Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Vertaukseni Islantiin ja Närpiöön ei päde kauppakoloniaan, eikä ole tarkoitettukaan pätemään, vaan ainoastaan meren takaiseen uudisasutukseen. Vertausten perusteella näyttäisi, että uudisasutus-siirtokunnan kieli ei seuraisi emämaan murteutumista kovinkaan hanakasti.
Sitä en olekaan kiistänyt; en vain näe "modernintyyppistä" uudisasutusta pronssikauden lopulla uskottavana vaihtoehtona. Puhun siis kauppakolonioista.
Käsittääkseni uudisasutus ei ole sidoksissa moderniuteen, vaan on jotain, mitä on tapahtunut Australian asuttamisesta (40.000 vuotta sitten) näihin päiviin. Ehkä tässäkin on monitulkintainen käsite. Meren takaisen uuden asutuksen alkuvaihe on jonkinlainen asutussaareke, joka voi levittäytyä syvemmälle sisämahaan tai voi jäädä pieneksi tai voi sulautua alkuasukkaisiin. Tällaiselle asutussaarekkeelle voisi keksiä jonkin yleispätevämmänkin nimen, joka ei ole sidoksissa moderniuteen, jotta väärinymmärryksiä vältetään.
Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Emämaalaisten omaama prestiisi on pelkkä arvauksesi (ja mielestäni scheissea). Ja vaikka prestiisiä olisikin jommalla kummalla osapuolella, se ei automaattisesti saisi murretta vaihtumaan. Ja kontaktin ottaminen kielisukulaisiin - joka muuten voi olla myös taistelukontakti - ei kerro mitään kielimuotojen yhdistymisestä. Eikä myöskään ole mitään estettä, etteivätkö tulokkaat voisi asettua eri paikkaan, kuin varhaisempi siirtokunta. Eivätkä arkeologiset yhteydet Ruotsiin todista murteista ja niiden sulautumisesta.
Näillä väitteilläsi et siis todistanut mitään. Niinpä tämäkin käsiteltävänä oleva selitysvaihtoehto kahdesta germaanimurteesta jää valitettavasti yhä vaihtoehtojen listalle.
En todistanut, mutta kallistin kyllä todennäköisyyksiä. Esittämäsi skenaario ei ole erityisen
todennäköinen, etkä olekaan perustellut sitä - se on vain
mahdollinen. Sen sijaan olet kiitettävästi yrittänyt kyseenalaistaa muiden vaihtoehtojen perusteluja, vaikkakin ilman lopullista tulosta. Se että nimeät jonkin scheisseksi ei ole kumoamista, kuten varmasti tiedätkin.
Tämä on tietysti vain mielipidekysymys, mutta mielestäni tässä kohtaa perustelusi olivat heiveröisiä, oikeastaan vain perustelemattomia väitteitä, joten todennäköisyydet siinä eivät pahemmin kallistelleet.
Esimerkkinä prestiisi eli hohdokkuus - aivan tyhjästä heitit väitteen, että tulokkailla on prestiisiä. Yhtä hyvin voi sanoa että, että tulokkaat ovat keltanokkia, joille naureskellaan, ja vanhalla väellä on prestiisiä. Tai että kummallakaan ei ole prestiisiä. Jos ei sinulla ole mitään tietoa, mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta on tosi, niin älä ihmeessä vesitä keskustelua valitsemalla summa mutikassa yhtä niistä näennäistotuudeksi, johon vetoamalla heität sumuverhoa totuuden etsimisen kiusaksi. Asiallisempaa otetta argumentointiin toivon jatkossa.
Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Euran (kymin) nimeä ei tarvitse löytyä Lapista, koska kukaan ei tiedä, onko juuri Eurajoen (Kymijoen) seudulta yksikään saamelainen muuttanut koskaan minnekään Lappiin.
Kuten sanoin, saamelais-germaaniset kontaktit voidaan paikantaa läntiseen Suomeen, ja täältä saamelainen kieli on levinnyt Lappiin vieden lainasanansa mukanaan. On pilkunviilausta nipottaa metreistä - tarkkaa tietoa ei voi ollakaan, mutta todennäköisyyksiä voidaan puntaroida.
