Tässä muutama kommentti.
Fortescue
MorphologyExclusively suffixal morphology. Contrasts particularly with Yeniseian and Na-Dene.
-> suurin osa Euraasian kielistä on suffiksoivia, mm. muinaiset sumeri ja urartu. Poikkeavia ovat pääasiassa ns. dene-jeniseiläiset kielet ja sinotiibetiläiset kielet, jotka on joskus laitettukin omaksi suurryhmäkseen. Yleisesti ottaen suffiksoimattomat kielet sijaitsevat juuri Kaakkois-Aasiassa.
Accusative case, genitive case and at least three local cases.
-> Siperiassa on paljon ei-akkusatiivisia kieliä, mm. eskimokielet, Tsukotka-Kamtsatkan kielet, ja ket on tässä suhteessa neutraali, jukagiirissä ei ole akkusatiivia vaan hyvin mutkikas järjestelmä. Nimenomaan IE-kielissä on akkusatiivi ja genetiivi. Paikallissijojen määrä kielissä vaihtelee varsin paljon.
singular, plural and dual number.
-> Vanhoissa IE-kielissäkin tuo on tavallista, seemiläisissä kielissä oli hyvin kattava duaali.
The absence of adjectives and adverbs as morphologically distinct parts of speech.
-> yleensä olen nähnyt jakoa, jossa verbit ovat itsenäisiä tai verbaalisia. Uralilaisissa kielissä ei ole verbiadjektiivia. Walsin mukaan (
http://wals.info/feature/118A#2/16.6/153.5) verbiadjektiivia käyttävät jukagiiri, ainu, nivkh ja monet intiaanikielet
Evidentiality marking
-> kovin vaihtelevalta näyttää Siperiassa:
http://wals.info/feature/78A#2/16.6/149.6 Toisaalta evidentiaali on monissa IE-kielissä: albaani, armeeni, indoirani, monet slaavilaiset kielet
Indicative markers based on participles.
-> yleensähän uralilaisissa kielissä indikatiivin päätteet korreloivat persoonapronominien kanssa. Sitä paitsi IE-kielissäkin monikon kolmas on partisiippi, vrt. suomi tekevät, latina sient, ja kanta-IE:n tavallisin partisiippi on -ent
Possessive suffixes
Tämä on ainoa oikea yleissiperialainen piirre, mutta paleosiperialaisista kielistä se näyttäisi juuri puuttuvan (ainu, nivkh, tsukotka-kamtsatka, ket) ja toisaalta possessiivisuffiksi on armeenissa ja seemiläisissä kielissä(
http://wals.info/feature/57A#2/18.0/152.8)
SyntaxThe presence of a copula, used as an auxiliary verb.
-> en ole varma, mitä tällä tarkoitetaan, mutta joissain kielissä ns. kopula ei ole tarpeellinen. Mitään selkeää jakoa kieliperheisiin ei tässä suhteessa ole:
http://wals.info/feature/120A#2/16.6/153.5Negation expressed by an auxiliary verb (known as a negative verb)
-> tuo ei minusta pidä paikkaansa. Negatiiviverbi on nimenomaan uralilaisissa kielissä, armeenissa, udihessä ja joissain harvoissa Kaukasian kielissä (
http://wals.info/feature/112A#3/51.62/93.25) .
Subordinate clauses based on non-finite verb forms.
-> tämä on Siperialle leimallinen piirre, mutta esim. jukagiirillä on aivan omanlaisensa korrelatiivinen relatiivilause ja monissa Itä-Siperian kielissä esiintyy myös toinen muista poikkeava muodostustapa (
http://wals.info/feature/90D#2/28.6/154.2). Sinänsä ennen pääsanaa sijoittuvaa relatiivilausetta käytetään myös eteläisemmissä kielissä, kuten Kaukasiassa, Itä-Aasian kielissä ja dravidakielissä (
http://wals.info/feature/90B#2/30.1/150.6). Sitä paitsi sanskritissakin on huomattava partisiippiarsenaali, joka vastaa monien kielten relatiivilauseita:
https://sanskritstudio.wordpress.com/20 ... asmaipada/ https://sanskritstudio.wordpress.com/20 ... tructions/Fonologia on yleensä alueellista eli samalla alueella esiintyvät kielet ovat äänteellisesti samantyyppisiä. Kanta-IE:n äännemaailmaksi on rekonstruoitu hyvin kaukasialainen malli, jossa on paljon konsonantteja ja vähän vokaaleja. Nykykielet ovat aivan toisenlaisia.
Nuo Stefan Georgin artikkelissä esitetyt piirteet ovat pikemminkin arktisen alueen areaalipiirteitä. Eihän noita piirteitä voi rekonstruoida kantauraliin. Muutenkin eskimokielet ovat mielestäni aivan omanlaisiaan. Olen lukenut ajatuksella Steven Jacobsonin kirjan ”A practical Grammar of the Central Alaskan Yup’ik Eskimo Language”. Eskimokielissä käytetään absolutiivia eikä akkusatiivia eli indikatiivi muodostetaan eri tavalla transitiivi- ja intransitiiviverbeissä. Muutenkin melkein kaikki ilmaistaan suffikseilla, jolloin morfeemien määrä verbiosassa ylittää moninkertaisesti kaikki uralilaiset kielet. Siellä- ja tuolla -tyyppisiä partikkeleja eskimokielissä on häkellyttävä määrä.
Uralilaisissa kielissä on paljon keskinäistä vaihtelevuutta ja toisaalta elementit ovat yhteisiä kovin monille eri kieliryhmille. Ei minun mielestäni voida rakentaa, mitään yhtenäistä siperian kieltä, johon nykyinen moninaisuus voitaisiiin palauttaa.