Keminsaamesta
Lähetetty: 30 Tammi 2017 21:37
Jaska kirjoitti plokiin, että ei ole keminsaamen rekunstruoinnin kannalla.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... n-kannalta
Janne Saarikivi on kyllä oikealla asialla. Pekka Sammallahden kommenttia en oikein sisäistä.
Ihmettelen tuota kommenttia, sillä kielitieteilijän luulisi enimmässä määrin olevan asiasta kiinnostunut. Kielen rekonstruimisen torppaaminen ihmetyttää siinä mielessä, että kyseessä ei ole DNA:n rekonstruoiminen. Kieli muuttuu jokatapauksessa jatkuvasti.
Eivät pohjoiset saamelaisetkaan puhu 1700-luvun saamea. Siellä ei olisi ollut sanaa esimerkiksi tietokoneelle tai autolle.
Sen ymmärrän, että jos haluttaisiin rekonstruoida mammutti tai Dodo, niin mistä sen voisi mammutiksi tai Dodoksi nimetä, jollei ole oikeita rakennuspalikoita.
Jaska ynnä moni muu on yrittänyt kovasti selvittää aiemmin, että jokin sana periytyy tietyllä tavalla. Ei luulisi olevan siis vaikea mennä taaksepäin ajassa. Ne sanat, joita ei ole, ne voitaisiin ottaa inarin-koltan-saamesta, sillä keminsaamen on sanottu olevan hyvin lähellä niitä mutta enemmillä suomalaisilla lainasanoilla.
Venäjällä on aiottu rekonstruoida esimerkiksi merjan kieltä, joten miksei keminsaamea ? Moni löytää vasta nyt keminsaamelaiset juurensa eikä se minusta ole jälkeläisten syy, että heiltä on viety juurensa suomalaistamis-kristillistämis-aikakauden tuloksena.
Siihen saakka, kunnes kieltä saa taas puhua, täytynee tyytyä muutamiin Olaus Sirman keräämiin joikuihin, muutamiin säilyneihin runoihin, Jacob Felmanin sanakirjaan vuodelta 1829 ja muutamaan raamatulliseen tekstiin. Sanoja sanotaan olevan n. 500. Vähemmilläkin sanoilla pärjää ulkomailla. Keminsaamea on jäljellä myös paitsi Kemin Lapin alueen paikannimissä, myös paikallisen väestön erikoislaatuisessa poronhoidon sanueessa. Tuosta kielestä kuitenkin on jopa näytteet, joten tuskin se mahdotonta edes olisi. Kielen rekonstruoiminen olisi juuri oikea tohtorisnäyte sellaiselle, joka osaa ja tietää, mitkä sanat taipuvat ja miten. Joku tästä vielä hienon opintyön tekeekin ja niittää kiitettyä mainetta. Helppoa se ei tietenkään tule olemaan.
Kulttuurinjääneitä voidaan rekonstruoida säilyneestä kuvauksesta :
Tietenkään tätä ei vastuullensa voi ottaa kukaan muu kuin se, jolle asia on tärkeä eli keminsaamelainen. Ei pohjoissaamelaiset ajaisi heidän asiaansa, mutta voisivat kyllä auttaa, sillä nämä ovat veljeskansaa, oman heimon sisarus.
Identiteetistä vielä ? Kuka määrää, kuka saa identifioida itsensä ? Jos on selvät sukujuuret, niin eikö se ole oikeus identiteettiin ? Saamelaiset osaavat olla näköjään riidoissa keskenään omien yhdistysten kanssa, mikä varmaankin liittyy johonkin valtataisteluun. Pitääkö näitä saamelaisia yhdistyksiä olla vielä keminsaamelaisillekin omansa, jotta voi juurensa saada hyväksytyksi ?
Mitä vähemmistöön tulee, niin lakiin voisi asettaa sellaisen ehdon, että on oltava vaikkapa vähintään (hatusta heitetty luku isovanhempien isovanhempien isovanhemmat) 1/64 saamelainen vedenpitävän sukututkimuksen kautta voidakseen tulla näiden saamelaislakien piiriin ?
Muille, joilla on saamelaisuutta sukututkimuksessa ja perimässä pienemmässä suhteessa, heille voisi olla oikeus käyttää saamelaista identiteettiä, oppia kieltä ja kulttuuria, mutta ei saamelaisten vähemmistöoikeuksia johtuen sekaperimästä eli suuremmasta määrästä muuta perimää.
