Jaska kirjoitti:Kielenvaihdoista puhutaan aika kirjavassa skaalassa - käytännössä aina silloin, kun muutos ei tapahdu massiivisen väestönvaihdoksen eli syrjäyttämisen kautta.
Kielenvaihtoa on tietysti sekin, kun enemmistön seassa asuva väestö liukuu sukupolvien kuluessa valtakieliseksi. Siitä on esimerkkejä maailma täynnä. Kielen leviämistä ajatellen tärkeämpää on keskittyä siihen, miten se uusi kieli tulee sinne seudulle ja saavuttaa valtakielen aseman. Siksi selityksissä kannattaa keskittyä siihen alkutilanteeseen.
Jaska kirjoitti:Kielenvaihtojen - johtuivatpa ne sitten prestiisistä tai mistä hyvänsä - välineenä ovat aina seka-avioliitot, koska kieltä ei todellakaan opita joen tai paaluaidan yli huutelemalla. Ihmiset ovat aina ja kaikkialla naineet oman pienen ryhmänsä ulkopuolelta jo ihan käytännön syistä (eksogamia). Sekaperheiden lapsilla on sitten todennäköisesti kaksi "ensimmäistä" kieltä, isänsä kieli ja äitinsä kieli.
Prestiisi eli arvostus liittyy tähän siten, että jompaakumpaa kieltä aletaan painottaa toisen kustannuksella, koska ajatellaan että sen avulla lapsi tai lapsenlapsi pärjää ilman että sitä toisen vanhemman tai isovanhemman kieltä tarvitsee osata lainkaan. Tähän liittyy tietysti vanhempien ahneus, opportunismi, tarve saada lapselle paremman elämän edellytykset jne.
Käytännössä siis sekaperheiden lapsukaisille on opetettu mieluummin uralilainen kieli, että he ovat päässeet nuoleskelemaan paikallista vaskikuningasta ja sitä kautta haalimaan rikkauksia ja arvonantoa.
Kielen arkisen puhumisen perusyksikkö on kylä, ei perhe. Kun kielen leviämistä yritetään ymmärtää, niin pitää selittää miten kokonaisen kylän arkikieli vaihtuu toiseksi. Lapsi ei myöskään opi ykköskieltä vanhempien päätöksellä, eikä sen mukaan mitä toinen tai molemmat vanhemmat hänelle puhuvat, vaan sen mukaan mitä hänen kaikki puhekumppaninsa puhuvat, ja näitä ovat suurperheen muut jäsenet ja kaikki kyläläiset ja erityisesti toiset lapset. He puhuvat sitä kylän arkista yhteiskieltä.
Seka-avioliitto ei ole toimiva ratkaisu. Jos suurperheen vävy-isukkina on uralilainen alfa-uros, joka pehmoisukkina lässyttää lapselleen kaiket päivät uralia (vaikka pitäisi olla pronssia kaupustelemassa), niin lapsi puhuu muille suurperheen jäsenille paleota ja pihakentällä toisten kyläläisten ja lasten kanssa paleota. Kun taas nimenomaan pitäisi selittää, miten ne toisetkin lapset rupeaisivat puhumaan uralia.
Jos pieneen muutaman kotakunnan kylään muuttaa muutama toiskielinen lapsekas perhe, niin se selittäisi kylän yhteiskielen vaihtumisen helposti. Ilman tällaista väestösiirtoa eivät tähän asti kuulemani teoriat vie kylän kielenvaihtoa maaliin saakka. Vävyt ja miniät eivät riitä edes suurperheen kielen vaihtamiseen, saati kokonaisen kylän yhteiskielen vaihtamiseen.
Jaska kirjoitti:Ensisijainen prestiisi toimii tietenkin vain sekaliitoissa, joita lienee vähemmistö kaikista parisuhteista, jos kerran tulokkaat ovat määrällisestikin pieni vähemmistö. "Toissijainen prestiisi" kuitenkin toimii niin, että kantaväestön oman pikku räkänokan halutaan oppivan toisena kielenään naapurikodan hyväosaisten mamujen uralilainen kieli, jälleen paremman elämän edellytysten toivossa.
Vaan mitenpä sitä naapurikodan (vaikka siinä koko perhe olisi uralilaisia tulokkaita) kieltä oma paleolapsi oppii, kun kylän ja myös kylän lasten yhteiskieli on paleo. Uralilaiset tenavathan siinä oppivat paleota, ykköskielekseen. Vasta jos tulokkaita on "kriitisen massan" verran, keikahtaa.
Jaska kirjoitti:Vielä yhtenä tasona, vaikkapa siis "kolmassijaisena prestiisinä", toimii se, että vauraaseen uralinkieliseen pronssimafiaan kuuluvat miehet voivat saada ja elättää useita vaimoja ja siten tuottaa enemmän jälkeläisiä, ja vauraan perheen lapset elävät terveempinä ja todennäköisemmin lisääntymisikään saakka. Niinpä seuraavassa sukupolvessa "kaksikielisten uralilaisten" osuus on jo huomattavasti suurempi. Jossain vaiheessa niin suuri osa yhteisön jäsenistä osaa uralia joko äidinkielen veroisesti tai edes toisena kielenä, että tapahtuu kollektiivinen alkuperäisen kielen hylkääminen: kukaan ei enää turhaan viitsi opettaa sitä lapsilleen. Kielenvaihto tapahtuu tunnettujen esimerkkien perusteella nopeimmillaan kolmessa sukupolvessa, mutta esihistoriallisena aikana siihen on voinut kulua pidempi aika.
Putkonen selitti tämän hyvin. Toisessa ketjussa antoi äsken käytönnön testituloksen. Eli eihän se uralilaisen vaimo (tai hypoteettinen haaremi) voi opettaa lapsilleen muuta kuin sitä osaamaansa kieltä. Ja toisaalta ympäröivä kyläyhteisö on yhteiskieleltään paleokielinen, joten se on silloin se kieli, mitä lapset puhuvat eniten ja oppivat sujuvimmaksi kielekseen. Vartuttuaan ja seka-avioliitossa tämä mafioson lapsi puhuu paleovaimonsa kanssa sitä kieltä, mitä tämäkin ymmärtää ja mikä on itselleenkin sujuvinta, eli paleota, joten seuraavan polven lapsi ei edes opi uralia.
Prestiisi (kielen ensisijaisena levittäjänä) jättää kovin paljon selittämättä. Sitä käytetään taikasanana, jonka lausumisen jälkeen kielen leviämisen mekanismeja ei tarvitse pohtia enää pisemmälle. Tähän toivoisin kaikilta vähän ryhdikkäämpää otetta.