Muinainen Suomi

Pelastakaa lie-verbi!
http://jaska.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ku ... -lie-verbi

Kannatan ehdottomasti! Sanojen säilyminen lienee täysin meistä itsestämme kiinni.

Fagus kirjoitti:Kannatan ehdottomasti! Sanojen säilyminen lienee täysin meistä itsestämme kiinni.

Useimmat lienisivät täysin samaa mieltä.

Pelastettava on! Kielikorvaani aivan sattui kun entinen duunipomoni käytti yhdistelmää "lienee on" aivan surutta. En koskaan uskaltanut puuttua siihen ilmaisuun, joten korva vaan vinkui....

Ulfbehrt2 kirjoitti:Pelastettava on! Kielikorvaani aivan sattui kun entinen duunipomoni käytti yhdistelmää "lienee on" aivan surutta. En koskaan uskaltanut puuttua siihen ilmaisuun, joten korva vaan vinkui....

Joo, pomoa ei aina kannata oikaista.

Ulfbehrt2 kirjoitti:Kielikorvaani aivan sattui kun entinen duunipomoni käytti yhdistelmää "lienee on" aivan surutta. En koskaan uskaltanut puuttua siihen ilmaisuun, joten korva vaan vinkui....

Aijai. Hyväksyn yhdistelmän lie on ja muunnelmat, ja voisin ymmärtää jopa "lienee olla" (vrt. rakenne "täytyisi olla"), mutta tuo juu kuulostaa ylitaivutetulta.

— Jaskan uudistaivutukseen lisään hieman nominaalimuotoja yms.

Infinitiivit:
liedään "mahdollisesti ollaan"
lieden "mahdollisesti ollen"
liemässä "mahdollisesti olemassa"
lieminen "mahdollisesti oleminen" (valkoviinin loppujen lieminen voi olla keitonlieminen)

Partisiipit:
lienyt "mahdollisesti ollut"
liety "mahdollisesti oltu"
lievä "mahdollisesti oleva" (lievä vaiva on usein tosiaan lievä!)
lietävä "mahdollisesti oltava"

Johdoksia:
lienti "mahdollinen olo"
liejä "hypoteettinen olio"

Minusta lie-verbi sisältää potentiaalisen olla-verbin, jopa silloinkin, kun sanotaan: "Sitä ei liene olemassa." Siksi "lie on" ei kuulosta minusta järkevältä. Perfektissä ja pluskvamperfektissä tarvitaan kuitenkin aikamuodon ilmaisuun olla-verbiä lie-verbin lisäksi.

Mitä tarkoittaa, jos jokin on lienemättä tai ei ole lienemätön? Lienevyys lienee aina kyseenalaista? Lienemisen ilmaisu ei liene tarpeen, jos asia on varma? ->

Schrödingerin kissan elossalienevyys ja -liemättömyys ovat epäselviä, kunnes asia mitataan ja kissan aaltofunktio romahtaa, tuottaen kissalle tilan, jossa lienevyys on mennyttä. Kissa ei ole enää lienemättä elossa, tai liemätön elämisensä suhteen, vaan yksiselitteisesti joko elävä tai kuollut.

Lienevä, lienevämpi, lienevin. Liemätön, liemättömämpi, liemättömin. - Todennäköisyyden (uskottavuuden) ja epätodennäköisyyden (epäuskottavuuden) asteen ilmaisuja. Esimerkiksi: "Käärmeen sammakon syönti on lienevämpää kuin sammakon käärmeen syönti." tai "Lienevin vaihtoehto on hyvin paljon todennäköisempi kuin liemättömin."

Minä olen käyttänyt nykyisin lie-verbiä eniten kohteliaissa oikaisupyynnöissä, esim. "Työohjeessa sanotaan, että... Lienee kuitenkin parempi, että teen..." Kohdehenkilön lienee helpompi myöntyä tuollaiseen ehdotukseen kuin suoremmin ilmaistuun.

Pystynen kirjoitti:— Jaskan uudistaivutukseen lisään hieman nominaalimuotoja yms.

Infinitiivit:
liedään "mahdollisesti ollaan"
lieden "mahdollisesti ollen"
liemässä "mahdollisesti olemassa"
lieminen "mahdollisesti oleminen" (valkoviinin loppujen lieminen voi olla keitonlieminen)

Partisiipit:
lienyt "mahdollisesti ollut"
liety "mahdollisesti oltu"
lievä "mahdollisesti oleva" (lievä vaiva on usein tosiaan lievä!)
lietävä "mahdollisesti oltava"

Johdoksia:
lienti "mahdollinen olo"
liejä "hypoteettinen olio"

Aivan erinomaisia lisiä! Sanakirjassamme todella on liejä-sanan kohdalla kuva Schrödingerin kisusta. Ja ei ole.

