Pystynen kirjoitti:En, vaan juuri tarpeeksi vanhoja. Näissä nimenomaisissa tapauksissa ero ei näy, mutta kylläkin näissä lasi-tyyppisissä, joissa suomessa esiintyy nykyruotsissa mahdoton mutta vanhemmassa ruotsissa vielä hyvinkin yleinen lyhyt+lyhyt -rakenne. Muita samanlaisia mm. (ruotsista tai alasaksasta) hana, (al)kali, köli, naru, peli, pora, sali; (venäjästä) koni, vari, voro. Eli mitään odottamattomia geminaattoja ei ilmesty.aikalainen kirjoitti:Tarkoititko kenties tarpeeksi nuoria? Entä mitä näiden pohjalta pitäisi päätellä lainaamisen lain-alaisuuksista?Pystynen kirjoitti:Sama on ollut aikanaan laita myös esim. saksassa (Fuß /fuus/ < *fus, mutta müss /müs/ < *müs). Nämä lainat tyyliin tilli, tulli, valli taas ovat enimmäkseen tarpeeksi vanhoja ollakseen tulleet kieleen jo ennen vanhojen lyhyiden vokaalien pitenemistä ja pitkien lyhenemistä; vrt myös vaikka sm. lasi vaikka ruotsin glas pitkällä a:lla.
Pystynen kirjoitti:Nyt voi olla, etten muista aivan oikein, mutta eikös "merja" ole Rahkosella laajempana käsitteenä kuin esim. Helimskillä, ja sisältäisi esim. myös Helimskin "toimalaiset"?
Muutos *a > o muuten ei minusta mitenkään vaadi nimen omaan yhteyksiä saamen suuntaan, sillä samahan tapahtuu myös permissä ja osin marissa ja obinugrissa. Päinvastoin väittäisin, että Aikion esittämät myöhäiset germaanisperäiset esimerkit tästä kehityksestä saamessa osoittavat, että se nimen omaan tapahtui saamessa itäisistä sukukielistä melko pitkälle erillään. Kysessä voisi kyllä ehkä olla laaja areaalinen vyöhyke (läntisehkön) uralilaisen murrejatkumon pohjoisosissa, mutta mihinkään "saamelas-merjalaiseen kantakieleen" sitä ei voi minusta järjellisesti vetää.
aikalainen kirjoitti:Siis till-tull-vall (suomalaisina vastineina tilli-tulli-valli) ovat vanhoja, eli tulleet jo ennen lyhyiden vokaalien pitenemistä ja pitkien lyhenemistä.
aikalainen kirjoitti:Missä kielessä nämä pituuden muutokset ovat tapahtuneet, suomessa vai skandigermaanissa?
aikalainen kirjoitti:Miten ääntyvästä lähtösanasta on lainattu esimerkiksi lasi ja miten ääntyy sen määräinen muoto?
Jaska kirjoitti:Silloin järjellisesti voi, kun saame ja merja jakavat useita muitakin äänteenmuutoksia.
Jaska kirjoitti:Varhaisten germaanien asuinpaikka joka tapauksessa kelluu, koska mm. germaaniseksi esitetyllä vähä-sanallakin on vastine merjassa.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Silloin järjellisesti voi, kun saame ja merja jakavat useita muitakin äänteenmuutoksia.
Kyllä jokin saamelais-merjalainen yhteys voi silti olla mahdollinen, mutta jos lainasanojen todistuksen nojalla jotkin kantasaamen äänteenmuutoksista ovat tapahtuneet vasta Fennoskandiassa, niin ei samanlaisen muutoksen löytyminen idempää mitenkään mahdollista edellisten todisteiden ohittamista. Sama logiikka kuin esim. siinä, että sekä nykysuomessa, nykyvirossa, nykyliivissä että nykyvepsässä esiintyy sananalkuisia konsonanttiyhtymiä, mutta tämä ei tietenkään vielä todista että ne olisivat esiintyneet jo kantasuomessa — koska meillä on samaan aikaan hyviä todisteita siitä, että kaikissa näistä kielissä ne on vanhemmissa kantasuomalaisissa ja myöhäisemmissäkin lainasanoissa yksinkertaistettu.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Varhaisten germaanien asuinpaikka joka tapauksessa kelluu, koska mm. germaaniseksi esitetyllä vähä-sanallakin on vastine merjassa.