Asia on verrattavissa Yhdysvaltain intiaanien assimiloimisella. En oikein ymmärrä, mikä asiassa rassaa muita saamelaisia väestöryhmiä, sillä jos tämä assimiloitumisvaara kohtaisi heitä jossain tulevaisuudessa, luulisi, että heilläkin olisi vielä myöhemmässä vaiheessa toiveita palauttaa menneisyyden haamuista omaa perintöänsä. Intiaanit ovat tehneet näin, monin paikoin he ovat elvyttäneet kulttuuriaan siitäkin huolimatta, etteivät he voi olla varmoja, kuinka asiat ovat ennen menneet.
Keneltä se on poissa, että keminsaamelaiset voivat kutsua itseään saamelaiseksi ? Onko keminsaame perheen musta lammas siitä syystä, että se vain sattui asumaan vihollisen rajalla ja joutui ensimmäisenä hyökkäyksen uhriksi ? Omassa suvussani on ainakin selvästi 4 keminsaamelaista suoraa esipolvi-sukunimeä ja pari muuta suvun avioliittojen kautta. Kyllä minua enemmän kiinnostaisi tietää, kuinka minä joikhaisin tai puhuisin esi-isieni kieltä. Viis veisaisin vähemmistöoikeuksista tai muistaakaan politiikan valtaoikeuksista. Heprea on esimerkkinä kielestä, jota puhutaan nykyään, mutta jota ei puhuttu vielä 100 vuotta sitten. Ei sammuneen kielen rekonstruoiminen välttämättä ole huono asia.
Tämä saamelaisten eripuraisuus näyttää nyt siltä, että pohjoiset saamelaiset ovat vihoissaan eteläisille, kun päästivät vihollisen alueilleen. Oikeasti heillä tuskin ollut mitään vaihtoehtoa suomalaisten noitaoikeudenkäyntien aikoina. Pohjoisemmat olivat vaikeammin tavoitettavissa kuin nämä eteläiset, joiden luoksi pääsi vesiteitse suhteellisenkin helposti.
Noh... tämä on tietenkin tällaista sukututkimuksen tuomaa nostatusta... Moni asia omasta suvusta kuitenkin selittyy nyt, mikä on hieno asia.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... n-kannalta
Janne Saarikivi on kyllä oikealla asialla. Pekka Sammallahden kommenttia en oikein sisäistä.
Ihmettelen tuota kommenttia, sillä kielitieteilijän luulisi enimmässä määrin olevan asiasta kiinnostunut. Kielen rekonstruimisen torppaaminen ihmetyttää siinä mielessä, että kyseessä ei ole DNA:n rekonstruoiminen. Kieli muuttuu jokatapauksessa jatkuvasti.
Eivät pohjoiset saamelaisetkaan puhu 1700-luvun saamea. Siellä ei olisi ollut sanaa esimerkiksi tietokoneelle tai autolle.
Sen ymmärrän, että jos haluttaisiin rekonstruoida mammutti tai Dodo, niin mistä sen voisi mammutiksi tai Dodoksi nimetä, jollei ole oikeita rakennuspalikoita.
Jaska ynnä moni muu on yrittänyt kovasti selvittää aiemmin, että jokin sana periytyy tietyllä tavalla. Ei luulisi olevan siis vaikea mennä taaksepäin ajassa. Ne sanat, joita ei ole, ne voitaisiin ottaa inarin-koltan-saamesta, sillä keminsaamen on sanottu olevan hyvin lähellä niitä mutta enemmillä suomalaisilla lainasanoilla.
Venäjällä on aiottu rekonstruoida esimerkiksi merjan kieltä, joten miksei keminsaamea ? Moni löytää vasta nyt keminsaamelaiset juurensa eikä se minusta ole jälkeläisten syy, että heiltä on viety juurensa suomalaistamis-kristillistämis-aikakauden tuloksena.
Siihen saakka, kunnes kieltä saa taas puhua, täytynee tyytyä muutamiin Olaus Sirman keräämiin joikuihin, muutamiin säilyneihin runoihin, Jacob Felmanin sanakirjaan vuodelta 1829 ja muutamaan raamatulliseen tekstiin. Sanoja sanotaan olevan n. 500. Vähemmilläkin sanoilla pärjää ulkomailla. Keminsaamea on jäljellä myös paitsi Kemin Lapin alueen paikannimissä, myös paikallisen väestön erikoislaatuisessa poronhoidon sanueessa. Tuosta kielestä kuitenkin on jopa näytteet, joten tuskin se mahdotonta edes olisi. Kielen rekonstruoiminen olisi juuri oikea tohtorisnäyte sellaiselle, joka osaa ja tietää, mitkä sanat taipuvat ja miten. Joku tästä vielä hienon opintyön tekeekin ja niittää kiitettyä mainetta. Helppoa se ei tietenkään tule olemaan.
