Sivu 1/1

"jokka"

ViestiLähetetty: 28 Huhti 2015 20:21
Kirjoittaja Kvenlander
Luin erään amerikan-suomalaisen lähettämää korttia viime vuosisadan alusta ja yritin arvailla, mistä kirjoittaja olisi kotoisin.

Kortissa kiinnitin huomiota siihen, että siinä käytettiin sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", josta tuli mieleen länsirannikko, esimerkiksi Pori.

Sitten "jotka" oli kirjoitettu muotoon "jokka", josta tuli mieleen Pohjanmaa. Mutta eikö toisaalta meänkielessä kirjoiteta "jokka" ja se kai pohjautuu itämurteisiin?

Viimeinen vihje oli, että "poikia" oli kirjoitettu "poikija", mutta tämä ei välttämättä viittaa murteisiin.

Osaako joku kielitieteilijä auttaa?

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 28 Huhti 2015 22:29
Kirjoittaja Kalevanserkku
Kvenlander kirjoitti:Luin erään amerikan-suomalaisen lähettämää korttia viime vuosisadan alusta ja yritin arvailla, mistä kirjoittaja olisi kotoisin.

Kortissa kiinnitin huomiota siihen, että siinä käytettiin sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", josta tuli mieleen länsirannikko, esimerkiksi Pori.

Sitten "jotka" oli kirjoitettu muotoon "jokka", josta tuli mieleen Pohjanmaa. Mutta eikö toisaalta meänkielessä kirjoiteta "jokka" ja se kai pohjautuu itämurteisiin?

Viimeinen vihje oli, että "poikia" oli kirjoitettu "poikija", mutta tämä ei välttämättä viittaa murteisiin.

Osaako joku kielitieteilijä auttaa?


Ainakin Pirkanmaalla, mahdollisesti koko Hämeessä, jotka-sanan murrevastine on juuri "jokka".

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 28 Huhti 2015 23:41
Kirjoittaja Sigfrid
Kotiseudulla sanotan jokka. "Pojat jokka mettäsä ruukasivat käyvä". Murteiden tuntemus ei ole enää vahvalla pohjalla, tuskin edes kielitieteilijöillä.

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 00:48
Kirjoittaja Eskous
Kvenlander kirjoitti:Kortissa kiinnitin huomiota siihen, että siinä käytettiin sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", josta tuli mieleen länsirannikko, esimerkiksi Pori.
Ainoassa minulle vastaan tulleessa tapauksessa henkilö, joka käytti sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", oli kotoisin Naantalista.

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 11:19
Kirjoittaja Kvenlander
Eskous kirjoitti:
Kvenlander kirjoitti:Ainoassa minulle vastaan tulleessa tapauksessa henkilö, joka käytti sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", oli kotoisin Naantalista.


No, Pori on suuressa mittakaavassa aika lähellä : ) Varsinais-Suomikin kyllä voisi olla tämän erikoisuuden kotipaikka. Hetken aikaa menee tottua siihen, kun joku vastaa esimerkiksi toteamukseen "Minä olen väsynyt.", "Minä ja."

Porissahan käytetään myös ihan oikeasti sanaa tykö: olen kaverin tykönä, menen kaverin työ. Nuorena se kuulosti itä-suomalaiseen kielikorvaan niin raamatulliselta, kun Jeesus salli kaikkien lasten tulla tyköönsä. Mikä mahtaa olla tykö-sanan etymologia?

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 13:49
Kirjoittaja Sigfrid
Kvenlander kirjoitti:
Eskous kirjoitti:
Kvenlander kirjoitti:Ainoassa minulle vastaan tulleessa tapauksessa henkilö, joka käytti sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", oli kotoisin Naantalista.


No, Pori on suuressa mittakaavassa aika lähellä : ) Varsinais-Suomikin kyllä voisi olla tämän erikoisuuden kotipaikka. Hetken aikaa menee tottua siihen, kun joku vastaa esimerkiksi toteamukseen "Minä olen väsynyt.", "Minä ja."