Myös mordvassa, jossa siinä on peräti /-ž-/. Germaanisessa originaalissa sen sijaan on *-h-. Tämä minusta joko merkitsee sitä, että etymologia on jossain kohden väärässä … tai, että sana on lainattu itään itämerensuomen kautta ja matkan varrella etymologisesti nativisoitu *š:lliseksi. (En usko selitykseen, että germaaninen *h olisi koskaan lainattu *š:nä, mikä on foneettisesti aika järjetöntä.)
Pystynen kirjoitti:Eikös sinun aikaisempi mielipiteesi muuten ollut, että saamelais-germaaniset kontaktit on jokseenkin pakko sijoittaa Satakuntaan? Oletko nyttemmin luopunut ajatuksesta?
Pystynen kirjoitti:Muistutan että saamelaisiin *a > *o-lainoihin kuuluu myös tapauksia kuten *bāha- → ims. *paha → *paša > *pōšē > buošši 'pahansisuinen', tai *hābaz → *apəs > *vōpsë > vuoksa 'verkon pohja', jotka ovat selvästi uudehkoja lainoja vasta luoteisgermaanista tai kantaskandinaavista, näissä kun on jo *ē > *ā ja *k > *h.
Jaska kirjoitti:Etkö siis usko myöskään indoeurooppalaisen laryngaalin substituoimiseen *š:llä? Eihän se foneettisesti mitenkään mahdotonta ole.
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Muistutan että saamelaisiin *a > *o-lainoihin kuuluu myös tapauksia kuten *bāha- → ims. *paha → *paša > *pōšē > buošši 'pahansisuinen', tai *hābaz → *apəs > *vōpsë > vuoksa 'verkon pohja', jotka ovat selvästi uudehkoja lainoja vasta luoteisgermaanista tai kantaskandinaavista, näissä kun on jo *ē > *ā ja *k > *h.
Mitenkäs nyt sitten onkin uskottavaa substituoida h š:llä? Edellä ei ollut.
Jaska kirjoitti:Ajallisesti ei ole mitään ongelmaa olettaa myös merjalaisia äänteenmuutoksia vasta ajanlaskun alun tienoille.
Jaska kirjoitti:Voidaan ajatella niinkin, että paleogermaania puhuttiin Baltiassa-Inkerissä, ja hiljalleen Itä-Ruotsi olisi liittynyt germaaniverkostoon, kuten arkeologian tuloksia voidaan tulkita. Kantagermaanin murteutuminen olisi sekin voinut tapahtua jo Baltiassa: luoteisgermaani olisi levinnyt Skandinaviaan ja edelleen sieltä etelään, itägermaani taas suoraan etelään Puolaan.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Etkö siis usko myöskään indoeurooppalaisen laryngaalin substituoimiseen *š:llä? Eihän se foneettisesti mitenkään mahdotonta ole.
Joo, en oikein noihinkaan. Hyllestedhän osoitti jokunen vuosi sitten, että useimmille esimerkeille löytyy muitakin selityksiä;
Pystynen kirjoitti:ja jäljelle jää ryhmä ainoastaan itämerensuomalaisia ht-tapauksia, joissa ei ole suoria todisteita, että niissä olisi koskaan mitään *š:ää ollutkaan. Implikaatio siis on, että *h olisi voinut syntyä itämerensuomeen jo ennenkin muutosta *š > *h, esim. lainafoneemina. Se olisi voinut esiintyä aikaisin esim. allofonina yhtymissä kuten *hn < *sn ja *ht < *kt.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Muistutan että saamelaisiin *a > *o-lainoihin kuuluu myös tapauksia kuten *bāha- → ims. *paha → *paša > *pōšē > buošši 'pahansisuinen', tai *hābaz → *apəs > *vōpsë > vuoksa 'verkon pohja', jotka ovat selvästi uudehkoja lainoja vasta luoteisgermaanista tai kantaskandinaavista, näissä kun on jo *ē > *ā ja *k > *h.
Mitenkäs nyt sitten onkin uskottavaa substituoida h š:llä? Edellä ei ollut.
