Muinainen Suomi

Äännehistorian tutkimus on jatkossa metodologialtaan lähinnä laskennallista biologiaa.

http://www.cell.com/current-biology/fulltext/S0960-9822(14)01373-6

Oikeastaan äkkiseltään tuntuukin siltä että tässä voi olla alue, jossa ohjelman kyky organisoida valtava aineisto kerralla kokonaisuudessaan on ylivoimainen yksittäisen tutkijan (tai jopa koko tiedeyhteisön) ponnistuksiin verrattuna. Sellainen vallankumous on tietotekniikassa koko ajan meneillään, jossa valtavista tietomääristä löydetään (jopa ennakoimattomia) signaaleja ohjelmallisesti yhä paremmin ("Big Data", "data mining" jne.).

Eskous kirjoitti:Äännehistorian tutkimus on jatkossa metodologialtaan lähinnä laskennallista biologiaa.

http://www.cell.com/current-biology/fulltext/S0960-9822(14)01373-6

Oikeastaan äkkiseltään tuntuukin siltä että tässä voi olla alue, jossa ohjelman kyky organisoida valtava aineisto kerralla kokonaisuudessaan on ylivoimainen yksittäisen tutkijan (tai jopa koko tiedeyhteisön) ponnistuksiin verrattuna. Sellainen vallankumous on tietotekniikassa koko ajan meneillään, jossa valtavista tietomääristä löydetään (jopa ennakoimattomia) signaaleja ohjelmallisesti yhä paremmin ("Big Data", "data mining" jne.).

Ohjelmat varmaan tulevat helpottamaan tehtävää - kunhan ne saadaan opetettua niin, etteivät mene sekaisin epäsäännöllisistä äänteenmuutoksista, joita joka kielen sanastossa kuitenkin runsaasti esiintyy.

En odota mitään vallankumousta ainakaan lähivuosina. Toistaiseksi nämä metodit osaavat vasta keksiä pyörän uudelleen, ja silloinkin kahdeksankulmaisena. Toisekseen algoritmeiltä puuttuu kokonaan taito arvioida etymologisia rinnastuksia kriittisesti, joka on välttämätöntä hyvintutkittujen kielikuntien (kuten indoeurooppalaisen ja uralilaisen) äännehistorian jäljelläolevaa hienosäätöä varten.

Jos tämä tutkimussuuntaus taas saadaan yhdistettyä automaattiseen semanttisten muutosten ja lainautumissuuntien arviointiin, sitten saatetaankin jo ollakin mielenkiintoisten tulosten äärellä.