Pohjustin tätä vähän blogitekstissä:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... nen-suomea---------
Laitan tännekin linkin kirjoitukseeni, jossa esitellään kuluvan vuosituhannen kielitieteellisiä tuloksia Suomen muinaiskielistä. Kadonneiden muinaiskielten selvittelyssä ollaan vielä aika alussa, mutta jonkinlaista erottelua sekä karkeita arvioita ajasta ja paikasta voidaan antaa: Kielet Suomessa kautta aikain. (Mukana paljon karttoja.)
Ihmisille voi olla avartavaa tietää, että suomen kieli on vain yksi lukuisista kielistä, joita tänne on runsaan 10 000 vuoden aikana päätynyt - ja myöhemmin vuorostaan vetäytynyt uusien leviämiskykyisten kielten tieltä. Vetäytyminen tai jopa katoaminen tulee jossain vaiheessa olemaan suomen kielenkin kohtalo, mutta on mahdotonta sanoa, tapahtuuko se satojen vai tuhansien vuosien aikajänteellä.
Suomi ei siis ole mikään suomenkielisten ikivanha perintömaa, jossa kaikki muut kieliryhmät olisivat vain vieraita. Nykyaikaan säilyneet vanhat kielialueet (saamenkielinen, suomenkielinen ja ruotsinkielinen) edustavat vain viimeistä vaihetta alati muuttuneesta esihistoriallisesta kielimosaiikista.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei kielen vaihtuminen alueella tarkoita väestön totaalista vaihtumista. Jonkin verran uusia ihmisiä tietysti aina tarvitaan levittämään tänne uusi kieli, mutta väestöjen sekoittuminen ja siihen liittyvä yleinen kaksikielisyys johtaa jossain vaiheessa helposti siihen, että toinen kieli hylätään turhana - sitä ei enää opeteta lapsille.
Niinpä meissäkin on suurella todennäköisyydellä kaikkien noiden muinaiskielten puhujien geenejä. Modernin genetiikan tuloksia olisikin mielenkiintoista verrata historiallisen kielitieteen tuloksiin, mutta työ on vielä pitkälti tekemättä. Emme tiedä edes sitä, mitkä haploryhmät tai niiden alaryhmät toivat tänne suomen kielen esimuodot (suomihan on kaksijuurinen kieli: länsi- ja itämurteet periytyvät kantasuomen eri murteista).
Jälkiä muinaiskielistä on löydetty paikannimistöstä ja sanastosta. Suomen alueella on puhuttu tällä tietoa ainakin seuraavia muinaiskieliä, vanhimmasta alkaen:
1. Muinaislappi (tuntematon kielikunta)
2. Muinaisjärvimaa (tuntematon kielikunta)
3. Kampakeraamiikkojen kieli (tuntematon kielikunta)
4. Nuorakeraamikkojen kieli (indoeurooppalainen)
5. Tekstiilikeraamikkojen kieli (uralilainen)
6. Skandinaavisen pronssikulttuurin kieli (esi- ja paleogermaani) ja sitä seurannut rautakautinen kieli (kanta- ja luoteisgermaani) (indoeurooppalainen)
7. Saamelainen kieli (uralilainen)
8. Itämerensuomalainen kieli, josta alkoi noin 1500 vuotta sitten kehittyä Lounais-Suomessa muinaislänsisuomi (uralilainen); noin 1000 vuotta sitten Laatokan rannalta levisi muinaiskarjala, joka on kaikkien itämurteidemme kantakieli.
Suomea nuorempia tulokaskieliä en enää käsittele. Tiedetään kuitenkin, että muinaisruotsi levisi manner-Suomeen noin 1100-luvulta alkaen. Täältä puolestaan löytyy esimerkkilause siitä, miten kieli on muuttunut kantauralista välivaiheiden kautta nykysuomeen; ja täältä karttasarja suomen kielen esimuotojen leviämisestä Volgalta Suomeen.
Se, mikä kieli jää voitolle ja syrjäyttää toisen kielen, riippuu sitten ihan muista kuin kielellisistä seikoista: mikä kieli on hohdokas menestyjien ja yläluokan kieli, minkä kielen puhujat ovat teknisesti edistyneitä tai minkä kielen puhujat alistavat toisen kielen puhujat valtansa alle. Siinä tilanteessa ei suinkaan arvioida sitä, mikä kieli olisi helpoin oppia.
Mainittakoon, että toisin kuin aiemmin ajateltiin (jatkuvuusteoriat, jotka on osoitettu menetelmiltään epäluotettaviksi ja lähtökohdiltaan virheellisiksi), näyttää uralilainen kieli levinneen Suomen alueelle vasta indoeurooppalaisen kielen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että uralinkielinen väestö olisi onnistunut levittämään kielensä indoeurooppalaisille nuorakeraamikoille. Esimerkiksi Mikko Heikkilä on väitöskirjassaan ehdottanut syyksi sitä, että pronssimetallurgia omaksuttiin Volgan-Uralin alueella joitain satoja vuosia aikaisemmin kuin Skandinaviassa.
Voi kuitenkin olla, että varhaisimmat indoeurooppalaiset ehtivät sulautua Suomen alueen varhaisempien muinaiskielten puhujiin jo ennen kuin ensimmäiset uralinkieliset saapuivat. Tästä asiasta ei siis ole varmuutta.