Koska nyt ollaan alueella jossa *š → *h olisi ollut mahdollinen etymologisena substituutiona. Germaanin ja imsun välillä näin ei ole, vielä vähemmän germaanin ja saamen.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Ajallisesti ei ole mitään ongelmaa olettaa myös merjalaisia äänteenmuutoksia vasta ajanlaskun alun tienoille.
Näin voisi oikein hyvin olettaa, mutta silloin kylläkin ollaan tilanteessa, jossa saamea puhuttiin jo Länsi-Suomessa asti, eli yhtenäisestä "merjalais-saamelaisesta kantakielestä" ei enää voi puhua. Tämä on minusta tässä se ongelma. Kuten jo sanoin, jonkinlaisen alueellisemman yhteyden kaavailu toimii kyllä.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Voidaan ajatella niinkin, että paleogermaania puhuttiin Baltiassa-Inkerissä, ja hiljalleen Itä-Ruotsi olisi liittynyt germaaniverkostoon, kuten arkeologian tuloksia voidaan tulkita. Kantagermaanin murteutuminen olisi sekin voinut tapahtua jo Baltiassa: luoteisgermaani olisi levinnyt Skandinaviaan ja edelleen sieltä etelään, itägermaani taas suoraan etelään Puolaan.
Ei kai täysin mahdotonta, mutta minusta germaanin kehityslinjaa ei voi pelkän uralilaisen aineiston nojalla heilutella ihan minne päin Eurooppaa sattuu. Pitäisi katsoa ensin germaanin itsensä todistusta, paikannimiä, yms.
Jaska kirjoitti:Konsonanteissa ei tainnut Aikiolla montakaan esimerkkiä olla etymologisesta substituutiosta...
Jaska kirjoitti:Siis jotenkin näin:
1. Saamelais-merjalaiset muutokset idässä
2. Loput myöhäiskantasaamelaiset muutokset lännempänä
3. Valmis myöhäiskantasaame lännimpänä Lounais-Suomessa
Jaska kirjoitti:Vanhoilla germaanialueilla vanhatkin paikannimet olisivat päivittyneet, eli siltä osin todistusta ei saisi kuin kielenvaihtoalueilla. Eteläiset alueet taas ovat myöhään germaanistuneita.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Konsonanteissa ei tainnut Aikiolla montakaan esimerkkiä olla etymologisesta substituutiosta...
Jos jätit linkkini lukematta: en oleta substituutiota *h → *š edes imsusta saameen, vaan innovatiivisemmista imsumurteista arkaaisempiin.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Siis jotenkin näin:
1. Saamelais-merjalaiset muutokset idässä
2. Loput myöhäiskantasaamelaiset muutokset lännempänä
3. Valmis myöhäiskantasaame lännimpänä Lounais-Suomessa
Olkoon oikein hyvin jotenkin näin, mutta minun pointtini on, että kantasaamen vokaalirotaatio enimmiltä osin silti tulee aikaisintaan vasta vaiheeseen 2. Monilta osin luullakseni vasta jopa kantasaamen jälkeen: tulokset ovat foneettisesti ja fonologisesti kovin erilaisia eri saamelaiskielissä.
(Esim. ruotsinsaamessa *ē < *ä ja *ea < *e lankeavat yhteen, ja sitten muka "uudelleen" diftongoituvat *ea:ksi, tällä kertaa ainoastaan kantasaamen säilyneen *ā:n eikä, toisin kuin pohjois- ja itäsaamessa, myös *ē < *ä:n edellä. Minusta on aika ilmeistä, että tämä tarkoittaa koko kehityksen *e > *ea tapahtuneen kyseisillä kahdella alueella erikseen.)
Pystynen kirjoitti:Mitäs ne muut saamelais-merjalaiset yhteispiirteet muuten mahtavat edes olla?
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Vanhoilla germaanialueilla vanhatkin paikannimet olisivat päivittyneet, eli siltä osin todistusta ei saisi kuin kielenvaihtoalueilla. Eteläiset alueet taas ovat myöhään germaanistuneita.
Epäilyttävää onkin heittämäsi Baltia ja nyt Inkeri, joista ei minun tietääkseni löydy mitään todisteita esigermaaneista.
