivi, yksikön 2. persoonan imperatiivi) joutuessaan lyhenevät yksittäiskonsonanteiksi. Esim.
niittymari lekt-aš "lähteä" : lek! "lähde!" ~ udmurtti lykt-yny : lyk!
niittymari mušk-aš "pestä" : muš! "pese!" ~ udmurtti musk-len "maksan" : mus "maksa"
Vaihtelu vaikuttaa molemmissa kieliryhmissä lähinnä reliktiltä, joten se voi olla jo vanhakin kehitys.

Joitain samanlaisia ilmiöitä toki esiintyy myös itämerensuomessa, mutta näissä kyse on ihan eri yhtymistä, ja lisäksi yleensä heittyy yhtymän ensimmäinen eikä toinen jäsen (esim. juokse- : juos-ta).

Pystynen kirjoitti:Mielenkiintoista pohdintaa. Tämä ideahan on periaatteessa ollut ilmassa siitä lähtien kun vanhasta "volgalaiskielten" ryhmästä luovuttiin…

Denasalisaatio marilais-permiläisenä uudennoksena ei ainakaan kyllä vakuuta. Marissahan *ŋk on tältä kehitykseltä säästynyt. Se vaikuttaa siis nimenomaan areaaliselta muutokselta joka koski täydessä vahvuudessa permiä ja unkaria, osin myös maria (ja näiden lisäksi muistaakseni myös etelämpänä osseettia). Samoin monet sanaston uudennokset todennäköisesti ovat levinneet vasta murteutumisen jälkeen: tämänlaiset innovaatiot eivät yleensä ole "pistemäisiä" enkä menisi luottamaan niihin ensinkään.

*e:n labialisaatio voinee tulla kyseeseen, mutta tässäkin mari eroaa permin linjasta siinä, että löytyy myös *i:n labialisaatiota: nimi ~ *lü̆m, pii "hammas" ~ *pü, hihna ~ *šü̆štə…

Hyviä kommentteja. Joo, eivät nämä vielä riitä todistamaan yhteistä välikantakieltä, mutta hyvä nähdä, että yhteisiä uudennoksia etsitään ja havaitaan.

Pystynen kirjoitti:Eräs minusta melko hyvä yhteinen uudennos näyttää sen sijaan tästä jääneen pois: konsonanttiyhtymien morfofonologinen vaihtelu yksittäiskonsonanttien kanssa. Sekä marissa että permissä tietyt konsonanttiyhtymät sananloppuiseen asemaan (nominatiivi, yksikön 2. persoonan imperatiivi) joutuessaan lyhenevät yksittäiskonsonanteiksi. Esim.
niittymari lekt-aš "lähteä" : lek! "lähde!" ~ udmurtti lykt-yny : lyk!
niittymari mušk-aš "pestä" : muš! "pese!" ~ udmurtti musk-len "maksan" : mus "maksa"
Vaihtelu vaikuttaa molemmissa kieliryhmissä lähinnä reliktiltä, joten se voi olla jo vanhakin kehitys.

Joitain samanlaisia ilmiöitä toki esiintyy myös itämerensuomessa, mutta näissä kyse on ihan eri yhtymistä, ja lisäksi yleensä heittyy yhtymän ensimmäinen eikä toinen jäsen (esim. juokse- : juos-ta).

Paremmin tätä kai vastaisi itämerensuomessa sananloppuiset yksinkertaistumiset tyyliin:
*kolmantena : *kolmanti > *kolmansi > *kolmans > kolmas

Kaikenlaiset kulumiskehitykset ja assimilaatiot ovat kuitenkin niin tyypillisiä ihmiskielille, että niiden varaan on hankala rakentaa välikantakieliä. Epätyypillinen muutos olisi jo arvokkaampi - esim. itäuralilainen *s > *L > mansi, samojedi *t ui suorastaan tyypillisen kehityksen vastavirtaan.