Kulttuurinjääneitä voidaan rekonstruoida säilyneestä kuvauksesta :
Keminsaamelaisista kertoo muun muassa Turun akatemian professori Mikael Wexionius teoksessaan Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, Fenningiae et subjectorum provinciarum vuodelta 1650. Hänen mukaansa he olivat kääntyneet kristinuskoon noin 20 vuotta aiemmin eli noin vuonna 1630. He asuivat kahdeksankulmaisissa kodissa, joiden keskellä oli nuotio. He käyttivät narulla kiristettäviä kenkiä, poronnahkaisia vaatteita ja sekä miehet että naiset sen päällä pitkää sinistä tai valkoista vaippaa ”rutenien” tapaan. He ovat tehneet myös tinalankakirjontaa sekä metallisia koristevöitä. Poroja he ovat käyttäneet sekä vetojuhtina että ravinnoksi. Heillä on myös ollut koiria. Keminsaamelaiset eivät käyttäneet väkijuomia. He eivät suvainneet aviorikoksia eivätkä haureutta, ja rankaisivat niistä oman käden oikeudella. Varastaminen oli heille tuntematon käsite. Vieraita, ainakin pappeja, he kestitsivät ja ajeluttivat mielellään.
Tietenkään tätä ei vastuullensa voi ottaa kukaan muu kuin se, jolle asia on tärkeä eli keminsaamelainen. Ei pohjoissaamelaiset ajaisi heidän asiaansa, mutta voisivat kyllä auttaa, sillä nämä ovat veljeskansaa, oman heimon sisarus.
Identiteetistä vielä ? Kuka määrää, kuka saa identifioida itsensä ? Jos on selvät sukujuuret, niin eikö se ole oikeus identiteettiin ? Saamelaiset osaavat olla näköjään riidoissa keskenään omien yhdistysten kanssa, mikä varmaankin liittyy johonkin valtataisteluun. Pitääkö näitä saamelaisia yhdistyksiä olla vielä keminsaamelaisillekin omansa, jotta voi juurensa saada hyväksytyksi ?
Mitä vähemmistöön tulee, niin lakiin voisi asettaa sellaisen ehdon, että on oltava vaikkapa vähintään (hatusta heitetty luku isovanhempien isovanhempien isovanhemmat) 1/64 saamelainen vedenpitävän sukututkimuksen kautta voidakseen tulla näiden saamelaislakien piiriin ?
Muille, joilla on saamelaisuutta sukututkimuksessa ja perimässä pienemmässä suhteessa, heille voisi olla oikeus käyttää saamelaista identiteettiä, oppia kieltä ja kulttuuria, mutta ei saamelaisten vähemmistöoikeuksia johtuen sekaperimästä eli suuremmasta määrästä muuta perimää.
Asia on verrattavissa Yhdysvaltain intiaanien assimiloimisella. En oikein ymmärrä, mikä asiassa rassaa muita saamelaisia väestöryhmiä, sillä jos tämä assimiloitumisvaara kohtaisi heitä jossain tulevaisuudessa, luulisi, että heilläkin olisi vielä myöhemmässä vaiheessa toiveita palauttaa menneisyyden haamuista omaa perintöänsä. Intiaanit ovat tehneet näin, monin paikoin he ovat elvyttäneet kulttuuriaan siitäkin huolimatta, etteivät he voi olla varmoja, kuinka asiat ovat ennen menneet.
Keneltä se on poissa, että keminsaamelaiset voivat kutsua itseään saamelaiseksi ? Onko keminsaame perheen musta lammas siitä syystä, että se vain sattui asumaan vihollisen rajalla ja joutui ensimmäisenä hyökkäyksen uhriksi ? Omassa suvussani on ainakin selvästi 4 keminsaamelaista suoraa esipolvi-sukunimeä ja pari muuta suvun avioliittojen kautta. Kyllä minua enemmän kiinnostaisi tietää, kuinka minä joikhaisin tai puhuisin esi-isieni kieltä. Viis veisaisin vähemmistöoikeuksista tai muistaakaan politiikan valtaoikeuksista. Heprea on esimerkkinä kielestä, jota puhutaan nykyään, mutta jota ei puhuttu vielä 100 vuotta sitten. Ei sammuneen kielen rekonstruoiminen välttämättä ole huono asia.
Tämä saamelaisten eripuraisuus näyttää nyt siltä, että pohjoiset saamelaiset ovat vihoissaan eteläisille, kun päästivät vihollisen alueilleen. Oikeasti heillä tuskin ollut mitään vaihtoehtoa suomalaisten noitaoikeudenkäyntien aikoina. Pohjoisemmat olivat vaikeammin tavoitettavissa kuin nämä eteläiset, joiden luoksi pääsi vesiteitse suhteellisenkin helposti.
Noh... tämä on tietenkin tällaista sukututkimuksen tuomaa nostatusta... Moni asia omasta suvusta kuitenkin selittyy nyt, mikä on hieno asia.