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Siis jotenkin näin:
1. Saamelais-merjalaiset muutokset idässä
2. Loput myöhäiskantasaamelaiset muutokset lännempänä
3. Valmis myöhäiskantasaame lännimpänä Lounais-Suomessa
Olkoon oikein hyvin jotenkin näin, mutta minun pointtini on, että kantasaamen vokaalirotaatio enimmiltä osin silti tulee aikaisintaan vasta vaiheeseen 2. Monilta osin luullakseni vasta jopa kantasaamen jälkeen: tulokset ovat foneettisesti ja fonologisesti kovin erilaisia eri saamelaiskielissä.
(Esim. ruotsinsaamessa *ē < *ä ja *ea < *e lankeavat yhteen, ja sitten muka "uudelleen" diftongoituvat *ea:ksi, tällä kertaa ainoastaan kantasaamen säilyneen *ā:n eikä, toisin kuin pohjois- ja itäsaamessa, myös *ē < *ä:n edellä. Minusta on aika ilmeistä, että tämä tarkoittaa koko kehityksen *e > *ea tapahtuneen kyseisillä kahdella alueella erikseen.)
Missä ruotsinsaamessa? Eteläsaamessa ei käsittääkseni ole mitään ongelmaa, vaikka muuten onkin mutkikas vokaalinkehitys.
Jaska kirjoitti:Pitäisi nähdä aukikirjoitettuna, onko esittämäsi malli sujuvampi kuin perinteinen näkemys.
Jaska kirjoitti:Toisessa ketjussa mainitsin juuri joukon mahdollisia todisteita:
- Ruotsin järviennimet eivät edellytäkään germaanien ikivanhaa läsnäoloa alueella (Schalin).
- Germaanin kontaktit länsiuralilaisiin kielihaaroihin ovat vanhempia kuin esim. kelttiin.
- Balttilaiskielissä on merkillisiä kentum-kielen tyyppisiä jäänteitä, jotka voisivat selittyä paleogermaanisesta substraatista.
- Paikannimiä kuten Viro ja Neva on ehdotettu ikivanhoiksi germaanilainoiksi.
Jaska kirjoitti:Germaani- ja balttilainoja on lisäksi päätynyt jo keskikantasuomen mukana permiin asti (Saarikivi 2006). Lounais-Suomi lähtöalueena on tämä huomioiden kovin epäuskottava.
.Jaska kirjoitti:Mutta sitä varhaisempien kontaktien paikkaa ei ole yhtä helppo määrittää. Esimerkiksi luoteisgermaanista jo ennen myöhäiskantasaamea lainatut elementit kuten *vuoććō, joka myös näkyy paikannimissä Lounais-Suomesta alkaen, olisi voitu omaksua ihan missä tahansa. Tiedämme vain sen, missä myöhäisempää kielentasoa puhuvat saamelaiset ovat sitä käyttäneet
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Toisessa ketjussa mainitsin juuri joukon mahdollisia todisteita:
- Ruotsin järviennimet eivät edellytäkään germaanien ikivanhaa läsnäoloa alueella (Schalin).
- Germaanin kontaktit länsiuralilaisiin kielihaaroihin ovat vanhempia kuin esim. kelttiin.
- Balttilaiskielissä on merkillisiä kentum-kielen tyyppisiä jäänteitä, jotka voisivat selittyä paleogermaanisesta substraatista.
- Paikannimiä kuten Viro ja Neva on ehdotettu ikivanhoiksi germaanilainoiksi.
Viitannet tähän keskusteluun?
Ensimmäinen listasi kohta voi olla todiste keski-Ruotsia vastaan, mutta ei se millään tavalla todista nimen omaan Baltian puolesta. Kun germaanin leviämissuunta on Skandinaviassa aina ollut kohti pohjoista, niin tämä kuulostaa pikemmin viittaavan esikantagermaaniin viimeisimmässä vaiheessa Tanskan salmien tienoilla, sitä ennen pohjois-Puolassa.