Koska Eura-siirtymänimiä on suomalaisten alueella muttei saamelaisten alueella, voidaan jälleen tehdä päätelmiä todennäköisyyksistä.
Kun nyt näin merkittävässä perustelussa syytät vain pelkästä pilkunviilauksesta, niin käydään asia vielä kunnolla läpi.
Kuvio toimii niin päin, että Lappiin siirtolaiseksi tulleiden saamelaisten lähtöalueeksi voidaan kielitieteellisin perustein jollain todennäköisyydellä uumoilla eteläistä tai ehkä jopa läntistä Suomea. Mutta tämä ei ole käännettävissä niin päin, niin että joka puolelta eteläistä tai läntistä Suomea olisi pitänyt muuttaa Lappiin. Lappiin menneet siirtolaiset ovat voineet lähteä vain suppealta alueelta (loppujen sulautuessa suomenkielisiin). Eurasta (tai Kymestä), vaikka siellä olisi asunut lappalaisia, ei välttämättä yksikään olisi koskaan muuttanut Lappiin.
Jatkokuvio toimii niin päin, että Lapissa oleva paikka voidaan nimetä lähtöalueelta löytyvällä nimellä jollain todennäköisyydellä. Todennäköisyyden suuruutta on vaikea arvioida. Silloinkin kyseinen nimi olisi vain yksi lähtöalueen ehkä sadoista nimistä, mikä yhden tietyn nimen osalta pienentää siirtymisen todennäköisyyttä entisestään, periaatteessa jopa sadanteen osaan, joskin vaikea arvioida tarkkaan. Mutta toisin päin kuvio levähtää. Ei voida päätellä, että jos jotain tiettyä yksittäistä nimeä ei löydy Lapista, niin nimen luota ei oletettavasti olisi Lappiin muutettukaan.
Nämä selitysvoimaltaan epätodennäköiset selitykset pitäisi sitten vielä ketjuttaa: jos on muutettu ja jos on sen jälkeen nimetty. Kumpikin todennäköisyys ketjutettuna heikentää toistaan. (Esim. nopanheitossa ykkönen tulee joka 6. kerta, mutta peräkkäiset ykköset vai joka 36. kerta.) On siis kahden epävarman arpapelin takana, siirtyisikö jokin tietty yksittäinen nimi Lappiin. Jos tästä sitten kelaa takaisinpäin, että mikäli Lapissa ei ole tiettyä nimeä, niin silloin vastaavan nimen läheltä ei ole Lappiin muutettukaan, niin ollaan jo todennäköisyyksien arviointikyvyn ulottumattomissa.
Länsi-Suomen sisäisten siirtymänimien osalta kuvio menee periaatteessa vastaavasti kuin Lapin tapaus, joten en sitä toista. Mutta lisäksi siinä on yksi ylimääräinen epätietoisuus, nimittäin muuttovirran suunta. Oletuksena kai on suunta sisämaasta rannikolle, jolloin nimi ei asutusvirran mukana sisämaahan pyrkisikään, vaan tyssäisi mereen. Jos kuitenkin nimi kaikesta huolimatta ajautuisi akanvirtaan, niin sisämaassa paikat olisi ehditty jo kertaalleen saameksi nimeämään.
Näiden nimisiirtymien varaan ei siis voi millään järjellisellä todennäköisyydellä rakennella arviota siitä, onko saame toiminut välittäjäkielenä eura-nimen siirtymisessä germaaneilta myöhäsuomalaisille. Muinaisuuden hahmottelussa päästäisiin vauhdikkaammin eteenpäin, kun ei tarvitsisi tahmata keskustelua tällaisten turhanpäiväisten argumenttien ja vieläpä niiden puolustelujenkin torjumiseen.
Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Vallitsevan kielitieteellisen käsityksen mukaan eteläisessä Suomessa on asunut saamelaisia, muistaakseni sanoit että öpaut 500 ekr. alkaen. Jos esigermaaninen asutussiirtokunta (noin 500 ekr.) on johonkin kieliryhmään sulautunut, niin ensisijaisena ehdokkaana on juuri saame.
Ei ole. Saamesta ei ole varmoja merkkejä lounaisrannikolla, joka on vanhinta itämerensuomalaista seutua Suomessa. Germaanit taas sattumoisin rantautuivat juuri lounaisrannikolle. 1 + 1 = ?
