Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Siis jotenkin näin:
1. Saamelais-merjalaiset muutokset idässä
2. Loput myöhäiskantasaamelaiset muutokset lännempänä
3. Valmis myöhäiskantasaame lännimpänä Lounais-Suomessa
Olkoon oikein hyvin jotenkin näin, mutta minun pointtini on, että kantasaamen vokaalirotaatio enimmiltä osin silti tulee aikaisintaan vasta vaiheeseen 2. Monilta osin luullakseni vasta jopa kantasaamen
jälkeen: tulokset ovat foneettisesti ja fonologisesti kovin erilaisia eri saamelaiskielissä.
(Esim. ruotsinsaamessa *ē < *ä ja *ea < *e lankeavat yhteen, ja sitten muka "uudelleen" diftongoituvat *ea:ksi, tällä kertaa ainoastaan kantasaamen säilyneen *ā:n eikä, toisin kuin pohjois- ja itäsaamessa, myös *ē < *ä:n edellä. Minusta on aika ilmeistä, että tämä tarkoittaa koko kehityksen *e > *ea tapahtuneen kyseisillä kahdella alueella
erikseen.)
Missä ruotsinsaamessa? Eteläsaamessa ei käsittääkseni ole mitään ongelmaa, vaikka muuten onkin mutkikas vokaalinkehitys.
Ihan kaikissa Ruotsin alueen saamelaiskielissä. Ks. vaikka
petäjän vastineet: etelä
biedsie, uumaja
biehtsee, piitime
piehtsie, luulaja
piehtse.
Jaska kirjoitti:Pitäisi nähdä aukikirjoitettuna, onko esittämäsi malli sujuvampi kuin perinteinen näkemys.
Varmasti. Edellinen näkemykseni eräiden osien kantasaamen jälkeisyydestä ihan vain ennakkovaroituksena.
Jaska kirjoitti:Toisessa ketjussa mainitsin juuri joukon mahdollisia todisteita:
- Ruotsin järviennimet eivät edellytäkään germaanien ikivanhaa läsnäoloa alueella (Schalin).
- Germaanin kontaktit länsiuralilaisiin kielihaaroihin ovat vanhempia kuin esim. kelttiin.
- Balttilaiskielissä on merkillisiä kentum-kielen tyyppisiä jäänteitä, jotka voisivat selittyä paleogermaanisesta substraatista.
- Paikannimiä kuten Viro ja Neva on ehdotettu ikivanhoiksi germaanilainoiksi.
Viitannet
tähän keskusteluun?
Ensimmäinen listasi kohta voi olla todiste keski-Ruotsia vastaan, mutta ei se millään tavalla todista nimen omaan Baltian puolesta. Kun germaanin leviämissuunta on Skandinaviassa aina ollut kohti pohjoista, niin tämä kuulostaa pikemmin viittaavan esikantagermaaniin viimeisimmässä vaiheessa Tanskan salmien tienoilla, sitä ennen pohjois-Puolassa. Tämä sopii myös kakkoskohtaan: kontaktit länsiuraliin eivät vielä sano mitään siitä, tulivatko ne etelästä-lounaasta vaiko pohjoisesta-koillisesta. Kontaktit kelttiin näyttävät toki myöhäisemmiltä, mutta tämähän selittyy jo ihan sillä, että Länsi-Euroopassa oli ennen germaanin ja keltin leviämistä muita, hävinneitä IE-haaroja puskurivyöhykkeenä, esim. Pohjanmeren rannikolla "Nordwestblock" ja Alppien itäosissa veneetti. Varsinaiskeltti sen sijaan levisi länteen pikemmin Alppien eteläpuolitse ja myötäpäivään.