Pystynen kirjoitti: Tämä sopii myös kakkoskohtaan: kontaktit länsiuraliin eivät vielä sano mitään siitä, tulivatko ne etelästä-lounaasta vaiko pohjoisesta-koillisesta. Kontaktit kelttiin näyttävät toki myöhäisemmiltä, mutta tämähän selittyy jo ihan sillä, että Länsi-Euroopassa oli ennen germaanin ja keltin leviämistä muita, hävinneitä IE-haaroja puskurivyöhykkeenä, esim. Pohjanmeren rannikolla "Nordwestblock" ja Alppien itäosissa veneetti. Varsinaiskeltti sen sijaan levisi länteen pikemmin Alppien eteläpuolitse ja myötäpäivään.
"Kentum-aineisto" baltissa on yleensä selitetty ihan vain satemisaation loppuvaiheita edeltäneeksi kielen omaksi kehitykseksi: varhainen *ḱ olisi neutraalistunut *k:ksi erinäisissä ympäristöissä ennen kuin se affrikoitui *ć:ksi. Tämä on lisäksi sitten nimen omaan itäbaltissa, eli esigermaani jossain länsi-Baltian rannikolla ei hirveästi vielä auta. Kolmanneksi, kentum-haaroja on muitakin, joista kyseeseen voisi tulla myös esim. jokin keski-Venäjälle pyörimään jäänyt tokaarin sisarmuoto, tai koska kentumkielet ovat ylipäänsä arkaaisia eivätkä mikään oma ryhmänsä: jokin pohjoisessa periferiassa satemisaation ulkopuolelle jäänyt baltoslaaville läheinen murre. Toki luen mielenkiinnolla, jos osaat tästä hahmotella tarkemman kuvan.
Viron ja Nevan lainaetymologioissa ei ole minun tietääkseni mitään, mikä viittaisi juuri germaaniin. Kyseessä ovat jo kantaindoeurooppalaiset termit *wiHrós ja *néwos, jotka on voitu lainata suunnilleen minkä kielihaaran kautta tahansa. Huom. edellisen pitkä vokaali baltoslaavissa ei ole ongelma, sillä varhaisissa lainoissa on tunnetusti usein *ī, *ū → *i, *u, eli tyyppi hidas, rikas, runo, uros, utaret jne. Junttilan väitöskirja s. 106 referoikin jo ehdotukseen jonka mukaan Viro tulisi pikemmin baltista.
Pystynen kirjoitti:Esikantakielien sijoitteluun kaipaisin johdonmukaisuutta suhteessa myöhempiin kieliin. Jos esim. balttien olemassaolosta Suomen puolella vaaditaan selviä paikannimiä ennen kuin ajatusta voi pitää spekulaatiota kummempana, niin tietysti myös esigermaanien olemassaolosta Baltiassa pitäisi olla ihan vastaavan tasoisia todisteita. Nyt ei ole. Vähintään itägermaanin johtaminen "suoraan etelään Puolaan" kuulostaa aika löysältä spekulaatiolta, kun tämän leviämisestä on jo olemassa ihan hyvältä vaikuttava arkeologinen malli: Wielbarkin kulttuurin laajentuminen Itämeren lounaisnurkasta vaiheittain jokireittejä kaakkoon.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Germaani- ja balttilainoja on lisäksi päätynyt jo keskikantasuomen mukana permiin asti (Saarikivi 2006). Lounais-Suomi lähtöalueena on tämä huomioiden kovin epäuskottava.
Koivulehdon vanhaan kerrostumaan esittämät tapaukset ovat valitettavasti kaikki joko:
• kumottu (esim. joukon esitetyn vastineen osoitti pikemmin omaperäiseksi jo Grünthal 1996: paremmin ~ jakaa)
• katsottavissa jo paljonkin vanhemmiksi ja ehkä osittain erillislainoiksi (esim. otsa; sanalla tämä merkitys jo kantaindoeuroopassa)
• tosiaan eivät germaanisia vaan balttilaisia ja siis kenties saatu jo aika varhainkin idässä (esim. ehtiä)
• tai sitten ovat muuten vain huonoja (esim. kypsä < kypsi taipuu kypsen, kun Koivulehdon etymologia vaatii kanta-asua *küpte-).