Lisäksi kannattaa muistaa, että saamesta ei ole varmoja merkkejä Länsi-Suomessa ennen myöhäiskantasaamen tasoa (ajanlaskun alun tienoilla). Itämerensuomesta siellä on varmempia merkkejä, nimittäin mainitut vanhat germaanisperäiset paikannimet (noin 2 vanhinta kerrostumaa).
Jos saamesta ei ole varmoja merkkejä, se ei vielä sulje saamea pois. Itämerensuomen vanhuus taas voi johtua tarjoamastasi pienestä tuhatvuotisesta kauppakoloniasta, joten sekään ei sulje saamea pois. Germaanien mahdollisesti antama paikan nimi ei myöskään torju alueelta saamelaisia. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, että väitteeni saamen ensisijaisuudesta hieman vesittyy.
Jos ensisijaiseksi ehdokkaaksi ei kelpaa saame, niin lavennetaan valikoimaa.
Alkuperäinen näkemyksesi on kai ollut, korjaa jos olen väärässä, että Eurassa on germaaneilla pieni siirtokunta (kauppakolonia), joka katoaa ajan myötä (ilmeisesti kai sulautumalla valtaväestöön). Lisäksi tarjoat rannikolle pientä keski-itämerensuomalaista kauppakoloniaa, joka oli edellisen kanssa ainakin hetken aikaa samanaikainen. Asutuksien paikka on joko sama tai eri - kumpikin sillä etäisyydellä Eurasta (Kymestä), että nimi on tietoisuudessa. Siis kaksi pienen pientä asutussirpaletta suuren suuren valtaväestön naapureina.
Kun mietitään näitä oletetun esigermaaninimen säilyttämisiä, niin pohteissa pitää ilman muuta olla mukana seudun valtaväestö. Mutta tällä kohtaa meneekin hankalaksi, kun emme tiedä valtaväestön kieltä. Valtaväestön kieli voi periytyä esimerkiksi kampakeraamikoilta tai vasarakirvesväeltä, ja jossain vaiheessa se voi ehtiä vielä saamelaistumaankin, kunnes myöhäsuomalaiset saapuvat. Olipa valtakieli mikä tahansa, vaikka sitten muu kuin saame, niin sen vaikutus euran (kymen) selitykseen on eri vaihtoehtoja mietittäessä ensiarvoisen tärkeää.
Valtakieli voi näkyä kuviossa kahdella tavalla. Se voi toimia nimen välittäjänä myöhäsuomalaisille, mutta se voi myös olla nimen antaja.
Nimen (eura, kymi) lähtökohdaksi olisi hyvä hahmotella muutakin lähtökieltä, kuin pelkästään germaania. Luonnollisesti paleokielestä ei voi tietää paljon mitään, mutta vasarakirvesväen oletetusta protoindokielestä on ainakin hajua. Ei tunneta sen äänteenmuutoksia, joten selvitys olisi parhaimmillaankin vain viitteellinen, mutta työoletuksena voi olla, että paikoillaan asuneella harvalla väellä muutokset olisivat hitaita ja siten vähäisiä - eipä liettuakaan ole vauhdilla protoindosta muuttunut. Ja vaikkei mitään selviäisi, niin on tämä ainakin pidettävä yhtenä avoimena vaihtoehtona. Jos kerran narva/narvi-nimet saattavat olla indokielisiä "nereva"-tyypin jäänteitä, niin indokielten jäänteitä rannikon nimistössä saattaa olla enemmänkin. Todennäköisyys (euran, kymen) muinaiskieliselle nimeämiselle voi jäädä pieneksi, mutten heittäisi tätäkään vaihtoehtoa roskiin.
Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Tärkein selvitettävä vaihtoehto on se, voisiko eura tai kymi selittyä germaanista saamen kautta suomeen välittyneeksi. Jos tätä vaihtoehtoa ei saada niitattua alas (esim. saamen äännekehityksillä), niin siihen saakka tämä on ehdottomasti ranking-listalla ykkösenä.
Ei ole, ks. edellä.
