Taavetti kirjoitti: Matalan veden alueella saatoin ottaa sauvallani tukea pohjasta, jolloin liike oli tehokkaampi, kiinteä pohja pehmeänäkin, pitää enemmän kuin vesi.
---
Kun sellaisella kopukalla liikutaan, varsinkin pehmeän pohjan alueilla saattoi lusikkamaisesta pesästä olla apua silloin, kun vauhtia haluttiin lisätä pohjan avulla.
Taavetti kirjoitti:Näissä ikivanhoissa asioissa liikun sellaisilla olettamusten tasoilla, joka uudemmissa asioissa tuskin on sallittuakaan.
aikalainen kirjoitti:Kuvauksesi vesiliikenteen alkumetreistä voi olla oikean suuntainen. Nuo alkumetrit onkin otettu kauan sitten,
Kalevanserkku kirjoitti:Muistelen joskus lukeneeni liki sata vuotta sitten kirjoitettua tekstiä, jossa huolekkaasti opetettiin suomalaisille oikeaa hiihtoterminologia. Erityisesti korostettiin, että suksilla liikkuminen ei ole suksimista eikä suksittelua vaan hiihtämistä. - Onko siis kuitekin niin, että hiihtää-verbille ei löydy vastinetta ims. kielten ulkopuolelta? Tarjoan hiihtämiselle lainaselitystä, joka varmaan on käynyt monen mielessä, mutta tullut hylätyksi kaavoihin sopimattomana. Satakunta vuotta sitten muuan itävaltalainen ehdotti suomen hinta-sanalle etymologiaa, jossa lähtökohtana oli germ. *skind- 'nahka, vuota'. Ehdotus ei saanut kannatusta arvatenkin koska pidettiin mahdottomana, että germ. sananalkuinen sk- voisi saada suomessa vastineekseen (*`s´>) h:n. Semanttisia vaikeuksiahan selitys ei tarjonnut.
Jos kuitenkin ajateltaisiin, että on ollut jokin aika tai jokin alue, jossa/jolloin puhuttu germaaninen kielimuoto olisi ääntänyt alkuperäisen sk:n tavalla, joka olisi suomalaisen korviin kuulostanut enemmän suhuässältä kuin miltään muulta silloisen suomen äänteeltä, niin edellä mainittu etymologia ei olisikaan aivan mahdoton.
Suksi on nykyruotsissa skida ja hiihtää ainakin murteissa myös skida. Kantaskadinaavissa vartalo on epäilemättä ollut *skitha- (th:lla merkitsen soinnitonta dentaalispiranttia), siis ennen tuon spirantin äännelaillista soinnillistumista. Suomeen lainattuna tästä olisi tullut *ki(i)hta- tai *ki(i)htä-.
Mutta jos hyväksymme sk:n korvaamisen lainattaessa suhuässällä tai sen seuraajalla h:lla, saamme vartalot hihta-, hihtä-, hiihta-, hiihtä-. Suomen nykymurteisssahan tavataa ainakin verbit hihtää, hihtaa ja hiihtää.
Voidaan tietysti kysyä, eikö tavunrajalla oleva soinniton dentaalispirantti olisi saanut vastineekseen pelkkää t:tä. Sekin olisi ollut mahdollista, mutta aivan samoin kuin yksikielinen savolainen saattaa sanoa (tai sanoo) schäferin sijasta seehveri, eikä *seeveri, niin myös yksikielinen myöhäiskantasuomalainen sanoi hiihtä- eikä *hiitä-.
Tuon tämän etymologian arvioitavaksi kainona ehdotuksena enkä mitenkään halua hampaat irvessä sen puolesta tapella. Tuleva tutkimus ratkaiskoon, onko siinä jotain itua.
aikalainen kirjoitti:"Australian asuttivat noin 40 00050 000 vuotta sitten Aasiasta muuttaneet kivikauden ihmiset, jotka ovat nykyisten aboriginaalien esi-isiä. He saapuivat Australiaan luultavasti pohjoisesta veneillä tai kanooteilla."
Jaska kirjoitti:Ajatus th-spirantin korvaamisesta ht:llä kuulostaa mahdolliselta ja on hyvin perusteltu, mutta senkään tueksi ei taida löytyä muita esimerkkejä.
Äänteellisiä ongelmia näyttää siis olevan liikaa.
hunninko62 kirjoitti:Voiko germaaniseen kieleen kehittyä Suomessa sellaisia muutoksia varhaiskanstasuomesta johtuen, että skidata muuttuisi helpommin hiihdataksi...
