Muinainen Suomi

Nykyisen vertailevan kielitieteen ulottuvuus on käytännössä enintään n. 6000 vuotta. Mutta sitä ennenkin oli elämää ja puhetta. Monet suuret ihmismigraatiot tapahtuivat aiemmin jo pian jääkauden jälkeen. Entä oliko meillä yksi, kaksi vai useampia kantakieliä silloin kun lähdimme Afrikasta kansoittamaan muun maailman? Onko meillä mitään mahdollisuutta tietää mitään näistä muinaisista alkukielistä? Loogisesti ajatellen nykyisten kielten täytynee olla näiden jälkeläisiä. En jaksa uskoa, että eri kieliä olisi spontaanisti syntynyt "tyhjästä" viimeisen 100 000 vuoden aikana.

Yksi kiinnostavimmista lukemistani teoksista joka käsittelee kielten syvää muinaisuutta on prof. Johanna Nicholsin teos:

Linguistic Diversity in Space and Time

The comparative method is restricted to shallow time depths and cannot draw inferences from diversity. Nichols proposes means of describing, comparing, and interpreting linguistic diversity, both genetic and structural, and thereby provides the foundations for a theory of diversity based upon population science. Using a database of 174 languages representing the world's linguistic families and surveying a number of structural features and grammatical categories as well as geographical distribution, Nichols establishes the relative frequencies and markedness of grammatical properties, their interaction with each other, their relative diachronic stability, and their correlations with geographical location and type of linguistic area.

Ulfbehrt2 kirjoitti:Nykyisen vertailevan kielitieteen ulottuvuus on käytännössä enintään n. 6000 vuotta. Mutta sitä ennenkin oli elämää ja puhetta.

Näin usein väitetään. Voi kysyä, onko vika datassa vai käytännössä. Uskon itse, että tarpeeksi pätevällä tietämyksellä eri kielenainesten tyypillisistä muutosnopeuksista voi olla mahdollista paikantaa aineksia, joiden kohdalla vertailevan menetelmän ulottuvuus olisi parempi (ehkä vaikka tuplasti?)

Nicholsin teos on tosiaan osa juuri tätä tutkimussuuntaa, ja pitäisikin tosiaan lukea se perusteellisesti. (Kirja on ollut koko syksyn lukujonossa yöpöydälläni.) Se on silti selvästi vasta alkusoittoa, ja aiheesta tullaan myöhemmin varmaan saamaan selville vielä paljonkin kaikenlaista. Muista hyvistä peruskivistä voisi mainita vaikka Juliette Blevinsin evolutionäärisen fonologian teorian, jonka pohjalta voinee jossain vaiheessa olla mahdollista siirtyä sen arvointiin, miten todennäköisiä erinäiset äännesuhteet kahden kielen välillä ovat jo aivan a priori: eli jos meillä on vain yksi esimerkki kolmen kielen välisestä äännesuhteesta /j/ : /s/ : /t/, miten uskottavaa on pitää sitä ei-satunnaisena, ja millaisesta lähtökohdasta se olisi voinut kehittyä?

Ulfbehrt2 kirjoitti:Loogisesti ajatellen nykyisten kielten täytynee olla näiden jälkeläisiä. En jaksa uskoa, että eri kieliä olisi spontaanisti syntynyt "tyhjästä" viimeisen 100 000 vuoden aikana.

Jälkeläisyys on toisaalta lopulta historiallinen eikä suoralla vertailulla todettavissa oleva suhde. Jokaisella ihmisellä on myös esim. monta esivanhempaa, joilta henkilö ei ole perinyt yhden yhtä geeniä. Sama on periaatteessa voinut toistua kielten kehityksessäkin, eli uudissanat ja -kielioppisäännöt ovat pikku hiljaa syrjäyttäneet (tai ajaneet tunnistamattomissa hahmoissa marginaaliin) kaiken sen kielimateriaalin, joka Afrikasta aikanaan lähti esivanhempiemme suissa kävelylle muualle pallolle.

Pystynen kirjoitti:

Ulfbehrt2 kirjoitti:Nykyisen vertailevan kielitieteen ulottuvuus on käytännössä enintään n. 6000 vuotta. Mutta sitä ennenkin oli elämää ja puhetta.

Näin usein väitetään. Voi kysyä, onko vika datassa vai käytännössä. Uskon itse, että tarpeeksi pätevällä tietämyksellä eri kielenainesten tyypillisistä muutosnopeuksista voi olla mahdollista paikantaa aineksia, joiden kohdalla vertailevan menetelmän ulottuvuus olisi parempi (ehkä vaikka tuplasti?)

Juuri näin.
Ilmeisesti on vain sattumaa, että kaikki nykypäivään säilyneet kielikunnat ovat alkaneet levitä laajemmalle vasta alle 6 000 vuotta sitten. Nimittäin "negatiivisesti" ulottuvuus on kai ainakin tuplasyvä: voidaan sanoa, että kun kantauralista nykykieliin on noin 4 000 vuotta ja silti suomen kala-sanan vastine on metsänenetsissä kal'a, niin kielisukulaisuus olisi joidenkin sanojen osalta tunnistettavissa vielä paljon useamman vuosituhannen takaa.

Vajdan Dene-jeniseiläisessä hypoteesissa olisi jo todella suuri aikasyvyys (yli 10 000 vuotta), mutta se alkaakin olla sillä rajalla, voidaanko sitä koskaan todistaa sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään.

Pystynen kirjoitti:

Ulfbehrt2 kirjoitti:Loogisesti ajatellen nykyisten kielten täytynee olla näiden jälkeläisiä. En jaksa uskoa, että eri kieliä olisi spontaanisti syntynyt "tyhjästä" viimeisen 100 000 vuoden aikana.

Jälkeläisyys on toisaalta lopulta historiallinen eikä suoralla vertailulla todettavissa oleva suhde. Jokaisella ihmisellä on myös esim. monta esivanhempaa, joilta henkilö ei ole perinyt yhden yhtä geeniä. Sama on periaatteessa voinut toistua kielten kehityksessäkin, eli uudissanat ja -kielioppisäännöt ovat pikku hiljaa syrjäyttäneet (tai ajaneet tunnistamattomissa hahmoissa marginaaliin) kaiken sen kielimateriaalin, joka Afrikasta aikanaan lähti esivanhempiemme suissa kävelylle muualle pallolle.

Totta. Absoluuttiseen alkuun ei tästä syystä ole mitään mahdollisuuksia päästä, mutta jotkin nykykielikunnat voitaneen ainakin teoreettisesti pystyä palauttamaan yhteiseen kantakieleen.