Eura:
Jos *eeϸra olisi lainattu varhain saameen, se olisi kehittynyt myöhäiskantasaameen asuun **earti. Tästä tulisi suomeen lainattuna **ärti, ei Eura. Jos taas laina oletetaan niin varhaiseksi että saamelaiset ja itämerensuomalaiset muutokset eivät olleet tapahtuneet, ei ole mitään perusteita edes käyttää lainanimeä saamen kautta.
Tällaiset perustelut ovat hienoja. Nämä vievät keskustelua eteenpäin !
Asia on harvinaisen selvä. Jos sana on germaanilähtöinen, niin sitä ei ole välitetty suomeen ainakaan varhaisimman saamenkielen kautta. Tälle asialle voidaan lyödä piste.
Enää jää sellainen vaihtoehto, että germaaninen nimi olisi lainattu saamen myöhäisvaiheeseen. Sinne saakka sen olisi välittänyt jokin muu kieli kun saame (kuten kieltään päivittämätön germaanisiirtokunta tai saamea edeltänyt valtakieli). Tai sitten saamen äänteenmuutoksissa on ajoitusvirhe tai saamen äännekehityksissä on alueellista poikkeamaa. Mutta selitys on aiempaa mutkikkaampi, joten selitysvaihtoehdon uskottavuus heikkenee.
Etymologiasta: vaihtaako konsonantit tosiaan tuollain jännästi paikkaansa, tr>rt ?
Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti: Olennaista on nimenomaan se, että germaaninen jatkuvuus on katkennut: yksikään Suomen alueen nimi (mukaanlukien Ahvenanmaa) ei ole periytynyt varhaisesta germaanista ruotsiin, vaan paikannimistöjatkuvuus vallitsee vain itämerensuomessa.
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että Suomen ruotsinkielisellä alueella ei ole yhtään muinaisgermaanista paikannimeä, mikä osoittaa germaaniasutuksen katkenneen.
Oletan, että jos esigermaanit > skandinaavit asuvat jollain paikalla yhtäjaksoisesti pronssikaudesta tähän päivään, niin esigermaaniset paikannimet käyvät läpi samat äännemuutokset kuin muukin kieli. Niinpä muinaisgermaanisten paikannimien puute ei välttämättä osoita, että asutus olisi katkennut. Mutta jokin toinen kieli, kuten saame tai suomi, voisi nuo muinaisnimet pakastaa. Muinaisgermaaniset paikannimet säilyisivät siis heikoiten siellä, missä on jatkumo, ja parhaiten siellä, missä ei ole jatkumoa.
Totta, mutta nyt oletat sellaista mitä pidit aiemmin epäuskottavana: että germaaninen kieli olisi päivittynyt pitkän ajanjakson kuluessa yhtenäiseksi kahden puolen merta.
Lisäksi sama lopputulos (vain ruotsalaisia, ei muinaisgermaanisia nimiä) tulisi siitä, että ruotsalaiset saapuisivat maahan myöhään. Tämä tulkinta on taloudellisempi ja uskottavampi kuin se, että oletettaisiin lisäksi vanhempi näkymätön germaaniaalto, eli oletettaisiin joka ikisen muinaisgermaanisen paikannimen (paitsi itämerensuomalaisalueelle jääneen) kehittyneen pitkän ajan kuluessa ruotsalaiseksi nimeksi.
Lopuksi vielä sattuu olemaan niin, että ruotsinkieliset nimet eivät edes voi olla kantagermaanista perua: esimerkiksi Åland on lainattu Ahvenanmaa-nimestä, koska jos se juontuisi suoraan germaanisesta originaalista, se olisi Öland. Vastaavasti Eura ja Aura olisivat suoraan polveutuen ruotsiksi Ådra, Kymi olisi Kvämme jne. Näitä tietoja löytyy Johan Schalinin kahdesta vuoden 2008 kirjoituksesta:
http://tcoimom.suntuubi.com/?cat=15
Pointtini oli kritisoida käyttämääsi metodia germaanin epäjatkuvuuden todistamisessa. En halunnut tässä yhteydessä ottaa kantaa siihen, muuntuuko nimi vähitellen emämaan muutoksia kopioiden vai uusien aaltojen myötä etymologisena nativisaationa tai että onko germaanissa ollut jatkuvuus vai ei. Siis käyttämäsi metodi.