Vähän pitää venäyttää mielikuvitusta, mutta esimerkiksi sauna voisi olla "juuri ja juuri lietävä", ennen kuin kuumuus käy sietämättömäksi.

Mikä tärkeintä, tällainen enenevä lieminen kaikkine taivutuksineen tuo runoilijoille kosolti mahdollisuuksia riimittelyyn.

P.S. Vieraskielisiä käy vähän sääliksi...

Eskous kirjoitti:Minusta lie-verbi sisältää potentiaalisen olla-verbin, jopa silloinkin, kun sanotaan: "Sitä ei liene olemassa." Siksi "lie on" ei kuulosta minusta järkevältä.

Niin sisältää; tosin länsisuomalaisraukoille potentiaali on usein kaikkineenkin vieras.

Kun liene-vartalon -ne on potentiaalin modustunnus, niin sehän tekisi lie-verbistä itse asiassa olla-verbin synonyymin eli samanmerkityksisen sanan. Saamessahan lie-verbi on syrjäyttänytkin olla-verbin kokonaan. Kuitenkaan tähän saakka lie-vartalo ei ole suomessa esiintynyt irrallaan, ilman potentiaalin tunnusta. Siksi on tulkinnanvaraista, voiko pelkkää lie-vartaloa ilman potentiaalin tunnusta käyttää potentiaalisessa merkityksessä, kuten Pystysen esimerkeissä. Minun kielitajuni sanoo 50-60 eli siinä ja siinä.

Eskous kirjoitti:Lienevä, lienevämpi, lienevin. Liemätön, liemättömämpi, liemättömin. - Todennäköisyyden (uskottavuuden) ja epätodennäköisyyden (epäuskottavuuden) asteen ilmaisuja. Esimerkiksi: "Käärmeen sammakon syönti on lienevämpää kuin sammakon käärmeen syönti." tai "Lienevin vaihtoehto on hyvin paljon todennäköisempi kuin liemättömin."

Loistava laajennus! Pitäisikö johdonmukaisuuden nimissä käyttää potentiaalia myös "lienemätön"-sanassa?
Tämä liittyy siihen keskusteluun, mitä semanttista kuormaa kantaa pelkkä lie-vartalo suhteessa kiistatta potentiaaliseen liene-vartaloon. Onko ensimmäinen vain olemista/tulemista, vai puolipotentiaalista olemista?

Jaska kirjoitti:Vähän pitää venäyttää mielikuvitusta, mutta esimerkiksi sauna voisi olla "juuri ja juuri lietävä", ennen kuin kuumuus käy sietämättömäksi.

Ehkä tyypillisempi käyttötapa: "Minun on lietävä ensi maanantaina Keravalla palaverissa asiakkaan kanssa, jos päättävät lähettää tilauksen."

"Joo, Mirja on meidän ainoa webmasterina joskus lienyt, kysy siltä"

"Viikonloppua vietän saunassa lieden"

"heiiii jope me liedään herttoniemelässä jatkoilla, hyvääää uutta vuottaah!!"

"Jääkäri Möttönen, hätistäkää nyt se teltan katolla lievä orava hevonkuuseen, täällä yritetään nukkua"

Pystynen kirjoitti:"heiiii jope me liedään herttoniemelässä jatkoilla, hyvääää uutta vuottaah!!"

Tämän täytyy olla elävästä elämästä!
Kiitti näistä, Jope.

Lie lienee vain yksi esimerkki kielen köyhtymisestä. Sanojen ja ilmaisujen eri vivahteiden tunnistamisessa on valtava kuilu sukupolvien välillä. Kolmikymppisille ja sitä nuoremmille nuorukainen on nuori ihminen, venakko on venäläinen nainen tai mies, pirssi on auto ym. Tuleeko meistä kaikista puolikielisiä finglishin puhujia? Kuulostan kalkkikselta, mutta syy lienee televisiossa ja tietokoneessa. Ennen television ja interaktiivisemmat multimediahärvelit korvasi tarinointi. Omassa lapsuudessani mummolassa vietetyt kesät olivat varsinaisia "kielikylpyjä". En muista kaivanneeni siellä kertaakaan televisiota, koska mummoni tarinat olivat niin elävää kieltä, että niitä oli nautinto kuunnella ja kuvitella tapahtumat päässään. Toisaalta kyse lienee myös murrealueiden eroista; hämäläispirteissä ei liene aiemminkaan porinoitu yhtä vilkkaasti kuin Karjalassa ja Savossa. Kun yleispuhekieleksi on valikoitunut melko ykstotinen hämäläisvoittoinen puheenparsi, niin sekin vaikuttanee tähän köyhtymisilmiöön.

Jusarius kirjoitti:Lie lienee vain yksi esimerkki kielen köyhtymisestä. Sanojen ja ilmaisujen eri vivahteiden tunnistamisessa on valtava kuilu sukupolvien välillä. Kolmikymppisille ja sitä nuoremmille nuorukainen on nuori ihminen, venakko on venäläinen nainen tai mies, pirssi on auto ym. Tuleeko meistä kaikista puolikielisiä finglishin puhujia? Kuulostan kalkkikselta, mutta syy lienee televisiossa ja tietokoneessa. Ennen television ja interaktiivisemmat multimediahärvelit korvasi tarinointi. Omassa lapsuudessani mummolassa vietetyt kesät olivat varsinaisia "kielikylpyjä". En muista kaivanneeni siellä kertaakaan televisiota, koska mummoni tarinat olivat niin elävää kieltä, että niitä oli nautinto kuunnella ja kuvitella tapahtumat päässään. Toisaalta kyse lienee myös murrealueiden eroista; hämäläispirteissä ei liene aiemminkaan porinoitu yhtä vilkkaasti kuin Karjalassa ja Savossa. Kun yleispuhekieleksi on valikoitunut melko ykstotinen hämäläisvoittoinen puheenparsi, niin sekin vaikuttanee tähän köyhtymisilmiöön.

Lisäisin, että kirjallisuuden lukeminen rikastuttaa sanavarastoa ja auttaa ymmärtämään tuollaisia arkielämässä harvemmin kuultuja sanojakin oikein. Nykylapset ja -nuoret eivät lue enää yhtä paljon kuin aiemmat sukupolvet.

Tosin ehkä pitäisi turvautua vanhaan kirjallisuuteen, kun nykykirjailijoiden ja kustannustoimittajienkin sanavarasto alkaa olla mitä on...

Jaska kirjoitti:Lisäisin, että kirjallisuuden lukeminen rikastuttaa sanavarastoa ja auttaa ymmärtämään tuollaisia arkielämässä harvemmin kuultuja sanojakin oikein. Nykylapset ja -nuoret eivät lue enää yhtä paljon kuin aiemmat sukupolvet.

Tosin ehkä pitäisi turvautua vanhaan kirjallisuuteen, kun nykykirjailijoiden ja kustannustoimittajienkin sanavarasto alkaa olla mitä on...

Totta. Tässä on kuitenkin ilmeisesti valtava ero sukupuolten välillä. Nuoret miehet eivät lue juuri ollenkaan.

Pystynen

Infinitiivit:
liedään "mahdollisesti ollaan"

tehdä - tehdään
viedä -viedään
saada - saadaan

Mutta lyhyt muoto "lie" ei voi saada tällaista muotoa, koska se ei ilmaise tekemistä, joka voisi olla jatkumo. Sama koskee muotoa lienee. Mutta "voida" voi olla jatkumo. "Voidaan olla, voi olla/tulla, mutta ei lie olla/tulla.

lieden "mahdollisesti ollen"

Vastaavasti lähin muoto olisi

tehnen, ei tehden
vienen
saanen

Sigfrid kirjoitti:

lieden "mahdollisesti ollen"

Vastaavasti lähin muoto olisi

tehnen, ei tehden
vienen
saanen

Tässä hain 2. infinitiivin instruktiivia, joka kyllä näilläkin kaikilla verbeillä on.
vietän iltaa ristikoita tehden
käytinpä aatonaaton tutuille joulupaketteja vieden
ongin tässä paraikaa, ahvenia saaden

Hyviä ehdotuksia taivutukseen, mutta voisiko imperfekti mennä toisaalta näinkin:

lein, leit, lei, leimme, leitte, leivät

Hän lei kaupassa, kun vesivahinko tapahtui.

Kuulostaa ainakin hauskalta

Olavi kirjoitti:Hyviä ehdotuksia taivutukseen, mutta voisiko imperfekti mennä toisaalta näinkin:

lein, leit, lei, leimme, leitte, leivät

Hän lei kaupassa, kun vesivahinko tapahtui.

Kuulostaa ainakin hauskalta

Vähän niin kuin suo : soita?
Tässä sitä on kuitenkin vaikea perustella... Se edellyttäisi kolmatta vokaalia perään: lie+i --> lei- kuten suo+i --> soi-.