Muinainen Suomi

Aiemmin on jo tehty analyysi Suomen murteista sanaston pohjalta (Leino, Hyvönen & Salmenkivi 2006); siinä itä--länsi-jaon jälkeen seuraavana erottui pohjoissuomalainen murteisto.
https://www.cs.helsinki.fi/u/leino/jutu ... aja-06.pdf

Nyt uusi tutkimus (Syrjänen, Honkola, Lehtinen, Leino & Vesakoski 2016) ottaa huomioon Kettusen laajan murrekartaston äänteellisetkin eroavaisuudet, ja tulos muuttuu: itä--länsi-jako on edelleen primaari, mutta sen jälkeen erottuu varsinaissuomalainen murrealue. K=4:ssä erottuu hämäläismurteisto, K=5:ssä savolainen erottuu kaakkoismurteistosta jne. (K=14 on maksimierottelu, sen jälkeen ei enää "parane".)
https://www.academia.edu/30649345/Apply ... opulations

Mukana on myös pareittaiset FST-arvot murteiden välillä (14 kpl). Pienimmät erot odotetusti on lähisukuisten murteiden välillä:
- Etelä- ja Pohjois-Karjala 0,42
- Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo 0,44
- Häme ja Etelä-Häme 0,46
- Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa 0,48
- Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa 0,49
- Etelä-Karjala ja Etelä-Savo 0,52
- Pohjois-Savo ja Keski-Suomi 0,54
- Etelä- ja Pohjois-Savo 0,61

Huomattavaa on, että Etelä-Pohjanmaalle ja Lapille lähin murre on varsinais-suomalais-hämäläinen välimurteisto; tällä ilmiöllä lienee asutushistoriallinen tausta. Toisaalta Etelä-Häme (Uudellemaalle asti) on myös yllättävän lähellä Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata.


http://i64.tinypic.com/m9u79w.png

Yllä olevalla kartalla valkoiset osat ovat sekoittumavyöhykkeitä ja värilliset osat siis murteiden "puhtaita" ydinalueita.

Pohjanmaan savolaiskiila kuuluu hieman yllättäen Kainuun yhteyteen vielä kun K=14.

Noita FST-arvoja voisi yrittää syöttää taas PASTiin ja katsoa millaista PCA:ta ja "sukupuuta" se samankaltaisuuden perusteella tyrkkää. Tosin pitää muistaa, että murteet sekoittuvat, eikä sukupuuta pidä ottaa historiallisena polveutumisena vaan nykyhetken murteiden läheisyyttä heijastavana työkaluna. Todellinen polveutuminen nähdään edelleen vain perusteellisen äännehistoriallisen analyysin avulla.

Tässä puumuotoon siirretty K-eriytymisjärjestys. Tätä eriytymispuuta ei siis pidä tulkita suomen murteiden polveutumiseksi, koska me tiedämme, että suomen kielen murteet polveutuvat ainakin kolmesta kantasuomalaisesta muinaismurteesta eriasteisesti sekoittuneina, eivät yhdestä ja samasta kantamurteesta. Puukuvaaja ei sellaisenaan huomioi sekoittumisia eikä kontakteja.

Murteiden erilaisuuden suuruudesta järjestyspuu sen sijaan kertoo, ja nyrkkisääntöisesti eriytymisen suuruus viittaa eriytymisen vanhuuteen. Länsimurteiden haarat ovat huomattavasti erilaisempia kuin itämurteiden, mikä vastaa hyvin asutushistorian käsitystä.
- Länsimurteiden leviäminen rannikkoa pohjoiseen ajoitetaan ensimmäisen vuosituhannen jKr. loppuun.
- Itämurteiden pääjako savolaiseen ja karjalaiseen tapahtui toisen vuosituhannen jKr. alussa; tällöin länsimurteita olisi ollut jo kolme.
- 1500-luvulta alkoi laajamittainen maan asuttaminen, jolloin eri murreryhmät jakautuivat edelleen.