Porissahan käytetään myös ihan oikeasti sanaa tykö: olen kaverin tykönä, menen kaverin työ. Nuorena se kuulosti itä-suomalaiseen kielikorvaan niin raamatulliselta, kun Jeesus salli kaikkien lasten tulla tyköönsä. Mikä mahtaa olla tykö-sanan etymologia?



Tykö on ihan tavallinen suomenkielen sana. Raamattu ilmeisesti käännettiin vanhemman kaavan mukaan :wink: On tietenkin paljon murresanojakin eri puolilla Suomea. Minulle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä, vaimo kun on karjalasta. Tajuan nyt eläneeni monikulttuurisessa ympäristössä, koska en osaa ihmetellä asioita.

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 16:00
Kirjoittaja Kalevanserkku
Kvenlander kirjoitti:Porissahan käytetään myös ihan oikeasti sanaa tykö: olen kaverin tykönä, menen kaverin työ. Nuorena se kuulosti itä-suomalaiseen kielikorvaan niin raamatulliselta, kun Jeesus salli kaikkien lasten tulla tyköönsä. Mikä mahtaa olla tykö-sanan etymologia?


Pirkanmaalla sanotaan oltavan jonkun tykönä ja mentävän jonkun tykö. Tykö-sanan etymologiasta kirjoitti aikanaan Terho Itkonen Virittäjässä. Olikohan artikkelin nimi "Astevaihtelun tempauksia"?

Joka tapauksessa Itkonen muistaakseni katsoi tykö-sanan takana olevan tyvi-sanan. Siis kun olen jonkun tykönä eli luona, olen hänen tyvessään. Ehkä alun perin ilmaisua on käytetty ison puun luona olemisesta. Siitä sitten käyttöala on vuosisatojen mittaan laajentunut.

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 16:10
Kirjoittaja Sigfrid
Tykö-sana on vanhaa suomea ja se käyttö uskoakseni laaja. Kieli on vain köyhtynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Tykö-sanasta pari esimerkkiä, sen tavallisuudesta. Veikkaan, että tämänkin sanan käyttöalue on kattanut koko Länsi-Suomen, luultavasti osan Savoakin, en tiedä en ole kielitieteilijä, tietäisin jos olisin :wink:

"Kirkon tykönä oli hyppyrimäki." http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkail ... ainen.html

"Ahavääriä harijotettii myös porvareitten piholla. Monet talonpojat meni suorinta tietä tutun porvarin tykö ja tarijos tälle kimpsujaan. "

http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkail ... inat2.html

" Täsä vaiheesa JP änkäyty kimpsuneen ja kampsuneen takasi äitin tykö, ku äiti eijjois yksin selevinny 42 markkaan kivunneesta liikevaihosta."

http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkail ... tell2.html

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 16:46
Kirjoittaja Matias
Kuulostaa tutulta :wink:

Lounaismurteilta haiskahtaa, ehkä lounaisilta välimurteilta. "Ja"-sanaa mainitsemassasi merkityksessä kuulee paljon Turussa. "Jokka" on myös täällä päin käytössä. "Poikija"... itse ainakin sanon noin, nyt kun rupesin asiaa ajattelemaan. On siinä semmoinen huomaamaton j.

En ole mikään suomen kielen tai murteiden asiantuntija mutta itse veikkailisin kirjoittajan kotipaikaksi Varsinais-Suomea tai Satakuntaa.

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 18:13
Kirjoittaja Sigfrid
Tuo huomaamaton j kuuluu länsimurteisiin, ehkä myös itäisiin. Hevosija, poikija, mutta kuuluuhan j samassa paikassa kirjakieleenkin, esim. kantoja, kärryjä. Vrt. poika, poikija vs sarka, sarkoja. Ei tämä suomi o helpoimpija kielijä :wink:

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 20:12
Kirjoittaja Matias
Sigfrid kirjoitti:Tuo huomaamaton j kuuluu länsimurteisiin, ehkä myös itäisiin. Hevosija, poikija, mutta kuuluuhan j samassa paikassa kirjakieleenkin, esim. kantoja, kärryjä. Vrt. poika, poikija vs sarka, sarkoja. Ei tämä suomi o helpoimpija kielijä :wink:


Eipä oo ei, ja kaiken lisäksi "poikia" ja "poikija" -sanoille on olemassa toinenkin merkitys. :lol: Hämmentää soppaa entisestään.

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 22:56
Kirjoittaja Kvenlander
Kiitos vastauksista. Ehkä itsekin kallistuisin tuonne Lounais-Suomeen päin.

Tuosta tykönä vielä. Toki se on ihan selvää suomea ja itsekin olen sen aina ymmärtänyt. Kuitenkin meillä Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa lapsuuden asuneilla se ei kuulunut jokapäiväiseen sanavarastoon, vaikka savolaisia nyt harvoin ainakaan kielenköyhyydestä syytetään. Mielen- ja moraalin- taas...

Syy voi tietysti olla, että ensimmäinen raamatunkäännös perustui länsimurteisiin ja siksi sen myöhemmätkin käännökset hieman vanhahtavinen teksteineen painottuvat länteenpäin, toisin kuin neutraalimpi yleiskieli. Poriin muuttaminen olikin pieni shokki sitten teini-ikäiselle kielen suhteen, vaikka ei toki ymmärtämisvaikeuksia ollut. Toisaalta Porissa koko ikänsä asunut kaveri, joka joskus yläasteaikoihin lähti käymään Iisalmeen mökille kuiskasi ruokapöydässä "Mä en ymmärrä sanaakaan, mitä sun mummo sanoo." Hänen toinen ihmettelyn aiheensa olikin sitten se, että Kuopiossa paikalliset nuoret tuli juttelemaan, kun näki kaksi tuntematonta skeittaria. Ei tapahtuisi Porissa!

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2015 23:32
Kirjoittaja Sigfrid
Monikulttuurisessa ympäristössä eläneenä ymmärrän kyllä savvookin. Savossa ei sinänsä ole paljoa outoja sanoja, vain artikulointi haittaa. Karjalassa on enemmän outoja sanoja, kuten ettone...

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 02 Touko 2015 18:42
Kirjoittaja putkonen
Kvenlander kirjoitti:Luin erään amerikan-suomalaisen lähettämää korttia viime vuosisadan alusta ja yritin arvailla, mistä kirjoittaja olisi kotoisin.

Kortissa kiinnitin huomiota siihen, että siinä käytettiin sanaa "ja" merkityksessä "myöskin", josta tuli mieleen länsirannikko, esimerkiksi Pori.

Sitten "jotka" oli kirjoitettu muotoon "jokka", josta tuli mieleen Pohjanmaa. Mutta eikö toisaalta meänkielessä kirjoiteta "jokka" ja se kai pohjautuu itämurteisiin?

Viimeinen vihje oli, että "poikia" oli kirjoitettu "poikija", mutta tämä ei välttämättä viittaa murteisiin.

Osaako joku kielitieteilijä auttaa?

Vaikea kuvitella, että kortin kirjoittaja olisi ollut kotoisin alueelta, jossa puhutaan Lounais-Suomen murretta. Itse lounais-suomea äidinkielenä puhuvana satakuntalaisena luulin ensin otsikon ("jokka") nähdessäni jussipussin hakevan jotakin saamelaista paikannimeä, niin perin oudolta muoto vaikutti. Olisin veikannut kirjoittajan olevan Pohjanmaalta, mutta jos Eskous pohjalaisena (?) on kuullut ainoastaan naantalilaisen käyttävän "ja"-muotoa "myöskin" asemasta, niin silloinhan kysymykseen voisi tosiaankin tulla porilainen, joka puhuu nimenomaan Lounais-Suomen välimurteita. Meiltä on Poriin vain varttitunnin ajomatka, mutta murreraja kulkee valitettavasti vanhan asuinpaikkani ja Porin välissä. Meillä ja etelämpänäkin rannikolla sanotaan esim. että: "Ne väsynee skeittari ova poikki, ketä ova porilaisen tykön. Mää ole ja vähä väsyny..." Eli sekä "jokka" että "poikija" ovat mahdottomia varsinaista lounais-suomen murretta puhuvien suuhun pistettäviksi. "Myöskin"-muoto on jo äänteellisesti ihan mahdoton ja jos "myöskin"-sanaa käytettäisiin Lounais-Suomessa, se olisi "myäskin". Tämäkin kuulostaa jotenkin käytön puuttuessa ihan merkilliseltä. Sitäpaitsi se ei sovi länsi-suomalaisen mentaliteettiinkaan: nämä nimittäin pistävät asiat aina jonoon ja riviin sanoen "se ja se ja se ja se...", kun taas "myöskin" ottaa jotenkin huomioon sen toisenkin asian. Länsi-suomalainen ei ota periaatteessa koskaan mitään muuta asiaa tai ihmistä huomioon. PDT_Armataz_01_20 Sillä on vaan käytössä se jono tai sitten se sanoo "joko – tai", "on" tai "off".