Kalevanserkku kirjoitti:Hiihtäminen tapahtuu usein hangella. Nykyislannista löytyy mielenkiintoinen hankea (siis sitä kovaa pintaa) tarkoittava sana, joka alkaa sk:lla, nimittäin skán. Tässä olisi siis kolmas mahdollinen tapaus, jossa suomen sananalkuista h:ta voisi vastata germ/skand. sk-.
Jaska kirjoitti:Hunninko62 kirjoitti:Eräs asia vähän on alkanut ihmetyttää: jos uraali oli kieliemme äiti ja suomi on osastomme lähes etäisin kieli, niin miksi suomi on lähempänä uraalia monissa sanoissa kuin muut kielet? Näinkö harhaa? En mainitse esimerkkejä, koska se toistuu niin monessa Jaakon gradun sanoissa (lopuussa on luettelo).
Viimeistelin juuri tätä varten pitkään työstössä olleen jutun "Onko suomi vanhakantainen kieli?"
http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Vanhakantainen.pdf
Pystynen kirjoitti:Hiihtää selittyy minusta ihan kelvosti perinteisellä onomatopoeettisella selityksellä, jonka mukaan "hiih" tai "hih" kuvaisi suksien hangella päästämää ääntä.
Sopivasti kehittyneillä kuolleilla kielillä spekulointi pystyy selittämään turhan helposti melkein mitä vain: voisi esim. olettaa jonkin suomensukuisen kielen, jossa *s olisi kehittynyt h:ksi (tai :ksi!), tavunloppuinen *k pitkäksi vokaaliksi, ja vokaaliyhdistelmä *u-i taas i:ksi (kaikki sinänsä aivan luontevia kehityssuuntia). Tällöin tulisi *suksi > hiih, josta voitaisiin saada taas hiihtää verbijohdoksena.
Taavetti kirjoitti:Eräällä tavalla mitallinen runous edistää sellaista kehitystä, sana olkoon jatkuu sanaksi olkohon, hiihtämään lähtö saa lisätavun muodossa hiihtämähän. Kuu esiintyy runoissa silloin tällöin muodossa kuuhut tai kuvaannollisena kuu-ukko sanana.
Taavetti kirjoitti:Muistan vuosia sitten kuulleeni radiosta ohjelman, liekö ollut esitelmä vai haastattelu, jossa kielten kehityksen asiantuntijaksi mainittu henkilö kertoi, että monilla pitkillä sanoilla on taipumus ajan oloon lyhentyä siten, että jokin tavu lyhenee, jääden lopulta tyystin pois. Kun lyhentyminen on saavuttanut äärensä, yksi tai kaksitavuisuuden, se alkaa taas vähitellen jatkua. Yksitavuiseen löytyy toinen, kaksitavuiseen usein välitavu.
Eräällä tavalla mitallinen runous edistää sellaista kehitystä, sana olkoon jatkuu sanaksi olkohon, hiihtämään lähtö saa lisätavun muodossa hiihtämähän. Kuu esiintyy runoissa silloin tällöin muodossa kuuhut tai kuvaannollisena kuu-ukko sanana. Lyhentymiä esiintyy monissa murteissa ja eräiden kaupunkien slangeissa, jotka varmaan ovat kaupunkilaisille tutumpia kuin minulle maalaiselle.
Pohajanmaa taitaa olla pidentymien aluetta, kun taas sieltä etelään kulkien kohdataan lyhentymiä ainakin Satakunnan ja erityisesti Turun seudulla, vain pari esimerkkiä mainitakseni. Lyhyitä sutkauksia suosivissa itämurteissa olen havainnut samankaltaista ilmiötä, mutta ehkä lievempänä.
Ilmeisesti kehitys on ollut saman kaltaista kaikkina aikoina ainakin pitkiä sanoja suosivassa Suomen kielessä, varmaan muissakin kielissä.
hunninko62 kirjoitti:Missä olisi sellainen sanavarasto, josta voisi tutkia hiihtämiseen ja talveen liittyvää ugrilaista sanastoa. Onko netissä?
Jaska kirjoitti:hunninko62 kirjoitti:Missä olisi sellainen sanavarasto, josta voisi tutkia hiihtämiseen ja talveen liittyvää ugrilaista sanastoa. Onko netissä?
Netissä ei paljon vielä ole, mutta yksittäisten kielten sanakirjoja löytyy:
Esim. suppea mansin sanakirja löytyy:
http://www.freelang.net/dictionary/mansi.php
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa