magnus kirjoitti:On eri asia millä ulkopuolinen kansa kutsuu kansaa, minkä nimen kansa kertoo ulkopuolisille ja millä he kutsuvat itseään keskuudessaan ja millä nimillä kutsutaan osaryhmiä. Oppikirjaesimerkkinä ulkopuolisten kutsumanimi Saksa/Allemagne/Tyskland, nimi mikä kerrotaan ulkopuolisille Germany, nimi millä kutsutaan itseään toisille samankaltaisille Deutschland ja osaryhmille sitten omat nimensä Bavaarit, Saksit jne.
Mikäli jonkin yhteisön tai jopa kansan elinkeinoja rajoitetaan, tai jopa omaisuus varastetaan ja väkivallan tai muun joukkokeinon kuten esim kirkon edistämän sosiaalisen eristämisen tai kaupan kieltämisen uhalla estetään kyseisen ryhmän elinkeinon ja perinteiden vaaliminen, niin kieli vääjäämättä kuolee. Siinä ei auta vaikka kieli kantaisi sukupolvelta toiselle, niin kauan kuin ulkopuoliset rajoitteet estävät kielen käytön jokapäiväisessä elämässä. Sanat ja kieliopin ja jopa ääntämyksen voi kirjoittaa ylös, mutta jos kielellä ei ole elinympäristöä, on se käytännössä kuollut. Jos kieltä tekohengitetään niin että ulkopuoliset ihmiset myöhemmin opiskelevat sen ja alkavat puhumaan sitä lapsilleen, kielen muutosnopeus kasvaa vääjäämättä saaden vaikutteita niistä kielistä joista uudet puhujat tulivat tai jopa uusia keksittyjä muotoja. Lopulta voidaan suosiolla puhua ihan eri, uudesta kielestä.
Tottakait historialliset tapahtumat vaikuttavat, varsinkin jos sitä jatketaan aktiiviisesti nykyhetkeen/-ssä. Paikallisissa kouluissa vielä 90-luvulla opettajat uhkailivat helvetin tulilla välttelemään "huru-ukkoja" ja olemaan kuuntelematta vanhoja. Muinaismuistot lanattiin talkoovoimin maantasalle ettei museoviraston ukot tule häiritsemään rakentamista ja maankäyttöä. Historian tunnilla taas kerrottiin opettajasta riippuen kuinka maa oli tyhjä kunnes "ihmiset" saapuivat kaskeamaan ja kylät perustettiin kirkonkirjoihin, tai kuinka sivistyksen teknologia pelasti riutuvat lappalaiset varmalta kuolemalta. Kumpikaan ei tietenkään ole totta, mutta koska niin koulussa opetetaan, se on ihmisten todellisuus.
Sille vääristyneelle todellisudelle perustetaan sitten mm. historia ja kielitiede ja taputellaan toisiaan selkään ja todetaan että hyvä tuli, näin se on.
Ymmärrän täysin ettei alkuperäisasukkaiden oikeaa historiaa haluta tunnustaa, eikä omaisuutta haluta palauttaa, onhan varastettu jo moneen kertaan myyty ja isojaettu ja myyty ja uusjaettu ja taas useasti myyty, niin että nykyomistajilla ei ole mitään aavistustakaan menneistä. Eikä mitään erillisvapauksia itsehallintoon haluta antaa, koska kaikkihan olemme suomalaisia, paitsi ahvenanmaalaiset ja rantaruotsalaiset ja saamelaiset joista vain viimeiset ovat millään tavalla kytköksissä alkuperäisasutukseen. Mutta olen ehdottomasti sitä vastaan että tarkoituksella vääristellään alkuperäiskielet ja kulttuurit hatusta arvaamalla. Vertauskuvana Suomen 100 vuotisohjelmaan voitaisiin sisällyttää suomenkielen uusi sanasto ja kielioppi sen perusteella mitä Ugandalaisten professorien työryhmän venäjän ja skandinaavian kielien suomalaisvaikutteiden rekonstruktiosta paljastuisi.
En muuten sanonut että kantasaame olisi pidgin-kieli.
Kirjoituksesi vaikuttaa politiikan katkuiselta. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, jopa katkeraankin.
Maanomistusasioissa puhutaan vanhoista asioista. Tietysti olisi hyvä, jos jollain tavalla korjattaisiin asioita. Mutta jos alettaisiin maa-aluekiistoja palauttelemaan 80-1000 -vuoden takaisiin, niin kaikkien "valloittajien" tulisi luopua nykyisistä omistuksistaan. Karjalaiset saisivat Karjalan jne. Mikään ei ole pysyvämpää kuin muutos. Osa lappalaisiksi haukutuista ei voinut valita kuin tulla tapetuksi, karata pohjoiseen tai kääntyä kristityksi. Silti, eivät ne sukujuuret minnekään häviä.