"Kentum-aineisto" baltissa on yleensä selitetty ihan vain satemisaation loppuvaiheita edeltäneeksi kielen omaksi kehitykseksi: varhainen *ḱ olisi neutraalistunut *k:ksi erinäisissä ympäristöissä ennen kuin se affrikoitui *ć:ksi. Tämä on lisäksi sitten nimen omaan itäbaltissa, eli esigermaani jossain länsi-Baltian rannikolla ei hirveästi vielä auta. Kolmanneksi, kentum-haaroja on muitakin, joista kyseeseen voisi tulla myös esim. jokin keski-Venäjälle pyörimään jäänyt tokaarin sisarmuoto, tai koska kentumkielet ovat ylipäänsä arkaaisia eivätkä mikään oma ryhmänsä: jokin pohjoisessa periferiassa satemisaation ulkopuolelle jäänyt baltoslaaville läheinen murre. Toki luen mielenkiinnolla, jos osaat tästä hahmotella tarkemman kuvan.
Viron ja Nevan lainaetymologioissa ei ole minun tietääkseni mitään, mikä viittaisi juuri germaaniin. Kyseessä ovat jo kantaindoeurooppalaiset termit
*wiHrós ja
*néwos, jotka on voitu lainata suunnilleen minkä kielihaaran kautta tahansa. Huom. edellisen pitkä vokaali baltoslaavissa ei ole ongelma, sillä varhaisissa lainoissa on tunnetusti usein *ī, *ū → *i, *u, eli tyyppi
hidas,
rikas,
runo,
uros,
utaret jne. Junttilan väitöskirja s. 106 referoikin jo ehdotukseen jonka mukaan
Viro tulisi pikemmin baltista.
Esikantakielien sijoitteluun kaipaisin johdonmukaisuutta suhteessa myöhempiin kieliin. Jos esim. balttien olemassaolosta Suomen puolella vaaditaan selviä paikannimiä ennen kuin ajatusta voi pitää spekulaatiota kummempana, niin tietysti myös esigermaanien olemassaolosta Baltiassa pitäisi olla ihan vastaavan tasoisia todisteita. Nyt ei ole. Vähintään itägermaanin johtaminen "suoraan etelään Puolaan" kuulostaa aika löysältä spekulaatiolta, kun tämän leviämisestä on jo olemassa ihan hyvältä vaikuttava arkeologinen malli:
Wielbarkin kulttuurin laajentuminen Itämeren lounaisnurkasta vaiheittain jokireittejä kaakkoon.
Jaska kirjoitti:Germaani- ja balttilainoja on lisäksi päätynyt jo keskikantasuomen mukana permiin asti (Saarikivi 2006). Lounais-Suomi lähtöalueena on tämä huomioiden kovin epäuskottava.
Koivulehdon vanhaan kerrostumaan esittämät tapaukset ovat valitettavasti kaikki joko:
• kumottu (esim.
joukon esitetyn vastineen osoitti pikemmin omaperäiseksi jo Grünthal 1996: paremmin ~
jakaa)
• katsottavissa jo paljonkin vanhemmiksi ja ehkä osittain erillislainoiksi (esim.
otsa; sanalla tämä merkitys jo kantaindoeuroopassa)
• tosiaan eivät germaanisia vaan balttilaisia ja siis kenties saatu jo aika varhainkin idässä (esim.
ehtiä)
• tai sitten ovat muuten vain huonoja (esim.
kypsä <
kypsi taipuu
kypsen, kun Koivulehdon etymologia vaatii kanta-asua *küpte-).
Uudemmat Saarikiven esittämät tapaukset kuten
tallata ja
varas taitavat puolestaan olla kaikki ajoitettavissa myöhäisempään (para)vepsäläiseen lainakerrostumaan, joka joka tapauksessa pitää sekin olettaa — siinä kun on myös sellaisia slaavilaislainoja kuten
lusikka (vepsä
luźik, komi /ľuśka/), joita missään tapauksessa ei voi reitittää keskikantasuomen ajoilta, mutta ei oikein erikseen venäjästäkään (
ложка /loška/).