Jos on tullut uusia ruotsalais-aaltoja, niin osan paikoista ne voivat nimetä kokonaan uudestaan ja osalle paikoista ne voivat tehdä nativisaatioita.
Sitä voi tietysti miettiä, mikä on todennäköisyys sille, että jonkin alueen kielimuodon muuttuessa (vähitellen tai uusien aaltojen myötä) jäljelle ei jäisi yhtään muinaisessa asussaan olevaa nimeä. Todennäköisyyttä voisi arvioida sitäkin kautta, kuinka paljon Sveanmaalla (uusia aaltoja?) on jäljellä esi-germaanisen tai Etelä-Virossa (jatkuvuus?) itämerensuomalaisen kantakielen äänneasussa olevaa nimistöä.
Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Eli kun kantagermaanissa tai sen tasolle jämähtäneessä nuoremmassa kielimuodossa sana/nimi oli *eeϸra, niin keskikantasuomeen se olisi lainattu asussa *(e)etra, josta se olisi kehittynyt asuun eura. Jos taas se olisi lainattu vasta myöhäiskantasuomeen, se olisi voitu lainata asussa **etra. (Tosin muutos euraksi lienee niin myöhäinen että lopputulos olisi sama tämän sanan/nimen kohdalla.)
Tarkoittaako sanamuotosi, että kumpikin mahdollista ... olisi lainattu suoraan myöhäiskantasuomeenkin joko muodossa 'etra' tai 'eura'?
Lienee selkeintä esittää tilanne kaavoina:
1. nimi lainattu kauan sitten:
G *eeϸra --> keskiksm. *etra > myöhäisksm. ? *etra ~ *eura > eura (= Eura)
2. nimi lainattu myöhemmin:
G *eeϸra --> myöhäisksm. tai sen jälkeen **etra (=Etra)
Eli jos nimi olisi lainattu tavunloppuisen konsonantin vokaaliutumisen jälkeen (*petra > peura, *tetri > teeri, *kakla > kaula), ei sen *t olisi enää muuttunut miksikään vaan meillä olisi paikannimi Etra.
En ole kuitenkaan varma siitä, missä vaiheessa vokaaliutuminen on tapahtunut; sellaiset sanat kuin suomen kaula ~ viron kael viittaavat joko erilliseen itsenäiseen vokaaliutumiseen, tai sitten (todennäköisemmin) klusiilin heikkenemiseen yhteisessä kantakielessä (Suomenlahden murteen länsiosassa?): myöhäisksm. *kakla > *kaγla > kaula ~ kael. Kuitenkin peura ~ põder (eli virossa *t ei ole vokaaliutunut).
Epätietoisuuteni liittyy kahden edellisen viestisi loppuselityksiin, katso kahteen kohtaan tekemäni paksunnokset. Ne eivät täysin auenneet.
Tarkoitatko, että et>eu on tapahtunut vasta samoihin aikoihin, kuin myöhäisitämerensuomi alkoi leviämään ja murteutumaan? Vai että et>eu voi olla peräti vasta hajaantumisen jälkeinen kehitys, jolloin vielä myöhäissuomalaisetkin olisivat voineet muuntaa etraa euraksi? Vai jotakin muuta?
Karttahaulla muuten löytyy itä-Suomesta tetr* ja petr* -alkuisia nimiä, joskaan en tiedä liittyvätkö ne tähän aiheeseen. Aura taisi olla itäsuomeksi aatra. Ilmeisesti jotain horjuntaa tässä tosiaan on.
Ensimmäinen lihavointi: tarkoitan, että vokaaliutuminen lienee niin myöhäinen, että olisipa nimi lainattu jo keskikantasuomeen asuun *etra tai vasta myöhäiskantasuomeen *etra, niin kumpikin olisi vasta myöhemmin kehittynyt asuun Eura. En ilmeisesti tajunnut selventää oikeaa kohtaa.
Toinen lihavointi: tarkoitan potentiaalisesti molempia arvauksiasi.