Uudemmat Saarikiven esittämät tapaukset kuten tallata ja varas taitavat puolestaan olla kaikki ajoitettavissa myöhäisempään (para)vepsäläiseen lainakerrostumaan, joka joka tapauksessa pitää sekin olettaa — siinä kun on myös sellaisia slaavilaislainoja kuten lusikka (vepsä luźik, komi /ľuśka/), joita missään tapauksessa ei voi reitittää keskikantasuomen ajoilta, mutta ei oikein erikseen venäjästäkään (ложка /loška/).
jussipussi kirjoitti:.Jaska kirjoitti:Mutta sitä varhaisempien kontaktien paikkaa ei ole yhtä helppo määrittää. Esimerkiksi luoteisgermaanista jo ennen myöhäiskantasaamea lainatut elementit kuten *vuoććō, joka myös näkyy paikannimissä Lounais-Suomesta alkaen, olisi voitu omaksua ihan missä tahansa. Tiedämme vain sen, missä myöhäisempää kielentasoa puhuvat saamelaiset ovat sitä käyttäneet
Niin, että esikantasaamelaisten ja kanta- / luoteisgermaanien kontaktit ovat voineet tapahtua myös kaakon kulmalla?
jussipussi kirjoitti:Mites se Eura, vieläkö sille on ainoa selitys kantagermaanista pohjoiskantasuomeen?
Pystynen kirjoitti:Uudemmat Saarikiven esittämät tapaukset kuten tallata ja varas taitavat puolestaan olla kaikki ajoitettavissa myöhäisempään (para)vepsäläiseen lainakerrostumaan, joka....
Kinaporin kalifi kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Uudemmat Saarikiven esittämät tapaukset kuten tallata ja varas taitavat puolestaan olla kaikki ajoitettavissa myöhäisempään (para)vepsäläiseen lainakerrostumaan, joka....
Mikä on paravepsä?
Sigfrid kirjoitti:En ymmärrä miksi germaanilainojen saantipaikan kohdalla on näin oleellista onko paikka Lounais-Suomessa vai Kaakkois-Suomessa. Tätä olen ihmetellyt. Eräät täällä ovat jankanneet asiasta aina pienenkin syyn ilmetessä ainakin 5 vuotta. Mikä siinä on oleellista?
Sigfrid kirjoitti:En ymmärrä miksi germaanilainojen saantipaikan kohdalla on näin oleellista onko paikka Lounais-Suomessa vai Kaakkois-Suomessa. Tätä olen ihmetellyt. Eräät täällä ovat jankanneet asiasta aina pienenkin syyn ilmetessä ainakin 5 vuotta. Mikä siinä on oleellista?
aikalainen kirjoitti:Sigfrid kirjoitti:En ymmärrä miksi germaanilainojen saantipaikan kohdalla on näin oleellista onko paikka Lounais-Suomessa vai Kaakkois-Suomessa. Tätä olen ihmetellyt. Eräät täällä ovat jankanneet asiasta aina pienenkin syyn ilmetessä ainakin 5 vuotta. Mikä siinä on oleellista?
Pointti on esitettyjen muinaissepitteiden laadun arvioinnissa. Sen luulisi olevan tämän foorumin kannalta hyvinkin oleellista.
Jaskan muinaisepitteessä saamelais-germaanisten lainasanojen saantipaikka ja myöhäiskantasaamen kypsymispaikka on saatu rajattua tietyyn maantieteelliseen paikkaan. Kriitikkojen mielestä se paikka on aivan mahdollinen, mutta ei niin hyvin perusteltu, että sen voisi julistaa varmaksi ja muut mahdolliset paikat pois sulkevaksi.
Tällä taas on vipuvaikutusta muinaissepittelyn jatkokehitelmiin: Onko myöhäiskantasaame levinnyt Etelä-Suomeen ja Itä-Suomeen ja Vienaan ja Lappiin juuri nimenomaan tästä paikasta, vai onko muitakin mahdollisia kehityskulkuja vielä pidettävä mielessä.
aikalainen kirjoitti:Tällä taas on vipuvaikutusta muinaissepittelyn jatkokehitelmiin: Onko myöhäiskantasaame levinnyt Etelä-Suomeen ja Itä-Suomeen ja Vienaan ja Lappiin juuri nimenomaan tästä paikasta, vai onko muitakin mahdollisia kehityskulkuja vielä pidettävä mielessä.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 56 vierailijaa