Puun oksien pykämät, jotka palaavat takaisin eivätkä eriydykään, ovat sellaisia, jotka tutkijoiden käyttämä ohjelma tietyssä K-arvossa erotti mutta heti seuraavassa palautti takaisin ja korvasi kahdella paremmin tilannetta selittävällä.


http://i65.tinypic.com/aywyz6.png

Erona näyttää olevan myös päijäthämäläismurteiden sijoittuminen länsimurteihin eikä itämurteihin. Tästä oli vähän merkkejä jo sanaston pohjalta tehdyn analyysin perusteella.

Etelä-Pohjalaisen murteen lähinkin FST-etäisyys toiseen murteeseen (0.59 Välisuomalaisiin) on huomiota herättävän suuri, eli sama kuin Itä-Länsi jaon ylittävät Kai-PäiH, EteH-PPM ja EteH-EKar.

Tuo selittynee Etelä-Pohjalaisen murteen suhteellisella eristyneisyydellä muiden suomenkielen murteiden vaikutteilta. Etelä-Pohjanmaan väestöntiheys lienee ollut pitkään suurempi kuin sitä ympäröivien suomenkielisten lähialueiden, kun taas rannikon ruotsinkieliset ovat olleet enemmän "tasoissa". Lisäksi Etelä-Pohjanmaan ydinalue, Kyrönjoen varsi, joka on pitkien yhteyksien päässä vastaavista ydinalueista, lienee ollut kauan sisäisiltä kulkuyhteyksiltään melko integraali alue.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun yhteys on historiallisesti tuttu, PP:n ja Lapin vähemmän tuttu kuvan laajuudessa. Lapin alue on laaja ja näytteiden otolla lienee vaikutuksensa tulokseen. Sinänsä vaikuttaa erinomaiselta työltä, tosin hiukan epäilen onko analyysi maltettu ensin tehdä ilman kielitieteen murrejakokarttaa siten, että klusterointi tapahtuisi vain ohjelmallisesti.

Olisi jännä edelleenkin jossain näistä monista laskennallisista malleissa nähdä, minkälaisia määritteleviä piirteitä ne eri alueille antavat. "Typologisen" murrejaon kannaltahan asialla ei ole väliä, mutta historiallisten yhteyksien kannalta aika merkittävää olisi, milloin kyseessä ovat paikalliset sanastoinnovaatiot, milloin uudet lainasanat, milloin taas vanhat arkaismit. Esimerkiksi "lappalais-hämäläisen" ja "ulkosavolaisen" ryhmien voisi hyvin epäillä olevan lähinnä viimeistä tyyppiä: vanhoja länsi- tai itäsuomalaisuuksia, jotka ovat innovatiivisemmilla alueilla jääneet käytöstä.

Pystynen kirjoitti:Olisi jännä edelleenkin jossain näistä monista laskennallisista malleissa nähdä, minkälaisia määritteleviä piirteitä ne eri alueille antavat. "Typologisen" murrejaon kannaltahan asialla ei ole väliä, mutta historiallisten yhteyksien kannalta aika merkittävää olisi, milloin kyseessä ovat paikalliset sanastoinnovaatiot, milloin uudet lainasanat, milloin taas vanhat arkaismit. Esimerkiksi "lappalais-hämäläisen" ja "ulkosavolaisen" ryhmien voisi hyvin epäillä olevan lähinnä viimeistä tyyppiä: vanhoja länsi- tai itäsuomalaisuuksia, jotka ovat innovatiivisemmilla alueilla jääneet käytöstä.

Tulos olisi tosiaan mielenkiintoisempi, jos murteutumista edeltävää perua olevat samanlaisuudet perattaisiin murteiden vertailusta pois.

Ongelmallisia rajatapauksia ovat mm. päijäthämäläiset Hartola ja Sysmä, jotka edustavat melko puhtaita itämurteita mutta joiden asutus tuli nimistön perusteella lähinnä lännestä. (Etelämpänä Heinolassa murre on jo länsivoittoista.)