Jos jossain hamassa tulevaisuudessa kaikki jäljellä olevia saamelaisia kohtaisi uudelleen sama, mitä lappalaisia aiemmin kohtasi, voi lopputulos olla että nykyiset saamelaiset ovat samassa jälkitarkasteluasemassa kuin keminlapin jälkeläiset. Siihenkö saamelaiset loppuivat sitten ? Ei se toki niin ole. Kun eivät saamelaisetkaan ole "puhdas" rotu edes nyt. Jos olisi, ei voisi olla kuin yksi isälinja, yksi äitilinja ja kaikkien tulisi olla toistensa sukulaisia.
Näin ei näytä olevan. Ja siksipä onkin kyseessä kulttuurinen konsepti. Miksei sellaiseen voi liittyä, kun aiemminkin on voinut ?
Minusta kielen tutkintaa tai rekonstruointia ei tarvitse perustella, sillä kukaan nykyinen ihminen ei omista muuta kieltä kuin nykyisen. On se nyt vähän uskottavampaa, kun tutkija on edes saman suuremman kielikunnan edustaja kuin että jostain ugandasta. Mutta periaatteessa silläkään ei ole väliä, jos on ammattilainen. Jos rekonstruoitaisiin mennyttä kieltä, ei se tietenkään ole aito oikea. Tutkijat yrittävät palauttaa mammutin henkiin Intian norsun avulla. Tulos on Intiannorsun jälkeläinen mammuttimaisen geenein, ei mammutti. En tiedä, onko se väärin vai ei.
Mutta jos kielessä koottaisiin sanoja, murteita jne. jo tiedettyyn lähikieleen, ei olla ainakaan kovin kaukana alkuperäisestä. Vain ne sanat voidaan tietenkin laittaa kieleen, joita oli kielen kadotessa, ei uudempia. Mikä rekontstruoinnin järkevyys olisi ? Ehkä sitä ei puhuisi kukaan, kenties puhuisi. Puhujat eivät kuitenkaan olisi nykysaamelaisia, vaan nykysuomalaisia. Se ei siis tuhoaisi saamenkieltä. Ei uudella kielellä olisi samoja oikeuksia tietenkään. Sekin voitaisiin varmistaa lainsäädännöllä. Mutta tutkimuksensa se antaisi lisäymmärystä tähän Lapin katoamiseen, niin kyllä se minun mielestäni kannattaisi.
Oli alueita, joilla suomalaiset ja lappalaiset elelivät rinnakkain sopuisasti. Viljelijöinä suomalaiset tietysti pystyivät ylläpitämään suurempia perheitä ja siksi he määrältänsä ylittivät lappalaiset. Katovuosina ja vaikeina aikoina olivat tietysti samoista saaliista riippuvaiset. Ei kannata unohtaa, että myös suomalaiset olivat Ruotsinvallan ja Novgorodin/Venäjän pelinappuloina. Itsenäisyyden aikana maat oli jo suuremmalta osalta jaettu. Vaikka saamelaiset ovat kokeneet vääryyttä esim. kieliasioissa, opetuksessa ja oman kulttuurin säilyttämisen puolella, ei se juurikaan eroa siitä, mitä suomalaiset olivat jo aiemmin kokeneet joutuessaan kääntymään pakanoista kristityiksi. Onneksi 1800-luvulla heräsi mielenkiinto tallettaa suomalaisten katoamassa oleva kulttuuriperintö. Ilman sitä heräämistä, meillä ei olisi mitään. Ruotsiin menneet metsäsuomalaiset eivät aluksi uskaltaneet puhua suomea Gottlundille, mutta kertoivat vähän ajan päästä kaikki taiatkin hänelle. Niissä ei tosin ollut mitään uutta Gottlundille, sillä hänellä oli juuret savossa, mistä metsäsuomalaisetkin.
Siksikin kun sama voi toistua myös saamelaisten keskuudessa, olisi tärkeää, että kaikki mitä on tiedossa ja tallella, kirjoitettaisiin myös saamelaisilta ylös. On jo kirjoitetttukin, mutta ei kaikkea. Ilmastonmuutos pistää porukkaa liikkeelle ja silloin ruotsalaiset, norjalaiset, suomalaiset, affenanmaalaiset, rantaruotsalaiset, romaanit, tataarit, karjalaiset, meät ja saamelaiset ovat kaikki vaarassa assimiloitua hävikseen.
Mitä vähemmän sekoitusta, sitä helpompi tutkia. Tutkimisen aika on nyt, ei ainakaan paljon myöhemmin.