Eli en tiedä tuon muutoksen ikää, koska asiassa on ristiriitaisuuksia: toisaalta karjalassa ja savossa on vanhastaan klusiilin + r:n yhtymä säilynyt, kuten huomautitkin, mutta toisaalta länsisuomen vokaaliutumisilmiölle on löydettävissä mahdollinen vastine virosta. Pitäisi selvittää eri konsonanttiyhtymien (klusiili + r) kehitys suomen murteissa ja lähisukukielissä - tai siis selvittää, olisiko joku jo asiaa selvittänyt. Vaihtoehtoina tulee mieleen ainakin seuraavia:
- Vokaaliutuminen (tai siis sen ensiaste eli klusiilin heikkeneminen spirantiksi) on tapahtunut itsenäisesti länsisuomessa ja virossa.
- Vokaaliutuminen (tai siis jne.) on tapahtunut jo myöhäiskantasuomen Suomenlahden murteessa, ja karjalaisvepsäläinen klusiilin säilymä edustaakin itäkantasuomalaista substraattia.
Ymmärrän, olet löytänyt lähtökohdan kokonaan uudelle vaihtoehdolle!
Siis näin: Myöhäis-suomalaiset tulevat paikalle, kun muunnos et>eu on vasta oraalla. He nappaavat etra-nimen välittäjäkieleltä (jonka ehdokkaita käsitelty aiemmin) ja muutos et>eu kehittyy loppuunsa vasta sitten. Keski-kantasuomalaisia ei nimen selityksessä välttämättä tarvita.
Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Tarkentava kysymys:
Onko sen tuhatvuotisen keskikantasuomalaisen jatkuvapäivitteisen siirtokunnan tueksi mitään muuta vihjettä, kuin paikannimet Eura ja Kymi?
Tuhatvuotisen siirtokunnan tueksi on eri-ikäisiä germaanisperäisiä nimiä:
1. Kantagermaanin taso: Eura, Kymi, Köyliö (ellei saamelainen)
2. Luoteisgermaanin taso: Aura, Karjaa, Vammas-/Vampu- (kaksi vikaa voisivat kai olla myös ykköskerrostumaa)
3. Pohjoisgermaanin/varhaiskantaskandinaavin taso: Hauho, Harjavalta, Ahvenanmaa
Toki todistusketju voidaan pilkkoa niin, että varhaisimmat germaanisperäiset nimet edellyttävät aikaisintaan aikatasoa 500 eaa. (teoriassa hieman myöhäisempikin olisi mahdollinen), ja muiden seikkojen perusteella pitänee olettaa itämerensuomea puhutun Suomessa viimeistään 300 jaa.
Asian ytimessä ovat siis Eura ja Kymi. Ne ovat vanhimmat ja varmimmat. Niihin kannattaa keskittyä aluksi.
Toisin sanoen, pulmana on, miten saadaan selitettyä nimet eura ja kymi. Siihen voi kehittää enemmän ja vähemmän uskottavia selityksiä. Toistaiseksi pelissä on mukana useampia selityksiä.
Totta turiset.
Euraa käsittelin edellä, eikä se näytä voivan tulla saamen kautta; Kymeä en osaa käsitellä ennen kuin löydän jostain (Koivulehdolta?) tietoa siitä, miten germaaninen *kwe- olisi sopeutettu saameen...
Jäänpä kuulolle.
Kymestä vielä. Karttahaulla löytyy myös nimiainesta kymä*, kymö*, kömi*, kimo* ja kemi*, voisivatkohan nekin liittyä aiheeseen?
Mikä muuten onkaan perustelu sille, ettei keskikantasuomalaisia ole asunut länsi-Suomessa laajemmin. Siis ei pelkästään tuhatvuotisena mini-kauppakoloniana, jota uhkaisi koko ajan sulautuminen alueen valtaväestöön, taloussuhdanteista johtuva näivettyminen tai kilpailijan aseellinen hyökkäys. Vaan sellainen tukevasti laajalla alueella oleva asutus, rannikolla ja ehkä sisämaassakin. Jonka sekaan myöhäissuomalaiset sitten aikanaan saapuisivat kieltä ja paikannimien äänneasuja ja arkeologisesti havaittavaa kulttuuria päivittämään. Liittyykö perustelu saamelaisten paikannimien ajoituksiin, vai mihin?