Tästä tuleekin mieleen tämä:

Kvenlander kirjoitti:Toisaalta Porissa koko ikänsä asunut kaveri, joka joskus yläasteaikoihin lähti käymään Iisalmeen mökille kuiskasi ruokapöydässä "Mä en ymmärrä sanaakaan, mitä sun mummo sanoo." Hänen toinen ihmettelyn aiheensa olikin sitten se, että Kuopiossa paikalliset nuoret tuli juttelemaan, kun näki kaksi tuntematonta skeittaria. Ei tapahtuisi Porissa!
Satakuntalaista pelottaa, jos joku vieras tulee juttelemaan, varsinkin jos se tapahtuu vielä ystävällisesti. Sille tulee heti mieleen: "Täsä on ny joku goer haudattun". Tunsin kotipaikassani Satakunnassa yhden taivalkoskelaisen miehen, joka aina jutteli vieraiden ihmisten kanssa ja oli lisäksi vielä ystävällinen ja avulias. Mies oli kuin marsilainen paikkakuntalaisten joukossa! :twisted:

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 03 Touko 2015 07:46
Kirjoittaja Taavetti
lemur catta kirjoitti:
Sigfrid kirjoitti:Tuo huomaamaton j kuuluu länsimurteisiin, ehkä myös itäisiin. Hevosija, poikija, mutta kuuluuhan j samassa paikassa kirjakieleenkin, esim. kantoja, kärryjä. Vrt. poika, poikija vs sarka, sarkoja. Ei tämä suomi o helpoimpija kielijä :wink:


Eipä oo ei, ja kaiken lisäksi "poikia" ja "poikija" -sanoille on olemassa toinenkin merkitys. :lol: Hämmentää soppaa entisestään.

Lehmiä hoitaessani, erityisesti poi'ittaessani, ne merktykset tulivat hyvinkin tutuiksi.

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 20 Syys 2015 03:04
Kirjoittaja Tuija K.
Ihan maallikkona tässä vastailen: Kanta-Hämeessä käytettiin 1960-1970-luvuilla "jokka"-muotoa yleisesti. "Mä ja", merkityksessä "minä myös", oli myös yleinen. (Muutin muualle 1980.)

Kotus-murresanakirjaa on viime kesänä laajennettu, ainakin ju- jo-alkuisten sanojen osalta. Siellä sanalle "jotka", joka tosin ei näyttäisi kattavan tässä tarkoitettua merkitystä, on merkitty äänneasuksi "jokka" ensisijaisesti P-Hämeeseen, mutta myös Satakuntaan ja E-K-Hämeeseen ym. Linkki: http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&wo ... 9b7b825f79 .

Hauskin murresana synnyinseudullani oli mielestäni "perna" eli peruna, äitini käyttää sitä vieläkin. Pernamokko onkin lempiruokani... :D

Edit: Lisään tähän vielä linkin vanhaan sanomalehteen, jossa on käytetty sanaa "pernapussi" (juttu Tuuloksesta): http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanoma ... an#?page=1 .

Re: "jokka"

ViestiLähetetty: 20 Syys 2015 09:45
Kirjoittaja Mocadam
Kyllä nuo kaikki mainitut ovat täällä Porvoon pohjoispuolisella Itä-Uudellamaalla ihan edelleen elävää arkikieltä.

Miä olen syäny pernaa ja kastia ja.