Kvenlander kirjoitti:Luin erään amerikan-suomalaisen lähettämää korttia viime vuosisadan alusta ja yritin arvailla, mistä kirjoittaja olisi kotoisin.
Kortissa kiinnitin huomiota siihen, että siinä käytettiin sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", josta tuli mieleen länsirannikko, esimerkiksi Pori.
Sitten "jotka" oli kirjoitettu muotoon "jokka", josta tuli mieleen Pohjanmaa. Mutta eikö toisaalta meänkielessä kirjoiteta "jokka" ja se kai pohjautuu itämurteisiin?
Viimeinen vihje oli, että "poikia" oli kirjoitettu "poikija", mutta tämä ei välttämättä viittaa murteisiin.
Osaako joku kielitieteilijä auttaa?
Ainoassa minulle vastaan tulleessa tapauksessa henkilö, joka käytti sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", oli kotoisin Naantalista.Kvenlander kirjoitti:Kortissa kiinnitin huomiota siihen, että siinä käytettiin sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", josta tuli mieleen länsirannikko, esimerkiksi Pori.
Eskous kirjoitti:Kvenlander kirjoitti:Ainoassa minulle vastaan tulleessa tapauksessa henkilö, joka käytti sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", oli kotoisin Naantalista.
Kvenlander kirjoitti:Eskous kirjoitti:Kvenlander kirjoitti:Ainoassa minulle vastaan tulleessa tapauksessa henkilö, joka käytti sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", oli kotoisin Naantalista.
No, Pori on suuressa mittakaavassa aika lähellä : ) Varsinais-Suomikin kyllä voisi olla tämän erikoisuuden kotipaikka. Hetken aikaa menee tottua siihen, kun joku vastaa esimerkiksi toteamukseen "Minä olen väsynyt.", "Minä ja."
Porissahan käytetään myös ihan oikeasti sanaa tykö: olen kaverin tykönä, menen kaverin työ. Nuorena se kuulosti itä-suomalaiseen kielikorvaan niin raamatulliselta, kun Jeesus salli kaikkien lasten tulla tyköönsä. Mikä mahtaa olla tykö-sanan etymologia?
Kvenlander kirjoitti:Porissahan käytetään myös ihan oikeasti sanaa tykö: olen kaverin tykönä, menen kaverin työ. Nuorena se kuulosti itä-suomalaiseen kielikorvaan niin raamatulliselta, kun Jeesus salli kaikkien lasten tulla tyköönsä. Mikä mahtaa olla tykö-sanan etymologia?
Sigfrid kirjoitti:Tuo huomaamaton j kuuluu länsimurteisiin, ehkä myös itäisiin. Hevosija, poikija, mutta kuuluuhan j samassa paikassa kirjakieleenkin, esim. kantoja, kärryjä. Vrt. poika, poikija vs sarka, sarkoja. Ei tämä suomi o helpoimpija kielijä
Kvenlander kirjoitti:Luin erään amerikan-suomalaisen lähettämää korttia viime vuosisadan alusta ja yritin arvailla, mistä kirjoittaja olisi kotoisin.
Kortissa kiinnitin huomiota siihen, että siinä käytettiin sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", josta tuli mieleen länsirannikko, esimerkiksi Pori.
Sitten "jotka" oli kirjoitettu muotoon "jokka", josta tuli mieleen Pohjanmaa. Mutta eikö toisaalta meänkielessä kirjoiteta "jokka" ja se kai pohjautuu itämurteisiin?
Viimeinen vihje oli, että "poikia" oli kirjoitettu "poikija", mutta tämä ei välttämättä viittaa murteisiin.
Osaako joku kielitieteilijä auttaa?
Satakuntalaista pelottaa, jos joku vieras tulee juttelemaan, varsinkin jos se tapahtuu vielä ystävällisesti. Sille tulee heti mieleen: "Täsä on ny joku goer haudattun". Tunsin kotipaikassani Satakunnassa yhden taivalkoskelaisen miehen, joka aina jutteli vieraiden ihmisten kanssa ja oli lisäksi vielä ystävällinen ja avulias. Mies oli kuin marsilainen paikkakuntalaisten joukossa!Kvenlander kirjoitti:Toisaalta Porissa koko ikänsä asunut kaveri, joka joskus yläasteaikoihin lähti käymään Iisalmeen mökille kuiskasi ruokapöydässä "Mä en ymmärrä sanaakaan, mitä sun mummo sanoo." Hänen toinen ihmettelyn aiheensa olikin sitten se, että Kuopiossa paikalliset nuoret tuli juttelemaan, kun näki kaksi tuntematonta skeittaria. Ei tapahtuisi Porissa!
lemur catta kirjoitti:Sigfrid kirjoitti:Tuo huomaamaton j kuuluu länsimurteisiin, ehkä myös itäisiin. Hevosija, poikija, mutta kuuluuhan j samassa paikassa kirjakieleenkin, esim. kantoja, kärryjä. Vrt. poika, poikija vs sarka, sarkoja. Ei tämä suomi o helpoimpija kielijä
Eipä oo ei, ja kaiken lisäksi "poikia" ja "poikija" -sanoille on olemassa toinenkin merkitys. Hämmentää soppaa entisestään.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa